Luonnon spektaakkeli on lähes taimenen saannin veroista

Sunnuntai oli kalastuksellisesti mielenkiintoinen päivä. Ennusteen ollessa kerrankin suopea niin, että kalastuskeli olisi siedettävä klo 8-14, jonka jälkeen myrsky iskisi täydellä voimallaan. Lähdin vanhan kalakaverini Masan (joka edellisessä rapsassa menettää ison taimenen videolla) kanssa Stadin edustan mestoille. Vakiokeulamies Santtu olisi menossa omalla veneellä onnekkaan veljensä Juhan kanssa samoille vesille.

Startti oli 9.00 ja paluu kelin puitteissa. Ekat mestat eivät kalaa antaneet vaikka vesi oli +50 ja uskomaton tuhnukeli sekä mukava maininki. Miehitimme erään mukavan matalikon kahdella veneellä ja Santtu saakin mestoilta, kuinka ollakaan, alamitan. Niitä tuntuu riittävän.

Tuhnu sen kuin syveni ja aallokko tyyntyi erittäin heittoystävälliseksi. Isot mainingit tosin aina välillä yllättivät voimallaan. Siirryimme seuraavaan paikkaan ja tokalla heitolla hyllyn päälle mulla iskee selvästi mitallinen. Hyllyn päällä oli ehkä 70 cm vettä ja muutaman syöksyn jälkeen ilmaan päättä ravistaen. Samassa ravistuksessa Ismo irtoaa ja meikäläinen jatkaa tuttua saagaa. Tuplarenkaat, vastaveto, uusi Gamakatsu eikä silti pysy. Rupeaa menemään jo uskottavuus, mutta onneksi oli tällekin tapahtumalle todistaja. Mätämme lisää samaa paikkaa ja taas mulla iskee, nyt selkeä alamitta, noin 40 cm. Vavan tärinä on todella nopeaa ja tämä kala saa vapautensa tyylikkäästi ilman käden kosketusta.

Santulta ja Juhalta tulee raportti toisesta alamitasta ja ihmettelemme kaikki missä ihmeessä isot ovat. Niiden on pakko olla tullut matalampaan veteen nyt kun vesi oli noussut. Masa koittaa luonnonväriä, kilohailia. Heitto on pitkä ja suoraan kuohun taa muodostuvan tyynemmän alueen keskelle. Pari kammenkieräytystä ja PUM. Vapa taipuu kunnolla ja näen jo kalan pyörähtävän: selkeä mitta, noin 60 cm pullea eväkäs. Isot mainingit murtuvat koko ajan ja kivet kajastavat tummina ja uhkaavina harmaan taivaan sävyttämässä murheellisessa maisemassa. Sanon Masalle, että saat haavia kalan itse sillä en pysty tulemaan pois ruorista. Pahimmillaan keula kävi metrin päässä vedenalaisesta auton kokoisesta murikasta.

Suditan trimmi ylhäällä pikkuhiljaa vasta-aallokkoon ja pääsemme pois pahimmasta kurimuksesta. Kala on edelleen kiinni. Olen juuri kääntämässä venettä kun jostain tulee muita suurempi maininki ja kääntää veneen vinoon ja kohti kiviä. Onneksi mentiin noin kaksi metriä ohi, mutta samassa hässäkässä kala pääsi karkaamaan kun väsyttäjä keskittyi siihen ettei lennä veneestä. Nyt piti tehdä kunnon kääntö kovalla kaasulla vasta-aaltoon, jottei olisi päädytty tilastoihin. Hondasta kierrokset 4000 rpm ja lensimme aaltojen yli ja tussahdimme pehmeästi alas. Huh, siinä oli melkein ahneen paskainen loppu. Onneksi kuitenkin kaikki ok.

Kyseinen kalapaikka on mainio mesta, mutta todella kelialtis. Päätin, ettemme riskeeraisi enää ja siirryimme tyynemmälle puolelle. Heti ensimmäinen heitto poteroon antaa jälleen mulle yhden alamitan. Tärppi on raivokas ja luulen sekunnin, että mitallinen. Mutta ei, tämä on ainoa jonka mittaamme, sillä oli sen verran lähellä rajaa. Tulos: 48 cm. Ei näin. Laitan kalan kännykkäkuvausta varten peräpenkille ja ei muuta kuin takaisin.

Jälleen ajamme ylös ja huomaan pelastuspuvun taskussa puhelimen tärisevän viestin merkiksi. Avaan puhelimen ja siellä se taas on: onnenpekka Juha pitelee 66 cm ja kolmosen kalaa. Kuva on kelistä johtuen erittäin suttuinen kuten päivän muutkin räpsyt, mutta hieno kala oli kyseessä. Oli kuulemma antanut oikein kunnon kyydit ja vielä varavavalla. Näyttävää duunia! Ehkä saamme Santulta vielä oman käden rapsan.

Saimme uutta virtaa ja heitimme kahta kauheammin. Kaloja tuli kyllä seuraavan parin tunnin sisään kaksi kappaletta ja toiset kaksi karkasivat. Yhteinen nimittäjä niille oli selkeä alamitta, alle 40 cm ja olisko joku ollut vieläkin pienempi. Näin siis kalastuksellisesti emme saaneet mitallista kyytiin, mutta muuten tapahtumia oli ihan mukavasti eikä varsinaista kuollutta hetkeä ollut.

