MERITAIMENBLOGI

Oi jospa tanemiehellä ois joulu ainainen...

2011-12-11T16:29:00.008+02:00

Vaikka en itse jouluihmisiä olekaan, niin tämän päivän tapahtumat herkistävät kyllä kovemmankin kaverin. Olin nostanut itsenäisyyspäivänä oman veneeni, sillä moottorin kiinnityspulttien läpi tihkuu hieman vettä ja on parempi korjata vene ensi kautta varten. Lähdimme siis Santun Fasterilla Kaivarista toiveena joulukalat kummallekin, kausihan rupeaa olemaan jo kohta pulkassa ja meillä oli yhteensä 12 saatua alamittaista tälle syksylle eikä yhtään mitallista ylhäällä...

Vesi oli mukavasti +60 ja tuuli noin 7 m SW/W. Kovat myrskyt olivat vaan sotkeneet veden Stadin edustalla todella sameaksi ja näkösyvyyttä oli noin puoli metriä jos sitäkään. Tämä ei motivoinut kalastusta, mutta pakkohan se oli mennä heittämään. Heittelimme mantereen tuntumassa olevia isompia saaria luottaen Ismo Zalsaan ja eri Truttiin. 2,5 tuntia heittelimme vailla yhtään tapahtumaa ja rupesi jo hieman ihmetyttämään pelin henki. Täyttä nollaa.

Tuumaustauko ja kaivoimme loppukauden kaivurit esiin eli Trutta Tuulenkalat. Minä valitsin kolmipiikin ja Santtu otti Taika-Jimin eli noutaja/kuparihile. Kelasimme, että jos näillä ei kalaa tulisi, niin sitten olisi keinot vähissä kun perhovehkeitä ei mukana ollut.

Koska vesi oli mukavasti korkealla, pääsimme heittämään hienosti aivan rantaan 40 cm veteen kuohujen jälkeen muodostuvaan ns. tasaiseen veteen. Sinkoan keulamiehen paikalta steppailen puikulan pitkälle noin 10 metrin päähän rannasta kun kala ottaa. Päättäväiset otteet ja kelalta lähtee siimaa. Mesta oli jälleen hieman mainingissa ja sai tehdä paljon duunia jotta pysyi pystyssä. Onneksi kala kuitenkin pysyi kaikesta huolimatta kiinni ja hyppäsi hienon loikan noin 20 m veneestä - reilu mitta ja pulskea! Santtu kiljuu, että nyt pidä se niin saadaan vihdoin alamittakirous harteilta. Olin yllättävän jäässä kalan kanssa ja kun se oli vielä erittäin pirteä, niin oli pakko antaa juroa ja syöksyä. Sain hienosti kalan pintautumaan veneen vieressä jossa arvioimme sen reilu 2 kg kalaksi. Samea vesi haittasi haavimiehen työskentelyä, mutta onneksi sain ohjattua hopeasukkulan peukalo Zillionin puolalla siimaa pitäen suoraan haavimiehen etäisyydelle - ja siellä lepää! Santtu koppaa kalan kyytiin ja pakittaa pois paikalta - femmat tiskiin ja ujo kiljahdus, alamitta-apina on tipahtanut.

Mittaus osoittaa pituudeksi 56 cm ja painoa on kertynyt mukavasti 2090 g. Olipa hauska fiilis saada kerrankin mitallinen ylös, tämä oli kolmella piikillä kiinni leuassa ja ei olisi irronnut millään. Ei muuta kuin taas ylös ja uutta liukua.

Taisi olla kolmas tai neljäs heitto äskeisen jälkeen kun taas tällää. Nyt siimaa irtoaa jo enemmän ja huomaan että kalalla on kokoa selkeästi mitan verran. Jopahan meitä nyt hellittiin! Keli ei ole kova mutta aallot nousevat tähän rantaan yllättävän isoina. Toikkaroin keulamiehenä edestakaisin, mutta onneksi kala pysyy kiinni. Ei epäilystäkään etteikö olisi hyvän kokoinen eväniekka. Kala ottaa spurtin ja annan siiman juosta hehkutellen kipparille kyytejä! Perästä nousee iso aalto ja tönäisee venettä ja siima pääsee pahan kerran löystymään. Kelaan löysät kireäksi ja kala on vielä kiinni! Mahtavaa. Saan kalan noin 10 metrin päähän kun yhtäkkiä veto loppuu ja Santtu näkee kääntyvän kyljen...ei stana. Irti pääsi kovan väännön jälkeen.

No, meininki oli kohdillaan ja siirryimme seuraavaan poteroon, jossa kahden kiven välissä muodostui rantaan kohti hylly, jossa sorapohja. Tästä paikasta oli tullut kaloja ennenkin ja sanoinkin Santulle, että heitä sinne niin pitkälle kun pystyt. Mies tekee työtä käskettyä ja sähköinen KIIO! kuuluu joulukuisessa apeudessa. Santtu antaa mulle veneen ohjat ja kelaan äkkiä uistimen sisään. Hankalasta paikasta johtuen pidän pakin päällä ja ihailen näyttävän kalan menoa. Santtu pitää siiman kireänä ja kala ampuu suoraan kohti, jolloin kelausta pitää lisätä. Näemme hienon kalan hypyn ja pituutta näyttää olevan reilusti, yli 60 cm. Kala on hyvässä iskussa ja syöksyy kuohuissa upean näköisesti. Samea vesi vaan laimentaa komean kyljen välkkymistä. Santtu on päättänyt ottaa kalan nopeasti sisään ja se ilmestyykin muutaman metrin päähän. Olen ihan puulla päähän lyöty kun kala ampuu suoraan venettä päin ja hyppää kylkeen. Jotenkin sitä vaan selkärangasta tulee oikealla hetkellä haavin ojennus ja koppaan kalan sisään - JES! Pääsee kummaltakin kun annan haavin saamamiehelle ja pakitan pois tyrskyistä. Pitkä on mutta laiha.

Odotan jännittyneenä punnitusta: 2,85 kg ja pituutta 67 cm. Tämän pituinen kala on tavallisesti ollut helposti yli kolmosen, mutta nyt jäätiin alle. Upea ilmestys joka tapauksessa ja todellinen ison käden paikka! Heitimme vielä uudestaan saman poteron ja mulla käy joku tärppimässä. Santtu heittää perään ja nyt on noin 40 cm alamitta kiinni. Santtu löystää siimaa ja päästämme kalan vedessä pois. Ei paljon kiinnosta alamitat noiden jälkeen...

Nyt oli tauon ja piipullisten paikka. Siinä piippuja imiessämme myhäilimme katsoen upeita kaloja Fasterin takatuhdolla. Raesadekin muisti meitä ja otimme loppupäivän rennosti. Toisen saaren reunassa näimme vielä hienon kuohun josta onnistuin saamaan noin 40 cm kalan seuraamaan. Ei kuitenkaan iskenyt mikä oli hyvä juttu.

Joulukuinen päivä on lyhyt ja käänsimme nokan kohti Kaivaria erittäin hyvillä mielin - joulukala oli kummankin perheessä tosiasia!

Mikäli en enää pääse tän vuoden puolella kalaan, toivotankin kaikille Hyvää Joulua ja mittakalallista Uutta Vuotta 2012.

Luonnon spektaakkeli on lähes taimenen saannin veroista

2011-11-28T09:32:00.004+02:00

Sunnuntai oli kalastuksellisesti mielenkiintoinen päivä. Ennusteen ollessa kerrankin suopea niin, että kalastuskeli olisi siedettävä klo 8-14, jonka jälkeen myrsky iskisi täydellä voimallaan. Lähdin vanhan kalakaverini Masan (joka edellisessä rapsassa menettää ison taimenen videolla) kanssa Stadin edustan mestoille. Vakiokeulamies Santtu olisi menossa omalla veneellä onnekkaan veljensä Juhan kanssa samoille vesille.

Startti oli 9.00 ja paluu kelin puitteissa. Ekat mestat eivät kalaa antaneet vaikka vesi oli +50 ja uskomaton tuhnukeli sekä mukava maininki. Miehitimme erään mukavan matalikon kahdella veneellä ja Santtu saakin mestoilta, kuinka ollakaan, alamitan. Niitä tuntuu riittävän.

Tuhnu sen kuin syveni ja aallokko tyyntyi erittäin heittoystävälliseksi. Isot mainingit tosin aina välillä yllättivät voimallaan. Siirryimme seuraavaan paikkaan ja tokalla heitolla hyllyn päälle mulla iskee selvästi mitallinen. Hyllyn päällä oli ehkä 70 cm vettä ja muutaman syöksyn jälkeen ilmaan päättä ravistaen. Samassa ravistuksessa Ismo irtoaa ja meikäläinen jatkaa tuttua saagaa. Tuplarenkaat, vastaveto, uusi Gamakatsu eikä silti pysy. Rupeaa menemään jo uskottavuus, mutta onneksi oli tällekin tapahtumalle todistaja. Mätämme lisää samaa paikkaa ja taas mulla iskee, nyt selkeä alamitta, noin 40 cm. Vavan tärinä on todella nopeaa ja tämä kala saa vapautensa tyylikkäästi ilman käden kosketusta.

Santulta ja Juhalta tulee raportti toisesta alamitasta ja ihmettelemme kaikki missä ihmeessä isot ovat. Niiden on pakko olla tullut matalampaan veteen nyt kun vesi oli noussut. Masa koittaa luonnonväriä, kilohailia. Heitto on pitkä ja suoraan kuohun taa muodostuvan tyynemmän alueen keskelle. Pari kammenkieräytystä ja PUM. Vapa taipuu kunnolla ja näen jo kalan pyörähtävän: selkeä mitta, noin 60 cm pullea eväkäs. Isot mainingit murtuvat koko ajan ja kivet kajastavat tummina ja uhkaavina harmaan taivaan sävyttämässä murheellisessa maisemassa. Sanon Masalle, että saat haavia kalan itse sillä en pysty tulemaan pois ruorista. Pahimmillaan keula kävi metrin päässä vedenalaisesta auton kokoisesta murikasta.

Suditan trimmi ylhäällä pikkuhiljaa vasta-aallokkoon ja pääsemme pois pahimmasta kurimuksesta. Kala on edelleen kiinni. Olen juuri kääntämässä venettä kun jostain tulee muita suurempi maininki ja kääntää veneen vinoon ja kohti kiviä. Onneksi mentiin noin kaksi metriä ohi, mutta samassa hässäkässä kala pääsi karkaamaan kun väsyttäjä keskittyi siihen ettei lennä veneestä. Nyt piti tehdä kunnon kääntö kovalla kaasulla vasta-aaltoon, jottei olisi päädytty tilastoihin. Hondasta kierrokset 4000 rpm ja lensimme aaltojen yli ja tussahdimme pehmeästi alas. Huh, siinä oli melkein ahneen paskainen loppu. Onneksi kuitenkin kaikki ok.

Kyseinen kalapaikka on mainio mesta, mutta todella kelialtis. Päätin, ettemme riskeeraisi enää ja siirryimme tyynemmälle puolelle. Heti ensimmäinen heitto poteroon antaa jälleen mulle yhden alamitan. Tärppi on raivokas ja luulen sekunnin, että mitallinen. Mutta ei, tämä on ainoa jonka mittaamme, sillä oli sen verran lähellä rajaa. Tulos: 48 cm. Ei näin. Laitan kalan kännykkäkuvausta varten peräpenkille ja ei muuta kuin takaisin.

Jälleen ajamme ylös ja huomaan pelastuspuvun taskussa puhelimen tärisevän viestin merkiksi. Avaan puhelimen ja siellä se taas on: onnenpekka Juha pitelee 66 cm ja kolmosen kalaa. Kuva on kelistä johtuen erittäin suttuinen kuten päivän muutkin räpsyt, mutta hieno kala oli kyseessä. Oli kuulemma antanut oikein kunnon kyydit ja vielä varavavalla. Näyttävää duunia! Ehkä saamme Santulta vielä oman käden rapsan.

Saimme uutta virtaa ja heitimme kahta kauheammin. Kaloja tuli kyllä seuraavan parin tunnin sisään kaksi kappaletta ja toiset kaksi karkasivat. Yhteinen nimittäjä niille oli selkeä alamitta, alle 40 cm ja olisko joku ollut vieläkin pienempi. Näin siis kalastuksellisesti emme saaneet mitallista kyytiin, mutta muuten tapahtumia oli ihan mukavasti eikä varsinaista kuollutta hetkeä ollut.

Luonto oli kuitenkin päättänyt, että kalastus päättyisi tänään klo 14.20. Lämmin keli oli vaihtunut viileämpään ja tuuli puhalsi noin 16 m/s. Tämä kaikki tapahtui erittäin nopeasti ja kun samaan yhdistettiin vielä mielipuolisen kova sade oli keitos valmiina. Näimme meripelastajien veneen, Rautauoman ja sitä seuraavan pienemmän kumiveneen haravoimassa merialuetta varmuuden varalta ja viestimme heille kädenheilautuksella kaiken olevan kunnossa. Rautauomakin niiaili koostaan huolimatta kunnolla todella isoissa aalloissa. Lisäsin kierroksia koneeseen ja sukelsimme aaltokanjoneihin sateen piiskatessa naamaa näkyvyyden ollessa lähes nolla. Onneksi on gps ja vaikka olimme vain muutaman merimailin päässä Kaivarista, niin se tuli tarpeeseen. Oli todella helpotus ajaa Hernesaaren suojaan ja Caruselin edestä sisään. Päivän kalatapahtumat jäivät jotenkin spektaakkelimaisen kelin johdosta taustalle. Mennessäni nukkumaan verkkokalvoillani kajastivat vielä Rautauoman miehistön käden heilautus ennen kuin Silver sukelsi aallosta läpi. Tuli jotenkin "miehekäs" olo. Yöllä heräsin vielä 4.00 ja tarkistin tuulen Harmajalta, jotenkin on aina kuumottavaa kun myrsky tulee.

Kova tuuli = ison kalan tuuli?

2011-11-25T13:02:00.002+02:00

Tomia mukaillen kysynkin lukijoilta onko kova tuuli ison kalan tuuli? Viikonlopuksi luvattu reipasta jopa 18 m/s keliä ja Helsingin edustalle ainakin 12-13 metriä. Tämä tietää melkoista aallokkoa ja heittopaikat ovat kortilla. Mutta: sunnuntai on mulla käytännössä ainoa päivä kun pääsee koko päiväksi kalaan koska remontti on sotkenut itselläni koko kalastussyksyn.

Tietenkin silloin kun haluaisi kalaan, sähkömies tai putkimies soittaa että nyt pitäisi tulla taas katsomaan ja kun budjettimme ei ole mikään älytön, niin itse on joutunut puskemaan koko syksyn. Varoituksen sanana kaikille: tehkää remontti talvella, niin ei tule ahdistusta taimenen suhteen, joka itselläni nimittäin on. 4 alamittaista ja vastaava määrä mitallisten karkuutuksia tilillä.

Otsikosta todisteeksi tapahtuma vuodelta 2008 30.11. keli 16-19 m/s SW. Käytännössä ainoa paikka jossa pystyimme heittämään, oli kahden saaren välinen suojainen salmi, josta vesi meni läpi. Keulamiehelle tarttui arviolta 70 cm kala, josta väsytyksen viimeiset sekunnit sain huonolla kännykkäkameralla taltioitua. Kala tietenkin karkasi noin vartin väsyttelyn jälkeen...ensi sunnuntaina keulaan kömpii samainen mies ja ehkäpä suuntaamme tälle samaiselle paikalle.

Itätuuli = ison kalan tuuli??

2011-11-22T22:41:00.011+02:00

Tiistaina lähdettiin Juhon kanssa vesille pitkästä aikaa ja hieman idemmäksi, kuin missä muutama aikaisempi viikko on tullut kalasteltua. Hienoa päästä näille vesille vaihteeksi, vaikka koko päiväksi onkimaan ei päästykään. Noin klo 11 työnsimme lainassa olevan soutuveneen kalliolta mereen ja hurjalla 4 hevosvoiman voimapesällä kohti idän suunnalta puhaltavia tuulia. Ei se tuuli mikään mahdoton ollut, semmonen 6-8m/s mutta vastatuuleen työntäminen soutarilla sai pärskeet lentelemään kasvoille ja kunnon fiiliksen heti päälle. Vesi oli taas tuttuun tapaan laskenut yön aikana miinukselle, ollen aamulla -20cm. Tähän on tosin totuttu, kun vedenkorkeus on seilaillut pakkasella tänä syksynä ihan tarpeeksi.

Ekaan paikkaan tullessamme oli fiilis katossa. Paikka oli semmonen etelään työntyvä niemenkärki, johon tuuli puhalsi sivusta. Aalto oli aika terävää, enkä uskonut kalan olevan ihan kovimmassa keikutuksessa. Taivas on paksussa pilvessä ja tihkusadetta ilmassa - kunnon pöperökeli siis. Niemenkärjen tyynen puolella on parit mukavan näköiset kivet, mutta kalat eivät olleet paikalla, tai ainakaan otillaan. Seuraava paikka oli heti vieressä, isompi kivikko, jossa kärki pistää pohjoisen suuntaan. Ajoimme tuulen yläpuolelle ja annoimme veneen keikkua kohti kivikkokärkeä. Muutamat heitot matalaan ja sitten tapahtuu. Omaan "tussattuuni" tarttuu pirtsakka alamitta, joita on tänä syksynä nähty aika lailla. Kun kalani karkaa 10 sekunnin pinnassa pyörimisen jälkeen, ilmoittaa Juho keulassa kalan olevan kiinni.

Kala punnertaa ja vie siimaa. Onko Trutta hyvin suussa? Olihan se, lehmänpaska värissä oleva uistin huulessa kala heittää pari pomppua ja parit syöksyt. Yritin jo kerran haavita kalaa, mutta pieneen veneeseen ottamamme pieni haavi meinaa jäädä ahtaaksi. Viimeiset spurtit ja ujutan pilkkukyljen pussiin. Nyt joutuu heittää femmat, kala on hieman väriä saanut 66cm / 3,19kg energiapakkaus. Valumme siinä tohinassa parin muun erittäin otollisen paikan yli, jossa kalaa olisi hyvinkin saattanut olla lisää. Ei kuitenkaan haittaa, Juhon heittoenkka on tosiasia ja jatkamme matkaa.

Koluamme monta paikkaa ilman mitään tapahtumia, jos ei oteta huomioon pientä bensan valumista veneen lattialle. Bensan sekoittuessa veneen pohjalla olevaan veteen, se pikkasen liukasti pohjaa. No olipahan helpompi stepata kalojen kanssa jatkossa. Erääseen etelään työntyvään kärkeen heittäessäni vieheeni pysähtyi johonkin. Aluksi tuntui kun pohjaan olisi jäänyt, mutta sekunnin päästä pohja alkoi elämään. Kala pintaaan ja vielä tässä vaiheessa se ei tuntunut erityisen isolta. Ekaa hyppyä tehdessä koko valkeni ja tuomitsimme sen 3,5-3,7kg haarukkaan. Kolmannen loikan jälkeen kala irtoaa ja tussattu matkustaa tyhjänä takaisin... prkl..

Vedän henkeä ja lähdetään hissukseen työntämään neliheppaisella kohti uusia pettymyksiä. Hetken heittelyä ja hieman kuumaa keittoa lärviin, niin alkaa taas hymykin viihtymään naamarilla. Hämärä tulee nopeesti tähän aikaan vuodesta ja kun päivämme alkoi hieman myöhässä, on aikaa enää yhteen paikkaan. Tästä lohdutuspalkinnoksi saan.... Kyllä kyllä, hirmusti pomppivan alamitan. Ou boy...

Tuuli muutti suuntaansa päivän aikana kaakkoon, mutta onko itätuuli kuitenkin mainettaan parempi?? Jos en väärin muista, niin ainoa tiedossani oleva Vitosen ylitys tälle syksylle taisi tulla itätuulella.

Meni sitten jigaamiseksi

2011-11-16T22:16:00.008+02:00

Viime viikko meni vilustumisen oireita ihmetellessä, mutta nyt oli taas aika lähteä pilkkukyljen perään Suomenlahdelle. Päätimme Markon kanssa pari päivää onkia taimenta ja varasimmekin mökin saaristosta hyviltä pelipaikoilta. Liikkeelle päästiin tiistaina vasta kymmenen aikoihin, kun kaikki asiaan kuuluvat manooverit oli saatu hoidettua. Tuuli puhalteli pohjoisen puolelta kuutta, seitsemää metriä ja vesi vieläkin miinuksella. Tähän lisättynä vielä aurinkoinen keli teki päivästämme erittäin vaikean. Kylmäkin oli, yöpakkasen jälkeen mittari kipusi juuri ja juuri plussalle pohjoistuulen käydessä luihin ja ytimiin.

Kiertelimme paljon paikkoja, osin vanhoja tuttuja, mutta parit uudetkin tuli kopaistua. Jotain varovaisia pusutteluja tuntuikin lusikoihimme osuvan, mutta kala ei todellakaan ollut otillaan. Taisi Markolla olla joku kiinnikkin hetken, mutta vain sen pari potkua. Päivän ainoa näköhavainto osui ainoaan pilviseen hetkeen, kun harmaa huntu peitti taivaan ehkä tunniksi. Alamittainen kala tarttui tussattuun, tuli pintaan ja potkaisi itsensä vapauteen. Kalastelimme kuitenkin hämärän rajoille asti, mukavaa kun oli. Sauna mökillä kruunasi päivän.

Keskiviikko valkeni pilvisenä ja päivällä lämpeni eilisestä pari astetta lisää. Tuuli oli kääntynyt lännen puolelle, ollen aika lailla samalla puhalluksella kuin eilen. Kellon olimme laittaneet soimaan seiskaksi ja vesillä oltiin heti kasin jälkeen. Haettiin Petteri mukaan rannasta ja aloitettiin aika sisältä, kohtuullisen vähän kalastamaltamme alueelta. Kalaa ei näissä paikoissa tuntunut olevan, joten pyyhkäistiin selän yli tutummille pelipaikoille.

Parit tyhjät saaret ja rannat olivat sielläkin seuranamme. Yhdestä kivikosta ison saaren rannasta saan kuitenkin about 45cm kalan, jonka päästä varovasti takaisin uimaan. Seuraavaksi tulemme yhteen, jo lähes luottopaikaksi muodostuneeseen pienen saaren rantaan. Tässä on aika mukava kivikkoinen itäranta, joka jatkuu saaren kärjestä pohjoiseen muodostaen veden alaisen riutan. Nyt länsituuli pyyhki riutan yli sopivasti, joten toiveet heräävät. Itse saaren ranta oli tyhjää, mutta riutalle tullessamme, Marko ilmoittaa keulasta kalasta. Mittarajoilla oleva kala tempoo siimaa, mutta irtoaa pinnassa muutaman möyrähdyksen jälkeen. Evä pinnassa hetken aikaa ja sitten kala vajoaa elementtiinsä. Teemme päätöksen kiertää riutan ympäri hieman kauempaa ja liu´umme toisesta suunnasta tuulen mukana riutan yli samalla heitellen. Saamme 2 seuriota, joita emme kuitenkaan saa ottamaan. Omaa viehettäni seurannut kala oli noin 1,5-2kg ja tuli kovaa vauhtia aivan veneen vierelle tehden nopean syöksyn syvyyksiin kiulumme havaittuaan.

Seuraavasta paikasta vielä Petterille pari senttiä vajaa mitta, jonka jälkeen emme kalahavaintoja juuri saaneet. Kiertelimme sisäpaikkoja ja isoja saarten reunoja, mutta kalaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Kun siinä kello kahden kieppeillä pilvessä ollut taivas aukeni täysin, päätimme suosiolla jättää taimenen onkimisen ja kokeilla onneamme ystävämme kuhan kanssa.

