Vaikeaa on

Taas tuli lähdettyä kalaan viikonloppuna. Lauantaina puhelimeni pirahti klo 10 ja soittaja oli Pasi Taponen, joka oli kaverinsa kanssa taimenessa. Olivat kuulemma karkuuttaneet "kyösti"-luokan kalan juuri...eli kyllä siis isoja on paikalla edelleen, valoin uskoa itseeni sunnuntaita ajatellen.

Olin sopinut Santtu Poutasen kanssa lähteväni sunnuntaina puolilta päivin ja tarkoitus oli heittää koko päivä. Tuuli oli onneksi oikeasta suunnasta, lounaasta, mutta varsin navakka, noin 8-9 m/s. Tämä ajaisi meidät siis heittämään pohjoisen ja idän puolen kärkiä sekä vedenalaisia luiskia.

Heti kalapaikoille saavuttua huomasimme, että vesi oli ihan älyttömän kirkasta. Viime maanantain kuravellistä ei ollut enää mitään jäljellä. Näkösyvyyttä oli tyynissä paikoissa jopa 4 metriä, joka on kyllä huippua. Vedessä ei siis ollut mitään vikaa, kuten ei lämpötilassakaan. Mittasimme päivän aikana 7,7 - 11,6 astetta taimenpaikoilla, joka ainakin kertoo sen, että lämmön puolesta kalat eivät ole hävinneet mihinkään. Tuo lämpötilahan pitää taimenen kaikkein aktiivisimpana.

Kirkas keli vaatii varovaisuutta kalamieheltä ja ensimmäinen parituntinen meni vailla tapahtumia. Siirryimme erään saaren länsikärkeen johon tuli kova maininki, koitimme rikkoa sääntöä ja heitimme tuulen puolta. Oho! Kala iskee Santun "Taika-Jim" väriseen Truttaan, jossa noutajan toinen puoli on kuparikultainen. Eipä ole kovin iso, noin 25-30 cm smoltti. Kala päästetään nopeasti takaisin. Harmi, että ne pienet aina pysyvät...

Jatkoimme eteenpäin ja ajoimme erääseen paikkaan, jossa lounasmaininki kiertyy idän puolelle ja pumppaa vettä sisään isoon lahteen, jossa paljon kiviä ja luiskia. Tämä on eräs vakiopaikoistani. Liu'umme idän puolen pitkää reunaa, kun keulasta sanotaan, että taisi joku kopaista. Heitän itse myös samaan kohtaan ja sateenkaari Truttaa tönäistään. Ei muuta. Uusi liuku ja nyt kala seuraa, kokoa oli vaikea nähdä, mutta Santtu arvioi sen mitalliseksi. Ei ota.

Vielä kolmas liuku ja vaihdan Trutan värissä Suomenlahti. Uistin jää pohjaan kiinni ja kelaan leväistä uistinta pois erään kiven vierestä kun kala iskee noin puoli metriä ohi. Vaikutti pikemminkin siltä kun se olisi häätämässä tunkeilijaa kuin iskemässä kiinni. Turhauttavaa. Olen tänä keväänä nähnyt todella paljon vastaavaa (vrt safaritarina).

Kova tuuli jatkuu vielä yltyen 10-11 m/s tasoon ja kalastus on entistä vaikeampaa. Välin 18-20 heitämme vailla tapahtumia, kunnes lähdemme kohti kotia. Aurinko alkoi jo vähän painumaan klo 20.30 kun heitimme kotimatkalla olevan saaren itäpäätä. Käännän veneen ja Santtu linkoaa Raita-Paatajan hieman räikeämpänä kuin perusversion. Vapa nykähtää ja mies sanoo pelästyneenä: kova tukistus. Jes. Jotain elämää. Liu'umme mestan vielä varmuudeksi kolmeen kertaan, mutta muuta ei tapahdu erästä epävarmaa täräystä lukuunottamatta.