Luonto oli kuitenkin päättänyt, että kalastus päättyisi tänään klo 14.20. Lämmin keli oli vaihtunut viileämpään ja tuuli puhalsi noin 16 m/s. Tämä kaikki tapahtui erittäin nopeasti ja kun samaan yhdistettiin vielä mielipuolisen kova sade oli keitos valmiina. Näimme meripelastajien veneen, Rautauoman ja sitä seuraavan pienemmän kumiveneen haravoimassa merialuetta varmuuden varalta ja viestimme heille kädenheilautuksella kaiken olevan kunnossa. Rautauomakin niiaili koostaan huolimatta kunnolla todella isoissa aalloissa. Lisäsin kierroksia koneeseen ja sukelsimme aaltokanjoneihin sateen piiskatessa naamaa näkyvyyden ollessa lähes nolla. Onneksi on gps ja vaikka olimme vain muutaman merimailin päässä Kaivarista, niin se tuli tarpeeseen. Oli todella helpotus ajaa Hernesaaren suojaan ja Caruselin edestä sisään. Päivän kalatapahtumat jäivät jotenkin spektaakkelimaisen kelin johdosta taustalle. Mennessäni nukkumaan verkkokalvoillani kajastivat vielä Rautauoman miehistön käden heilautus ennen kuin Silver sukelsi aallosta läpi. Tuli jotenkin "miehekäs" olo. Yöllä heräsin vielä 4.00 ja tarkistin tuulen Harmajalta, jotenkin on aina kuumottavaa kun myrsky tulee.

Kova tuuli = ison kalan tuuli?

Tomia mukaillen kysynkin lukijoilta onko kova tuuli ison kalan tuuli? Viikonlopuksi luvattu reipasta jopa 18 m/s keliä ja Helsingin edustalle ainakin 12-13 metriä. Tämä tietää melkoista aallokkoa ja heittopaikat ovat kortilla. Mutta: sunnuntai on mulla käytännössä ainoa päivä kun pääsee koko päiväksi kalaan koska remontti on sotkenut itselläni koko kalastussyksyn.

Tietenkin silloin kun haluaisi kalaan, sähkömies tai putkimies soittaa että nyt pitäisi tulla taas katsomaan ja kun budjettimme ei ole mikään älytön, niin itse on joutunut puskemaan koko syksyn. Varoituksen sanana kaikille: tehkää remontti talvella, niin ei tule ahdistusta taimenen suhteen, joka itselläni nimittäin on. 4 alamittaista ja vastaava määrä mitallisten karkuutuksia tilillä.

Otsikosta todisteeksi tapahtuma vuodelta 2008 30.11. keli 16-19 m/s SW. Käytännössä ainoa paikka jossa pystyimme heittämään, oli kahden saaren välinen suojainen salmi, josta vesi meni läpi. Keulamiehelle tarttui arviolta 70 cm kala, josta väsytyksen viimeiset sekunnit sain huonolla kännykkäkameralla taltioitua. Kala tietenkin karkasi noin vartin väsyttelyn jälkeen...ensi sunnuntaina keulaan kömpii samainen mies ja ehkäpä suuntaamme tälle samaiselle paikalle.

Itätuuli = ison kalan tuuli??

Tiistaina lähdettiin Juhon kanssa vesille pitkästä aikaa ja hieman idemmäksi, kuin missä muutama aikaisempi viikko on tullut kalasteltua. Hienoa päästä näille vesille vaihteeksi, vaikka koko päiväksi onkimaan ei päästykään. Noin klo 11 työnsimme lainassa olevan soutuveneen kalliolta mereen ja hurjalla 4 hevosvoiman voimapesällä kohti idän suunnalta puhaltavia tuulia. Ei se tuuli mikään mahdoton ollut, semmonen 6-8m/s mutta vastatuuleen työntäminen soutarilla sai pärskeet lentelemään kasvoille ja kunnon fiiliksen heti päälle. Vesi oli taas tuttuun tapaan laskenut yön aikana miinukselle, ollen aamulla -20cm. Tähän on tosin totuttu, kun vedenkorkeus on seilaillut pakkasella tänä syksynä ihan tarpeeksi.

Ekaan paikkaan tullessamme oli fiilis katossa. Paikka oli semmonen etelään työntyvä niemenkärki, johon tuuli puhalsi sivusta. Aalto oli aika terävää, enkä uskonut kalan olevan ihan kovimmassa keikutuksessa. Taivas on paksussa pilvessä ja tihkusadetta ilmassa - kunnon pöperökeli siis. Niemenkärjen tyynen puolella on parit mukavan näköiset kivet, mutta kalat eivät olleet paikalla, tai ainakaan otillaan. Seuraava paikka oli heti vieressä, isompi kivikko, jossa kärki pistää pohjoisen suuntaan. Ajoimme tuulen yläpuolelle ja annoimme veneen keikkua kohti kivikkokärkeä. Muutamat heitot matalaan ja sitten tapahtuu. Omaan "tussattuuni" tarttuu pirtsakka alamitta, joita on tänä syksynä nähty aika lailla. Kun kalani karkaa 10 sekunnin pinnassa pyörimisen jälkeen, ilmoittaa Juho keulassa kalan olevan kiinni.

