Nyt eletään sinänsä mielenkiintosta kevättä, että virvainvehkeet piti kaivella esiin ennen kuin oli edes kerennyt syventyä talvisiin perhonsidontailtamiin.
Käytiin kaverin kanssa katsastamassa jäätilannetta, joko saisi sorapohjille siikapyynnöt makaamaan. No, virtakapeikko oli auki sekä jonkunnäkönen sula keskellä selkää olevan karikon luona, muutoin vielä paikat jäässä. Siikaonget pyytämään ja odottelemaan. Odotusta ei palkittu, siikojen merkeissä...
Silloin kun odotuksia ei ole lähtökohtaisesti ollenkaan, tuntuu tapahtuvan hienoja asioita?
-Vesku