Ajoimme yhteen sisälahteen, josta kavereilta on kuulunut hyviä raportteja kuhilaista, ja mittasellaisista. Ankkuri pohjaan ja jigaamaan nätissä auringonpaisteessa. Kolusimme pari tuntia muutamia erilaisia ankkuripaikkoja, mutta suut olivat kiinni kuhillakin. Kolme varmaa kalatälliä sain, mutta en kalaa näytille asti. Pakko oli luovuttaa ja ajaa vene satamaan. Näin tällä kertaa. Lystiä oli, vaikka kelit, eikä varsinkaan kalat olleet täysillä mukanamme naatiskelussa.

Kolmen kalalajia siiman päässä isänpäivänä

2011-11-14T15:02:00.004+02:00

Marraskuu on meritaimenen kalastajan tärkeimpiä kuukausia toukokuun ohella. Silloin pitää olla kalassa niin paljon kuin on mahdollista. Viime vuonna isänpäivänä saaliit olivat upeat ja lähdimme mieli täynnä toivoa liikkeelle, sillä olin sopinut että pääsen taas isänpäivänä kalaan ja samalla tehtiin tilaus noin 2 kiloisen kalan tuomisesta isänpäiväpöytään...

Keli oli reipas, 11-13 m/s W ja SW kun suuntasimme Helsingin edustan mestoille. Ongelmana oli kova keli ja siitä johtuva kelvollisten paikkojen vähyys. Ja kun Stadin edustalla ei vielä ole mitään kovin isoa saariketjua edessä, niin keli pääsee nousemaan terävänä heti satamasta ulos päästyä! No, pakko oli kuitenkin mennä.

Käytännössä paikat rajoittuivat pohjois- ja itäreunoihin, sillä etelä- ja länsireunoilla keli oli surffiosastoa eikä heittely siellä tullut kyseeseen. Kalakaan ei viihdy tuollaisilla mestoilla, kalamiehistä puhumattakaan. Uistimiksi valikoituivat Ismo Zalsa värissä Suomenlahti ja Trutta värissä silakka. Jotenkin sitä vaan on tullut jääräpääksi ja ei uskalla aloittaa sellaisella värillä jolla ei ole kalaa tullut. Tänä syksynä Suomenlahti-väri ja erityisesti Zalsan rungossa on toiminut meidän veneessä. Viime vuonna taas Sateenkaari-Trutta oli tosi jees.

Heittelimme tyynen puolta ja varsin nopeasti mulla vapa tärisee, mutta tärisee aivan liian hennosti ollakseen taimen. Nopea kelaus sisään ja noin 20 cm silakka! No, olipahan jotain. Homma jatkuu tyynen puolella ja kohta Santtu ilmoittaa saaliista: lävistetty kolmipiikki. Emme siis ole ihan väärällä mestalla kun ravintokalaa on paikalla.

Kovasta tuulesta johtuen paikat olivat aika kortilla ja heittelimme noin 300 metriä pitkää pätkää. Heitän itse rannan kivikkoon ja kun vesi oli alhaalla, tunsin kun se jäi pohjaan. Repäisin sen irti ja upotin hyllyn päältä alas. Samassa vapa taipuu ja tempaisen vastarin, pysyy vielä ja siimaa lähtee. Nyt on varma mitallinen taimen. Kala kääntyy toiseen suuntaan ja riuhtaisee vielä kerran: irti. Voi v..ttu että v-tuttaa. Kala tilauksessa ja sitten kun sen saa kovalla vaivalla ottamaan, se pääsee irti. Kyllä otti päähän.

Ei voi mitään. Keräilin itseäni ja ajettiin tauolle syömään ja toipumaan. Palaamme noin puolen tunnin kuluttua rikospaikalle ja pitkän heiton jälkeen Santtu tuntee tärpin. Itselläni oli uistin samassa suunnassa ja upottelin rauhassa välivedessä. Vapa niiaa ja tärppi! Upotan uudestaan ja nyt on kiinni. Kala pintautuu välittömästi ja alamittainen, noin 44-45 cm. S-tana, miksi aina näin? Masennumme kun ei isot iske kunnolla ja keli sen kuin nousee ja tyynetkin paikat ovat jo vaikeita heittää.

Näin se vaan päättyy marraskuinen iltapäivä, Hellan valonheitin tulille ja rantaan. Tänä vuonna ei isänpäivän aterialla perheen kera tarjottu itse pyydettyä meritaimenta kahden edellisen vuoden tapaan...no, kautta on vielä jäljellä ja seuraava tavoite asetettu: joulukala!

Hiljainen viikonloppu

2011-11-07T14:24:00.017+02:00

Pe 4.11. Sumuisten vesien gorillat
Vesille aamusta ja nokka kohti sumua. Olin liikkeellä yksin. Kaveriporukka myös toisella veneellä liikkeellä, joten katsotaan kuinka äijien käy. Aamusta näkyvyyttä ehkäpä 30m, joten tarkkana sai liikkua. Tutkaa olisi tarvittu veneeseen, niin sakeaa oli vesihöyry. Parit ensimmäiset paikat tyhjää, mutta sitten sain karvan alle 50cm kalan Chilillä. Toinen vene raportoi tyhjää.

Sumu hellitti puolen päivän jälkeen ja sitten olikin täysin erilainen keli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lähes tyyni, vieno tuuli idän puolelta ja vesi laskussa. Helppo päivä, tai sitten ei. Kiertelin paikkoja ja heittelin verkkaisesti. En niin tosissaan jaksanut piiskata, kun olosuhteet olivat vaikeat.

Illemmalla kun aurinko alkoi laskemaan, tiputin 3 kalaa. Ensin erään vedenalaisen matalan kohdalta alamittainen irtosi ensimmäisessä hypyssä. 5min päästä toisen saaren kohdalta kala junttasi uistimeen, mutta ei pysy. Tämä ei edes näyttäytynyt, vaan irtosi jo muutaman potkun jälkeen. Sitten saman saaren toiselta puolelta tarttui mittarajoilla oleva kala. Heti ilmaan ja taas ekassa hypyssä uistin lentää suusta. Kala vielä irvistelee ja hyppää ilmaan toisenkin kerran, vaikka ei ollutkaan enää kiinni. Kele!!

Lähden ajelemaan kohti tukikohtaamme, jossa 14 hlöä vietti viikonlopun meritaimenen kalastuksen merkeissä. Matkalla mökille saan multimediaviestin. Eräs porukkamme jäsenistä, ensimmäistä kertaa mertsarikalassa, oli saanut komean fisun aivan iltahämärässä. 76cm ja 5,1kg. Huh, upea kala, vaikka olikin saanut hieman kutuasua yllensä. Onnea vielä saamamiehelle!!!

La 5.11. Väsyneenä vesille
Lauantaina lähdettiin kolmen veneen voimin pyytämään. Edellisen illan saunominen painoi jäsenissä ja paras puhti oli poissa. Nyt tuuli oli aika rapsakkaa, sellaista liki 10m/s, idän puolella vieläkin. Paikkoja oli haastava löytää mihin moukari ei takoisi liian kovaa ja kalaa saattaisi olla paikoilla. Meidän vene veti ihan puhtaat nollat, yhtä tärppiä lukuunottamatta. Ihan tosissaan ei kyllä kalasteltu, se pitää myöntää. Taisi olla tämän syksyn eka kalaton päivä...

Toinen vene aloitti ihan kivasti, kun edellisen päivän komeimman yli 5kg kalan saanut kaveri saa heti, oliko nyt 3.lla heitolla 50cm kalan. Nyt on taivaanmerkit kohdallaan. Loppupäivä menee tässäkin veneessä paikkojen kierteltyksi, eikä enempää kaloja nähdä. Kolmas vene vetää jokseenkin samalla meinigillä. Noin 40cm kala veneeseen jää ainoaksi ylöstulleeksi tapahtumaksi päivän aikana.

Ainiin, sainhan minä kuitenkin jotain, nimitäin flunssan. Tämän johdosta su en lähtenyt vesille ollenkaan, mitä nyt ajoin veneen saaresta laituriin. Keli vieläkin tuulista ja vesi vaan tuntuu jatkavan laskusuhdannettaan. Yksi veneellinen miehiä kuitenkin piiskasi sunnuntain ratoksi ja olisiko alamittainen ylös ja pari tiputusta ollut saldo. Kysymysmerkki siksi, kun kuuluvuus merellä tuntuu olevan aika heikko ja puhelut pätkii jatkuvasti.

Havaintoja mereltä. Sekä torstaina ja perjantaina näin hylkeen pyörivän mantereen tuntumassa. Kovin utelias ötökkä, joka ei tuntunut venettä pelkäävän. Näimme myös ison parven Öllejä.. Mitä lie merilintuja, mutta ne nyt ristittiin ölleiksi, joka niitä kuvaa hyvin. Niitä lenteli avomeren laidalla iiiiso parvi, joka oli näyttävä näky. Kurkiaura tuli myös bongattua ja niitä tavallisia siivekkäitä, merivarpusia ja erikoislintuja. Vesi oli paikoin myös erittäin kirkasta. Kunhan tästä paranee, niin vesille pitää taas päästä.

Skimbahenkistä meritaimenen kalastusta

2011-11-07T12:57:00.007+02:00

SkiExpo-viikonloppuna aloitan aina henkisesti toisen mielilajini - laskettelun uuden kauden, tai oikeammin lumilautailun. Messukeskuksessa tulikin vietettyä paljon aikaa viime viikonloppuna, mutta kun ennuste näytti sunnuntaina hyvältä, niin olihan sitä vesille päästävä. Kaiken muun lisäksi olin päättänyt etten mene remonttia tekemään tänä viikonloppuna, joten pystyimme keskittymään täysillä kalastukseen pitkästä aikaa.

Starttasimme kolmistaan Kaivarista noin 10 maissa kohti Helsingin edustan paikkoja, kyydissä tällä kertaa haukimies Sami Pitkänen ja sukelluskalastaja Ville Lahikainen, jolta on usein saanut hyviä vinkkejä kalojen sijainnista. Marraskuinen päivä on lyhyt joten meillä oli noin 5 tunnin päivä edessä ennen messujen purkua. Suuntasimme siis tutuille lähimestoille, joista on vuosien varrella kalaa kauhottu kyytiin.

Uistimiksi laitoimme aloitukseen seuraavat: AZ Trutta Suomenlahti, Sami Ismo Zalsa Suomenlahti, Ville Kuusamo Taimen hopea/puna. Keli oli varsin kova aluksi, noin 8-9 m/s S.

Monille paikoille nousikin inhottavia isoja vesipatsaita kun vesi oli matalalla ja kivet sekä riutat paljaana. Rupesi jo alkuvaiheessa epäilyttämään kannattaako keikkua koko päivää ollenkaan, mutta onneksi jo ensimmäisen paikan toinen kivikko antoi alamitan kiinni allekirjoittaneelle. Tämä siis tyynen puolelta virtauspaikalta. Kala otti välittömästi heiton jälkeen ja ui pitkin pohjia. Emme nähneet kalaa, mutta otteista ja vavan liikkeestä päätellen päätimme että se oli alamittainen. Kovin kauaa se ei siiman päässä viipynyt vaan parin riuhtaisun jälkeen pienet pyörteet pinnassa kertoivat karkurista. Olen edelleen sitä mieltä että se oli alamittainen, joten ei harmita!

Jatkoimme kalastusta uskoen kukin omiin uistimiimme ja kelin hieman tyynnyttyä puolen päivän jälkeen pystyimme heittämään myös tuulen puolen kivikoita ja Arska Laineen sanoin: "kiventakusia". Kivet toimivat ikäänkuin aallonmurtajina ja niiden sekä rannan väliin muodostui houkuttelevia taskuja, jonne neuvoin miehiä heittämään.

Sami heitti tuhansien jerkkiheittojen tuoman rutiinin avulla lainaamani Ismo Zalsan suoraan oikeaan paikkaan, noin 5 m rannasta olevaan pieneen poteroon. Yhtäkkiä keskipaikalla on hiljaista, vain Hondan vaimea hyrinä kuuluu. Kuin hidastetusta filmistä näen kun iso kala potkaisee pinnalla ja Sami on jäätävänä vapa tiukasti kädessä! Jes, nyt oli kunnon taimen kiinni ja meren torpedo näyttäisi satojen haukien saajalle miten riuhtomiset tehdään oikeaoppisesti!

Me muut kelasimme äkkiä uistimet alta pois ja pidin veneen sopivalla etäisyydellä rannasta. Näytti siltä, että kala olisi hyvin kiinni, sillä ekojen minuuttien aikana se vain velloi pinnassa ja teki muutaman kunnon syöksyn. Sami hillitsi itsensä hyvin ja väsytti kalaa päättäväisesti. Taisi olla miehen suurin meritaimen koskaan mitä piteli. Iso kala ei hyppinyt lainkaan vaan puski eteenpäin massalla mutta siinä kuitenkin koko ajan väsyen. Viimein vikan syöksyn jälkeen saan haavin hienosti alle ja koppaan eväkkään sisään. Saamamies päästää miehekkään huudon, femmat tiskiin kaikille ja äkkiä pois kiviltä. Samin 20 vuotta sitten Itävallasta ostama hiihtopipo toi jälleen kalaa.

Kalan ollessa ylhäällä se oli yllättävän tumma, samantapainen kun viime vuonna Hannu Rinkisen saama. Kelasimme ensin, että pitäisikö laittaa takaisin ja onko lihaa hyvää, mutta saamamiehen suurin taimen oli kuitenkin kyseessä ja päätimme pitää kalan. Mittaus osoitti pituudeksi komeat 67 cm ja puntari pysähtyi 3,240 kg kohdalle. Vatsa täynnä olisi ollut lähemmäs 4 kg. Apinat pois, kaatoryyppynä 7 vuotiasta Havana Club -rommia ja uutta liukua.

Heitin itse noin 10 minuutin päästä samaan poteroon ja tum! Vapa taipuu, siimaa lähtee ja Ville älähtää keulasta, että nyt on Zetalla mörkö. Muutama riuhtaisu ja päättäväiset otteet osoittavat kalan olevan iso. Siima kuitenkin löystyy kohta ja totean pöllämystyneenä kalan kadonneen, vain käännöksen jäljet jäivät. P..kele. Olisin saattanut nokittaa Samin. Mutta minkäs teet, taimenen kalastus on juuri tällaista.

Pääasia oli kuitenkin että kalaa oli paikalla tunnelma veneessä sähköinen. Liu'uimme eteenpäin hieman tyynempään paikkaan ja tässä Samilla kala kiinni. Näyttäisi olevan alamitta ja samantien ilmaan ja irti. Mulla on vielä hopea-puna-musta Ismo uimassa ja loppuvajotuksessa kala kiinni. Liekö sama, ehkä ei sillä näyttää vähän kookkaammalta. Syöksy pitkin pintaa ja Ismon kuulien rapina on kuin kalkkarokäärmeen helistystä. Kalaa heittää hienon kolmoislutzin ja sitä myöten irtoaa Gamakatsun otteesta. Ei paha liuku!

Tuuli tyyntyi nyt noin 6 m/s S tasoon ja siirryimme toisen saaren itärantaa heittämään, jonne aallot taipuivat mukavan näköisesti. Ensimmäinen liuku ja kii o kuuluu Samilta, alamitta ja irti. Heitän perään paikon ja vajotan - taas kiinni ja nyt pysyy. Harmikseni alamitta, joskin pulskea 42 cm. Ville ottaa vielä kolmannen paikon ja taas kiinni samaan aikaan kun irrotan omaani. Nyt on ehkä luokkaa 45-50 cm. Kalan tullessa lähemmäs tuomitsemme sen alamitaksi ja pihtien ollessa varattuna Ville pomputtaa kalan irti. Erittäin vahvaa duunia, kolme heittoa, kolme kalaa!

Heittelimme lopuksi vielä aivan tyyniä paikkoja pohjoisrannoilla ja pari tukistusta vielä ehdimme saamaan ennen messukeskukseen lähtöä. Kaiken kaikkiaan loistava päivä niin tapahtumien kuin seurankin puolesta. Uskoakseni haukimiehiä saatiin hieman käännytettyä taimenen suuntaan - vaikka kyllä ison hauen kalastuskin on hauskaa ja haukikin on hieno kala.

Rasvaläski keli

2011-11-03T18:18:00.003+02:00

Tämän päivän onkiminen meni lähes tyynessä kelissä. Leppeä länsituuli meinasi välillä puhaltaa pintaa rikki, mutta onnetonta oli puhalluksen yritys. Ei keli kuitenkaan huono ollut. Paperilla lähes parasta taimenen ongintaan, joten kovin odotuksin rannasta lähdettiin aamusella. Taivas oli mukavasti paksussa pilvessä. Muutamat ekat paikat antoivat seurioita ja yhden alamittaisen karkuutuksen. Tunnin kalastuksen jälkeen haettiin pari kaveria rannasta ja tankattiin vene samalla. On muuten aika haastavaa löytää veneasemia, joista saisi polttoainetta tähän aikaan vuodesta, ainakaan alueelta jolla liikuimme.

Ensimmäinen paikka yhteysalusliikenöinnin jälkeen antoi 2 alamittaa veneeseen. Siitä pieni porhallus selän yli ja eräästä kärjestä "tyynen" puolelta paukahti taas pari kalaa. Toinen karvan alle 50cm ja toinen savupönttöön menevä 60cm / 2,15kg. Tämän jälkeen hiljeni ainakin tunniksi. Heitettiin muutamia paikkoja, joista usein tapahtumia ollaan saatu, mutta nyt oli hiljaista.

Hyvän kelin salliessa ajoimme aika kauas ulos merelle, jossa yksi saari antoi kivasti tapahtumia. Pari alamittaista ylös ja arviolta 3-3,5kg kalan karkuutus. Isompi kala otti ihan rantamatalasta ja pitkän siiman kanssa vastari taisi jäädä hieman vajaaksi. Muutama näyttävä rempoilu pinnassa ja irti...

Kaverit takaisin rantaan ja parit lähipaikat vielä koluttiin. Yhtä nättiä ahventa lukuun ottamatta emme tapahtumia enää saaneet. Vesi laski päivän aikana hieman ja tuuli oli olematonta. Onneksi uloimmilla paikoilla oli maininkia eilisestä kovemmasta kelistä jäljellä, vaikka näistä vellovista paikoista ei oikein tapahtumia tullutkaan. Suurin osa tapahtumista tuli hieman rauhallisemmista paikoista. Hyvä päivä kuitenkin, tästä on hyvä jatkaa.

Samalla tapetilla koko päivä

2011-11-02T15:41:00.017+02:00

Keskiviikko aamu valkeni pilvisenä, tihkusateisena, mutta ikävän tuulisena. Länsi-lounaistuuli pyöritti mittareita paikoin reippaasti yli 10m/s, joka sai meidät pysyttelemään suojan puolilla saaria, eli ns. II-luokan paikoissa. Päivä alkoi eilisen kaltaisesti vaikeana ja monta paikkaa heitettiin oikeastaan ilman mitään mainittavaa tapahtumaa. Jotain töksyjä oli siellä täällä, mutta siinä kaikki.

Päätimme kuitenkin jo aika ajoissa, että tänään ei aleta uistimen vaihtorumbaan. Sehän on hyvin tiedossa oleva fakta, että kun kerran vaihdat "tapettia", saat olla vaihtamassa sitä alin omaan. Nyt mentiin koko pvä samoilla vieheillä molemmat. Onko tämä hyvä vai huono asia? En tiedä, mutta sen tiedän, että aina kun viehettä vaihdat, niin silläkin aikaa kerkeäisit ainakin yhden heiton heittämään enemmän ja potentiaalinen mahdollisuus saada kalaa on parempi. Ainakin näin teoriassa.

Pari tuntia takana, kun tulimme yhden ennenkin kaloja antaneen saaren rantaan, joka tekee toisen saaren kanssa paikkaan pienen salmen. Salmen keskellä on matalaa ja kivikkoa, mutta kone ylös trimmattuna siitä pääsee valumaan yli. Ehdin juuri sanoa, että otetaan salmesta kala, kun jo keulasta kuuluu huuto: "kii o !!!" Sitä kalaa sitten saikin kammeta oikein tosissaan. Kala teki hyviä syöksyjä hyppäsikin kerran. "Kakkosen, kolmosen kala" kuului arviot hopeakyljestä. Hieman lähemmäksi kun kalan saimme ja sen vielä vähän rauhoittumaan, totuus valkeni. Ei toi ole taimen, se on KIRRE!!

Violettia kylkeä vilahti sen verran selvästi että lajitunnistus saatiin tehtyä. Muutama syöksy vielä malliksi ja sitten haavi heilahti. Painoa 3,25kg ja muutenkin aika upea kala. Evät ehjät, iso pyrstö ja kuitenkin kohtuu solakka, luultavasti steelhead. Noutaja tuulenkala jäi meribroilerin viimeiseksi ateriaksi. Saman saaren toiselta puolelta tuli vielä alamittainen ja päivän päätteeksi vielä yksi. Nämä siis kohdekalaa, eikä enempää kirrejä nähty. Keliin nähden siis vaikea päivä lukumääräisesti tämäkin, mutta ehkäpä huomenna kaikki on toisin.

Vaikeampi iltapäivä

2011-11-02T00:05:00.006+02:00

Tänään täräytimme 3,5h pyrähdyksen mertsarin perässä tutuille pelipaikoille. Ensimmäisestä paikasta, olisiko ollut kolmannella heitolla, mulla kala kiinni. Saattoi olla mittarajoilla. Näkemään emme päässeet, kun kala irtosi muutaman sekunnin rimpuilun jälkeen. Hieman pidemmälle kun valuimme rantaa, saimme pari tapahtumaa lisää, mutta ei mitään veneeseen asti. Jatkoimme toiseen paikkaan ja siitä semmonen arvioilta 2-3kg kala ensin tökkäsi kaverin uistinta ja seurasi veneen vierelle. Heti perään ilmeisesti sama kala pyörähti myös minun pyyntöni perässä. Kylki vaikutti lupaavalta, mutta pieni pusu uistimeen ja fisu painui takaisin syvyyksiin. Hankasimme rantaa vielä toisenkin kerran, mutta emme saaneet kalaa enää näkyviin.

Kurvasimme uudestaan aloituspaikkaan, josta kohta alamittainen tarttuukin pysyäkseen. Tämä ravisteltiin veneen vierellä irti ja jatkettiin. Muutamia paikkoja ehdittiin koluta, mutta hämärä alkoi painaa päälle. Olisiko ollut kolmas tai neljäs kerta kun kolusimme tätä samaa aloituspaikkaa ja taas saamme kontaktin. Nyt kala seuraa veneen vierelle ja antaa pari hentoa töksyä. Ei kuitenkaan ota tarttuakseen.

Miksi päivä oli niin vaikea? Taivas oli paksussa pilvessä ja tuulta 7-8m/s lounaasta. Unelma keli siis. Okei, vesi laski pikkasen, mutta oli kuitenkin muutamia senttejä plussalla. Ilmanpaine 1017hpa ja aika tasainen. Kalaa selkeästi oli paikoilla, kun tapahtumia kerran saimme. Ne vaan eivät ottaneet kiinni. Seurioita ja hentoja töksyjä ja niitäkin harvakseltaan. Se napurakin, joka pysyi kiinni veneen vierelle otti pitkään vajotukseen. Värejäkin tuli kokeiltua pakki ympäri, mutta siitä ei tuntunut apua olevan. No tämä on tälläistä, ei muuta kuin huomenna uusiksi. Keli on luultavasti möykkyisempää, mutta ei ihan myrskyä kuitenkaan.

Haukka "kastettu"

2011-10-31T22:03:00.006+02:00

Lokakuussa sai kesällä hankittu uusi Silver Hawk taimenkasteensa kun avasimme taimenkauden kotivesillä.

Keulamiehelle ekasta paikasta 2.15 kg taimen kyytiin ja puolituntia myöhemmin enkkakiven vierestä tärähti jälleen ja kyytiin pirteä taimen 2,4 kg/60cm.