Kala punnertaa ja vie siimaa. Onko Trutta hyvin suussa? Olihan se, lehmänpaska värissä oleva uistin huulessa kala heittää pari pomppua ja parit syöksyt. Yritin jo kerran haavita kalaa, mutta pieneen veneeseen ottamamme pieni haavi meinaa jäädä ahtaaksi. Viimeiset spurtit ja ujutan pilkkukyljen pussiin. Nyt joutuu heittää femmat, kala on hieman väriä saanut 66cm / 3,19kg energiapakkaus. Valumme siinä tohinassa parin muun erittäin otollisen paikan yli, jossa kalaa olisi hyvinkin saattanut olla lisää. Ei kuitenkaan haittaa, Juhon heittoenkka on tosiasia ja jatkamme matkaa.

Koluamme monta paikkaa ilman mitään tapahtumia, jos ei oteta huomioon pientä bensan valumista veneen lattialle. Bensan sekoittuessa veneen pohjalla olevaan veteen, se pikkasen liukasti pohjaa. No olipahan helpompi stepata kalojen kanssa jatkossa. Erääseen etelään työntyvään kärkeen heittäessäni vieheeni pysähtyi johonkin. Aluksi tuntui kun pohjaan olisi jäänyt, mutta sekunnin päästä pohja alkoi elämään. Kala pintaaan ja vielä tässä vaiheessa se ei tuntunut erityisen isolta. Ekaa hyppyä tehdessä koko valkeni ja tuomitsimme sen 3,5-3,7kg haarukkaan. Kolmannen loikan jälkeen kala irtoaa ja tussattu matkustaa tyhjänä takaisin... prkl..

Vedän henkeä ja lähdetään hissukseen työntämään neliheppaisella kohti uusia pettymyksiä. Hetken heittelyä ja hieman kuumaa keittoa lärviin, niin alkaa taas hymykin viihtymään naamarilla. Hämärä tulee nopeesti tähän aikaan vuodesta ja kun päivämme alkoi hieman myöhässä, on aikaa enää yhteen paikkaan. Tästä lohdutuspalkinnoksi saan.... Kyllä kyllä, hirmusti pomppivan alamitan. Ou boy...

Tuuli muutti suuntaansa päivän aikana kaakkoon, mutta onko itätuuli kuitenkin mainettaan parempi?? Jos en väärin muista, niin ainoa tiedossani oleva Vitosen ylitys tälle syksylle taisi tulla itätuulella.

Meni sitten jigaamiseksi

Viime viikko meni vilustumisen oireita ihmetellessä, mutta nyt oli taas aika lähteä pilkkukyljen perään Suomenlahdelle. Päätimme Markon kanssa pari päivää onkia taimenta ja varasimmekin mökin saaristosta hyviltä pelipaikoilta. Liikkeelle päästiin tiistaina vasta kymmenen aikoihin, kun kaikki asiaan kuuluvat manooverit oli saatu hoidettua. Tuuli puhalteli pohjoisen puolelta kuutta, seitsemää metriä ja vesi vieläkin miinuksella. Tähän lisättynä vielä aurinkoinen keli teki päivästämme erittäin vaikean. Kylmäkin oli, yöpakkasen jälkeen mittari kipusi juuri ja juuri plussalle pohjoistuulen käydessä luihin ja ytimiin.

Kiertelimme paljon paikkoja, osin vanhoja tuttuja, mutta parit uudetkin tuli kopaistua. Jotain varovaisia pusutteluja tuntuikin lusikoihimme osuvan, mutta kala ei todellakaan ollut otillaan. Taisi Markolla olla joku kiinnikkin hetken, mutta vain sen pari potkua. Päivän ainoa näköhavainto osui ainoaan pilviseen hetkeen, kun harmaa huntu peitti taivaan ehkä tunniksi. Alamittainen kala tarttui tussattuun, tuli pintaan ja potkaisi itsensä vapauteen. Kalastelimme kuitenkin hämärän rajoille asti, mukavaa kun oli. Sauna mökillä kruunasi päivän.

Keskiviikko valkeni pilvisenä ja päivällä lämpeni eilisestä pari astetta lisää. Tuuli oli kääntynyt lännen puolelle, ollen aika lailla samalla puhalluksella kuin eilen. Kellon olimme laittaneet soimaan seiskaksi ja vesillä oltiin heti kasin jälkeen. Haettiin Petteri mukaan rannasta ja aloitettiin aika sisältä, kohtuullisen vähän kalastamaltamme alueelta. Kalaa ei näissä paikoissa tuntunut olevan, joten pyyhkäistiin selän yli tutummille pelipaikoille.