On kyllä ollut perhanan tiukassa tänä keväänä kalan ylössaanti. Itselläni yhteensä 6 koko päivää ja 3 iltaa takana. Saaliina yksi mitallinen ja 3 alamittaa sekä yli 30 tärppiä/karkuutusta/seuriota. Uskomaton määrä nähtyjä kaloja siis, mutta ottihalut olleet heikkoja. Ilmeisesti kaloilla on niin paljon ruokaa ettei uistin kiinnosta tai sitten käsialani on kertakaikkiaan huono. Vesi on onneksi vielä kylmää, joten uskoisin kauden jatkuvan vielä noin 2 viikkoa. Keskitänkin nyt kaiken ajan iltakalastukseen, enkä lähde turhautumaan päivällä mikäli on aurinkoista. Takaisin Kaivarissa näemme vielä miehen kävelyllä vaimonsa kanssa ja kaveri huikkaa "Onko kyöstejä kyydissä?" Tekijämies ilmeisesti kun ilmoitti menevänsä vasta hämärän tullen...

Sunnuntaina alamittaa ja maanantaina myrskyä

Viime viikon uskomaton helle helli kyllä muita paitsi meritaimenen kalastajia. Tuuleton sää yhdistettynä yli 25 asteen lämpöön teki etenkin loppuviikosta kalastuksen todella vaikeaksi. Kuulin niin monta MP-raporttia viikolla, että ei huvittanut mennä kalaan. Ajattelin, että tähtään sunnuntai- ja maanantai-iltaan.

Sunnuntaina oli todella vaikeaa ja vesi täynnä siitepölyä sekä levämuhjua. Illalla tuuli tyyntyi täysin noin klo 20, jota ennen sain yhden pienen 46 cm alamitan. Katsokaapa kuvan veden väriä - ihan kuin kesällä!! Alamitan lisäksi yksi kala seurasi heti perään keulamiehen uistinta noin klo 19.30 mutta muita tapahtumia ei ollut. Mukavaksi lopuksi saimme vielä kamalan sadekuuron niskaan...

Maanantaina pääsin lähtemään suoraan töistä noin 17.30. Tuuli oli lännestä ja koveni koko ajan. Joka paikka oli pesukoneena ja vettä mätti taivaalta täysillä. Kun oli viikon ainoa iltavapaa, niin pitihän se käyttää vaikka väkisin. Tietenkin silloin on aina paska sää. Keli muistutti aivan syksyä tuulineen ja aaltoineen. Veden värikin oli todella samea. Emme saaneet yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta tapahtumia, mutta erään miellyttävän havainnon teimme: veden lämpö laski tuulen tuoman syvänneveden myötä 12 ---> 9,5. Eli tänään voisi siis olla kalapäivä, JOS vaan kalaan pääsisi...no, viikonloppuna sitten taas.

Kelin muutosta odotellessa

Näin se on... seuraavan kerran kalaan vasta kun kelit muuttuu. Suomen yllä makaava helle itätuulineen on passivoinut kalat selvästi ja kalansaanti on vähintäänkin vaikeaa. Kolme miestä mätti eilen 4h tauotta ja yksi ainut (mitta)kala oli saldona. Jos yhden kalan saa aina 12 miestyötuntia kohden, niin ei tuo kovin mielekästä ole. Eilinen oli kenties kevään hankalin päivä, kun kalat eivät edes seurailleet uistimia, kuten muina päivinä. (Eilisellä kalalla oli n. 15 cm, lähes sulamaton silakka vatsassa).

Tuulien osalta perjantai näyttää olevan käännepäivä ja vaihtelevampaa säätä on tarjolla. Pohjoistuulet olisivat nyt tervetulleita. Yli 14 asteen (satamassa yli 18 °C) vedenlämpö ei ole kovin normaalia vielä tähän aikaan ja rannikon läheisyyden älytön leväkukinta runsaine levätolloineen, tekee kalastamisen vaikeaksi. Kunnon pohjoistuuli puhdistaisi nyt rannat ja veisi ylilämpimät vedet merelle. Tilalle 7–8 °C kirkasta vettä, niin eiköhän ääni kellossa ala muuttumaan. Sitä odotellessa…

-PB Jouni

100 merimailia, 120 litraa ja...

No niin. Safari on takana ja naama helottaa. Heittoja takana useampi sata ja olkapäät ja niska sen mukaisessa kunnossa. Käydäänpä hieman läpi viikonlopun tapahtumia.