Viikonlopun kuulumiset

2011-10-31T09:49:00.007+02:00

Pientä rapsantynkää viikonlopun kalastuksista.

Pe 28.10. lähdin pikapistolle yksikseni, kun kaveria ei veneeseen löytynyt. Keli oli kuitenkin aika lailla kohdallaan, niin pakkohan se oli käydä kopaisemassa "lähipaikkoja". Tuuli S, SW, 4-6m/s ja taivas paksussa pilvessä. Köydet irroitin laiturista aika tarkkaan 14.45 ja suuntasin pelipaikoille.

Pari ekaa paikkaa ei antanut kontakteja, mutta kolmas paikka kyllä. Toka heitto rantaviivaan laittoi vavan taipumaan. Yksin kun olin, piti kaikki tehdä itse, siis kalan väsytys, veneen siirtäminen pois kivikosta / kalojen päältä, valokuvaaminen ja haavitseminen. Samasta paikasta sain 20min aikana 4 kalaa itse värjätyllä Trutalla - "tussatulla". Yhden karkuutuksen myöhästyneen vastarin takia sai myös merkitä kalapäiväkirjaan. Kalat olivat alamittaisia yhtä 51cm yksilöä lukuunottamatta. Tämän kanssa olikin pieni tilanne päällä, kun lähellä ollut merimerkki meinasi heittäytyä hankalaksi. Tein jokaisen kalan kanssa samat manooverit kalan tarttuessa, pakki päälle, kamera pulpetilta kaulalle ja väsyttely hieman kauempana rannasta aina välillä räpsytellessä fotoja. Peruutin aika lähelle tätä merimerkkiä, jolloin kala päättikin kiertää kepin toiselle puolelle. Itse olin siinä vaiheessa jo valunut kepistä 10-15 m tuulen alapuolelle. Pelkäsin kalan irtoavan ja peruuttelin takaisin kepille. Onneksi pysyi, joten sain yhden pannullekkin. Sain vielä ennen auringonlaskua yhden am ja nätin raitapaidan hieman kauempaa olevalta saarelta. Olin syystäkin tyytyväinen siihen kolmetuntiseen vesillä.

La 29.10. Aamusella parin mutkan kautta rantaan, nyt hieman idemmäksi. Rannassa 4 kalamiestä kova polte päällä virittelee vehkeitään. Keli ei ollut ihan eilisen veroinen, nyt aurinko paistoi ja tuulta oli hieman enemmän, semmonen 6-9 m/s ja tuntui pyörivän luoteen ja lounaan välillä. Yöllä oli ollut kovempaakin moukaria, joten maininkia riitti. Ensimmäinen paikka oli tyhjä, mutta toisessa alkoi tapahtumaan...

Mulla ensin kala hetken kiinni, mutta ei päästy näkemään. Varmaan samaa 40-45cm, mitä valtaosa tämän syksyn fisuista on ollut. Perään joku seurio ja sitten pysähtyi purkka jätkien suussa. Keulamiehen puikkoa seurasi sellainen mörkö, ettei joka päivä vesillä törmää. Arvio reilusti yli 80cm ja 7-8kg. Kirkas kylki tervehti veneen vierellä jättäen "hyljepyörteet" mennessään. Arvatenkin paikkaa hakattiin vielä ahkerasti, mutta illan alamittoja lukuun ottamatta tästä paikasta tulosta ei syntynyt.

Päivän aikana kierrettiin aika paljon potentiaalisia paikkoja ja sieltä täältä tapahtumia tulikin. Päivän saldo oli 8 kalaa ylös isoimman ollessa 63cm / 2,85kg, muutamia seurioita ja olisiko ollut 3 karkuutusta päälle. Ihan kelpo tulos, vaikka tolla työmäärällä neljän ukon jatkuvalla piiskaamisella kaloja olisi voinut tulla enemmänkin. Päivä oli kuitenkin oikein mukava - Kiitos venekunnalle!!

Su ei lähdetty vesille ollenkaan, vaikka alkuun olikin tarkoitus. Päätettiin lepäillä tuulinen päivä ja säästää voimia parempaan keliin. Alkanut viikko lupailee taas uusia mahdollisuuksia täpläsärjen metsästykseen.

Paljon tapahtumia - vähän kokoa

2011-10-28T15:38:00.002+03:00

Ehdin minäkin välillä kirjoitella...loppukesästä ostamamme kämppä ja sen remontti on vienyt miehestä mehuja ja vaikka vesillä on käytykin, ei siellä ole keritty siimaa liottamaan normaaliin tahtiin. Siksi saaliitkaan eivät ole olleet tänä syksynä mainittavia.

Torstai 27.10. oli poikkeus, sillä pääsin kerrankin koko arkipäiväksi vesille ja samalla vielä Kalastus-lehden asiakkaita viemään taimenen perään. Keli ei luvannut mitään älyttömän hyvää syöntiä, mutta niin se vaan välillä on, että kun luulee nappikelillä saavansa, niin ei saa mitään ja kotikelillä sitten räikkä laulaa.

Meitä oli veneessä kolme ja heittelimme tuttuja paikkoja välillä Hki-Porvoo. Väreinä toimivat Suomenlahden eri väriversiot niin Trutta kuin Ismo Zalsan rungossa. Muihin ei otteja tullut kuin yksi. Ylös asti emme mitallisia saaneet, alamittoja harmiksemme, mutta kivoja kaloja nekin. Taisi neljä mittakalaa käydä siiman päässä ennen irtoamistaan milloin hypyssä ja milloin syöksyssä. Koko hommaa leimasi se, että kalat eivät missään vaiheessa innostuneet oikein tappomeiningillä syömään vaan hieman pussasivat uistinta ja aina samantien ilmaan.

Vaikkei graavikalaa kotiin vietykään, niin silti oli hemmetin hauskaa ja taas jaksaa viikonloppuna mennä yrittämään. Pitäisi vaan nyt tuon ilmanpaineen laskea, jotta kaloille tulisi kunnolla nälkä!

Torstai on toivoa täynnä

2011-10-26T22:03:00.003+03:00

Ja perjantai, ja lauantai - sunnuntaina sitten kaikki on ohi.
12 kalamiestä suuntaa taas perinteiselle syystaimenretkelle Helsingin edustalle. Kelit lupaavat erittäin hyvää, mutta niinkuin usein ennenkin, se ei vielä valitettavasti kalaa savupönttöön tuo. Mukana on saamamiehiä myös perhomaailmasta, joten mielenkiintoista ainakin tulee olemaan kun on hieman enemmän perspektiiviä. Jos saamme tietoliikenneyhteydet toimimaan, laitamme matkan varrelta tänne myös tarinaa, siihen asti kuulemiin.

-Anttu

Tyyni keli = huono kalakeli?

2011-10-17T10:33:00.006+03:00

Syyskauden ensimmäinen mertsariretki meinasi tyssätä flunssaan, joka kuitenkin päihitettiin muiden poppakonstien lisäksi edellisen illan kolmen tähden tömpsyillä. Meillä oli Antin kanssa mahdollisuus ainoastaan lauantai-aamupäivän reissuun. Keliksi luvattiin tyyntä, eikä lupaus pettänyt.

Rasvatyyni meri vilisi silmissä kun ajoimme kohti uloimpia, hyviksi tunnustettuja kalapaikkoja. Emme olleet alueella yksin, rauhallinen meri houkutteli apajille myös muita hopeakyljen tavoittelijoita. Johtuen ilmeisesti syksyn ensimmäisestä reissusta, tuo ei-niin-unelmakeli, piti silti fiiliksen korkealla. Keskityimme jokaiseen heittoon kuin se olisi SE heitto. No, niitä heittoja kesti pitkälti toista tuntia ilman mitään tapahtumia. Mieleen alkoi hiipua pikkuhiljaa tosiasia siitä, että tyyni keli on tunnetusti paska kalakeli. Samalla sitä yrittää muistella entisiä vastaavia, onkohan kukaan saanut kalaa tällä kelillä? Muistin syövereistä kaivetaan tapahtumia ja kyllä on saatu kalaa, monikin on saanut. Ei se tyyni anna vielä aihetta laittaa pillejä pussiin, pitää vain kovemmin etsiä sitä kalaa - kyllä niitä siellä on.

Lähestymme kahden saaren välkköä, jossa keskellä on pieni luoto kuohuineen. Päivän ensimmäinen liikkuva vesi, heitä Antti siihen, ei siinä kalaa ole mutta näyttää niin houkuttelevalta, sanon hänelle. Siima kiristyy ja pinnassa möyrähtää, mutta Antti ei sano sanaakaan. Mitä helv..., ei sano mitään? Onko niin outo tapahtuma kun siiman päässä onkin jotain muuta kuin rakkolevää? No en sitten sano minäkään, mökötetään sitten vaan. Kelaan oman uistimeni pois edestä ja heti perään kala ottaa komean loikan. Skeptisesti kaveri tokaisee, lieköhän edes mittakala? Näen heti että kyllähän se sitä on, jatkan silti mököttämistä enkä vastaa mitään. Otan haavin esiin, kala tekee vielä toisen loikan, mutta pysyy hyvin kiinni. Rauhallinen ujutus haavin sisään, nosto veneen laitojen sisäpuolelle ja yläfemmat - jessss, asiaa, kausi avattu komealla kalalla! Onneksi lähistöllä oli Jonen porukka vaakoineen, sillä tämä 62 cm ja 2,8 kg meritaimen laittoi Antin ennätyksen uusiksi 200 grammalla ja kotonakin kiitellään myöhemmin syntymäpäiväbuffetin graavitaimenta.

Paluumatkalla moikkasimme vesillä vielä ystävää vuosien takaa. Hanskin veneeseen oli myös nostettu 57 cm kala ja joku toinenkin. Jone raportoi vielä muutamasta tapahtumasta myöhemmin iltapäivällä, joten hyvä päivä se kaikenkaikkiaan oli. Kun vielä Pitkäseltä tuli eilen multimediaviesti 64 cm / 3,3 kg kalasta, voinemme julistaa tämän syyskauden todellakin alkaneeksi - tervemenoa merelle ken kykenee!

-PB A

Ei se koko, vaan se riemu !

2011-10-02T18:18:00.008+03:00

Lähdin tänään toista kertaa eläissäni Petterin kanssa kokeilemaan onneani meritaimen (tai ylipäänsä kalan!) pyytämiseen.Ensimmäisellä kerralla tulos jäi hivenen vaatimattomammaksi ja vain yksi noin pari kiloisen kalan karkuutus jäi siltä keikalta minulle saldoksi.

Tänään ajoimme ensiksi pikaisesti tankkaamaan ja sieltä päristelimme suoraan ulos päin. Aloitimme heittämisen paikasta, josta Petterin mukaan voi saada jo näin alkusyksystä kaloja. Illan keli ei kai ollut ihan ihanteellisin, sillä tuuli ns.väärästä suunnasta, aurinko paistoi (mielestäni varsin mukavasti) ja vesi oli matalalla ja laskenut kuulemma kovaa vauhtia koko päivän.
Tapahtumarikkaasta illasta ei Petterin mukaan näin kauniina iltana kannattanut haaveilla. Hyvällä tuurilla voisi saada jonkunmoisen kalan?
Heittelimme 4-5 paikkaa ilman minkäänlaista siiman vipatusta, minun vieheeseen tuntui tarttuvan jatkuvasti vain rakkolevää, vaikka sain ohjeistuksen heiton jälkeen kelata ekat metrit suht rivakasti.

Viimeisiä paikkoja heittäessä sain julmetulla "aloittelijan tuurilla" tartutettua kalan tyrskyn liepeiltä. Olin täysin äimän käkenä, mikä siellä siiman päässä kieppuu ja olin auliisti ojentamassa vavan Petterille, koska olin aivan varma, että kala pääsee varmasti karkuun jos alan itse sitä nostamaan. Petteri ei luonnollisestikaan suostunut jeesimään, vaan antoi ohjeita miten kalan voisi saada onnistuneesti ylös. Kala molski/ hyppeli muutamia kertoja komeasti ilmassa ja veti muutaman syöksyn ennen kuin saimme sen haaviin.

Tärisevin käsin katselin kuinka komea saalis sieltä nousi. Mittasimme kalalle pituutta 55 cm. Mutta ei se kalan koko, vaan se voitonriemu kun sattui nappaamaan kalan.

Suvi

Suvin puolesta PB Jouni

Hyviä uutisia!

2011-09-19T11:31:00.006+03:00

Meritaimenta suojellaan rauhoittamalla jokisuita kalastukselta. Luonnonvaraiset taimenkannat ovat vaarassa hävitä vedenlaadun huononemisen ja kalastuksen takia. Inkoossa Ingarskilanjoen taimenkanta on saatu elpymään istutusten ja kalastusrajoitusten ansiosta. (Lähde: yle.fi 18.9.2011)

Lue koko juttu täältä .

Syyskausi käynnistymässä

2011-09-13T06:41:00.008+03:00

Syyskuu 11, aurinkoa ja veden lämmöt 17 astetta. Odotukset taimenen saamiseen mitättömät,ainakin allekirjoittaneella.Oikeastaan "mitättömät" oli vahvasti liioiteltu.Lähdettiin liikeelle Anssin ja Karin kanssa vasta iltapäivästä. Ajettiin suoraan niin ulos kuin
mahdollista. Siiman päähän laitoin helmiäsivalkoista jossa harmaa piikkikalakuvio. Se näytti aika luonnolliselta, ei liian räikeä kirkkaassa vedessä ja auringonpaisteessa. Ensimmäisiä heittoja kivien viereen 2-3 metrin veteen, nopeaa kelausta ja lyhyitä pysäytyksiä. Kiinni, mitä HEL.. hopeinen kylki.. siimaa lähtee.. taimen ilmaan..taimen.. siis MULLA ON TAIMEN! Kari käyttää ammattilaisen ottein haavia ja taimen laidan sisäpuolelle. JESH!! Pituutta 57 cm ja painoa 2.2 kiloa. Ei yhtään hassumpi aloitus tälle syksylle (tai lopetus kesälle?). Täysin odottamaton yllätys. Itse sohlasin vielä jotain veneen lattialla kun yksi taimen käy häiritsemässä Karin uistinta ja kohta yksi näyttäytyy veneenkin vierellä. Muutaman paikan ja tärpin jälkeen aloituspaikasta taas taimen kiinni, tosin selkeästi alamittainen ja sekin pääsee irti. Sama uistin. käytiin kokeilemassa vielä tuulen syrjässä olevaa laajahkoa matalaa, jossa samaa kepeetä viedään taas. Selkeästi taas hyvän kokoinen ja silmäpuntaroimme sen veneen vieressä vähintään saman kokoiseksi kuin päivän ensimmäisen.

Sitä lystiä ei kuitenkaan kestänyt pitkään kun uistin irtoaa ja hopeinen häipyy nopeasti tulosuuntaansa.. Se harmitti ja olisi ollut komea kruunu illalle. Auringon laskiessa tapahtumat vähenivät ja tontilta alkoi nousemaan ahvenia. Saldo neljä 100% varmaa taimenhavaintoa ja läjä tärppejä.

--
Janne Koivisto

Suurien taimenten kesä

2011-07-16T22:06:00.006+03:00

Enemmän vetouisteluun profiloitunut Juha Rahkonen onnistui lohireissullaan meritaimenen suhteen kiitettävästi. Hurja juna nousi veneeseen Sitinin tunnetuilta lohipenkoilta - strategiset mitat 7,1 kg ja 75 cm!

Antaa Juhan itse kertoa tapahtumien kulusta:

"Heti kamoja laskiessa jysähti ja ulointa plaanaria vietiin. Kala teki reippaan syöksyn nousten aivan pintaan ja hypyn myötä arvioimme lajin taimeneksi kokohaarukassa 4-5 kg. Kalan iskettyä toisen rajun nykäisyn painoarviota oli pakko kasvattaa. Taimen painui syvään juromaan, mikä on ehkä harvinainen tapa meritaimenen käyttäytymiselle. Hitaasti, mutta väkivahvasti kala veti siimaa ulospäin yhä syvällä puskien. Painetta lyötiin puolin ja toisin. Pisimmillään siimaa oli ulkona tuollaiset 75-80 metriä. Ylösotossa oli pientä dramatiikkaa, kun taimen kertaalleen ponkaisi haavista ulos ja teki potkurivirrassa kylmäävät viimeiset pakoyrityksensä. Toisella haavimisella kala saatiin kuitenkin laidan paremmalle puolelle".

"Vaikka pintavesi oli 19 asteen hujakoilla, iski kala yllättävän pinnasta. Plaanarissa oli raksin edessä vain 30 gramman puntti ja vapautuspituutta 40 metriä. Huppuna oli Salsan sini-kromi, täkynä iso 15-senttinen salakka. Ei houkutinlevyä edessä. Vesien lämmettyä on kalastus keskittynyt vahvasti takilapuolelle ja syvälle. Pinnan tuntumastakin voi silti jysähtää."

Perinteiset lohikisat ovat aina antaneet hieman osviittaa myös taimenkannan tilasta. Tämän kesän kilpailussa saatujen kalojen suhde taimen/lohi oli varmaankin korkeimmillaan koko 2000-luvulla. Lisäksi hienoista taimenista, jopa "kyöstikokoisista", on kuulunut tarinoita lohimiesten suunnalta. Ja pienempääkin taimenta on tullut sivusaaliina ennätystahtiin...

Todella mielenkiintoista - myös meidän heittomiesten kannalta. Syksyn alkupuolella nähtäneen julmia vääntöjä ja riemukkaita yläfemmoja. Ja toki myös katkeria karkuutuksia...

Ainakin allekirjoittanutta jännittää jo nyt.

MQ:n puolesta
PB Jouni

Meritaimenta lapista

2011-07-03T21:31:00.003+03:00

Kesäloma jatkuu, ja taimenen perässä edelleen. Tällä kertaa auton keula suunnattiin Keski-Suomesta 600 km pohjoiseen ja kohteena oli Äkäsjoki. Saavuimme eilen illalla Hannukaisiin. Paikka on upea kaikkine puitteineen ja mökkimme Villa Lomakolon vuokraaja on todellakin nähnyt vaivaa asukkaiden viihtymisen eteen jopa yli odotusten. Melko pikaisen taloksi asettumisen jälkeen Pyry halusi tietenkin kalaan, mieluummin heti. Näin tehtiinkin, myös pappa lähti mukaan. Kala oli otillaan. Saatuamme pieniä taimenia ja harjuksia, pahin kalakuume oli sammutettu. Tehty automatka verotti matkalaisia ja kalastus päätettiin jättää vähemmälle ensimmäisenä iltana. Latasin kuitenkin vielä illalla kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten, sillä tunne aikaisesta heräämisestä tuntui oikealta. Herään 5:30, Isä 5:40 ja Pyry 5:45, vain Anu nukkuu. Äijiä kalvaa siis joelle pääsy. Pyörimme mökissä “mukamas” hiljaa, kunnes Anukin herää hiljaiseloomme seitsemältä.

Kahdeksalta istuimme autossa ajaen metsäautotietä Äkäsjokea ylävirran suuntaan. Tien loputtua auto jätetettiin parkkiin ja laskeuduimme jyrkkää rinnettä joenrantaan. Rinne oli erittäin jyrkkä, satametrinen ja paluumatka mietitytti. Selviääkö seitsenvuotias lätkän pelaaja rinteestä vai olenko yliarvioinut pikkumiehen jaksamisen? Se jäisi nähtäväksi. Pääsimme joenrantaan ja kalastus alkoi. Anu napsi kuvia ja ukot kalasti. Tauno-pappa onnistui saamaan lähes mitallisen harjuksen, joten saalis jäi siltä osin laihaksi.

Paluu autolle alkoi ja alkoi myös armoton ylös känyäminen. Oli typerryttävää katsoa kuinka satakaksikymmentäviisisenttiä norjaa vartaloa “lentää” lähes luotisuoraa rinnettä ylös, kun me muut huilimme välillä puista kiinni pidellen. Poika katseli (ilmeisesti säälien) välillä alas ihmetellen, miksi matka voikin kestää noin kauan, kun juostakin voi?

Hikijumpan jälkeen tutkimme karttaa jokea alavirtaan. Siltaan mennessä emme silti löytäneet hyviä paikkoja, joten palasimme mökille. Teimme pikakäynnin Äkäslompolon kauppaparatiisiin, vaikka joelle oli kova polte. Palattuamme päätimme tehdä iskun kotivesille, eli mökkirantaan. Anu ja pappa jäivät tekemään tulia, kun Pyryn kanssa taas talsimme jokeen. Molemmat heittelivät hyviä paikkoja, mutta kaloja ei kuulunut. Pyry ilmoitti haluavansa tulille ja kerroin tulevani pian perässä. Pyry ei ehtinyt perille kun minulla jo kala iski. Siimaa lähti kelalta yhtäkkiä parikymmentä metriä, enkä heti oikein edes tajunnut mitä tapahtui? Jarrun ujelluksen päätyttyä tajusin, että jokapojanlohi ei tätä lippaa kyyditse. Sitten alkoi totuus selvitä. Pariin otteeseen pintaa piiskaava pyrstö kuului selvästi taimenelle, ja isolle. Taimen pysyi onnekseni pienellä alalla kosken alaisessa montussa, koska 0.20mm monofilisiimalla ei tämän kokoista kalaa juuri käskytetä. Ottelua jatkettiin vartin verran ja kuvaajakin saatiin huikattua laavulta paikan päälle. Tiukan väännön jälkeen kala väsyi haavittavaksi, mihin se ei sopinut kuin puoliksi. Kalan pituus oli 68cm ja painoa oli xxx- kiloa. Hyvässä kunnossa ovat siis Äkäsjoen taimenet voivat hyvin, eikä voi kuin todeta, että oma kesäloma on mennyt kalan saannin kannalta paremmin, kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan.

Koskitaimenta etsimässä

2011-06-28T18:59:00.005+03:00

Kesäloma on alkanut ja taimenkausi jatkuu virtavesien äärellä. Tänään alkanutta hellepäivää lukuun ottamatta kelit ovat suosineet taimenen kalastusta. Pilviset ja epävakaiset kelit ovat pitäneet vedet viileinä ja taimenet ottihaluisina.

Viikko sitten otimme poikani Pyryn kanssa kuuden tunnin luvan keskisuomessa olevalle koskelle.
Varusteina molemmille kevyet avokelasetit ja pienet rasiat lippoja, sekä minivaappuja. Kasailin vielä omaa onkeani kun Pyry jo aloitteli ensimmäisessä paikassa kosken niskalla. Komeassa kaaressa lensi Lotto-lippa 7-vuotiaan toimesta kivien väliin. Muutaman neuvon jälkeen poika uittaa virranpyörteissä uistinta kuin aikamiehet. Heti alkuun huomaamme kalojen käyvän usein pinnassa ja välillä jopa korkealla ilmassa. Päättelemme kalojen olevan aktiivisia. Sitä ne totisesti olivat.

Saan oman settini kasaan ja laitan siiman päähän n. 5cm Siniselkäisen Lord vaapun. Uusi uistin ja huomaan tässä minivaapussa olevan huikea uinti. Porrasnokkalevy toimii, kuin papin toteamana, vasta ja myötämäessä. Toinen heitto niskalle ja kiven takaa ilmestyy sekunnin sadasosassa tumma selkä, viuh… ja haspelin räikkä rääkyy.
Kala viuhtoo pitkin koskenniskaa, mutta ei onnekseni ryntää koskeen, sillä 0,20mm monfilisiimalla ei ihmeitä tehdä koskessa kummoisenkaan kalan kanssa. Ottelu päättyy minun voitokseni ja ravaeväleikatulla kalalla mittaa n. 50cm. Mahtava alku.