Parit tyhjät saaret ja rannat olivat sielläkin seuranamme. Yhdestä kivikosta ison saaren rannasta saan kuitenkin about 45cm kalan, jonka päästä varovasti takaisin uimaan. Seuraavaksi tulemme yhteen, jo lähes luottopaikaksi muodostuneeseen pienen saaren rantaan. Tässä on aika mukava kivikkoinen itäranta, joka jatkuu saaren kärjestä pohjoiseen muodostaen veden alaisen riutan. Nyt länsituuli pyyhki riutan yli sopivasti, joten toiveet heräävät. Itse saaren ranta oli tyhjää, mutta riutalle tullessamme, Marko ilmoittaa keulasta kalasta. Mittarajoilla oleva kala tempoo siimaa, mutta irtoaa pinnassa muutaman möyrähdyksen jälkeen. Evä pinnassa hetken aikaa ja sitten kala vajoaa elementtiinsä. Teemme päätöksen kiertää riutan ympäri hieman kauempaa ja liu´umme toisesta suunnasta tuulen mukana riutan yli samalla heitellen. Saamme 2 seuriota, joita emme kuitenkaan saa ottamaan. Omaa viehettäni seurannut kala oli noin 1,5-2kg ja tuli kovaa vauhtia aivan veneen vierelle tehden nopean syöksyn syvyyksiin kiulumme havaittuaan.

Seuraavasta paikasta vielä Petterille pari senttiä vajaa mitta, jonka jälkeen emme kalahavaintoja juuri saaneet. Kiertelimme sisäpaikkoja ja isoja saarten reunoja, mutta kalaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Kun siinä kello kahden kieppeillä pilvessä ollut taivas aukeni täysin, päätimme suosiolla jättää taimenen onkimisen ja kokeilla onneamme ystävämme kuhan kanssa.

Ajoimme yhteen sisälahteen, josta kavereilta on kuulunut hyviä raportteja kuhilaista, ja mittasellaisista. Ankkuri pohjaan ja jigaamaan nätissä auringonpaisteessa. Kolusimme pari tuntia muutamia erilaisia ankkuripaikkoja, mutta suut olivat kiinni kuhillakin. Kolme varmaa kalatälliä sain, mutta en kalaa näytille asti. Pakko oli luovuttaa ja ajaa vene satamaan. Näin tällä kertaa. Lystiä oli, vaikka kelit, eikä varsinkaan kalat olleet täysillä mukanamme naatiskelussa.

Kolmen kalalajia siiman päässä isänpäivänä

Marraskuu on meritaimenen kalastajan tärkeimpiä kuukausia toukokuun ohella. Silloin pitää olla kalassa niin paljon kuin on mahdollista. Viime vuonna isänpäivänä saaliit olivat upeat ja lähdimme mieli täynnä toivoa liikkeelle, sillä olin sopinut että pääsen taas isänpäivänä kalaan ja samalla tehtiin tilaus noin 2 kiloisen kalan tuomisesta isänpäiväpöytään...

Keli oli reipas, 11-13 m/s W ja SW kun suuntasimme Helsingin edustan mestoille. Ongelmana oli kova keli ja siitä johtuva kelvollisten paikkojen vähyys. Ja kun Stadin edustalla ei vielä ole mitään kovin isoa saariketjua edessä, niin keli pääsee nousemaan terävänä heti satamasta ulos päästyä! No, pakko oli kuitenkin mennä.

Käytännössä paikat rajoittuivat pohjois- ja itäreunoihin, sillä etelä- ja länsireunoilla keli oli surffiosastoa eikä heittely siellä tullut kyseeseen. Kalakaan ei viihdy tuollaisilla mestoilla, kalamiehistä puhumattakaan. Uistimiksi valikoituivat Ismo Zalsa värissä Suomenlahti ja Trutta värissä silakka. Jotenkin sitä vaan on tullut jääräpääksi ja ei uskalla aloittaa sellaisella värillä jolla ei ole kalaa tullut. Tänä syksynä Suomenlahti-väri ja erityisesti Zalsan rungossa on toiminut meidän veneessä. Viime vuonna taas Sateenkaari-Trutta oli tosi jees.

Heittelimme tyynen puolta ja varsin nopeasti mulla vapa tärisee, mutta tärisee aivan liian hennosti ollakseen taimen. Nopea kelaus sisään ja noin 20 cm silakka! No, olipahan jotain. Homma jatkuu tyynen puolella ja kohta Santtu ilmoittaa saaliista: lävistetty kolmipiikki. Emme siis ole ihan väärällä mestalla kun ravintokalaa on paikalla.

Kovasta tuulesta johtuen paikat olivat aika kortilla ja heittelimme noin 300 metriä pitkää pätkää. Heitän itse rannan kivikkoon ja kun vesi oli alhaalla, tunsin kun se jäi pohjaan. Repäisin sen irti ja upotin hyllyn päältä alas. Samassa vapa taipuu ja tempaisen vastarin, pysyy vielä ja siimaa lähtee. Nyt on varma mitallinen taimen. Kala kääntyy toiseen suuntaan ja riuhtaisee vielä kerran: irti. Voi v..ttu että v-tuttaa. Kala tilauksessa ja sitten kun sen saa kovalla vaivalla ottamaan, se pääsee irti. Kyllä otti päähän.