Perjantaina pääsimme lähtemään hieman ajateltua myöhemmin kun Tommille tuli vielä pakollinen palaveri töissä. Istuskelin puistossa ja odotin vene valmiina trailerilla kynsiä syöden. Pääsimme Inkoon taimenpaikoille noin klo 14 maissa. Alku olikin lupaava, vaikka tuuli oli vihainen ja uhkaavia ukkospilviä kasaantui Tammisaaren suunnassa. Tokassa paikassa keulamies ilmoittaa kalasta, vastaveto, pyörähdys ja pyrstön näyttö. Ei pysynyt. Ei ollut iso mutta mitallinen ehkä kuitenkin. Heitin itse paikon ja kala seuraa perässä, tällä kertaa alamittainen. Ei iske vaikka vajotan.

Jatkoimme kohti itää kovassa vastatuulessa ja ajoimme aina saarien itäpäähän, josta heitimme rantoja, luiskia ja kivikoita. Trutta toisensa perään vaihtui ja mitään ei tapahtunut. Mestat huusivat kalaa mutta vaikka kuinka perkasi, niin ei. Ennen Porkkalanselkää on hyviä puusaaria. Menimme sinne. Muutama heitto ja keulamiehellä kala kiinni. Taas alamittainen. Puhelin pirahtaa. Peter Lahti. Kertoo hieman masentuneena, että heitti asiakkaiden kanssa MP:n. Me emme lannistu vaan jatkamme heittelyä. Pari pientä varovaista pyörähdystä näemme ennen kuin on pakko katsoa taakse: ukkonen. Taivaanranta salamoi ja keli on rasvatyyni. Päätämme että emme ota riskejä ja ajamme Porkkalanselän yli ensimmäiseen leiriin.

Illalla kärisee grillissä Barösundista ammuttua lähiruokaa: valkohäntäpeuraa. Kiitos Tommille hienosta panostuksesta vaikka ei mittoja tullut ruokalistalle.

Lauantai alkaa kauheassa tuulessa. Txtsää kertoo tuulennopeudeksi Mäkiluodossa 12 m/s E. Onpa mukava lähteä taimenta heittämään...no mennään kuitenkin. Olemme lähellä Kimi Räikkösen huvilaa ja paljon mestoja edessä. Jokainen paikka on vaan kauhea pesukone ja vesi samentunutta. Heitämme. Pari kalaa seuraa perässä koko päivän aikana mutta eivät iske. Rupeaa jo vähän v..tuttamaan tilanne. Aina kun kala näyttäytyy, se ei edes koske uistinta.

Ajamme Espoon mestoille, joissa sama tuuli jatkuu. Kalamiehiä on jo aika paljon. Ei havaintoja kaloista meille.

Ajamme Merisatamaan tankkaamaan ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Huoltoaseman omistaja kertoo tuulen nopeudeksi 10 m/s E. Lähdemme pienen tauon jälkeen paukuttamaan Sipoota päin. Rupeaa jo kasautumaan pienet paineet kun ei ole mittakalaa veneessä.

Heitämme kovan tuulen johdosta eteläkärkiä ja länsireunoja. Laitan keltaisen Ismon. Oho! Varsin mukavan kokoinen taimen seuraa, 60+. Näen sen jo pitkältä kirkkaan veden johdosta. Perhana nyt tarkkana. Vajotan ja kelaan nopeasti ja taas vajotus. Kala seuraa kuin robotti. Ei iske. Noin 5 metriä veneestä näen vain nopean käännöksen...pyörteet jäävät pintaan muistuttamaan minua siitä, ettei käsialani ole kohdallaan.

Jatkamme kalastusta kohti itää. Toinen toistaan upeampia luiskia muljuaa hienossa kirkkaassa vedessä. Taas erään luiskan takaa perään syöksyy kala. Tuttuun tyyliin ei ota. Seuraa vain. Tapaamme samalla myös tämän blogin muita kirjoittajia ja heikkoa ollut naapuriveneessäkin. Toteamme kaikki että kirkas keli ei ole omiaan kalan saalistusta varten. Heitto toisensa jälkeen linkoutuu mitä hienoimpiin paikkoihin ja kalat vain tönivät uistinta. Seurioita ja tönäisyjä on tullut jo niin paljon, että niihin ehti turtua. Oli aika mennä saunaan Kaunissaareen.