Vaihdamme paikkaa noin 500m ylävirtaan ylemmän kosken loppuliukuun. Katson Pyrylle hyvän heittopaikan ja siirryn itse alavirtaan kymmenisen metriä. Katson pojan heittoja, joita se neppailee oikeaoppisesti joen poikki, hieman ylävirran puolelle. Keskityn omaan kalastukseen ja juuri kun käännän sangan heittääkseni, metsästä kajahtaa ISKÄ KII O! Käännän katseeni pojan suuntaan, ja näen joen keskivaiheilla veden lentävän pirstaleiksi, kun kala riuhtoo siiman päässä. Nyt tuli iskälle kiirus.

Poika ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten annan hänen hoitaa homman itse. Muutama neuvo jarrun kireydestä ja minne kalaa ei saa päästää, ja neuvot menee kerrankin ensimmäisellä kerralla perille. Kala kokeilee kaikki temput ylä- ja alavirtaan, mutta Pyry käskyttää kalaa juuri sopivalla päättäväisyydellä. Pieni Daiwan neliosainen vapa taipuu korkkeja myöden, kun poika vääntää sitä hampaat irvessä. Kala väsyy, ja alkaa antautua. Vielä peliä ei ole kuitenkaan voitettu. Nimittäin haavi on kahdenkymmenen kilometrin päässä ja kala on rantautettava, kuten lohi konsanaan. Kalaa rantautettaessa Pyry pakittaa ja uittaa kalan rantaveteen. Loppu jää faijan kontolle, joka sitten sählää ja tunaroi, mutta saa kalan ylös kuin ihmeen kaupalla.

Riemua riitti. Pyryn kalan pituus 53cm, painoa hyvinkin lähelle kaksi kiloa, uusi ennätys. Se on hieno suoritus mistä tahansa koskesta. Jatkoimme kalastusta ja sama meno jatkui lähes koko lupamme ajan. Savukalat saatuamme, päätimme jatkaa kalastusta cr- hengessä. Kuten sanonta kuuluu: pojasta polvi paranee, Pyry kepitti minut tällä reissulla 5-3, päälle tapahtumat ja karkuutukset. Täytyy myöntää, etten ole ollut itsekään vastaavissa koskikalastuskarnevaaleissa. Kerrassaan hieno reissu, varsinkin Pyrylle.

Seuraava koskikalastusreissu oli pari päivää myöhemmin, mutta se on eri juttu se.

Superviikko takana täälläkin

2011-06-06T19:17:00.003+03:00

Kolmena päivänä pääsin itse kalaan menneen superviikon aikana.

Superkivojen tyyppien ja muutenkin superkivojen reissujen lisäksi muuta superia ei juurikaan allekirjoittaneelle siunaantunut (tähän laittaisin hymiön, jos sellaisia käyttäisin).

Osittain voi aina kelejä syyttää, mutta kyllä mielestäni jotain muutakin oli nyt vastuksena. Lukuunottamatta oheista Hannun saamaa 58 cm kalaa, (joka muuten tuli torstaina juuri samalla hetkellä kun Antin mainitsema sumu ja tuuli saapui), sekä muutamaa seuriota ja tökkäsyä, jäi minun reissujen saldoksi. Vedenlämmöt on vielä ihan jees, joten veikkaan, että se oikea superviikko saattaa olla vielä edessä päin (ja tähän laittaisin vinkkaavan hymiön, jos sellaisia käyttäisin).

-PB A

Smoltti päivässä pitää lääkärin loitolla

2011-06-06T11:05:00.002+03:00

Tai sitten ei. Ennakkoon fiilistelemäni superviikko kuihtui yllättävän koviin tuuliin ja smoltteihin. Kävin kolme kertaa kalassa viime viikolla ja kaksi varmaa mittakalaseuriota, pari karkuutusta ja pari smolttia.

On se kumma kun nuo istaritankista tulleet pysyvät kaikista koukun piikeistä ja isommat irtoavat tai eivät edes ota. Olisko jo silakkatankkaus suoritettu, sillä niin laiskasti perässä tulevat taimenet uistimeen suhtautuivat.

Keskiviikkona Pasi Taposen kanssa meille kävi niin, että näin pinnassa vaurioituneen silakan, todennäköisesti taimenen puraisemana. Heittelin muina miehinä ja uistinta seurasi mitallinen kala. Vähän aikaa kala tuli uistimen ja silakan välissä kunnes teki päätöksen aidon evään puoleen...

Viikko 22 on taimenenkalastajan superviikko Suomenlahdella

2011-05-31T10:18:00.003+03:00

Melko leveästi sanottu. Minulla on kuitenkin pointtini ja vanhat aikakirjat tukenani. Innostuin lauantaina vertailemaan keliä ja vanhoja kalapäiväkirjoja (silloin kun niitä vielä pidin), ajoilta jolloin kävin käytännössä joka päivä toukokuussa taimenta heittämässä. Olen itse Lauttasaaresta kotoisin ja vesille pääsi aina 5 minuutin varoitusajalla. Tämä jakso oli 1997-2002.

Merkintöjä löytyi toukokuussa erittäin paljon aina silloin kun oli ollut kylmää ja sen jälkeen lämmin ja tyyni jakso. Vesi ollut ennen lämpöjaksoa noin 5-6 astetta ja sen jälkeen noussut 8-11 asteeseen. Silakkaonkijoiden määrä Lauttasaaren sillalla on myös tarkastelujakson aikana aina ollut suuri.

Toukokuussa on siis usein ollut ns. superviikko, mutta sen ajoittuminen on ollut hyvin usein paria viikkoa aiemmin kuin nyt. Kaikki ennusmerkit näyttäisivät että viikko 22, siis tämä viikko olisi tuo maaginen superviikko. Vesi on nyt vielä juuri tuon 5-6 astetta, piilevä poistunut, tuulet mietoja ja päivät lämpimiä, silakkaa on nyt todella hyvin ja kalat aloittavat tankkauksen loppuhuipentuman. Juttelin vielä vanhojen Larun taimengurujen Sampo Hirvosen ja Janne Niinin kanssa ja hekin olivat samaa mieltä että nyt kannattaa keskittää kalastusta näihin päiviin.

Nyt siis vesille niin paljon kuin sielu sietää ja blogi täyteen pönörapsaa!

Vanhaa maininkia ja pirteitä kaloja

2011-05-30T15:56:00.003+03:00

Keväinen meritaimenenpyynti on ollut allekirjoittaneelle aktiivista vesillä oloa pääkaupunkiseudun suunnalla muutaman viikon ajan. Haastetta on ollut riittämiin, siitä on pitänyt huolen navakat tuulet vuoroin idästä ja lännestä. Lisäksi monella "varmalla" luiskalla on odottanut verkkojata, joten uusia paikkoja on saanut ilokseen piiskata. Vesi on nyt kiertänyt huolella ja samalla jäähtynyt pinnasta 6-8 asteen tuntumaan, mikä on luultavasti passivoinut kalan.

Varovaisia tärppejä on tullut harvakseltaan mutta lupaavasti muutama vauraampi kala on käynyt pyörähtämässä uistimen perässä. Ruoasta ei ole taimenella pulaa, sillä aukoilla seilaa melkoisia silakkaparvia. Toinen huomio on se, että kalakelit ovat olleet yllättävänkin viileitä, mikä antaa merkkiä siitä, että kausi jatkuu juhannukseen ja jopa ylikin.

Viime lauantain täsmäkalaretki kotivesille antoi merkkiä jakson vaihtumisesta parempaan päin. Kalapäivä käteltiin normaalia nopeammin, jotta ehdimme valmistautumaan illan mestareiden liigan finaaliin. Kelikin alkoi nousta klo 14 jälkeen, joten taktiikka oli heittää paikat tarkasti ennen keliä. Saimme muutaman varovaisen tukistuksen ja Antti Z pääsikin viimeisessä heittopaikassa pitelemään kalaa siimassaan hetken verran. Yhteinen nimittäjä kalatapahtumille oli luomusilakka ja syvien kulkuväylien läheisyys.

Barcelona voitti ansaitusti ja sitähän piti juhlistaa..Sunnuntaiaamu valkeni sateisen harmaana, kuten olotilakin. Merellä rullasi vanha maininki lounaasta ja tuuli oli moinannut. Tarkoitus oli lähteä raittiseen ilmaan merelle nauttimaan päivästä ilman paineita kalasta. Mereltä tuli viestinä Antin vahvistus muuttuneelle kelille, joten pyörän selkään ja satamaan. Ensimmäisessä heittopaikassa maininki rullasi upeasti ulkomatalikon kiville muutoin tyynessä vedessä. Taivaanranta oli violetinsumuinen kuten kalakelillä pitääkin olla. Eipä aikaakaan kun taimen kävi puremassa silakkaTruttaa mutta edelleen varovasti ja kadoten takaisin kuohuihin. Muutama paikko perään mutta ujo kala ei näyttäytynyt uudelleen. Kävin välillä hakemassa lisää tulivoimaa rannasta, sillä veljeni Juha on toiminut jo pitkään amulettinä meidän porukan molemmissa veneissä. Siirryimme heittämään erään luodon makoisan pitkää luiskaa, joka työntyy kohti syvää silakkaränniä. Keli pysyi erittäin hyvänä ja tarjoili välillä pientä tihkua. Annoin Juhalle varman vinkin kaivaa pakista Ismo Zalsan lyijysilakan, jolle oli tullut tapahtumia viikonlopun aikana.

Toinen heitto ja pam - kala ryntää täysillä kohti venettä ja ponnistaa korkealle ilmaan. Loppu on kaikille tuttua hidastettujen filminauhojen tarinaa..taimen viskoo päätään ilmassa ja uistin sinkoaa irti. Hiljaisuus valtaa veneen hetkeksi, muutama paikko perään mutta ei samaa kalaa saa iskuun moisen tärpin jälkeen. Kalaa on kyllä saletisti paikalla, joten vaihdan nopeasti legendaariseen uppokatkorapalan värissä ambulanssi ja heitän kyttäyskiven ja luiskan väliin. Kelaan muutaman vedon sisään ja kala on kiinni mutta taas varovasti ja kadoten syvyksiin. Uusi heitto perään ja nyt rapalaa viedään huolella. Siimassa on todella virkeä kaveri, joka laittaa spurtin kohti venettä. Kampean siimaa hulluna sisään ja pysyn kyydissä mukana. Muutama kunnon loikka ilmaan, jotka saan vaimennettua painamalla vapaa veteen. Huomaan, että kala on kiinni todella heikosti peräkoukun yhdestä väkäsestä. Nyt ei auta enempää nauttia väsytyksestä vaan kala uitetaan haaviin vauhdilla. Terhakka taimen 53 cm päätyy luomuna illallispöytään. Kutsuin myös veljeni maistamaan herkkua mutta hänellä oli selvästi muut mielessä. Vaihdoimme vielä heittopaikkaa ennen kotiin lähtöä, jossa Juha laittoi viimeiseen heittoon kaiken peliin: keulamies kommentoi löytäneensä hienon uuden luiskan viimeiselle heitolle. Uistimiseksi vaihtuu luottopeli Ismo. Laitoin jo oman vavan kuljetuskuntoon kun keulasta kuuluu Kii-o!! Tämäkin kala tietää miten laitetaan väsyttäjän pulssi korkealle, kunnon spurtti kohti venettä ja ilmaan. Kala suihki menemään veneen alla ja välillä vierellä. Pysytellen kuitenkin syvällä haavin ulottumattomissa. Välillä kala hakee vauhtia kauempaa ja ryntää täysillä kohti venettä. Fasterin kylki soi kuin kongi merkiksi uudesta erästä kun kala täräyttää ilmassa veneen kylkeen. Ihme että pysyi edelleen kiinni! Nyt tulee paikka ja haavi heilahtaa.

Kala on kyydissä ja ylävitoset nousevat voiton merkiksi. Melkoinen ottelu 55 cm sarjalaiselta. Kala ansaitsi nöyrän kiitoksen saajaltaan. Pelipaikoilla olisi varmasti ollut muitakin kaloja sulattelemassa ja pyytämässä silakkaa. Päätimme jättää paikat rauhoittumaan ja panostaa tähän alkaneeseen viikkoon, josta saattaa tulla kelin suhteen oikea superviikko taimenfanaatikkojen iloksi.

Santun puolesta Antti Z

Meritaimenen perässä kannattaa ajaa pidempäänkin

2011-05-23T10:33:00.005+03:00

En ole jaksanut kirjoitella tänä keväänä saamistani alamitoista, sillä niitä on sattunut kohdalleni (jälleen) liikaa. Onneksi on kuitenkin perinteinen kevätsafari, joka tänä vuonna ajettiin Kabbölestä Helsinkiin 20-22.5. Ensin kiitokset Hannu Rinkiselle veneen vetoavusta etukäteen Kabböleen sekä Tommi Lehtoselle kyydityksestä perjantaina. Näin pääsimme ajamaan suoraan Kaivopuiston satamaan!

Perjantaina suuntasimme noin 19 jälkeen heti Kabbölen hauelta haisevista sisälahdista ulkosaariston laitaan itselleni varsin tuntemattomille paikoille. Tuuli oli varsin kova edelleen aikaisempien päivien tapaan, onneksi se puhalteli kuitenkin laantuvasti ollen noin 9 m/s SW. Heittelimme alueen uloimpia saaria ja kärkiä sekä vedenalaisia luiskia, sillä uskoin että kala olisi irti rannasta silakan perässä. Emme kuitenkaan saaneet perjantaina parin tunnin kalastuksen aikana tapahtumia, joten oli aika laittaa leiri pystyyn Sandön saaren pohjoispään laguuniin. Ja mikä paikka se olikaan, aivan kuin Yyterissä ja suoraan itselleni tuttujen pelimestojen keskellä. Aamuksi oli luvattu vielä mukavaa 5 m/s W keliä, joten ei harmittanut vaikka ekana iltana jäimmekin saaliitta.

Aamulla heti liikenteeseen kun tuuli oli virinnyt. Jotkut mestoista oli motitettu mökkiläisten verkoilla, mutta onneksi ns parhaat paikat olivat vielä auki. Kokeilin itse Trutan sijasta uutta Sebilen käsialavaappua, jossa oli sisällä hileöljyä sekä kuulia. Uistin oli todella eloisan näköinen ja vajosi hienosti. Tommikin kokeili vaihteeksi Kinetic Saltyä värissä Green Sardine, se heläytti upeasti kylkeään täydellisessä auringonpaisteessa.

Parin heiton jälkeen Sebileen tulee tärppi ja alamitta. Hyvä! Peli auki heti. Heitin uudestaan ja kiven takaa pujahtaa isompi kala, se ui hetken perässä kirkkaassa vedessä ja pysäytän. Kala jää paikalleen eikä ota ja kääntyy samantien takaisin. Perhana että ei ottanut, arviolta noin 55 cm. Siirrän venettä seuraavaan kohtaan ja rannasta tulee noin 50 cm syvyinen hylly, joka laskeutuu 2,5 metriin kivipohjalle. Mahtava paikka ja Tommi myhäilee heittäessään keulasta nappiheiton kahden ison kiven väliin. URP!!! Vapa niiaa ja miehen posket pullistuvat, onko Tellus?

Ei ole, vaan jämerä taimen. Hienoa, 3 heittoa ja 3 tapahtumaa. Kelaan äkkiä oman uistimen pois ja autan haavimisessa. Kala tulee pintaan ja ravistaa päätään niin että vesi roiskuu. Hekumoin, että menisikö 3,5 - 4 kg luokkaan. Pituutta on ainakin reilusti. Joka tapauksessa näyttävä menijä ja taas lähtee siimaa. Kala ui päättäväisesti pitkin pohjia ja aina kun yritämme saada sen haavittua se sukeltaa. Noin 10 minuutin väännön jälkeen Tommi uittaa kalan veneen viereen ja se kääntää jo kylkeään väsyneenä - ojennan haavin ja siellä lepää! Yläfemmat ja pappi kumahtaa niin että Pellingin yrkesfiskareilta menee kahvit väärään kurkkuun. (Terveiset vaan Jörgen Kellgrenille ja Martin Tillmanille)

Ja sitten punnitus ja mittaus. Pituutta on 65 cm ja paino yllättävän vähän 2,95 kg. On tullut saatua 65 cm kaloja, jotka ovat painaneet melkein 4 kg. No, upea kala joka tapauksessa. Tästä on hyvä jatkaa ja illalla savupönttö saisi täytettä! Veden lämpö oli 7,7-9,3 astetta.

Jatkoimme heittelyä hyvinkin hengettömän luodon ympäristön luiskilla. Heitin oikein pitkän heiton myötätuulessa pieneen kärjen alaiseen tummaan kohtaan. Millisekunti siitä kun uistin osui veteen pohjasta syöksyi erittäin äkäinen taimen ja oli samantien ilmassa! Mitallinen varmasti, noin 55 cm jälleen. Kala ui kohti venettä ja kelaan hulluna. Onneksi pysyy vielä. Tommi ottaa haavia valmiiksi ja taas mennään. Näin pieneksi kalaksi tässä on uskomaton energialataus. Siima viistää veden pintaa ja kala on taas ilmassa. Siitä samantien kohti venettä jälleen ja haavin lähelle. Ei voi haavata, hulluna virtaa vielä ja nyt torpedo kiertää veneen keulan kautta perään 270 astetta noin sekunnissa.

Nopein näkemäni meritaimen koskaan. Haukomme happea kun kala menee täysillä. Joudun hyppäämään penkin päälle jotta voin hallita kalaa ja nyt uusi kikka kalalta taas: tynnyriuinti. Tämä onkin viimeinen hetki kun kala pysyy koukussa, pyörähdys ja karkuun. Huh huh. Olisin joka tapauksessa päästänyt kalan koska ei olisi säilynyt hyvänä kun oli jo yksi valmiina eikä kaikkea jaksa syödä. Harmitti silti kun ei päässyt mittaamaan pituutta.

No, jatkoimme taas mättämistä ja kohta jälleen kala kiinni. Tämä oli selkeä alamitta. Ei aiheuta toimenpiteitä. Siirrymme naapurisaaren länsireunaan luiskille, jotka upeasti muljuivat kirkkaassa auringonpaisteessa. Heitän tällä kertaa SateenkaariTrutan ja kala perässä. Tommi havaitsee sen ja paikkoheitto. Tulee taas perässä ja iskee...nopea paukku ja irti. Arvioimme sen noin 2 kg kalaksi. Heitämme saman paikan vielä uudestaan, mutta muita ei ilmene yhtä nähtyä kolmipiikkiä lukuunottamatta.

On aika siirtyä länteen. Olemme valinneet kalapaikat silakan sisääntuloreittien varrella olevien saarten mukaan eli siellä missä on avomereltä työntyvä syvä ränni. Näitä paikkoja voi jokainen tähän aikaan taimenta haluava katsella, sillä kokemus on osoittanut taimenten tulevan samoille paikoille aina uudestaan silakan perässä.

Lähestymme Pellingin alueen länsireunaa ja heitämme avomeren laidan paikkoja. Täällä alamittaisen havaintoja ja tuulen nousua. Ennusteessa oli noin 7-8 m/s, mutta nyt meinasi lähteä lätsä päästä. Ajamme Tunnholmenin kulmaan, jossa tuulee niin, että ei kuule enää mitään. Veikkaisin itse tuulennopeudeksi noin 15 m/s ja ylitettävänä oli koko Äggskärin selkä. Ei näin. No, onneksi vene oli kunnostettu tehtaalla viime syksynä, joten ei muuta kuin tuulta päin. Otin suunnan Emäsalon luotsiasemaa kohti ja pidimme sitä oman Kap Horninamme. Keli oli ihan järkyttävä: suoraan vasta-aaltoon ja potkuri pieksee ilmaa joka toisella aallolla. Ei helvetti tätä kukaan jaksa ja vähensin vauhtia noin 10 solmuun. Nyt taas joka toinen aalto tuli sisään...no Ursuitit ja paukkuliivit päällä klaarasimme. Törkeä keli ja sekoitti taas vedet eli peli meni ihan uusiksi.

Majoituimme erääseen retkisaareen ja laitoimme teltan valmiiksi ja lähdimme Kaunissaareen saunaan, jossa Poutasen kalaveljet odottelivat. He olivat tulleet Stadista meitä vastaan. Olipa ihana mennä kunnon löylyihin äskeisen paukutuksen jälkeen ja pari olutta teki kauppansa! "Shaken, not stirred"...

Iltapuhteena olikin sitten neljään pekkaan tuhota luomulampaan paistia, luomunaudan sifiä, ruotsalaisia uusia perunoita sekä illan kruununa savutaimenta rannassa savustettuna. Palan painikkeeksi savuista mallasviskiä ja piipullinen. Koko jengi oli ihan euforiassa eväistä sekä hienosta kalapäivästä. Saunanraikkaana olikin mukava pujahtaa makuupussiin.

Sunnuntai lupasi kelin puolesta paljon. Vieno tuuli henkäili lounaasta ja vesi oli pysynyt sopivalla korkeudella. Heitimme todella monta paikkaa ennen kuin saimme eräästä kulmasta alamittaisen, todella vauhdikas tämäkin. Jatkoimme heittelyä vailla saalista eivätkä muutkaan tapaamamme veneet saaneet mitään. Olisiko myrsky sotkenut veden? Ainakin se oli vahvasti kylmentynyt noin 7 asteen keskilämpöön ja kylmin paikka oli hyytävät 5,4 astetta.

Tiputin Tommin vielä Hevossalmessa pois ja jatkoin itse parille Stadin edustan paikalle. Vesi oli kirkastunut vihdoin täälläkin ja heittelin SateenkaariTruttaa. Ruoskin mestoilla noin puoli tuntia saamatta tärppiäkään ja ajattelin jo luovuttaa. Menin kuitenkin vielä viimeiselle luiskalle ja heitin aivan luiskan päälle matalaan. Pam! Todella tiukka tärppi ja hekumoin jo kunnon kalasta, sillä se menee pinnan alla. Pian se kuitenkin hyppää ja näyttäisi olevan alamitta. Hirveä kiukkupussi ei halua tulla ylös millään ja siimaa lähtee. Raivopäissään se kuitenkin ui suoraan ojentamaani haaviin ja koppaan sen ylös. Mittaus osoittaa 44 cm - tack och adjö.

Ajan rantaan julistan Safarin päättyneeksi. Vedenlämpöjen mukaan saamme nauttia varmasti vielä kesäkuun puolella näiden upeiden kalojen pyynnistä!

Frutti di Mare

2011-05-17T11:23:00.007+03:00

Frutti di Mare – Meren hedelmiä. Niitä ne meritaimenet on, ja niitä siellä myös on.

Suomen mahtavan MM-lätkävoiton jälkifiiliksissä suuntasimme eilen töiden jälkeen Kauppatorin sijaan merelle kohti paratiisia. Tai siltä se ainakin kelin puolesta heti tuntui - taivas oli puolipilvinen ja tuulta noin 3–4 ms. Vedenkorkeuskin reilusti ylempänä kuin viikkoa aikaisemmin. Satatuhatta ihmistä torilla näkyi arvatenkin myös merellä, jossa ei ollut lisäksemme ristin sielua.

Puolen tunnin heittelyn jälkeen olikin tärppi jo tosiasia. Kelaus löystyi tyhjäksi, kunnes kiristyi voimakkaasti. Kala vouhkasi ympäri venettä loikkien ilmassa toistakymmentä kertaa, olipa pitkästä aikaa upeaa kohdata virkeä ja hyväkokoinen vastus. Paino jää taas arvaukseksi, mutta kolmosen jommalla kummalla puolella tuhti kala oli ja pituutta asialliset 63 cm. Puolen tunnin päästä saimme toisen, myöskin todella innokkaan, puolimetrisen kaverin joka jäi sitten illan viimeiseksi kontaktiksi.

Kotimatka kohti auringonlaskua taittui juhlallisesti satojen Hornetien saattelemana (kunnes heräsin ja totesin niiden olleen sittenkin vain lintuauroja...)