Ei voi mitään. Keräilin itseäni ja ajettiin tauolle syömään ja toipumaan. Palaamme noin puolen tunnin kuluttua rikospaikalle ja pitkän heiton jälkeen Santtu tuntee tärpin. Itselläni oli uistin samassa suunnassa ja upottelin rauhassa välivedessä. Vapa niiaa ja tärppi! Upotan uudestaan ja nyt on kiinni. Kala pintautuu välittömästi ja alamittainen, noin 44-45 cm. S-tana, miksi aina näin? Masennumme kun ei isot iske kunnolla ja keli sen kuin nousee ja tyynetkin paikat ovat jo vaikeita heittää.

Näin se vaan päättyy marraskuinen iltapäivä, Hellan valonheitin tulille ja rantaan. Tänä vuonna ei isänpäivän aterialla perheen kera tarjottu itse pyydettyä meritaimenta kahden edellisen vuoden tapaan...no, kautta on vielä jäljellä ja seuraava tavoite asetettu: joulukala!

Hiljainen viikonloppu

Pe 4.11. Sumuisten vesien gorillat
Vesille aamusta ja nokka kohti sumua. Olin liikkeellä yksin. Kaveriporukka myös toisella veneellä liikkeellä, joten katsotaan kuinka äijien käy. Aamusta näkyvyyttä ehkäpä 30m, joten tarkkana sai liikkua. Tutkaa olisi tarvittu veneeseen, niin sakeaa oli vesihöyry. Parit ensimmäiset paikat tyhjää, mutta sitten sain karvan alle 50cm kalan Chilillä. Toinen vene raportoi tyhjää.

Sumu hellitti puolen päivän jälkeen ja sitten olikin täysin erilainen keli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lähes tyyni, vieno tuuli idän puolelta ja vesi laskussa. Helppo päivä, tai sitten ei. Kiertelin paikkoja ja heittelin verkkaisesti. En niin tosissaan jaksanut piiskata, kun olosuhteet olivat vaikeat.













Illemmalla kun aurinko alkoi laskemaan, tiputin 3 kalaa. Ensin erään vedenalaisen matalan kohdalta alamittainen irtosi ensimmäisessä hypyssä. 5min päästä toisen saaren kohdalta kala junttasi uistimeen, mutta ei pysy. Tämä ei edes näyttäytynyt, vaan irtosi jo muutaman potkun jälkeen. Sitten saman saaren toiselta puolelta tarttui mittarajoilla oleva kala. Heti ilmaan ja taas ekassa hypyssä uistin lentää suusta. Kala vielä irvistelee ja hyppää ilmaan toisenkin kerran, vaikka ei ollutkaan enää kiinni. Kele!!

Lähden ajelemaan kohti tukikohtaamme, jossa 14 hlöä vietti viikonlopun meritaimenen kalastuksen merkeissä. Matkalla mökille saan multimediaviestin. Eräs porukkamme jäsenistä, ensimmäistä kertaa mertsarikalassa, oli saanut komean fisun aivan iltahämärässä. 76cm ja 5,1kg. Huh, upea kala, vaikka olikin saanut hieman kutuasua yllensä. Onnea vielä saamamiehelle!!!

La 5.11. Väsyneenä vesille
Lauantaina lähdettiin kolmen veneen voimin pyytämään. Edellisen illan saunominen painoi jäsenissä ja paras puhti oli poissa. Nyt tuuli oli aika rapsakkaa, sellaista liki 10m/s, idän puolella vieläkin. Paikkoja oli haastava löytää mihin moukari ei takoisi liian kovaa ja kalaa saattaisi olla paikoilla. Meidän vene veti ihan puhtaat nollat, yhtä tärppiä lukuunottamatta. Ihan tosissaan ei kyllä kalasteltu, se pitää myöntää. Taisi olla tämän syksyn eka kalaton päivä...

Toinen vene aloitti ihan kivasti, kun edellisen päivän komeimman yli 5kg kalan saanut kaveri saa heti, oliko nyt 3.lla heitolla 50cm kalan. Nyt on taivaanmerkit kohdallaan. Loppupäivä menee tässäkin veneessä paikkojen kierteltyksi, eikä enempää kaloja nähdä. Kolmas vene vetää jokseenkin samalla meinigillä. Noin 40cm kala veneeseen jää ainoaksi ylöstulleeksi tapahtumaksi päivän aikana.

Ainiin, sainhan minä kuitenkin jotain, nimitäin flunssan. Tämän johdosta su en lähtenyt vesille ollenkaan, mitä nyt ajoin veneen saaresta laituriin. Keli vieläkin tuulista ja vesi vaan tuntuu jatkavan laskusuhdannettaan. Yksi veneellinen miehiä kuitenkin piiskasi sunnuntain ratoksi ja olisiko alamittainen ylös ja pari tiputusta ollut saldo. Kysymysmerkki siksi, kun kuuluvuus merellä tuntuu olevan aika heikko ja puhelut pätkii jatkuvasti.