Latasimme paljon toivoa sunnuntaille, jolloin kelin pitäisi vähän muuttua. Leirimme oli erään huippupaikan vieressä, 100 metrin päässä, joten aamulla oli nopea lähteä. Aurinko paistoi taas kirkkaalta taivaalta eikä päivän kulku muuttunut yhtään edellisestä. Samaa rataa. Kalat arkoja tai passiivisia. Harmitti ihan pirusti. Nähtiin taas paljon mutta ei saatu ottamaan. Nyt oli aika mennä tauolle ja odottaa iltaa.

Lähdimme illaksi heittämään luiskia, joissa tiedän kaloja olleen joka kevät näihin aikoihin iltaisin. Homma oli totta tälläkin kertaa. Keulasta kuuluu pitkästä aikaa "Nyt on!" eikä vaan että "seuraa tai näykkii". Harmiksemme kala on noin 45 cm. Näyttävää hyppelyä ja vääntöä. Annamme sen irrota itsestään. Heitän itse samaan paikkaan kohta. Ja taas kiinni. Nyt on vähän parempi, selvä mitallinen ja kala rupeaa kampeamaan siimaa. Saankin sen varsin lähelle ja huomaan että se on vain suupielestä kiinni. Tämän jälkeen kala hyppää suoraan ilmaan ja näen kun sateenkaariTrutta irtoaa suusta...hitto että harmitti. Kovan työn takana ollut KIINNI ollut mitallinen irtoaa. Tätä se on. Syönti oli päällä ja saimme vielä muutaman kunnon ravistuksen, mutta reissun teema eli huonosti pysyminen tai seuriot olivat tosiasia.

Jouduimme ajamaan takaisin Merisatamaan vailla mittakalaa. Näin se vaan välillä on ja kaikesta huolimatta oli todella hauskaa nauttia keväisestä saaristosta. Toivottavasti jotkut muut saavat meidän seuriot tarttumaan. Vedet oli vielä mukavan viileitä joten kausi jatkunee vielä kesäkuun puolelle.

Kevätsafarin suunnittelua

Viimeistään Jannen saama reilu viiden kilon taimen herätti varmasti jo kaikissa tämän blogin lukijoissa kiireen päästä kalaan. Valitettavasti monella on työ "pakollisena" haittana. Niin myös minulla. Onneksi olin jo talvella sopinut Tommi Pietiläisen kanssa toteuttavasta 150 kilometrin ja kolmen päivän meritaimensafarista...

Tulemme viettämään safaritunnelmissa ja telttamajoituksessa 14.5 aamusta 16.5 sunnuntai-iltaan. Ideana on vetää vene Helsingistä Inkooseen Tommin mestoille ja suhata sieltä aina Pellingin Tunnholmiin sekä sieltä takaisin Helsingin Merisatamaan. Asumme teltassa kalapaikkojen välittömässä läheisyydessä. Laskeskelin kartalta, että heittopaikkoja tulee olemaan noin 70, joten piiskata saa sydämensä kyllyydestä.

Taimensafarilla on omalla kohdallani pitkät perinteet, mutta 3 päivän reissua en koskaan ole ehtinyt tekemään. On myös jännittävää mennä pitkästä aikaa Inkoon mestoille, joiden kalantulosta on ollut paranevia merkkejä viime aikoina. Tulevaa viikonloppua leimaa helteen mahdollisuus, joka on ensimmäinen lämmin jakso tänä hyvin kylmänä keväänä. Tänäkin aamuna oli vain 5 astetta kun lähdin töihin.

Yleensähän sään muutos aktivoi kaloja ja tässä suhteessa voi olla, että osumme ajankohdallisesti hyvin tilanteeseen. Vesi on vielä kylmää selillä (noin 4 astetta) ja kalat ovat vielä poteroissa ja hakeutuvat lämpimiin lahtiin. Nyt tuleva lämpöaalto lämmittää nopeasti matalat lahdet ja varmasti kalastusta pitää hieman laventaa esimerkiksi vedenalaisille luiskille ja kivikoihin. Taimenen silakantankkausaika rupeaa kohta olemaan huippuhetkissä kun silakkaparvet suuntaavat kohti rannikkoa kutemaan. Silakka on kuitenkin tanakampaa ravintoa kuin rantavesissä elävä kolmipiikki, joten kalat keräävät painoa nopeasti. Ajalle tyypillistä on että taimenet ahmivat hullun kiilto silmissä. (ajattele itseäsi paastoavasi kylmässä ja pimeässä puoli vuotta ja sitten tuletkin hiekkarannan grillibileisiin vähäpukeisten naisten keskelle)