-Anttu

On se vaan niiiin siistiiii

2011-05-11T09:42:00.003+03:00

Etenkin silloin kun homma onnistuu. Eilen lähdettiin töiden jälkeen etsimään mukavampaa arkea mereltä. Melko pitkälle sai rannasta ajaa ennenkuin veden väri kirkastui siedettäväksi. Jos se ei niinkään kalantuloon vaikuta, mutta ainakin isosti fiilikseen heitellä sitä uistinta. Kyllä kirkas kala on kivempi kirkkaasta vedestä saada.

Noin tunnin heittelyn jälkeen saavuimme hyväksi tunnustettuun "poteroon", lauantaina tosin emme kalaa paikasta saaneet. Nyt saimme. Hieno taimen kävi kopauttamassa Truttaa ja pyörähti veneen vierellä näytiksi. Yksi tyhjä heitto välissä ja seuraavalla hanakasti kiinni. Väsytyksen jälkeen kala onnellisesti veneen laitojen sisäpuolelle ja mittaustulos 71 cm. Puntari oli rikki, joten arviopohjalta menee painon veikkaus, sanotaan 4 kg +-200 g - komea kala jokatapauksessa. Parinkymmenen minuutin kuluttua samassa paikassa oli vielä tuplaseurio, mutta ei ottanut kiinni. Meri tyyntyi tämän jälkeen lähes pläkäksi ja tapahtumat loppuivat siihen.

Tänään uutta matoa koukkuun, eivaan uutta Truttaa siiman päähän ja kohti uusia seikkailuja. Eiliset tapahtumat ja lauantain pari pienempää kalaa, plus muiden uutiset antavat hyvää uskoa tulevaan. Uskon että parhaat ajat ovat vielä edessäpäin, joten koukut nyt teräviksi ja kokka kohti kevättaimenia.

Kireitä siimoja kaikille!

-Anttu

Gotlanti ei pettänyt tänäkään vuonna

2011-04-19T20:46:00.003+03:00

Taas kerran vierähti pitkä viikonloppu (6.–10.4.2011) Gotlannissa jo perinteeksi muodostuneen reissun merkeissä, ja mertsarikausi on täten virallisesti avattu. Viime kevään poikkeuksellisen onnistuneen reissun jälkeen odotukset olivat korkealla (viime kevään raportti löytyy täältä).

Tänä vuonna mukana oli poikkeuksellisesti pelkkiä perhomiehiä – Miika, Mikko, Pekka, Renna ja allekirjoittanut. Keskiviikkoiltana lensimme Arlandan kautta Visbyyn, joten torstaiaamuna pääsimme aloittamaan kalastuksen. Oppaamme Jocke ja Per (FishYourDream.com) valittelivat hieman tuulen kovuutta, joka oli sekoittanut vedet. Kalojen löytäminen oli edellispäivinä ollut helpompaa, koska tuuli ei ollut vielä sekoittanut lämpimiä lahdukoita. Torstaiaamuna suuntasimme siis saaren itäpuolelle etsimään hieman rauhallisempia, lämpimämpiä ja vähäleväisempiä vesiä. Torstai kalasteltiin kuitenkin tuloksetta.

Perjantaina asiat kuitenkin muuttuivat – saimme vakio-oppaamme Perin mukaan ja tuloksia alkoi syntyä. Suuntasimme saaren kaakkoisosaan ja puolenpäivän jälkeen löysimme kalat. Olosuhteet olivat perhomiehille haastavat, koska tuuli puhalsi yli kymmenen metriä sekunnissa. Tästä huolimatta kalaa alkoi nousta ja Pattegrisen toimi jälleen juhlien seremoniamestarina. Ensimmäinen kala otti perhooni aivan rantaan asti ulottuvasta syvästä rännistä, jota porukkamme piti jo ennen kalastuksen aloittamista ”täydellisenä” ottipaikkana. Apina saatiin siis vihdoin pois selästä! Kymmenisen minuuttia aloituskalan jälkeen Renna kunnostautui saamamiehenä. Paikka oli melko hankalasti saavutettava – metrin korkuisissa aalloissa piti kahlata vyötärön syvyistä reittiä pitkin matalikon päälle, josta pääsi heittämään kauempana sijaitsevan tasanteen suuntaan. Oppaamme sanoi, että kala on 99 % varma, mikäli saa vain heiton onnistumaan. Toisella heitollaan Renna onnistui yltämään tarpeeksi pitkälle, ja kala iski välittömästi! Kyseessä oli ensimmäinen perholla Gotlannin rannalta saatu kala Rennalle, joten saamamies oli syystäkin onnellinen. Kalalle otettiin siis muutama ansaittu huikka ja jatkettiin kalastusta. Seuraavaksi ottipaikalle kahlasi allekirjoittanut, joka sai myös tartutettua kalan toisella heitollaan. Valitettavasti tämä kala irtosi muutaman minuutin taistelun jälkeen. Perjantain aikana saimme vielä kaksi kalaa tuosta paikasta, joten päätimme yhdessä tuumin palata paikalle vielä uudestaan.

Lauantaiaamuna perjantai-illan juhlien jälkeen puolet porukasta jäi potemaan mökille - ilmeisesti Munkken oli vaatinut veronsa. Minä ja Miika lähdimme kuitenkin kalaan. Etsittyämme ottipaikkoja puolillepäivin asti, päätimme palata rikospaikalle katsomaan, josko sieltä olisi vielä kalaa saatavissa. Olosuhteet olivat nyt täysin erilaiset tuulen tyynnyttyä, mutta paikka näytti edelleen herkulliselta. Kalastelimme perjantain ottipaikkoja rauhassa pari tuntia saamatta mitään. Sitten yllätti nälkä ja lähdin autolle syömään. Tämä oli virhe, koska juuri tällöin Miika oli osunut ruokailevan taimenparven kohdalle ja saikin sieltä kaksi taimenta ylös asti. Miikan viittoiltua minut luokseen ehdinkin vielä peijaisiin mukaan, mutta valitettavasti onnistuin vain tiputtamaan kaksi kalaa. Oli mahtavaa kuitenkin huomata, kuinka veden pinta suorastaa kuhisi taimenten ruokaillessa lahdessa.

Sunnuntaina onnistuimme vielä saamaan yhden kalan perinteisistä paikoistamme länsipuolelta, joten reissun lopulliseksi saldoksi tuli siis seitsemän taimenta pituuksissa 40–60 cm. Jälleen kerran lähdimme siis tyytyväisinä Gotlannista kohti Suomea – erityiskiitokset oppaallemme Perille, jonka kanssa ei vielä toistaiseksi olla kertaakaan jouduttu laittamaan munia kattilaan. Ensin vuoden reissun odotus tulee jälleen kerran olemaan pitkä. Saa nähdä josko sitä ensimmäistä kertaa suuntaisi Gotlantiin syyskalaan tänä vuonna…

- Juuso

Pyykit pesty ja paluu arkeen

2011-04-11T20:59:00.006+03:00

Viimeisenä päivänä pääsimme nauttimaan (hyvien ruokien ja juomien lisäksi) reissun lähes ainoasta hyvätuulisesta kelistä peräti kahden-kolmen tunnin ajan. Uurastus tuottikin pienen lohtupalkinnon, kun joukkomme toinen ikämiehistä haavasi reilun kahden kilon (tummahkon) taimenen.

Tuulet tosiaan muutti suunnitelmamme tällä kalareissulla, eikä n. 2°c kylmä vesi helpottanut tilannetta. Tällaista siis tällä kertaa ja vuoden päästä taas Gotlannin vuoro. Nyt odotetaan vielä hetki kotivesien aukeamista ja kirjoitellaan sitten taas lisää.

-PB A

Ei tule mitään

2011-04-10T08:59:00.000+03:00

Sen sijaan tuulee mitään. Hemmetin kova tuuli jatkuu jo kolmatta kalapäivää. Eilen päästiin hetkeksi hyville paikoille, kunnes tuuli yltyi ja ajoi meidät taas itäpuolelle. Jollei olisi muuten olosuhteet ja kaverit hyvät, voisi tätäkin reissua moittia. Anyway kohta taas nokka vastatuuleen.

-PB A

Terkut Öölannista

2011-04-08T11:03:00.010+03:00

Eilinen ensimmäinen kalapäivä ei tuottanut tulosta jos ja kun 3kg haukea ei lasketa mukaan. Kova tuuli pakotti siirtymään saaren itäpuolelle, josta emme nälkäisiä taimenia löytäneet. Nyt laitellaan kamoja kasaan ja lähdetään katsomaan onko keli siedettävämpi kun eilen. Aurinko sentään on ollut läsnä kokoajan.  Homma jatkuu T: pojkar

PB Antun puolesta PB Jouni

Kohta saamme taas nauttia luonnon antimista.

2011-03-31T22:16:00.010+03:00

Minun kevääseen kuuluu ehdottomasti keitettyä parsaa Béarnaise- tai Hollandaisekastikkeen kera, mustapippuria päälle rouhittuna. Lisukkeena voi tarvittaessa olla paksu siivu mureaa Entrecoté-lihaa, tai vaihtoehtoisesti vaikka ilmakuivattua kinkkua kuten kuvassa. Miksei tuossa toimisi myös valkoviini-kalaliemessä haudutettu meritaimenfilekin, mitä luulet?

Minun kevääseen kuuluu ehdottamasti myös jokavuotinen kalastusmatka Ruotsiin. Tänä vuonna vuorossa on Öölanti, jonne lähdemme ensi tiistaina kuuden miehen voimin. Jäät ovat Kalmarin lahdelta kaikonneet muutama viikko sitten, ja toistaiseksi sääennusteet povaavat meille yli +10°c päivälämpötiloja. Toivotaan parasta, sillä tällä viikolla säänhaltija ei kalamiehille Öölannissa kumarrellut. Kovia tuulia ja kylmiä kelejä kuulemma piisasi, eikä korviini kantautunut valitettavasti yhtään viestiä saaduista kaloistakaan.

Ensi viikolla nähdään mitä meille tuleman pitää. Ja niin näette tekin, mikäli käytte täällä lukemassa reissurapsoja joita yritän parhaani mukaan paikan päältä kirjoittaa.

Näihin parsamaisiin kuviin ja tunnelmiin. Syökää hyvin.

-PB A

Liikkeellä luonnossa: Herrasmiesten kala FST5

2011-01-24T08:42:00.006+02:00

Katsoin eilen illalla Yle Areenasta jakson 2/3, kun sattui menemään ohi tuo hieno kalastussarja oikeana esitysaikana.

Ainakin tuo osa oli mukavaa katseltavaa näin keskellä talvea, loput jaksot katson vielä tänään.

Esitysaikaa on jäljellä riippuen jaksosta vielä yli 10 päivää. Tässä linkki tuohon kakkososaan ja siitä alapuolelta löytyy muut kaksi: http://areena.yle.fi/video/1600207

-PB A

Kauden päätös

2010-11-22T10:43:00.003+02:00

Arvon meritaimenblogin lukijat,

Jouduin päättämään kauden omalta osaltani viikonloppuna kun ennuste tuleviksi päiviksi on vaan koventuvaa pakkasta eikä ole mieltä ottaa holtittomia riskejä veneen jäätymisen suhteen. Näin ollen vene on nyt nostettu ja odottaa huoltoa ennen kuin vien sen halliin talviunille.

Kauden viimeisestä keikasta ei paljoa ole kerrottavaa. Pitihän se käydä ennen veneen nostoa vähän kokeilemassa. Kauhea koillistuuli (ehkä se kaikkein paskin kalatuuli) yhdistettynä vaakasuoraan lumisateeseen ja syöksykierteessä olevaan veteen. Tietäähän sen, että vaikeaa on. Saimme 2 varmaa alamittakontaktia, jotka kummatkin irtosivat sekä yhden silakan, joka jäi päästään kiinni suht karun näköisesti.

Venekuntamme taimenvuosi 2010 oli kevätkauden suhteen pettymys, mutta syyskausi oli varsin hyvä, etenkin lokakuun puolivälin ja marraskuun puolivälin välinen aika. Keväällä tuli älytön määrä kalakontakteja ja aika paljon alamittoja ylös, taisi olla jotain 15, mutta mitalliset taisivat jäädä yhden käden sormilla laskettavaksi. Myös monta hyvän kalan karkuutusta oli keväällä. Syyskaudella Silveriin nosteltiin yhteensä 8 mitallista ja 11 alamittaa sekä karkuutettiin muutama aika maukas kala.

No, joulukala on kyllä pakkasessa, mutta ihan näin aikaisin en olisi halunnut pistää hommaa pakettiin. Hyvää joulua ja kireitä niille jotka vielä kautta jatkavat.

Lunta tupaan...

2010-11-18T09:52:00.002+02:00

No nyt se sitten tuli. Lumet etelärannikolle. Ja ikävä kyllä kelit näyttäisivät muuttuneen kertaheitolla talvisiksi. Tuulet käyvät nyt pohjoisen ja koillisen kautta, joten sää muuttuu lauantaista lähtien pakkaskeliksi.

Merivedenlämpö on ollut nyt 5-6 astetta, mutta nyt se rupeaa kunnolla jäähtymään ja satamat rupeavat ihan varmasti jäätymään ensi viikon loppupuolella, jopa aiemmin. Ennusteessa on nyt ollut -5 päivälämpötilaa ja yöksi mennään alle 1o pakkasasteen. Ei näytä kyllä kovin hyvältä. Pohjoisen puoleinen tuuli ja kirkas korkeapainekeli laskee luonnollisesti vettä eikä ole mitään järkeä lähteä älyttömällä pakkasella merelle vaikka se olisikin vielä auki. Takavuosina tuli kyllä käytyä Busterilla jopa -13 kelissä...

Kaikki pakkaseen liittyvä epämiellyttävyys kalastuksessa tuli taas mieleen: veneen lattia jäässä, köydet ja lukot umpijäässä, kone kohmeessa ja plotterin näyttö hidastunut kun tarpeeksi kylmä. Sitten kun mennään kalaan, vaparenkaat jäätyvät muutaman heiton jälkeen ja kela sihisee. Näpit umpijäässä, samaten varpaat. Siirtymillä naama niin jäässä ettei pysty puhumaan...siinä sitä shaissea kerrakseen. Mutta kyllä silti meinaan vielä mennä lauantaina ja todennäköisesti vene nousee sitten sunnuntaina. Kyllä kirpaisee lopettaa jo marraskuun puolella, jos näin käy. Kohta onkin sitten kauden tilinpäätöksen vuoro ja kamojen huolto.

Kaikki vielä lauantaina jäätymään merelle!

Isänpäivä Eldoradossa

2010-11-15T13:57:00.003+02:00

Isänpäivä marraskuussa ja äitienpäivä toukokuussa ovat perheelliselle meritaimenen pyytäjälle kovia päiviä. Toukokuu ja marraskuu kun ovat ainakin omasta mielestäni parhaat pyyntikuukaudet ja silloin pitäisi päästä piiskaamaan niin paljon kun pystyy. Joten ajatus isänpäivän viettämisestä perheen parissa ei meritaimenmiehelle ole aina niin helppoa. Olin onnistunut neuvottelemaan täyden kalasunnuntain isänpäivälahjaksi ja sain mukaani vielä keulamieheksi tekijämiehen, Rinkisen Hannun. Kelikin oli kalallisesti erinomainen, vesi vielä korkealla, tuhnukeli vaihtumassa hieman kirkkaampaan ja tuuli lännestä.

Lähtö Kaivarista 9.30 Helsingin edustan merialueelle. Taivas komeili marmorisena kun aurinko kurkisteli repaleisten yläpilvien välissä ja tuuli henkäili suhteellisen reippaasti, noin 9-10 m/s W. Ensimmäinen paikka, hieman suojainen vellovan mainingin lahti. Noin 5 minuutin heittelyn jälkeen selkeä alamitta käy kurkistamassa uistintani, hopea-keltaista Ismo Zalsaa. Hyvä, ettei iskenyt, sillä se olisi ollut hädin tuskin 40 cm. No, hyvä kuitenkin että kalaa oli paikalla. Jatkamme heittelyä, mutta ilman tapahtumia.

Siirrymme tuulen puolelle, jossa on aivan liian kova keli. Kelin vaihtuessa lännestä työntyi ärhäkän puuskatuulen rintama, jonka kovimmat puuskat olivat arviolta noin 12-14 m/s, joten tuulen puolella meille riitti aamupäivällä noin 20 minuutin yritys. Pieni tilannepohdinta ja karttatauko. Rintama meni ohi ja keli alkoi kirkastumaan. Tuuli laski noin 7-8 metriin ja heittely helpottui. Pieni siirtymä seuraavaan paikkaan.

Vaihdoin kirkkaan kelin johdosta sateenkaaritrutan ja Hannu heitteli mm Truttaa värissä Heimonen. Maininki oli varsin isoa, mutta se velloi täydellisesti niemenkärkiä ja saarten rantoja. Korkean veden johdosta pääsimme heittämään kivilabyrinttien sekaan ja kohta mulla iskeekin kala. Samantien ilmaan ja huomaan, että jälleen hädin tuskin 40 cm. Kala on kuitenkin tiukasti kiinni, joten joudumme irrottamaan sen veneessä. Ihan jees, tuumimme, ainakin kalaa on paikalla. Seuraava heitto ja taas sateenkaaritruttaa viedään, nyt vähän harteikkaampi taimen tekee muutaman näyttävän syöksyn ja hyppää. Ei perhana, tämäkin on alle 50 cm, vaikka onkin tuhdilla vatsalla varustettu. Kampean kalan veneen viereen ja teemme kokoarvion: 45-47 cm. Ei ole mittainen vaikka kuinka haluaisi. Pomputan kalan irti ja se pääseekin hienosti jatkamaan kasvuaan.

Nyt oli ainakin ottipeli löydetty. Pakitamme taakse päin ja heitän taas samaan kivikkoon. Pam! Nyt on voimaa otissa. 10 metriä siimaa lähtee ja kala käy pinnassa. Selvä mittakala. Kala ampuu suoraan kivikon keskelle ja iso aalto pyyhkii yli. Pidin koko ajan siiman kireänä, mutta silti se karkasi. Mutta 3 heittoa ja 3 kalaa kertoo siitä, että nyt on kala iskussa ja toistotaktiikka yhdistettynä tarkkoihin vesirajaheittoihin otetaan käyttöön.

Ajamme taas "ylös" ja rupeamme liukumaan samoja kiviä. Jatkan sateenkaarella, kun aurinkoa piisaa. Heitän ihan rantaan ja kelaan rivakasti. Tunnen pienen tönäyksen ja jatkan kelausta syvempään veteen. Hyllyn rajalla vajotan ja PAM! Nyt on karkea kala kiinni ja siimaa lähtee kunnolla. Pyrstö piiskaa vettä ja uintiliikkeet ovat päättäväisiä. Jes, ajattelen mielessäni ja nyt on haavimieskin jo veneessä valmiina (vrt viime sunnuntain rapsa). Kala on todella pirteä ja vetää joka puolelle ihan hulluna. Joudun vaihtamaan puolta veneessä ja löysään ja kiristän Zillionin jarrua vuoronperään.

Eka haavimisyritys ei tuota tulosta. Liian voimakas vielä. Tässä vaiheessa arvioimme kalan selkeäksi kolmosen kalaksi. Toinen ja kolmaskin haavausyritys pistää kalan noin 5 - 10 metrin syöksyyn, mutta vasta neljäs yritys hujauttaa eväkkään haaviin! Aivan kirkas ja hyvin kiinni oleva kala saa napakan papituksen, mittauksen ja punnituksen. 65 cm ja puntari näyttää heiluvassa veneessä 3,1-3,35 lukemia. Eli totuus varmaan noin 3,2 kg. Ei muuta kuin verestys ja kala säilöön.

Nyt oli veneessä säpinää ja odottava tunnelma. Tämä reuna oli kalaa täynnä ja nyt piti vaan antaa mestojen rauhoittua ja palata takaisin. Jälleen ylös ja liuku. Heitto kuohun taakse ja taas Truttaani viedään väkevästi, siima viistää pintaa ja kala ui kohti. Kelaan löysiä pois ja taas kala muuttaa suuntaa. Pysyy vielä kiinni. Tunnen vavassa jumputusta, joka on merkki tynnyriuinnista, tuosta kaikkien pelkäämästä taimenen irtautumisuinnista. Vikat pyörteet ja irti. Per..kele. Oli hyvä kala, mutta irtosi. Uskomaton syönti, luotto omiin "taitoihin" kasvoi ja heitimme taas.

Yhtäkkiä Hannu on aivan jäässä. Mies katsoo hiljaa eteenpäin ja katson itsekin siiman päähän. Ei ole totta, taas kiinni ja nyt mennään jälleen yli 60 sentin. Hannu pitää kalan tiukoilla ja se käykin nopeasti pinnassa ja näemme kojamon, joka on jo vähän tummunut, mutta erittäin hyvässä vedossa. Tämä on paljon rauhallisempi kuin omani ja muutaman syvän syöksyn jälkeen koppaan sen haaviin. Huhheijaa mitä mäiskettä! Hannu arpoo, josko päästäisi hieman tummuneen kalan pois, mutta päättää pitää saaliin - ei näin hyviä kaloja kuitenkaan niin usein tule. Mittaus ja punnitus, suunnilleen samat lukemat kuin mullakin eli 3,1-3,35 välissä heiluva paino ja pituus 64-65 tuntumaan. Tämä kala haksahti alutruttaan, jossa punaista ja mustaa. Sovimme, että kalat ovat samankokoisia ja lyömme femmat tiskiin! Ihan helvetin hyvä fiilis. Eikä ketään muita veneitä nähty koko päivänä.

Nyt jäitä stetsoniin, ajattelemme, sillä meitä on jo hellitty jo aika hyvin. Kalahulluus on kuitenkin siinä mielessä koukuttava tauti, että ei sitä pysty pelimestoilla kauaa rauhoittumaan - ei muuta kuin kierrokset ylös ja plaanissa taas "ylös". Ei mene kauaakaan kun Hannu ilmoittaa kalasta ja samaan aikaan mullakin kiinni! Tuplatärppi. Mietimme miten hoidamme asian, mutta mulla on selkeä alamitta, joten keskitymme Hannun kalaan. Otteista päätellen mitallinen, mutta huonosti kiinni. Kala pintautuu ja häipyy vastakkaiseen suuntaan. Apinat ovat kuitenkin karisseet selästä jo ajat sitten, joten eipä haitannut niin pahasti. Heitän vielä itse paikkoheiton ja taas iskee. On tämä hullua. Piru vieköön kun on taas alamittaa, jopa smolttikokoa.

Tässä vaiheessa ilta alkaa olla jo pitkällä ja on aika tehdä viimeinen liuku. Tästä saamme vielä 2 varovaista tärppiä ja yhden seurion. Kohta on jo niin pimeää, ettei enää näe mihin heittää. Ei auta muu kuin laittaa viime vuonna ostamani Hellan valonheitin tulille ja suunnata plotterin kanssa takaisin Kaivariin. Kerrassaan upea kalapäivä tarjosi säpinää lähes joka tunnille ja menimme jo sekaisin laskuissa. Olipa kiva saada hieman palkintoa niille tunneille, jotka on vietetty uistinvaihtorumbassa epätoivoisesti kalaa yrittäen. Marraskuuta on vielä puolet jäljellä...

Viime viikonlopun yhteenveto

2010-11-12T15:33:00.002+02:00

Nyt kun sain kaikilta meidän reissun kippareilta viime viikonlopun tulokset, niin on loppusaalisraportin aika.

Kolmen päivän ja viidentoista miehen saldoksi kirjataan yhteensä 20 meritaimenta. Neljä suurinta 65, 64, 61, 57 cm, muutamia 50–56 cm ja loput alamittaista. Siihen päälle irtipäässeet ja muut tapahtumat, niin onhan se määrällisesti melko hyvin, mutta pitää muistaa että suhteessa heittojen määrään, ei aivan huippusaaliina tuotakaan voi pitää.