Havaintoja mereltä. Sekä torstaina ja perjantaina näin hylkeen pyörivän mantereen tuntumassa. Kovin utelias ötökkä, joka ei tuntunut venettä pelkäävän. Näimme myös ison parven Öllejä.. Mitä lie merilintuja, mutta ne nyt ristittiin ölleiksi, joka niitä kuvaa hyvin. Niitä lenteli avomeren laidalla iiiiso parvi, joka oli näyttävä näky. Kurkiaura tuli myös bongattua ja niitä tavallisia siivekkäitä, merivarpusia ja erikoislintuja. Vesi oli paikoin myös erittäin kirkasta. Kunhan tästä paranee, niin vesille pitää taas päästä.

Skimbahenkistä meritaimenen kalastusta

SkiExpo-viikonloppuna aloitan aina henkisesti toisen mielilajini - laskettelun uuden kauden, tai oikeammin lumilautailun. Messukeskuksessa tulikin vietettyä paljon aikaa viime viikonloppuna, mutta kun ennuste näytti sunnuntaina hyvältä, niin olihan sitä vesille päästävä. Kaiken muun lisäksi olin päättänyt etten mene remonttia tekemään tänä viikonloppuna, joten pystyimme keskittymään täysillä kalastukseen pitkästä aikaa.

Starttasimme kolmistaan Kaivarista noin 10 maissa kohti Helsingin edustan paikkoja, kyydissä tällä kertaa haukimies Sami Pitkänen ja sukelluskalastaja Ville Lahikainen, jolta on usein saanut hyviä vinkkejä kalojen sijainnista. Marraskuinen päivä on lyhyt joten meillä oli noin 5 tunnin päivä edessä ennen messujen purkua. Suuntasimme siis tutuille lähimestoille, joista on vuosien varrella kalaa kauhottu kyytiin.

Uistimiksi laitoimme aloitukseen seuraavat: AZ Trutta Suomenlahti, Sami Ismo Zalsa Suomenlahti, Ville Kuusamo Taimen hopea/puna. Keli oli varsin kova aluksi, noin 8-9 m/s S.

Monille paikoille nousikin inhottavia isoja vesipatsaita kun vesi oli matalalla ja kivet sekä riutat paljaana. Rupesi jo alkuvaiheessa epäilyttämään kannattaako keikkua koko päivää ollenkaan, mutta onneksi jo ensimmäisen paikan toinen kivikko antoi alamitan kiinni allekirjoittaneelle. Tämä siis tyynen puolelta virtauspaikalta. Kala otti välittömästi heiton jälkeen ja ui pitkin pohjia. Emme nähneet kalaa, mutta otteista ja vavan liikkeestä päätellen päätimme että se oli alamittainen. Kovin kauaa se ei siiman päässä viipynyt vaan parin riuhtaisun jälkeen pienet pyörteet pinnassa kertoivat karkurista. Olen edelleen sitä mieltä että se oli alamittainen, joten ei harmita!

Jatkoimme kalastusta uskoen kukin omiin uistimiimme ja kelin hieman tyynnyttyä puolen päivän jälkeen pystyimme heittämään myös tuulen puolen kivikoita ja Arska Laineen sanoin: "kiventakusia". Kivet toimivat ikäänkuin aallonmurtajina ja niiden sekä rannan väliin muodostui houkuttelevia taskuja, jonne neuvoin miehiä heittämään.

Sami heitti tuhansien jerkkiheittojen tuoman rutiinin avulla lainaamani Ismo Zalsan suoraan oikeaan paikkaan, noin 5 m rannasta olevaan pieneen poteroon. Yhtäkkiä keskipaikalla on hiljaista, vain Hondan vaimea hyrinä kuuluu. Kuin hidastetusta filmistä näen kun iso kala potkaisee pinnalla ja Sami on jäätävänä vapa tiukasti kädessä! Jes, nyt oli kunnon taimen kiinni ja meren torpedo näyttäisi satojen haukien saajalle miten riuhtomiset tehdään oikeaoppisesti!

Me muut kelasimme äkkiä uistimet alta pois ja pidin veneen sopivalla etäisyydellä rannasta. Näytti siltä, että kala olisi hyvin kiinni, sillä ekojen minuuttien aikana se vain velloi pinnassa ja teki muutaman kunnon syöksyn. Sami hillitsi itsensä hyvin ja väsytti kalaa päättäväisesti. Taisi olla miehen suurin meritaimen koskaan mitä piteli. Iso kala ei hyppinyt lainkaan vaan puski eteenpäin massalla mutta siinä kuitenkin koko ajan väsyen. Viimein vikan syöksyn jälkeen saan haavin hienosti alle ja koppaan eväkkään sisään. Saamamies päästää miehekkään huudon, femmat tiskiin kaikille ja äkkiä pois kiviltä. Samin 20 vuotta sitten Itävallasta ostama hiihtopipo toi jälleen kalaa.

Kalan ollessa ylhäällä se oli yllättävän tumma, samantapainen kun viime vuonna Hannu Rinkisen saama. Kelasimme ensin, että pitäisikö laittaa takaisin ja onko lihaa hyvää, mutta saamamiehen suurin taimen oli kuitenkin kyseessä ja päätimme pitää kalan. Mittaus osoitti pituudeksi komeat 67 cm ja puntari pysähtyi 3,240 kg kohdalle. Vatsa täynnä olisi ollut lähemmäs 4 kg. Apinat pois, kaatoryyppynä 7 vuotiasta Havana Club -rommia ja uutta liukua.