Tällaiseen syöntihetkeen osuessa saalis on hyvä. Yhtä varmasti passiivisen hetken sattuessa saalis on nolla. Nyt kysytäänkin taitoa, sillä suoraan sanottuna en ole varma ovatko kalat vielä luiskilla ja jos ovat, niin ovatko ne syönnöstämässä? Mikäli kalat ovat vielä lahdenpohjilla ennen helleaaltoa, veikkaan että helle ajaa ne lahdista ulos. Todennäköisesti ne tulevat luiskille, mutta voivat aivan hyvin jäädä partioimaan lahden suiden virtaukseen.

Ihan alkukauden pikkutrutat ja troutquiverit voidaan nyt vaihtaa tavallisen kokoisiin ja uittoakin voidaan hieman nopeuttaa (pysäytyksiä toki pitää tehdä). Veden väriin pitää kiinnittää myös huomiota. Tulvavesien mereen syöksemä humus sekä leväkukinto pitänevät vielä välisaariston puolisameana ja ulkoreunat lienevät jo kirkastumassa. Ulkoreunoilla vaan on se huono puoli, että siellä ei vesi lämpeä niin nopeasti ja saaliin saaminen voi olla vaikeampaa. Sanoisin, että puolisamea lämmennyt vesi on parempaa kuin kirkas ja jääkylmä.

Tulemme ajamaan paikkoja läpi kohtuullisen nopeasti sillä mestoja on paljon ja kyllä ne kalat jossain vaiheessa löytyvät. Tulemme myös kokeilemaan ulkoreunoja, mutta jos näyttää huonolta niin siirrymme välisaaristoon. Heitämme varmasti eniten Truttaa, mutta myös Ismo Zalsaa sekä Rapala X-Rapia. Ensimmäinen yöpyminen on Porkkalan alueella ja toinen lähellä Kaunissaarta, josta meillä on varattu sauna la-ilta klo 20.30.

Toivotaan, että kelit ovat suotuisia ja voin ensi maanantaina laittaa herkullista raporttia. Nyt vaan kaikki kalaan vielä töiden jälkeen - isoista karanneista taimenista on kuultu kauhutarinoita...

Äitienpäivälahja

Veneen lasku viivästyi tänä vuonna pahasti ja alkukausi tulikin vietettyä kyytiläisenä kaislikkojen läheisyydessä. Ei siitä sen enempää. Lauantaina saatiin botski vihdoin veteen ja sunnuntaina olikin jo tarkoitus lähteä etsimään taimenia. Äitienpäivä... Onneksi Jaskalla oli hieno idea, että antaisin rakkaalle puolisolleni mahdollisuuden viettää laatuaikaa lasten kanssa ihan keskenään, joten uhrauduin ja lähdin pois jaloista...

Lounaistuulta n.5 m/s, ilma vajaat 9 astetta, pilvistä ja utuista. Merivesi kohtalaisen korkealla ja veden lämmöt 5-6 astetta. Lähtö satamasta kympin pintoihin kohti ensimmäisiä sisempiä paikkoja. Niistä ei kontakteja ja sameahkon veden takia siirryimme astetta ulommas kirkkaamman veden toivossa. Kirkasta vettä ei löytynyt, mutta ainakin kirkkaampaa. Heitimme muutaman pienen saaren sivuja ja niiden ulkopuolelle jääviä kivikkoja.