Kelejä ei voi moittia, sen sijaan loppuhetkien turnausväsymys alkoi vaikuttamaan ainakin omaan heitto-aktiivisuuteeni.

Huomenna sitten taas kokeilemaan uusin voimin, mitä lauantai ja hyvä tuuliennuste tuo tullessaan. Kireitä muillekin merelle lähtijöille!

-PB A

Uskomaton vedenlasku vuorokaudessa

2010-11-09T14:44:00.003+02:00

Luvattu suurmyrsky kolkuttelee ovella. Ulkona todella viheliäinen sää. Kävin juuri tarkistamassa veneen ja huomasin, että vesi oli laskenut todella paljon - 50 cm! Eli nyt kannattaa odottaa vedennousua ennen kuin seuraavan kerran kalaan lähtee. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos.

Santun kesälomapäivä

2010-11-08T10:36:00.005+02:00

Torstai 4.11, aamu toimistolla: Emäsalon tolpassa puuskat SW 18 m/s! Päätinkin peruuttaa kyseisen alustavan lomapäiväni ja satsata seuraavalle päivälle. Tähdet olivatkin oikeassa asennossa, sillä torstaiyönä moinannut myrskytuuli osui kohdalleen erittäin harvinaisen tapahtuman kanssa, perjantaille oli varattu kesälomapäivä!

Höngin satamaan hyvissä ajoin aamutuimaan. Matka kohti ulkomeren reunan pelipaikkoja sujui alkuun mukavasti teemuki kädessä, sillä keli oli lähes tyyni. Ensimmäisellä isommalla selällä alkoikin jo vanhaa reipasta maininkia rullata vastaan, ja siinä vaiheessa saikin jo siirtyä perinteiseen "poromiehen" ajotyyliin ottamaan moukaria vastaan. Vesi oli korkealla ja edelleen nousussa mutta aurinko porotti kuin kevätpäivänä. Haasteellinen päivä siis tulossa. Onneksi eväät oli laitettu viimeisen päälle eli päivästä tulisi jokatapauksessa erinomainen.

Muutama varmat paikat tuli ensin heitettyä tyhjää, ja samalla mietittyä taktiikan vaihtoa. Tilanetta ei nimittäin helpottanut tieto, että kohta alkaa "kollegoiden" meritaimenralli ja paikoille saattaa tulla jopa ruuhkaa näin kesämiehen näkökulmasta. Eräästä matalasta niemenkärjestä sain kuitenkin tärpin piikkikala-Truttaan eli päivän väri oli siinä. Muutaman tunnin heittelyn jälkeen pidin tuttujen kavereiden kanssa tauon upeassa päivänpaisteessa. Lounaan aikana sain puhelimeeni tiimini strategikolta, joka muuten istui toimistolla työn parissa, viestin saadusta kolmosen kalasta. Pastat tipahtivat nopeasti alas, toivotin tutuille kireitä, ja lähdin takaisin kalaan!

Tein nopean analyysin tilanteesta ja suuntasin itään, jossa ei veneitä vielä näkynyt, ja paikat odottivat korkkaajaansa. Ensimmäinen kovan luokan paikka - tyhjää, toinen lähes vastaava ison kalan paikka - tyhjää. Kalastukseen toi vielä omaa väriä ja haastetta reipas rullaava maininki edellisen päivän myräkän jäljiltä. Saavuin kolmannelle spotille, joka on legendaarinen paikka allekirjoittaneelle, sillä paikka on antanut useamman upean kalan, ja on muutenkin maisemaltaan kuin käsikirjasta.

Ottipaikka oli sopivasti tuulen suojan puolella mutta vesi pumppasi kuin koskessa. Pari heittoa sisään rannan poteroon ja pam - selkeä mittakala on ilmassa, ja niin on myös uistinkin! Sinne meni lomapäivän komistus, enkä saanut enää kontaktia vaikka tarjosin muita vaihtoehtoja. Tuumasin, että jätänpä paikan rauhoittumaan, sillä harvoin tätä paikkaa ovat muut heittäneet, ja hiivin sitten myöhemmin uudestaan - aivan kuten taimenvelhot ovat neuvonneet. Palattuani spotille parin tunnin jälkeen vaihdoin siimaan piikkikala-Trutan tilalle saman valmistajan noutajavärisen Tuulenkalan, spesiaalissa banaanivärissä. Tässä vaiheessa on todettava, että kädessäni oli myös uutena työkaluna Euroopasta tilattu kevyt 9' vapa+kela yhdistelmä, joten ensitesti saattoi alkaa: toinen heitto ja kala on kiinni ja samantien ilmassa, yes - ja pysyy! Hyvin toimii setti kädessä, sillä tunnen kalan jokaisen liikkeen, koska vavassa ei juurikaan ole "tyllingiä" käden alla häirittemässä kuitusiiman sähkötystä.

Kala on todella virkeä ja antaa kyytiä koko rahan edestä. Välillä otan venettä ulospäin, jotta tilaa haamivisyritykselle on riittävästi. Yksin ollessa nämä tilanteet ovat yllättävänkin kuumottavia. Haavi on jo vedessä kun kala syöksyy taas veneen alle. Toinen mahdollisuus tarjoutuu ja nappaan kalan kyytiin melkeinpä lennosta. 56 cm ja 1,8 kg, sopii minulle oikein hyvin! Jiihaa huudot kajahtivat ilmoille.

P.s. kalaan pääsin lähtemään taas sunnuntaina. Ensimmäinen heittopaikka ja veljeni siimassa oli ensimmäisella heitolla kala kiinni. Harmittavasti alamittainen, vaikkakin pullea kuin mikä. Uusi heitto, ja taas keulamiehellä kiinni, c&r tämäkin. Kolmas liuku, eka heittoni samaan kuohuun ja nyt on minulla mittakala siiman päässä. Pahus vaan, klassinen tynnyriliike auttoi tämän veijarin irtoamaan. Tämän jälkeen saimme vielä useita tärppejä päivän mittaan, vaikka keli oli jälleen kuin aurinkorannalta. Pitkät vajotukset olivat päivän avaintekijä. Näillä ajatuksilla loppukautta kohden - aina kannattaa lähteä!

P.p.s Kuvassa 1,8 kg isommalla ja pulska sunnuntain c&r haavissa.

Santun puolesta Antti.

Murheen kautta hymyyn 110 minuutissa

2010-11-08T09:22:00.005+02:00

Muiden blogilaisten ollessa syyskauden huipennuksessa, olin itse joutunut jäämään himaan kalavapaasaldon näytettyä nollaa. Syynä tähän viime viikon 4 päivän perinnehaukireissu Ahvenanmaalle jo 15. kertaa.

Tein kuitenkin kuuliaisesti kotitöitä ja hoidin pikkumiestä ja "ansaitsin" samalla hieman kala-aikaa. Kelin puolesta ei ollut sentään ihan mitään nappikeliä, vaikka vesi aika korkealla olikin. Sunnuntaina pääsinkin sitten liikenteeseen 14.30 kelin ollessa vielä aika reipas. Takaisin pitäisi olla 16.20, sillä meillä oli sovittuna eräs asuntonäyttö klo 16.45. Peliaikaa siis 110 minuuttia.

Paahdoin heti satamasta suoraan 30 solmua kovassa länsituulessa omille lähipaikoilleni ja rupesin heittelemään. Aloitin kolmipiikkitrutalla, mutta vaihdoin sen aika pian kevyempään Ismo Zalsaan, sillä yksin mestoilla pakilla roikkuessa ei ollut mahdollisuuksia pahemmin sen enempää kikkailla uistimella. Ajoin samaan paikkaan josta Santtu Poutanen sai pari viikkoa sitten 3,3 kg:n kalan ja nyt veden ollessa paljon silloista korkeammalla pystyin uittamaan kaikkien silloisten pintakivien päältä.

Muutaman minuutin paiskottuani tunsin pienen tönäyksen. Pysäytys ja uistin pysähtyi kuin seinään. Kivi, ajattelin kun oli niin jäätävän tiukka pysähdys. Mutta eipä ollutkaan! Siimaa lähti päättäväisesti kelalta kohti rantaa ja en voinut tehdä käytännössä mitään. Laskin konetta hieman alemmas, jotta kova aallokko ei työntäisi venettä kiville. Kala jatkoi menoaan ihan miten halusi. Kyöstinkuvat vilkkuivat jo silmissä...

Kalan otteet vaikuttivat ihan isolta hauelta, sillä siinä ei ollut sellaista räjähtävää taimenmaista otetta. Mutta hauki näillä mestoilla olisi sensaatio. Jouduin keskittymään enemmän veneen kiviltä poispitämiseen kuin kalan väsytykseen, mutta onneksi kala pysyi kiinni kaikesta venkuloinnista huolimatta. En silti ollut vielä nähnyt sitä.

Pumppasin rauhassa kalaa suht kireällä jarrulla ja sainkin sen viimein näkyviin kun se päräytti vettä pyrstöllä. Huh, nyt olisi kauden suurin taimen kiinni. Arvioin sen noin 65-70 cm pituiseksi. Ja taas mentiin. 20 metriä siimaa lähti vaikka jarru oli kiristetty. Samaan aikaan lähistölle tuli Yamarin, jossa kaksi kalamiestä. Heittelivät hyvien tapojen mukaisesti kaukana, mutta tulivat uteliaana katsomaan mitä oikein veneessä heiluin. Huusin heille, että tulkaa jeesamaan haavimisessa, sillä en saa pidettyä venettä paikoillaan ja haavata samalla.

Kala tuli 2 kertaa veneen vierelle ja yritin haavia sitä itse, mutta en onnistunut, kala lähti aina syvyyksiin juuri ennen koukkausta. Yamarinista onnistui keulamies kömpimään veneeseeni ja annoin hänelle helpottuneena haavin. Olin väsytellyt jo varmaan yli 10 minuuttia ja pelotti, että koukku on kalvanut reikää isommaksi. Kala ei tuntunut vaan väsyvän millään, mutta lopulta sain sen noin 5 metrin päähän. Apumieskin oli innoissaan ja valmistautui haavimaan eväkkään. Haavi kurottui veteen ja käänsin kalaa sopivaan asentoon ja samalla tapahtui kauheita: kala kääntyi rivakasti ja irtosi samantien. Haavimies ei ehtinyt kopata sitä...olimme kummatkin aivan hajalla ja veneisiin levisi apea tunnelma. Taisi siinä muutama kirosanakin irrota...

Harriksi esittäytynyt apumies pahoitteli tilannetta, mutta se ei ollut hänen vikansa. Oma vika kun ei saa ajoissa haavittua. Harri hyppäsi takaisin Yamariniin ja jäin yksin synkkine ajatuksineni. Kala-aikaa olisi vielä puoli tuntia. Se olisi pakko käyttää hyväksi.

Menin samaan mestaan uudelleen ja heitin hieman eri paikkaa kuin äsken. Heitin poteron suulla olevan kiven juureen ja taas kiinni. Kala ilmaan samantien ja huomattavasti köykäisempi kuin äsken. Kuulen jopa Ismon kuulien kolinan! Arvioin kalan ehkä just ja just mitalliseksi ja rupean väsyttelemään. Eväkäs on todella kiukkuinen ja riuhtoo minkä kerkiää. Muutama sukellus ja riuhtaisu ja koppaan kalan sisään. Laihan näköinen kaveri, ehkä kuitenkin mitallinen. Mittaus kertoo 52 cm ja painoa vain 1,36 kg. Otan kalan lohdutukseksi ison menetyksestä. Sitten kello onkin jo 16.15 ja on aika ajaa rantaan. Kiireellä kaikki kuntoon, vene kiinni ja kala muovipussissa asuntonäyttöön jonne saavun ajallaan kalalta haisevana, en ehkä niin merkittävän asiakkaan näköisenä...

ps. pahoittelut heikosta kuvasta, yksin veneessä sojottaen ei oikein luonnistunut!

Terkut mereltä

2010-11-05T22:56:00.004+02:00

Ensimmäinen päivä takana. Ei se ihan niin helppoa ollut kuin ennakkoon odotettiin - yllätys?

Kuitenkin meitä on täällä 15 enemmän ja vähemmän kokenutta mertsarin kepittäjää, siihen nähden saaamamme 3 mittakalaa (62, 54 ja 52 cm) on koko lailla heikko saalis. Auringon paistaessa erittäin vaikeassa, muuten hyvässä kelissä päivä vietettyämme joudumme jälleen toteamaan tuon hopeisen kyljen olevan kohtuullisen vaikeasti tavoitettava kala. Nyt menemme keräämään voimia huomiselle päivälle, joten siiheen asti kuulemiin.

Menee kerrankin kuin Strömsössä...

2010-11-03T11:51:00.009+02:00

Syksyn kalaretki lähestyy ja miehissä on jännitetty osuuko myrskyrintama kalareissun kohdalle? Nyt kuitenkin näyttäisi käyvän hyvä tuuri ilmojen puolesta. Meritaimenblogin saamien tietojen mukaan tuuli tyyntyy torstai-illaksi ja kääntyy länteen. Ilmanpaine jäänee perjantaina myös alhaiseksi, mikä myös lupaa meriveden korkeuden jäävän yli nollatason - ja se on kalansaannin kannalta aina plussaa.

Meritaimenblogin viisitoista maestroa on apajilla perjantaista sunnuntaihin. Kohdekalana merten kiistaton ykkönen - meritaimen. Iltaisin käytävien taktiikkapalaverien yhteydessä yritämme pitää myös lukijat ajan tasalla, joten pysykää kuulolla.

Vedenlämpö puhuttaa - miten se vaikuttaa taimeneen?

2010-10-27T09:35:00.002+03:00

Lokakuun puolivälissä nähtiin erikoinen ilmiö: rantojen vedenlämpö tippui muutamassa päivässä 10 asteen hujakoilta 5-6 asteen tuntumaan, joissain matalissa ja tyynissä lahdissa vielä tämänkin alle. Haukimiehet ovat raportoineet jopa 2 asteen lämmöstä kaislikoissa. Miten sitten on meritaimenen laita?

Loppukaudelle (marraskuun loppu, joulukuu) on tyypillistä, että kalat ovat aivan kiinni rannassa nilkan syvyisessä vedessä. Sieltä niitä on aika vaikea ronkkia ilman todella kevyttä uistinta tai perhoa. Tähän asti olen itsekin heittänyt perinteisempiä uistimia normaalisyvyyteen ja saanti on ollut odotettua heikompaa. Sitten vaihdoimme viikonloppuna taktiikkaa ja järkeilimme, jolloin kaloja alkoi napsumaan. Heitimme siis aivan kivien viereen todella matalaan veteen tai lahtien suulla olevien kivien päälle, jossa vettä oli noin 10-20 cm.

Sukelluskalastajat ovat kertoneet erikoisesta ilmiöstä: pintavesi 5 astetta ja kolmen metrin syvyydessä se on 8-9 asteista. Koska pintavesi kulkeutuu rannoille ja rannat ovat matalia, niin vesi jäähtyy siellä nopeasti. Näin ollen ilmeisesti suurin osa taimenista on vielä tulossa matalaan, sillä silakkakin on vasta alkanut tulemaan sisään ainakin Lauttasaaren sillalla tehdyn gallupin mukaan. Kaiken lisäksi Itämeriportaalin mukaan suolapitoisuus on ollut hienoisessa nousussa, tälläkin on saattanut olla oma vaikutuksensa taimenen liikkeisiin ja aktivoitumiseen.

Noudatankin siis itse tästä lähtien aivan loppukauden taktiikkaa. Toivon myös samalla, että vesi nousisi kerrankin noin +50 cm tasoon, jolloin nyt veden päällä näkyvät kivikot ja riutat peittyisivät. Silloin taimen hakeutuu niihin ja paikat on helppo spotata heittäen erittäin kevyitä pintakulkuisia uistimia.

Edellä kerrottu on siis vaan omaa spekulointiani eikä millään lailla tieteellistä tai faktaa. Uskon silti, että kalat tulevat luuraamaan tästä lähtien suurimmaksi osaksi aivan rannassa kiinni.

Hyvä keli antaa kaloja - huono ei.

2010-10-25T12:06:00.005+03:00

Taas tuli näytettyä toteen, että ei merelle taimenen perään kannata todellakaan lähteä ns. huonolla kalakelillä. Tuntuu ihan ihmeelliseltä miten sitä on jaksanut heittää 8-10 tunnin päiviä saaden joko yhden alamitan tai pari tärppiä. Pahimmillaan on tullut MP.

Sitten kun nyt on ollut kaksi päivää (su ja ma-aamu) hyvää tuhnua ja matalapainetta sekä tarpeeksi mieto tuuli, niin mitä käykään? Haavi heiluu ja pappikin välillä. Kuvan kalat ovat Santtu Poutasen 2 kg/60cm ja allekirjoittaneen 1,8 kg/57cm. Nämä siis vaan optimikelissä ylös saadut kalat meidän venekunnalta, lisäksi saimme muutaman alamitan ja pari karkasi.

Ehkä uskomattomin oli oma tilanteeni kun heitin Ismo Zalsan ihan matalaan noin 30 cm veteen ja tunsin pari tönäystä, en uskaltanut paljoa vajotella jottei uistin jäisi pohjaan. Sitten yhtäkkiä kunnon kokoinen taimen ilmeisesti iskee ohi ja on saman tien ilmassa, sillä tunnen vavassa vain pienen niiauksen - tuon kokoinen kala olisi kyllä taivuttanut kunnolla. Iso tumma selkä tippuu riutan matalaan. Kelailin rauhassa kohti venettä ja kirkkaassa vedessä näen 60+ kalan tulevan perässä. Loppuvajotus, liian myöhään ja kala kääntyy takaisin.

Santtukin osoitti perusteellista taimenmiehen fanaattisuutta kun istuimme tauolla saaressa eväitä syöden ja katselimme rannan kolmipiikkejä. Santtu kaivoi pakista omaviritteisen Blue Fox Shallow Wobblerin (ei takakoukkua ja isompi vatskoukku). Mies uitti uistinta ja vertasi sitä kolmipiikkeihin. Ilmeen myhäily kertoi, että tauon jälkeinen uistin oli valittu.

Menimme kuohulle, josta olen saanut oman urani suurimman (4,8 kg) ja kolmanneksi suurimman (4,45 kg) taimenen. Luottoa mestaan siis oli. Santtu heittää uistimen aivan matalaan ja samantien erittäin kiukkuinen 2 kilon kala kiinni. "Upeaa meritaimenkalastusta!" -hihkumme ja koppaan kalan sisään.

Oma mittakalani taas tuli toiselta ns luottomestalta, mutta varsin sameasta vedestä. Kala otti Trutta Tuulenkalaan kolmannella heitolla. Hauska lisähuomio oli se, että olen varma, että se oli päräyttänyt pinnassa hetkeä aiemmin. Heitin renkaisiin ja...

Tapahtumia tuli eilen ja tänä aamuna kymmeniä tietooni kun taas monena muuna päivänä on kirottu tyhjää tai vaikeaa keliä. Ensi viikonloppuna näyttäisi tämän hetkisen ennusteen mukaan tuleva varsin hyvä taimenkeli. Harmikseni olen silloin perinteisellä haukikeikalla Ahvenanmaalla, joten kaapikaapa kaloja ylös - nyt eletään syyssesongin kuumimpia viikkoja.

Työmiehen taimen

2010-10-21T09:33:00.002+03:00

Syksyä vaivannut "korkeapaineongelma" katkesi viimein tällä viikolla. Onhan se kiva ollut olla auringonpaisteessa vesillä, mutta se on paremminkin sienestäjän kuin taimenenkalastajan keli. Siksi saaliit ovatkin olleet ainakin meidän venekunnalla parin alamitan lisäksi aika heikkoa.

Eilen keskiviikkona mulla oli työasioiden ohella jatkuvasti yksi netti-ikkuna auki sääsivuille, joista väijyin ilmanpainetta, pilvisyyttä, vedenkorkeutta ja tuulta. Aamusta lähtien näytti siltä, että keskiviikosta olisi tulossa todella hyvä kalakeli. Vesi oli hienoisessa nousussa ja ennen kaikkea paine oli vankassa alamäessä, tuulikin henkäilisi iltaa kohden vienosti 6 metriä etelästä...

Pakkohan se oli lähteä töiden jälkeen ex-tempore. Palaverit ja mailit hoidettuani olimme jo 16.30 mättämässä Santun ja "onnenamulettina" toimivan Juhan kanssa (Santun veli). Olemme saaneet aina kalaa kun Juha on ollut mukana, joten taian toivottaisiin jatkuvan. Parin tunnin täsmäiskua varten ei sopisi liikaa ajella vaan keskittyä heittämiseen. Menimmekin omille klassisille lähimestoilleni, joista on vuosien saatossa kaloja kaavittu.

Neuvoin Santtua heittämään erään eteläpoteron irtokivien päälle, josta on usein kala napannut ja keulasta kuuluukin pian älähdys, että kala on kiinni. Vapa taipuu ja siimaa lähtee - kyöstikö??, ajattelen, kun kala hyppää jo ilmaan aivan lähellä venettä. Ei ihan kyöstikokoa, mutta erittäin harteikas hyvän näköinen hopealuoti. Arvioin koon 3-4 kg väliin ilmapunnituksella. Keli oli sen verran mieto, että pystyimme hyvin pysymään paikoillaan väsytyksen ajan, joka muuten oli yllättävän nopeasti hoidettu ja koppasin kalan uuteen Rapala-haaviini.

Taimen oli erittäin jämerässä kunnossa ja uistin oli kahdella piikillä syvällä kiinni optimipaikassa eli kidan sivun jänteissä. Se ei irronut kun vasta pihdeillä. Pappia päähän ja puntarille: 3,3 kg ja 64 cm. Erittäin hyvä ja Santun ennätys. Femmat miehistön kesken ja uutta mättöä. Ei mene kauan kun 5 metriä edellisestä paikasta joku tukistaa uistintani, vastaveto, onko kiinni? Ei tainnut pysyä, näen vaan illan hämärässä pyörteet ja mustan hahmon lipuvan syvyyksiin. Ei ehkä Santun kalan veroinen mutta ihan kelpo kuitenkin.

Kello oli jo 18.30 ja oli lähes säkkipimeää kun suuntasimme takaisin rantaan. Sade vaan jatkui ja matalapaine syveni. Jos joku tänään pääsee kalaan, niin nyt kannattaa mennä. Sää on juuri sitä optimia syystaimenen kalastuskeliä ja saalis on paljon todennäköisempi kuin viime viikkoina!

Samaan aikaan pinnan alla...

2010-10-19T11:00:00.004+03:00

Kuten olen välillä maininnutkin, olen jatkuvassa yhteydessä Team Kampelan harppuunakalamiehiin, jotka pulikoivat ilman pulloja ties missä syövereissä. Satuin saamaan käsiini Ville Lahikaisen syyskuun lopussa ottaman kuvan valtavasta tuulenkalaparvesta ja se lisäsi kiinnostusta asiaan mitä pinnan alla oikeasti tapahtuu.

Tässä hieman raporttia kuvan ottajalta: "Kuva on otettu 25.9. klo 12.15 Kotkan Kaunissaaren Suurikarin hiekkariutalla muutaman metrin syvyydessä. Paikalla oli varsin kova aallokko, mutta todella paljon massiivisia tuulenkalaparvia sekä irtosilakoita. Niitä saalistavia taimenia ei näkynyt päiväsaikaan, mutta illan tullen havaintoja oli. Vesi oli varsin kirkasta ja rakkolevääkin hyvin. Mikäli taimen on tähän aikaan vielä tuulenkaladieetillä, niin ainakaan täällä ei ole ravinnosta pulaa."