Heitin itse noin 10 minuutin päästä samaan poteroon ja tum! Vapa taipuu, siimaa lähtee ja Ville älähtää keulasta, että nyt on Zetalla mörkö. Muutama riuhtaisu ja päättäväiset otteet osoittavat kalan olevan iso. Siima kuitenkin löystyy kohta ja totean pöllämystyneenä kalan kadonneen, vain käännöksen jäljet jäivät. P..kele. Olisin saattanut nokittaa Samin. Mutta minkäs teet, taimenen kalastus on juuri tällaista.

Pääasia oli kuitenkin että kalaa oli paikalla tunnelma veneessä sähköinen. Liu'uimme eteenpäin hieman tyynempään paikkaan ja tässä Samilla kala kiinni. Näyttäisi olevan alamitta ja samantien ilmaan ja irti. Mulla on vielä hopea-puna-musta Ismo uimassa ja loppuvajotuksessa kala kiinni. Liekö sama, ehkä ei sillä näyttää vähän kookkaammalta. Syöksy pitkin pintaa ja Ismon kuulien rapina on kuin kalkkarokäärmeen helistystä. Kalaa heittää hienon kolmoislutzin ja sitä myöten irtoaa Gamakatsun otteesta. Ei paha liuku!

Tuuli tyyntyi nyt noin 6 m/s S tasoon ja siirryimme toisen saaren itärantaa heittämään, jonne aallot taipuivat mukavan näköisesti. Ensimmäinen liuku ja kii o kuuluu Samilta, alamitta ja irti. Heitän perään paikon ja vajotan - taas kiinni ja nyt pysyy. Harmikseni alamitta, joskin pulskea 42 cm. Ville ottaa vielä kolmannen paikon ja taas kiinni samaan aikaan kun irrotan omaani. Nyt on ehkä luokkaa 45-50 cm. Kalan tullessa lähemmäs tuomitsemme sen alamitaksi ja pihtien ollessa varattuna Ville pomputtaa kalan irti. Erittäin vahvaa duunia, kolme heittoa, kolme kalaa!

Heittelimme lopuksi vielä aivan tyyniä paikkoja pohjoisrannoilla ja pari tukistusta vielä ehdimme saamaan ennen messukeskukseen lähtöä. Kaiken kaikkiaan loistava päivä niin tapahtumien kuin seurankin puolesta. Uskoakseni haukimiehiä saatiin hieman käännytettyä taimenen suuntaan - vaikka kyllä ison hauen kalastuskin on hauskaa ja haukikin on hieno kala.

Rasvaläski keli

Tämän päivän onkiminen meni lähes tyynessä kelissä. Leppeä länsituuli meinasi välillä puhaltaa pintaa rikki, mutta onnetonta oli puhalluksen yritys. Ei keli kuitenkaan huono ollut. Paperilla lähes parasta taimenen ongintaan, joten kovin odotuksin rannasta lähdettiin aamusella. Taivas oli mukavasti paksussa pilvessä. Muutamat ekat paikat antoivat seurioita ja yhden alamittaisen karkuutuksen. Tunnin kalastuksen jälkeen haettiin pari kaveria rannasta ja tankattiin vene samalla. On muuten aika haastavaa löytää veneasemia, joista saisi polttoainetta tähän aikaan vuodesta, ainakaan alueelta jolla liikuimme.

Ensimmäinen paikka yhteysalusliikenöinnin jälkeen antoi 2 alamittaa veneeseen. Siitä pieni porhallus selän yli ja eräästä kärjestä "tyynen" puolelta paukahti taas pari kalaa. Toinen karvan alle 50cm ja toinen savupönttöön menevä 60cm / 2,15kg. Tämän jälkeen hiljeni ainakin tunniksi. Heitettiin muutamia paikkoja, joista usein tapahtumia ollaan saatu, mutta nyt oli hiljaista.

Hyvän kelin salliessa ajoimme aika kauas ulos merelle, jossa yksi saari antoi kivasti tapahtumia. Pari alamittaista ylös ja arviolta 3-3,5kg kalan karkuutus. Isompi kala otti ihan rantamatalasta ja pitkän siiman kanssa vastari taisi jäädä hieman vajaaksi. Muutama näyttävä rempoilu pinnassa ja irti...

Kaverit takaisin rantaan ja parit lähipaikat vielä koluttiin. Yhtä nättiä ahventa lukuun ottamatta emme tapahtumia enää saaneet. Vesi laski päivän aikana hieman ja tuuli oli olematonta. Onneksi uloimmilla paikoilla oli maininkia eilisestä kovemmasta kelistä jäljellä, vaikka näistä vellovista paikoista ei oikein tapahtumia tullutkaan. Suurin osa tapahtumista tuli hieman rauhallisemmista paikoista. Hyvä päivä kuitenkin, tästä on hyvä jatkaa.