Heitin ambulanssi värisen E.V. Trutan kevennetyn pikkutuulenkala-runkoisen muutaman kiven väliin jäävän matalan päälle ja lähdin kelaamaan aika rivakasti hyvin lyhyillä pysäytyksillä, jotta ei tulisi pohjakosketusta. Vedessä välähti, kiinni ja vedin vastaiskun. Veteen jäi komeat pyörteet. Siiman päässä tuntui olevan selvästi totutusta raskaamapaa. Väsytin kalaa hetken aikaa ja yritin saada sen kauemmas matalasta kivikosta. Vapaan välittyi raskaita ja rauhallisia potkuja, lopulta taimen tajusi mitä oli tapahtunut ja otti ensimmäisen syöksyn, siimaa lähti puolalta yhtäsoittoisesti ja lujaa, syöksy tuntui kestävän ikuisuuden. Se vain päätti mennä, oli pakko lähteä veneellä perään, ettei siima leikkaisi kivikkoon. Hiljalleen sain väsytettyä kalaa lähemmäs venettä, sen näyttäytymättä. Muutaman pitkän syöksyn jälkeen se tuntui hiljalleen kohtalaisen valmiilta otettavaksi veneen viereen. Pumppasin taimenen hiljalleen veneen viereen, jolloin näimme sen ensimmäisen kerran. Kolmonen, nelonen onko femman taimen!? Muutama lyhyt syöksy, pakollinen veneen kiertäminen ja Jaska haavi taimenen kyytiin. Helv..tti minkä kokoinen! Nyt menee recordit uusiksi selvästi! Punnitus 5.1 kiloa ja pituutta 72 senttiä.

Täytyy myöntää, etten tiennyt ollenkaan miten päin veneessä pitäisi olla. Tärisevin käsin lähetin tekstareita ties kelle ja joillekkin varmuudeksi kahteen kertaan. Taisi siinä viisi tai kuusi Chesterfiediäkin palaa viiteen minuuttiin. Ai, sitä tunnetta! Paineet on poistettu tältä vuodelta. Nyt tiedän mitä teen vuoden päästä äitienpäivänä.

Jannen puolesta PB Jouni

Tekninen korjaus tekstiin. Alkuperäisessä tekstissä esiintyvä "Muikku runkoinen EV.Trutta" nimi on virheellinen. Kyseessä oleva runkomalli on nykyisin nimeltään Pikkutuulenkala.

Jannen puolesta PB Jouni

Mittakala ja muuta mukavaa

Lauantai 8.5. ei ollut alkuperäisen sääennusteen mukaan mikään keväisen taimenkalastuksen huippusää, mutta sää muuttui puolen päivän jälkeen varsin mukavaksi. Aamun tuuli tyyntyi noin 6 m/s tasoon ja aurinko rupesi pilkahtelemaan pilvien välistä. Vapun kalastusta ei kelin ja muiden tekemisten ollut.

Käynnistin koneen ja suuntasimme tällä kertaa ihan Stadin edustan paikoille. Aluksi näyttikin todella heikolta. Kova tuuli oli puhaltanut kaiken lämpimän veden pois lahdista ja reunoilta, eikä mistään tuntunut löytyvän yli 4 astetta lämmintä. Pääosin vesi oli 3,7 - 4 Eagle-astetta. Pari tuntia tyhjän heittoa, kunnes suuntasin erääseen etelän suuntaiseen lahteen, jossa oli niemet kummallakin puolella. Mietin, että niemien on pakko olla pitää pahimmat virtaukset pois ja kun rupesi tyyntymään niin veden olisi pakko lämmetä.

Ajoimme lahden suulle ja mittari rupesi elämään: 4.6, 4.9, 5.4, 5.7, 6.1, 6.2...laitoin moottorin kiinni heitin kahden kiven väliseen aukkoon. Kelaan rauhassa ja ihan veneen viereltä kääntyy ihan näyttävän kokoinen taimen. Hitto kun ei nähnyt sitä aiemmin. Ei ota uudestaan. No, nyt oli kalat löydetty ja oli vaan enää ajan kysymys milloin iskisi uudestaan. Muutama tovi heittoa ja nyt on kiinni. Selkeästi pienempi kuin äskeinen, mutta silti mitallinen. Pirteä kala antaa hyviä syöksyjä, mutta ei jaksaa muutamaa minuuttia kauemmin. Haavissa nopeasti. Mittaus asettaa pyrstön 50 ja 51 sentin väliin, joten rimaa hipoen mitallinen. Päätän ottaa kalan kun oli kauden ensimmäinen mitallinen. Normaalisti olisi kyllä päässyt takaisin.

Apina pois selästä oli rentoa heitellä ja sain vielä yhden smoltin illansuussa. Harmitti vähän se isomman iskemättömyys, mutta omapa oli moka. Onneksi ensi perjantaina 14.5 aamulla alkaa 3 päivän taimensafari Inkoosta Pellinkiin ja ilmeisesti lämpötilakin on nousussa. Odotan innolla, mutta nöyrästi!