Nämä havainnot ovat aina mielenkiintoisia ja koitan saada lisää rapsaa pinnan alta myös jatkossa. Huomatkaa muuten miten paljon Trutta Tuulenkala muistuttaa oikeaa esikuvaansa...

Anteeksi, saisinko DNA-näytteenne

2010-10-18T21:00:00.005+03:00

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella (RKTL) on käynnissä tutkimus, jossa kerätään tietoa Suomenlahden meritaimenista. RKTL on kartoittanut Suomen, Eestin ja Venäjän jokien sekä luontaisten että istutettujen meritaimenkantojen dna:t. Kahden seuraavan vuoden aikana kaloista tullaan keräämään dna-näytteitä ja kolmantena vuonna analysoidaan tuloksia. Dna-näytteitä kerätään mm. meritaimenen kalastajien saamasta saaliista, ottamalla kaloista suomunäytteet ja toimittamalla ne RKTL.lle.

Saaliiksi päätyneiden meritaimenten dna:ta verrataan aiemmin kerättyyn aineistoon ja näin saadaan lähes aukoton tieto siitä, mistä kannasta saaliskala on peräisin. Kerättävää aineistoa hyödyntämällä saadaan epäilemättä myös entistä tarkempaa tietoa taimenen liikkumisesta ja käyttäytymisestä.

Meritaimenblogi on menossa mukana. RKTL:ltä saadun ohjeistuksen mukaan aktiivikalastajat keräävät nyt suomunäytteitä saaduista kaloista ja toimittavat ne analysoitavaksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle.

Tämä talkootyö on meille mieluinen tehtävä. On hienoa olla mukana tutkimuksessa, jonka tuloksilla voidaan edesauttaa meritaimenen menestymistä Suomenlahden vaativilla vesillä. Kalapapin viuhkeen voi korvata nappaamalla kalalta vain suomun muistoksi.

Hapettuma sunnuntain ongelman syynä

2010-10-13T09:35:00.002+03:00

Nostimme maanantaina veneen ylös Vuosaaresta ja jo heti venettä hakiessa olin valmistautunut ongelman selvitykseen. Kiitokset jo tässä vaiheessa vinkeistä Tapsa Lääkkölälle Aditasta, Pasi Taposelle ja Nybergin Kaitsulle Hondan huollosta. Kiitokset myös Santtu Poutaselle nelivetoavusta.

Syypää vikaan oli hapettunut jakorasia moottorin päävirtakaapelissa. Koneen oma noin 1,5 metrinen johto on liitetty veneen päävirtajohtoon jakorasialla joka sijaitsee takapenkin alla. Avasin rasian ja kummatkin liitoskohdat olivat hapettuneet ja hieman niitä liikuttamalla sain sähköt palaamaan. Meni vähän aikaa ja ne katosivat taas. Onneksi saimme kuitenkin paatin ylös oman koneen voimin ja voin nyt hoitaa liittimen kontaktit taas toimiviksi.

Pieni kehityksen paikka olisi tosiaan tässäkin: liittimet on asetettu poikittain, jolloin miinusnapa jää jakorasian väliseinän toiselle puolelle ja se on vaikea avata. Helpompaa olisi jos jakorasia olisi asennettu pitkittäin veneen suuntaisesti. Lisäksi täytyy ihmetellä kyllä näitä kummallisia sähkövirityksiä kun autossakin ne on tehty huomattavasti paremmin. Aivan avoimet liittimet peräosassa jossa on aina kosteutta. Eikö näitäkin voisi paremmin koteloida vedenpitävästi?

Tarkistakaahan kaikki silveristit ja mikseivät muutkin nyt tuo jakorasia, jottei tule sitten ongelmia!

Kun kaikki menee päin persettä.

2010-10-11T11:18:00.003+03:00

Käytän otsikossa suhteellisen suoraa kieltä, sillä eilen meni kyllä kalakeikka niin reisille kun vaan voi mennä.

Sunnuntaina siis lähdimme Tommi Pietiläisen kanssa erinäisistä perhepoliittisista syistä vasta varsin myöhään liikkeelle ja ehdimme vain iltapäivän "syöntiin". Tietenkin sää oli aamupäivän hyvä (länsituuli ja lämmin). Kun pääsimme vesille, niin keli rupesi kylmenemään, kirkastumaan ja tuuli nousi yli 10 m/s luoteesta.

Saimme pari kalakontaktia, jotka tietenkin irtosivat ja viimeistään silloin kun aurinko alkoi tulla esiin, niin homma hiljeni täysin. Oli siis parempi pitää kirkkain aika taukoa ja heittää vasta viimeiset kaksi tuntia kohti hämärää.

Kun tauko oli ohi, laskin koneen alas ja käynnistin. Naks. Kaikki koneelle menevä sähkö pimeni eikä trimmikään toiminut. Mitä h...vettiä? Ikinä ei ole ollut tällaista ongelmaa. Uusi yritys ja päävirtakatkaisija pois/päälle/pois/päälle. Ei auta. Seuraavaksi sulakkeiden tarkistus koneesta ja muualta sähköjärjestelmästä. Yksikään ei ole palanut.

Siihen loppui omat ymmärrykseni aiheesta ja seuraavaksi olikin soitto numeroon 02041000 eli meripelastus. Annoin sijainnin ja partiovene lähetettäisiin Pirttisaaresta meitä hakemaan. Voi v..tun v..ttu että otti päähän. No, ankkuri pohjaan ja rupesimme heittelemään ajankuluksi. Kaiken huipuksi Tommi saikin näyttävän pannukarkean ahvenen.

Partiovene tulikin nopeasti ja pääsimme hinaukseen. Kesti noin tunnin 5 solmun nopeudella kun pääsimme lähimpään suojasatamaan, Vuosaaren Kallahteen. Käytiin paperit läpi ja yliluutnantti harmitteli hänkin vikaa ja oli tyytyväinen kun olimme asianmukaisesti varustautuneita ja tiesimme miten toimia ongelmatilanteessa. KIITOS teille Pirttisaaren miehet avusta!

Oli jo aivan pimeää kun saimme veneen kiinni laituriin ja rupesimme ihmettelemään mikä oli vialla. Vähän aikaa mietittyäni arvelisin, että vika löytyy päävirtakatkaisijasta tai koneelle menevästä johdosta. Tätä ei voisi korjata laiturissa vaan vene tulisi nostaa ylös. Onneksi paikallinen kalamies Kallahdesta (KIITOS) tarjosi apuaan veneen hinaamisessa hänen veneellään nostoluiskan viereen.

Nyt sitten vaan vene ylös ja taas ihmettelemään...ei ole ollut tämä kausi mikään kovin helppo, ei kalantulon tai kaluston kannalta.

1031hPa

2010-10-09T17:03:00.007+03:00

Nyt on hökelletty parina päivänä taimenen perässä ja voi sanoa, että kala on tiukassa. Suomen päällä länöttävä syksylle epätavallisen korkea ilmanpaine pitää vedenkorkeuden Suomenlahdella alhaalla ja vaikka muut tekijät näyttävät päällisin puolin hyviltä, kalat ovat passiivisia. Yksittäisiä hyvänkin kokoisia kaloja ovat onnekkaimmat saaneet, mutta harva pääsee paukuttelemaan henkseleitä useiden mittakalojen saalliilla. Meillä on eilisen ja tämän päivän aikana veneessä käynyt viisi kalaa, mutta kaikki ovat olleet tämän kevään istukkaita, jotka jatkavat vielä kasvuaan. Näiden saamiseksi ei vaivoja ole säästelty ja homma on ollut ajoittain jopa puuduttavaa tyhjännakkelua.

Kalat ovat iskeneet pääsääntöisesti ärsykeväreihin, keltaiseen, punaiseen ja oranssiin. Osa kaloista iskee suoraan kelaukseen, mutta tänään uistinta piti ottaa sisään jerkkaamalla, joiden väliin jäi reilu pudotusvaihe.

Seuraavan kerran vesille mennään vasta kun olosuhteet ovat paremmat. Nykyisellä syönnillä hommassa ei ole hohtoa ja kalan saanti on liian paljon sattuman varassa. Päiväkohtaiset erot ovat suuria ja hyvä saalis tulee lotolla tai armottomalla piiskaamisella, mitä olkapäät eivät enää oikein kestä.

Mukavaa on silti ollut. Näin lintujen muuttoaikaan taivaalla ja saarissa näkee mitä ihmeellisimpiä siivekkäitä. Yksi omista mielenkiintoisimmista havainnoista oli nähdä lokakuussa Kuovi ulkomeren uloimmilla saarilla.

Päivästä kiinni – ja uistimesta

2010-10-04T12:36:00.006+03:00

Jälkikasvun kanssa (onneksi lähti mukaan, kun yleensä teinipojan viikonloppuaamut menee nukkuessa. No nukuttin ja päästiin vasta 11:30 liikkeelle) - tapahtumia piisasi. Heti ekasta mestasta toisella heitolla sellainen 45cm kiinni, ampaisi ilmaan vähintään metrin korkeuteen ja irti. Seuraavalla heitolla paremman seurio veneen viereen. Seuraava mesta ja alamittainen kiinni aivan rantaviivasta, mutta sekin rimpuili irti. Tässä vaiheessa päätin antaa pojalle yksinoikeuden Hörhöttimeen (keventämätön "fluorinoutaja", modifioitu vanhan Jamesin runkoon, vielä hieman lisää "eloa" askarreltu muotoiluvaiheessa) ja siirryin heittämään Sateenkaarisilakkaa.

Seuraavat pari saarta tyhjää, sitten irtotyrskylle jossa pojalla tärppi. Sama homma seuraavalla saarella, pojalle taas tärppi, ja itse vaihdoin ambulanssi Truttaan, johon yksi hento kopautus. Seuraavat saaret tyhjää, jolloin päätin vaihtaa takaisin Hörhöttimeen ja ekasta paikasta sitten tuo kala.

Tapahtumia jatkui, pojalla alamittainen irti ja kolmen pienen kalan kimppaseurio. Auringonporotus hiljensi mestat ja päätettiin lähteä kotia kohti. Kotimatkalla sisältä vielä 2kg:n kala irti kun tein vastaiskun pojan otsaan ja laskin vavan kärjen sen jälkeen.... Vielä kaksi alamittaista kävi veneessä, isompi jälkikasvulle, ja tuntui että lisääntyvä pilvisyys olisi avannut hanat uudestaan, mutta emännän synttäridinnereiltä ei ollut lupa myöhästyä.

Kaikki kalat läheltä rantaa tyrskystä eli "oikeilla paikoilla" olivat matalasta vedenkorkeudesta huolimatta.

Kala oli kirkas, muttei sellainen mustaselkäinen peilikylki. Tämä oli enemmän sellainen sisäsaaristokala, eli vihreäselkä. Lihavassa kunnossa 3.2 kg / 63.5 cm pitkä. Mahassa sulanuta mömmöä, eli todennäköisesti katkaa popsinut. Liha hienon oranssia, ja aivan miniatyyriset mätisäkit, joissa hyvin pienirakeiset mätipalloalkiot. Ilmeisesti valmistautui vasta 2011 syksyn kutuun.

Ensi viikolla syysloma ja hyvältä näyttää. Kalaa on paljon enemmän kuin moneen moneen vuoteen tässä kotivesillä. Voi tietty olla niinkin että vaikea kevät jätti veteen enemmän fisuja kuin yleensä.

Koukuista: olin vaihtanut pienet 4 kolmihaarat ja kaloja irtosi luvattoman paljon. Tuo mittakalakin irtosi heti haaviin solahdettuaan. Taidan vaihtaa takaisin kokoa isompaan. Omat päätelmät: jos kala hotkaisee uistimen kunnolla naamariin, niin pieni koukku pitää kitalaessa/kielessä tosi hyvin. Jos kala jää suupielestä, niin isompi koukku tarttuu laajemmalta alata, ja pitää paremmin. Tosi tieteellistä pohdiskelua....

Tuomon puolesta PB Jouni

Anna mä testaan sun heittosettiä..

2010-09-14T18:29:00.005+03:00

Sunnuntaina 12. syyskuuta vesillä ensimmäistä kertaa. Kierreltiin tuttuja syyspaikkoja ja tutkailtiin luontoa pitkän kesätauon jälkeen. Kalastuksen lomassa rupateltiin leppoisia, eikä oltu oikein tosissamme kalan saannin suhteen. Vedenlämpö oli heittopaikoilla +16c eikä näin lämmin vesi tunnetusti suursaaliita ole antanut, yksittäisiä kaloja kylläkin. Parin tunnin kalastamisen jälkeen Jouni pyytää saada kokeilla minun heittosettiä. Annan vapani ja päätän, että juon samalla itse kahvit. Kun romellan keulapenkin alta termaria, kuulen ilmoituksen että kala on kiinni. Kahvitauko lykkääntyy ja haavimiehen homma jää minulle. Kala ei hypi, mutta möyrii pinnassa ja pyyhkäisee pyrstöllä komasti vettä ilmaan. Muutamien syöksyjen jälkeen kala alkaa hyytyä ja jo toisella haavauksella kala on pussissa. Tummahko uroskala. Paino 3,7kg ja pituus 68cm, kausi avattu.

Valmistelua ja hankintoja

2010-09-08T06:35:00.008+03:00

Meritaimenkauden alku on käsillä. Meriveden lämpötila Suomenlahdella liikkuu 15 asteen molemmin puolin ja pidentyneet yöt pitävät jäähtymistä yllä.

Aktiivisimmat ovatkin käyneet jo haistelemassa tilannetta ja ensimmäisistä kalakontakteista on kuultu uutisia. Silti on vielä aikaa laittaa kalastusvälineistöä kuntoon ja tehdä tarvittavia hankintoja. Siima kannattaa vaihtaa ja kelan kunto tarkastaa. Omassa kelassa kalastusjarru tuntui takkuiselta pitkän seisonta-ajan jälkeen ja jarrulevypakka oli puhdistettava ja rasvattava. Jarrun toiminta palautui entiselleen, eikä lähtökitkaa tunnu. Uistimien koukut kannattaa myös tarkistaa. Koukkuja tarkastaessani huomasin, että kevätkauden lopun olen kalastellut tylsyneillä koukuilla tai sitten ne ovat menettäneet rasiassa ollessaan parhaan terävyytensä. Uistimet, joihin vaihdoin keväällä koukut oli selvästi tylsempiä kuin uudet, vaikka osaa uistimista oli käytetty hyvin vähän..

Kauden alkuun pitää saada myös uutta. Sain testattavakseni kaksi E.V.Truttaa, jotka poikkeavat selvästi aikaisemmista malleista. Aihio on valmistettu alumiinista ja muodot on laitettu uusiksi. Pituus suunnassa katsottaessa, aihio on jyrkemmin S-mallinen. Etenkin uistimen etupää on taivutettu reilusti enemmän kuin perusrungoissa. Kevenne ainetta ei tarvita, sillä 75mm ja 80mm testirunkojen painot koukkuineen on vain 16g ja 16,5g. Uistimen kapea muoto mahdollistaa silti helpon heittämisen hyrräkelallakin.

Keveytensä ansiosta AlumiiniTrutta ui pinnassa ja kelaustuntuma on hyvä. Vapaa ylös nostamalla viehe nousee aivan pintakalvoon, joka mahdollistaa kalastamisen hyvin matalassa vedessä.
Napakasti taivutettu etuosa "koukkii" juuri sopivasti ja uinti pysyy ns. putkessa. Vajotuksessa uistin putoaa Trutalle tuttuun tapaan oikeassa asennossa ja väristen. Testeissä Jerkki-tyylillä uittaen, uistimella on saatu tehtyä jopa voltteja?!

Tämä on mielenkiintoinen uistin. Siinä on jotain rannikkovaapun ja lusikan välimaastoa. Mikä tämä sitten ikinä onkaan, sitä on tehty nyt ensimmäinen erä. Tätä "volttikonetta" myydään ja ensi esitellään valmistajan toimesta Kalastustarvike Wobblerissa 23.9.2010.

Sinne….

Haukka kunnostettu

2010-08-30T16:55:00.002+03:00

Sain Haukan tehtaalta takaisin ja korjauksia oli tehty mittavasti, osa takuuna, osa omalla kustannuksella.

Perälauta oli kokonaan vaihdettu ja uusia vahvistuspalkkeja oli hitsattu tukevoittamaan perää. Lisäksi uusia kolmiotukia oli sijoitettu pitkin runkoa, joten sen pitäisi kestää entistä paremmin kovat iskut. Lisäksi peräosan kaikki pultit oli tiivistetty uudestaan ja itsetyhjentyvyysputket oli myös tiivistetty. Vuorokauden jälkeen veneeseen ei ollut tippunut tippaakaan vettä entisen noin 5 litran sijaan.

Kaiteet oli kiinnitetty nyt kolmella popparilla per kiinnike ja keskimmäinen oli vielä rosteria. Tämän luulisi kestävän ainakin yhden kauden. Kumilista oli vaihdettu omalla kustannuksella harmaaseen ja kuskin penkki kiinnitetty jämerästi.

Ehkä suurin muutos on se, että koko valkoinen kansi oli vaihdettu (ei pulpettia). Olivat huomanneet että varsinkin peräosassa oli paljon halkeamia ja kannen irroitus rikkoi sitä vielä lisää, näin ollen iskivät kiinni vielä uuden kannen valkoisena sillä ensi vuoden malleissa ne ovat harmaampia. Uudessa kannessa mm ankkurilaatikot ovat pienempiä kuin ennen, mutta niissä kummassakin on jousi sekä kunnon vedenpoistoventtiili.

Koeajossa koko paatti tuntui huomattavasti entistä tukevammalta ja huiputkin kirjattiin 34,2 solmua entisen 32,7 sijaan. Yksi moka oli sattunut: kun moottori oli asennettu uudestaan, niin kaasuvaijeri oli jäänyt liian kireälle, joten kone huutaa tyhjäkäynnillä 2000 rpm...ei mitenkään hyvä homma mutta saan sen onneksi kuntoon itsekin.

Nyt on sitten varsinainen hybridi laiturissa: vm 2010 kansi ja kumilista sekä vm 2006 runko vahvistettuna ja vm 2006 ohjauspulpetti ja penkki. No, ainakin uskaltaa lähteä syksyn moukariin luottavaisin mielin.

Ai niin, trailerini laakerit ja jarrut olivat ihan loppu. Ne vaihdettiin myös omalla kustannuksella, joten nyt kehtaa taas vedellä.

Haukka tehtaalla korjauksessa

2010-08-12T09:46:00.002+03:00

Elokuu on ollut perinteisesti merikalastuksessa ns. rospuuttoaikaa. Toki kuhaa tulisi ja varmasti haukeakin saisi, mutta ei oikein innosta lähteä sinilevähippuiseen yli 20 asteiseen veteen kalaan.

Siksi elokuu onkin hyvä kuukausi kaluston kunnostamiseen. Havaitsin keväällä rakkaassa kalakaverissani Silver Hawk vm 2006 outoja halkeamia peräpeilin tukipalkeissa. Lähetin kuvat tehtaalle ja sieltä tuli samantien vastaus, että vene heti korjaukseen kun mahdollista. Kevättaimensesonki puski kuitenkin päälle ja siirsin korjauksen elokuulle.

Eilen vein veneen puolimatkaan Ähtäriä ja tapasin samalla Martti Haapaniemen Silveriltä. Oli siinä miehellä ihmettelemistä kun näytin missä vika oli. Ei ollut kuulemma koskaan ollut moista vikaa missään. Tehdaskin odottaa innolla mitä tuleman pitää. Näin ollen vene on nyt Ähtärissä, jossa siitä poistetaan koko lujitemuovikansi ja runko tarkastetaan ja korjataan perusteellisesti. Hieno asenne tehtaalla - pitävät asiakkaista huolta!

Tein lisäksi listaa muista korjauksista, jotka ovat tulleet matkan aikana. Korjaukseen menivät: kaiteet (jotka aina löystyvät), kuskin penkin kiinnitys (puuruuvit ehkä vähän könö viritelmä), laatikostojen popniittaukset (kolisevat niin pirusti kun ovat löystyneet).Kuten ehkä tämän blogin lukijat tietävät, meikäläinenhän kalastaa kelissä kuin kelissä joten vene on kovassa käytössä avovesikauden ajan. Toki ajan siististi eikä mulla ole mitään intoa loikkia, mutta välillä aallot vaan heittävät aikamoisesti!

Lisäksi omalla kustannuksella tilasin vielä uuden kumilistan kylkeen. Tärkeä juttu vielä, jonka Martti huomasi oli se, että trailerini laakerit olivat pettämässä. Ihmettelinkin kun vähän ennen tapaamispaikkaa traikku alkoi vetelemään, ilmeisesti laakerit olivat matkansa päässä. Vaihtavat nekin tehtaalla - kiitos! Ja hienoa ettei sattunut mitään onnettomuuksia.

Nyt sitten vaan odottelen tehtaalta soittoa milloin työkalu on taas kunnossa. On hienoa lähteä syyskauteen kunnostetulla veneellä. Kyllä se keli onneksi kohta rupeaa pakolla viilenemään!

Silakkaa todistetusti paljon

2010-06-09T10:11:00.002+03:00

Silakan määrä on puhuttanut meritaimenen kalastajia Suomenlahdella tänä keväänä paljon. Moni on arvellut että silakan määrä on ollut kasvussa. Mitään virallista tutkimustulosta en ole onnistunut hankkimaan, mutta käytännön näköhavaintoja kyllä.

Moni kaverini harrastaa harppuunalla tehtävää sukelluskalastusta ilman pulloja, joka on ainakin allekirjoittaneen mielestä aikamoisen hurjaa touhua. Olen ollut heihin yhteydessä viime aikoina kysyäkseni havaintoja pinnan alta ja he ovat kertoneet valtavista silakkaparvista, jotka ovat uineet suuaukkojen ympärillä.

Näköhavaintojen mukaan parvet ovat olleet samankaltaisia kuin pikkukalaparvet luontodokumenteissa, valtavia hopeanhohtoisia massoja. Esimerkiksi Helsingin edustalla Suomenlinnan ulkopuolella oli havaittu jättimäisiä silakkaparvia liikkeellä ja samoilla vesillä oli myös havaittu paljon ahventa ja pieniä taimenia, istutuskokoisia siis.

Tämä antaa odottaa syksyltä paljon, jos kalat pääsevät tankkaamaan pitkin kesää hyvillä saaliilla.

Kevätkauden päätös 6.6.

2010-06-07T10:46:00.003+03:00

Lähdimme Santtu Poutasen ja Sami Pitkäsen kanssa eilen vihoviimeistä kertaa tämän kevätkauden aikana taimenen perään merelle. Kavereilta kuullut raportit eivät luvanneet hyvää ja vaikka vesi onkin kylmää ja kirkasta, niin silti kalat ovat tuntuneet hävinneen jonnekin. Samaa saagaa oli meidän sunnuntai-illan tarjonta.

Vedenlämpö oli Kaivarissa 9,8 astetta ja ulompana 10,5 - 12. Kaiku näytti silakkaa tai muuta pientä kalaa varsin paljon ja vaikka vesi olikin hieman laskussa, niin pinta oli kivasti rikki ja iltaa kohden valon määrä vähenisi.

Tuloksena meille 1 ahven tai pieni taimen joka seurasi Truttaa, jossa koukkuun jäänyt kolmipiikki. Lisäksi Santtu sai ihan näyttävän kokoisen ahvenen hieman ahventa jäljittelevällä Trutalla. Sami keskittyi ansiokkaasti kuvaamaan ja kuvana onkin hänen ottamansa huikea saaliskuva allekirjoittaneesta.