Samalla tapetilla koko päivä

Keskiviikko aamu valkeni pilvisenä, tihkusateisena, mutta ikävän tuulisena. Länsi-lounaistuuli pyöritti mittareita paikoin reippaasti yli 10m/s, joka sai meidät pysyttelemään suojan puolilla saaria, eli ns. II-luokan paikoissa. Päivä alkoi eilisen kaltaisesti vaikeana ja monta paikkaa heitettiin oikeastaan ilman mitään mainittavaa tapahtumaa. Jotain töksyjä oli siellä täällä, mutta siinä kaikki.

Päätimme kuitenkin jo aika ajoissa, että tänään ei aleta uistimen vaihtorumbaan. Sehän on hyvin tiedossa oleva fakta, että kun kerran vaihdat "tapettia", saat olla vaihtamassa sitä alin omaan. Nyt mentiin koko pvä samoilla vieheillä molemmat. Onko tämä hyvä vai huono asia? En tiedä, mutta sen tiedän, että aina kun viehettä vaihdat, niin silläkin aikaa kerkeäisit ainakin yhden heiton heittämään enemmän ja potentiaalinen mahdollisuus saada kalaa on parempi. Ainakin näin teoriassa.

Pari tuntia takana, kun tulimme yhden ennenkin kaloja antaneen saaren rantaan, joka tekee toisen saaren kanssa paikkaan pienen salmen. Salmen keskellä on matalaa ja kivikkoa, mutta kone ylös trimmattuna siitä pääsee valumaan yli. Ehdin juuri sanoa, että otetaan salmesta kala, kun jo keulasta kuuluu huuto: "kii o !!!" Sitä kalaa sitten saikin kammeta oikein tosissaan. Kala teki hyviä syöksyjä hyppäsikin kerran. "Kakkosen, kolmosen kala" kuului arviot hopeakyljestä. Hieman lähemmäksi kun kalan saimme ja sen vielä vähän rauhoittumaan, totuus valkeni. Ei toi ole taimen, se on KIRRE!!













Violettia kylkeä vilahti sen verran selvästi että lajitunnistus saatiin tehtyä. Muutama syöksy vielä malliksi ja sitten haavi heilahti. Painoa 3,25kg ja muutenkin aika upea kala. Evät ehjät, iso pyrstö ja kuitenkin kohtuu solakka, luultavasti steelhead. Noutaja tuulenkala jäi meribroilerin viimeiseksi ateriaksi. Saman saaren toiselta puolelta tuli vielä alamittainen ja päivän päätteeksi vielä yksi. Nämä siis kohdekalaa, eikä enempää kirrejä nähty. Keliin nähden siis vaikea päivä lukumääräisesti tämäkin, mutta ehkäpä huomenna kaikki on toisin.

Vaikeampi iltapäivä

Tänään täräytimme 3,5h pyrähdyksen mertsarin perässä tutuille pelipaikoille. Ensimmäisestä paikasta, olisiko ollut kolmannella heitolla, mulla kala kiinni. Saattoi olla mittarajoilla. Näkemään emme päässeet, kun kala irtosi muutaman sekunnin rimpuilun jälkeen. Hieman pidemmälle kun valuimme rantaa, saimme pari tapahtumaa lisää, mutta ei mitään veneeseen asti. Jatkoimme toiseen paikkaan ja siitä semmonen arvioilta 2-3kg kala ensin tökkäsi kaverin uistinta ja seurasi veneen vierelle. Heti perään ilmeisesti sama kala pyörähti myös minun pyyntöni perässä. Kylki vaikutti lupaavalta, mutta pieni pusu uistimeen ja fisu painui takaisin syvyyksiin. Hankasimme rantaa vielä toisenkin kerran, mutta emme saaneet kalaa enää näkyviin.

Kurvasimme uudestaan aloituspaikkaan, josta kohta alamittainen tarttuukin pysyäkseen. Tämä ravisteltiin veneen vierellä irti ja jatkettiin. Muutamia paikkoja ehdittiin koluta, mutta hämärä alkoi painaa päälle. Olisiko ollut kolmas tai neljäs kerta kun kolusimme tätä samaa aloituspaikkaa ja taas saamme kontaktin. Nyt kala seuraa veneen vierelle ja antaa pari hentoa töksyä. Ei kuitenkaan ota tarttuakseen.

Miksi päivä oli niin vaikea? Taivas oli paksussa pilvessä ja tuulta 7-8m/s lounaasta. Unelma keli siis. Okei, vesi laski pikkasen, mutta oli kuitenkin muutamia senttejä plussalla. Ilmanpaine 1017hpa ja aika tasainen. Kalaa selkeästi oli paikoilla, kun tapahtumia kerran saimme. Ne vaan eivät ottaneet kiinni. Seurioita ja hentoja töksyjä ja niitäkin harvakseltaan. Se napurakin, joka pysyi kiinni veneen vierelle otti pitkään vajotukseen. Värejäkin tuli kokeiltua pakki ympäri, mutta siitä ei tuntunut apua olevan. No tämä on tälläistä, ei muuta kuin huomenna uusiksi. Keli on luultavasti möykkyisempää, mutta ei ihan myrskyä kuitenkaan.