Mielestäni hellejakso jakoi homman kahtia. Ennen hellettä kalat käyttäytyivät jotenkin normaalisti, mutta hellejakson jälkeistä seurailua yms. en muista moneen vuoteen olleen. Uskomattoman passiivisia kaloja. Veikkaan, että tuhti määrä silakkaa on tehnyt taimenista yltäkylläisiä eivätkä ne ole enää kiinnostuneet uistimista. Kalat ovat ilmeisesti siis poistuneet ulapalle palatakseen sieltä taas syksyllä. Toivottavasti silloin ovat hieman nälkäisempiä. Omat tilastoni: 6 täyttä päivää ja 4 iltaa kalassa. Ylös asti 1 mitallinen, 3 alamittaa ja kymmeniä havaintoja/tärppejä/karkuutuksia.

Vaikeaa on

2010-05-31T09:27:00.005+03:00

Taas tuli lähdettyä kalaan viikonloppuna. Lauantaina puhelimeni pirahti klo 10 ja soittaja oli Pasi Taponen, joka oli kaverinsa kanssa taimenessa. Olivat kuulemma karkuuttaneet "kyösti"-luokan kalan juuri...eli kyllä siis isoja on paikalla edelleen, valoin uskoa itseeni sunnuntaita ajatellen.

Olin sopinut Santtu Poutasen kanssa lähteväni sunnuntaina puolilta päivin ja tarkoitus oli heittää koko päivä. Tuuli oli onneksi oikeasta suunnasta, lounaasta, mutta varsin navakka, noin 8-9 m/s. Tämä ajaisi meidät siis heittämään pohjoisen ja idän puolen kärkiä sekä vedenalaisia luiskia.

Heti kalapaikoille saavuttua huomasimme, että vesi oli ihan älyttömän kirkasta. Viime maanantain kuravellistä ei ollut enää mitään jäljellä. Näkösyvyyttä oli tyynissä paikoissa jopa 4 metriä, joka on kyllä huippua. Vedessä ei siis ollut mitään vikaa, kuten ei lämpötilassakaan. Mittasimme päivän aikana 7,7 - 11,6 astetta taimenpaikoilla, joka ainakin kertoo sen, että lämmön puolesta kalat eivät ole hävinneet mihinkään. Tuo lämpötilahan pitää taimenen kaikkein aktiivisimpana.

Kirkas keli vaatii varovaisuutta kalamieheltä ja ensimmäinen parituntinen meni vailla tapahtumia. Siirryimme erään saaren länsikärkeen johon tuli kova maininki, koitimme rikkoa sääntöä ja heitimme tuulen puolta. Oho! Kala iskee Santun "Taika-Jim" väriseen Truttaan, jossa noutajan toinen puoli on kuparikultainen. Eipä ole kovin iso, noin 25-30 cm smoltti. Kala päästetään nopeasti takaisin. Harmi, että ne pienet aina pysyvät...

Jatkoimme eteenpäin ja ajoimme erääseen paikkaan, jossa lounasmaininki kiertyy idän puolelle ja pumppaa vettä sisään isoon lahteen, jossa paljon kiviä ja luiskia. Tämä on eräs vakiopaikoistani. Liu'umme idän puolen pitkää reunaa, kun keulasta sanotaan, että taisi joku kopaista. Heitän itse myös samaan kohtaan ja sateenkaari Truttaa tönäistään. Ei muuta. Uusi liuku ja nyt kala seuraa, kokoa oli vaikea nähdä, mutta Santtu arvioi sen mitalliseksi. Ei ota.

Vielä kolmas liuku ja vaihdan Trutan värissä Suomenlahti. Uistin jää pohjaan kiinni ja kelaan leväistä uistinta pois erään kiven vierestä kun kala iskee noin puoli metriä ohi. Vaikutti pikemminkin siltä kun se olisi häätämässä tunkeilijaa kuin iskemässä kiinni. Turhauttavaa. Olen tänä keväänä nähnyt todella paljon vastaavaa (vrt safaritarina).

Kova tuuli jatkuu vielä yltyen 10-11 m/s tasoon ja kalastus on entistä vaikeampaa. Välin 18-20 heitämme vailla tapahtumia, kunnes lähdemme kohti kotia. Aurinko alkoi jo vähän painumaan klo 20.30 kun heitimme kotimatkalla olevan saaren itäpäätä. Käännän veneen ja Santtu linkoaa Raita-Paatajan hieman räikeämpänä kuin perusversion. Vapa nykähtää ja mies sanoo pelästyneenä: kova tukistus. Jes. Jotain elämää. Liu'umme mestan vielä varmuudeksi kolmeen kertaan, mutta muuta ei tapahdu erästä epävarmaa täräystä lukuunottamatta.

On kyllä ollut perhanan tiukassa tänä keväänä kalan ylössaanti. Itselläni yhteensä 6 koko päivää ja 3 iltaa takana. Saaliina yksi mitallinen ja 3 alamittaa sekä yli 30 tärppiä/karkuutusta/seuriota. Uskomaton määrä nähtyjä kaloja siis, mutta ottihalut olleet heikkoja. Ilmeisesti kaloilla on niin paljon ruokaa ettei uistin kiinnosta tai sitten käsialani on kertakaikkiaan huono. Vesi on onneksi vielä kylmää, joten uskoisin kauden jatkuvan vielä noin 2 viikkoa. Keskitänkin nyt kaiken ajan iltakalastukseen, enkä lähde turhautumaan päivällä mikäli on aurinkoista. Takaisin Kaivarissa näemme vielä miehen kävelyllä vaimonsa kanssa ja kaveri huikkaa "Onko kyöstejä kyydissä?" Tekijämies ilmeisesti kun ilmoitti menevänsä vasta hämärän tullen...

Sunnuntaina alamittaa ja maanantaina myrskyä

2010-05-25T16:08:00.002+03:00

Viime viikon uskomaton helle helli kyllä muita paitsi meritaimenen kalastajia. Tuuleton sää yhdistettynä yli 25 asteen lämpöön teki etenkin loppuviikosta kalastuksen todella vaikeaksi. Kuulin niin monta MP-raporttia viikolla, että ei huvittanut mennä kalaan. Ajattelin, että tähtään sunnuntai- ja maanantai-iltaan.

Sunnuntaina oli todella vaikeaa ja vesi täynnä siitepölyä sekä levämuhjua. Illalla tuuli tyyntyi täysin noin klo 20, jota ennen sain yhden pienen 46 cm alamitan. Katsokaapa kuvan veden väriä - ihan kuin kesällä!! Alamitan lisäksi yksi kala seurasi heti perään keulamiehen uistinta noin klo 19.30 mutta muita tapahtumia ei ollut. Mukavaksi lopuksi saimme vielä kamalan sadekuuron niskaan...

Maanantaina pääsin lähtemään suoraan töistä noin 17.30. Tuuli oli lännestä ja koveni koko ajan. Joka paikka oli pesukoneena ja vettä mätti taivaalta täysillä. Kun oli viikon ainoa iltavapaa, niin pitihän se käyttää vaikka väkisin. Tietenkin silloin on aina paska sää. Keli muistutti aivan syksyä tuulineen ja aaltoineen. Veden värikin oli todella samea. Emme saaneet yhtä epävarmaa tärppiä lukuunottamatta tapahtumia, mutta erään miellyttävän havainnon teimme: veden lämpö laski tuulen tuoman syvänneveden myötä 12 ---> 9,5. Eli tänään voisi siis olla kalapäivä, JOS vaan kalaan pääsisi...no, viikonloppuna sitten taas.

Kelin muutosta odotellessa

2010-05-19T18:17:00.006+03:00

Näin se on... seuraavan kerran kalaan vasta kun kelit muuttuu. Suomen yllä makaava helle itätuulineen on passivoinut kalat selvästi ja kalansaanti on vähintäänkin vaikeaa. Kolme miestä mätti eilen 4h tauotta ja yksi ainut (mitta)kala oli saldona. Jos yhden kalan saa aina 12 miestyötuntia kohden, niin ei tuo kovin mielekästä ole. Eilinen oli kenties kevään hankalin päivä, kun kalat eivät edes seurailleet uistimia, kuten muina päivinä. (Eilisellä kalalla oli n. 15 cm, lähes sulamaton silakka vatsassa).

Tuulien osalta perjantai näyttää olevan käännepäivä ja vaihtelevampaa säätä on tarjolla. Pohjoistuulet olisivat nyt tervetulleita. Yli 14 asteen (satamassa yli 18 °C) vedenlämpö ei ole kovin normaalia vielä tähän aikaan ja rannikon läheisyyden älytön leväkukinta runsaine levätolloineen, tekee kalastamisen vaikeaksi. Kunnon pohjoistuuli puhdistaisi nyt rannat ja veisi ylilämpimät vedet merelle. Tilalle 7–8 °C kirkasta vettä, niin eiköhän ääni kellossa ala muuttumaan. Sitä odotellessa…

-PB Jouni

100 merimailia, 120 litraa ja...

2010-05-17T09:28:00.002+03:00

No niin. Safari on takana ja naama helottaa. Heittoja takana useampi sata ja olkapäät ja niska sen mukaisessa kunnossa. Käydäänpä hieman läpi viikonlopun tapahtumia.

Perjantaina pääsimme lähtemään hieman ajateltua myöhemmin kun Tommille tuli vielä pakollinen palaveri töissä. Istuskelin puistossa ja odotin vene valmiina trailerilla kynsiä syöden. Pääsimme Inkoon taimenpaikoille noin klo 14 maissa. Alku olikin lupaava, vaikka tuuli oli vihainen ja uhkaavia ukkospilviä kasaantui Tammisaaren suunnassa. Tokassa paikassa keulamies ilmoittaa kalasta, vastaveto, pyörähdys ja pyrstön näyttö. Ei pysynyt. Ei ollut iso mutta mitallinen ehkä kuitenkin. Heitin itse paikon ja kala seuraa perässä, tällä kertaa alamittainen. Ei iske vaikka vajotan.

Jatkoimme kohti itää kovassa vastatuulessa ja ajoimme aina saarien itäpäähän, josta heitimme rantoja, luiskia ja kivikoita. Trutta toisensa perään vaihtui ja mitään ei tapahtunut. Mestat huusivat kalaa mutta vaikka kuinka perkasi, niin ei. Ennen Porkkalanselkää on hyviä puusaaria. Menimme sinne. Muutama heitto ja keulamiehellä kala kiinni. Taas alamittainen. Puhelin pirahtaa. Peter Lahti. Kertoo hieman masentuneena, että heitti asiakkaiden kanssa MP:n. Me emme lannistu vaan jatkamme heittelyä. Pari pientä varovaista pyörähdystä näemme ennen kuin on pakko katsoa taakse: ukkonen. Taivaanranta salamoi ja keli on rasvatyyni. Päätämme että emme ota riskejä ja ajamme Porkkalanselän yli ensimmäiseen leiriin.

Illalla kärisee grillissä Barösundista ammuttua lähiruokaa: valkohäntäpeuraa. Kiitos Tommille hienosta panostuksesta vaikka ei mittoja tullut ruokalistalle.

Lauantai alkaa kauheassa tuulessa. Txtsää kertoo tuulennopeudeksi Mäkiluodossa 12 m/s E. Onpa mukava lähteä taimenta heittämään...no mennään kuitenkin. Olemme lähellä Kimi Räikkösen huvilaa ja paljon mestoja edessä. Jokainen paikka on vaan kauhea pesukone ja vesi samentunutta. Heitämme. Pari kalaa seuraa perässä koko päivän aikana mutta eivät iske. Rupeaa jo vähän v..tuttamaan tilanne. Aina kun kala näyttäytyy, se ei edes koske uistinta.

Ajamme Espoon mestoille, joissa sama tuuli jatkuu. Kalamiehiä on jo aika paljon. Ei havaintoja kaloista meille.

Ajamme Merisatamaan tankkaamaan ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Huoltoaseman omistaja kertoo tuulen nopeudeksi 10 m/s E. Lähdemme pienen tauon jälkeen paukuttamaan Sipoota päin. Rupeaa jo kasautumaan pienet paineet kun ei ole mittakalaa veneessä.

Heitämme kovan tuulen johdosta eteläkärkiä ja länsireunoja. Laitan keltaisen Ismon. Oho! Varsin mukavan kokoinen taimen seuraa, 60+. Näen sen jo pitkältä kirkkaan veden johdosta. Perhana nyt tarkkana. Vajotan ja kelaan nopeasti ja taas vajotus. Kala seuraa kuin robotti. Ei iske. Noin 5 metriä veneestä näen vain nopean käännöksen...pyörteet jäävät pintaan muistuttamaan minua siitä, ettei käsialani ole kohdallaan.

Jatkamme kalastusta kohti itää. Toinen toistaan upeampia luiskia muljuaa hienossa kirkkaassa vedessä. Taas erään luiskan takaa perään syöksyy kala. Tuttuun tyyliin ei ota. Seuraa vain. Tapaamme samalla myös tämän blogin muita kirjoittajia ja heikkoa ollut naapuriveneessäkin. Toteamme kaikki että kirkas keli ei ole omiaan kalan saalistusta varten. Heitto toisensa jälkeen linkoutuu mitä hienoimpiin paikkoihin ja kalat vain tönivät uistinta. Seurioita ja tönäisyjä on tullut jo niin paljon, että niihin ehti turtua. Oli aika mennä saunaan Kaunissaareen.

Latasimme paljon toivoa sunnuntaille, jolloin kelin pitäisi vähän muuttua. Leirimme oli erään huippupaikan vieressä, 100 metrin päässä, joten aamulla oli nopea lähteä. Aurinko paistoi taas kirkkaalta taivaalta eikä päivän kulku muuttunut yhtään edellisestä. Samaa rataa. Kalat arkoja tai passiivisia. Harmitti ihan pirusti. Nähtiin taas paljon mutta ei saatu ottamaan. Nyt oli aika mennä tauolle ja odottaa iltaa.

Lähdimme illaksi heittämään luiskia, joissa tiedän kaloja olleen joka kevät näihin aikoihin iltaisin. Homma oli totta tälläkin kertaa. Keulasta kuuluu pitkästä aikaa "Nyt on!" eikä vaan että "seuraa tai näykkii". Harmiksemme kala on noin 45 cm. Näyttävää hyppelyä ja vääntöä. Annamme sen irrota itsestään. Heitän itse samaan paikkaan kohta. Ja taas kiinni. Nyt on vähän parempi, selvä mitallinen ja kala rupeaa kampeamaan siimaa. Saankin sen varsin lähelle ja huomaan että se on vain suupielestä kiinni. Tämän jälkeen kala hyppää suoraan ilmaan ja näen kun sateenkaariTrutta irtoaa suusta...hitto että harmitti. Kovan työn takana ollut KIINNI ollut mitallinen irtoaa. Tätä se on. Syönti oli päällä ja saimme vielä muutaman kunnon ravistuksen, mutta reissun teema eli huonosti pysyminen tai seuriot olivat tosiasia.

Jouduimme ajamaan takaisin Merisatamaan vailla mittakalaa. Näin se vaan välillä on ja kaikesta huolimatta oli todella hauskaa nauttia keväisestä saaristosta. Toivottavasti jotkut muut saavat meidän seuriot tarttumaan. Vedet oli vielä mukavan viileitä joten kausi jatkunee vielä kesäkuun puolelle.

Kevätsafarin suunnittelua

2010-05-11T09:24:00.002+03:00

Viimeistään Jannen saama reilu viiden kilon taimen herätti varmasti jo kaikissa tämän blogin lukijoissa kiireen päästä kalaan. Valitettavasti monella on työ "pakollisena" haittana. Niin myös minulla. Onneksi olin jo talvella sopinut Tommi Pietiläisen kanssa toteuttavasta 150 kilometrin ja kolmen päivän meritaimensafarista...

Tulemme viettämään safaritunnelmissa ja telttamajoituksessa 14.5 aamusta 16.5 sunnuntai-iltaan. Ideana on vetää vene Helsingistä Inkooseen Tommin mestoille ja suhata sieltä aina Pellingin Tunnholmiin sekä sieltä takaisin Helsingin Merisatamaan. Asumme teltassa kalapaikkojen välittömässä läheisyydessä. Laskeskelin kartalta, että heittopaikkoja tulee olemaan noin 70, joten piiskata saa sydämensä kyllyydestä.

Taimensafarilla on omalla kohdallani pitkät perinteet, mutta 3 päivän reissua en koskaan ole ehtinyt tekemään. On myös jännittävää mennä pitkästä aikaa Inkoon mestoille, joiden kalantulosta on ollut paranevia merkkejä viime aikoina. Tulevaa viikonloppua leimaa helteen mahdollisuus, joka on ensimmäinen lämmin jakso tänä hyvin kylmänä keväänä. Tänäkin aamuna oli vain 5 astetta kun lähdin töihin.

Yleensähän sään muutos aktivoi kaloja ja tässä suhteessa voi olla, että osumme ajankohdallisesti hyvin tilanteeseen. Vesi on vielä kylmää selillä (noin 4 astetta) ja kalat ovat vielä poteroissa ja hakeutuvat lämpimiin lahtiin. Nyt tuleva lämpöaalto lämmittää nopeasti matalat lahdet ja varmasti kalastusta pitää hieman laventaa esimerkiksi vedenalaisille luiskille ja kivikoihin. Taimenen silakantankkausaika rupeaa kohta olemaan huippuhetkissä kun silakkaparvet suuntaavat kohti rannikkoa kutemaan. Silakka on kuitenkin tanakampaa ravintoa kuin rantavesissä elävä kolmipiikki, joten kalat keräävät painoa nopeasti. Ajalle tyypillistä on että taimenet ahmivat hullun kiilto silmissä. (ajattele itseäsi paastoavasi kylmässä ja pimeässä puoli vuotta ja sitten tuletkin hiekkarannan grillibileisiin vähäpukeisten naisten keskelle)

Tällaiseen syöntihetkeen osuessa saalis on hyvä. Yhtä varmasti passiivisen hetken sattuessa saalis on nolla. Nyt kysytäänkin taitoa, sillä suoraan sanottuna en ole varma ovatko kalat vielä luiskilla ja jos ovat, niin ovatko ne syönnöstämässä? Mikäli kalat ovat vielä lahdenpohjilla ennen helleaaltoa, veikkaan että helle ajaa ne lahdista ulos. Todennäköisesti ne tulevat luiskille, mutta voivat aivan hyvin jäädä partioimaan lahden suiden virtaukseen.

Ihan alkukauden pikkutrutat ja troutquiverit voidaan nyt vaihtaa tavallisen kokoisiin ja uittoakin voidaan hieman nopeuttaa (pysäytyksiä toki pitää tehdä). Veden väriin pitää kiinnittää myös huomiota. Tulvavesien mereen syöksemä humus sekä leväkukinto pitänevät vielä välisaariston puolisameana ja ulkoreunat lienevät jo kirkastumassa. Ulkoreunoilla vaan on se huono puoli, että siellä ei vesi lämpeä niin nopeasti ja saaliin saaminen voi olla vaikeampaa. Sanoisin, että puolisamea lämmennyt vesi on parempaa kuin kirkas ja jääkylmä.

Tulemme ajamaan paikkoja läpi kohtuullisen nopeasti sillä mestoja on paljon ja kyllä ne kalat jossain vaiheessa löytyvät. Tulemme myös kokeilemaan ulkoreunoja, mutta jos näyttää huonolta niin siirrymme välisaaristoon. Heitämme varmasti eniten Truttaa, mutta myös Ismo Zalsaa sekä Rapala X-Rapia. Ensimmäinen yöpyminen on Porkkalan alueella ja toinen lähellä Kaunissaarta, josta meillä on varattu sauna la-ilta klo 20.30.

Toivotaan, että kelit ovat suotuisia ja voin ensi maanantaina laittaa herkullista raporttia. Nyt vaan kaikki kalaan vielä töiden jälkeen - isoista karanneista taimenista on kuultu kauhutarinoita...

Äitienpäivälahja

2010-05-11T06:17:00.011+03:00

Veneen lasku viivästyi tänä vuonna pahasti ja alkukausi tulikin vietettyä kyytiläisenä kaislikkojen läheisyydessä. Ei siitä sen enempää. Lauantaina saatiin botski vihdoin veteen ja sunnuntaina olikin jo tarkoitus lähteä etsimään taimenia. Äitienpäivä... Onneksi Jaskalla oli hieno idea, että antaisin rakkaalle puolisolleni mahdollisuuden viettää laatuaikaa lasten kanssa ihan keskenään, joten uhrauduin ja lähdin pois jaloista...

Lounaistuulta n.5 m/s, ilma vajaat 9 astetta, pilvistä ja utuista. Merivesi kohtalaisen korkealla ja veden lämmöt 5-6 astetta. Lähtö satamasta kympin pintoihin kohti ensimmäisiä sisempiä paikkoja. Niistä ei kontakteja ja sameahkon veden takia siirryimme astetta ulommas kirkkaamman veden toivossa. Kirkasta vettä ei löytynyt, mutta ainakin kirkkaampaa. Heitimme muutaman pienen saaren sivuja ja niiden ulkopuolelle jääviä kivikkoja.

Heitin ambulanssi värisen E.V. Trutan kevennetyn pikkutuulenkala-runkoisen muutaman kiven väliin jäävän matalan päälle ja lähdin kelaamaan aika rivakasti hyvin lyhyillä pysäytyksillä, jotta ei tulisi pohjakosketusta. Vedessä välähti, kiinni ja vedin vastaiskun. Veteen jäi komeat pyörteet. Siiman päässä tuntui olevan selvästi totutusta raskaamapaa. Väsytin kalaa hetken aikaa ja yritin saada sen kauemmas matalasta kivikosta. Vapaan välittyi raskaita ja rauhallisia potkuja, lopulta taimen tajusi mitä oli tapahtunut ja otti ensimmäisen syöksyn, siimaa lähti puolalta yhtäsoittoisesti ja lujaa, syöksy tuntui kestävän ikuisuuden. Se vain päätti mennä, oli pakko lähteä veneellä perään, ettei siima leikkaisi kivikkoon. Hiljalleen sain väsytettyä kalaa lähemmäs venettä, sen näyttäytymättä. Muutaman pitkän syöksyn jälkeen se tuntui hiljalleen kohtalaisen valmiilta otettavaksi veneen viereen. Pumppasin taimenen hiljalleen veneen viereen, jolloin näimme sen ensimmäisen kerran. Kolmonen, nelonen onko femman taimen!? Muutama lyhyt syöksy, pakollinen veneen kiertäminen ja Jaska haavi taimenen kyytiin. Helv..tti minkä kokoinen! Nyt menee recordit uusiksi selvästi! Punnitus 5.1 kiloa ja pituutta 72 senttiä.

Täytyy myöntää, etten tiennyt ollenkaan miten päin veneessä pitäisi olla. Tärisevin käsin lähetin tekstareita ties kelle ja joillekkin varmuudeksi kahteen kertaan. Taisi siinä viisi tai kuusi Chesterfiediäkin palaa viiteen minuuttiin. Ai, sitä tunnetta! Paineet on poistettu tältä vuodelta. Nyt tiedän mitä teen vuoden päästä äitienpäivänä.

Jannen puolesta PB Jouni

Tekninen korjaus tekstiin. Alkuperäisessä tekstissä esiintyvä "Muikku runkoinen EV.Trutta" nimi on virheellinen. Kyseessä oleva runkomalli on nykyisin nimeltään Pikkutuulenkala.

Jannen puolesta PB Jouni

Mittakala ja muuta mukavaa

2010-05-10T09:09:00.003+03:00

Lauantai 8.5. ei ollut alkuperäisen sääennusteen mukaan mikään keväisen taimenkalastuksen huippusää, mutta sää muuttui puolen päivän jälkeen varsin mukavaksi. Aamun tuuli tyyntyi noin 6 m/s tasoon ja aurinko rupesi pilkahtelemaan pilvien välistä. Vapun kalastusta ei kelin ja muiden tekemisten ollut.

Käynnistin koneen ja suuntasimme tällä kertaa ihan Stadin edustan paikoille. Aluksi näyttikin todella heikolta. Kova tuuli oli puhaltanut kaiken lämpimän veden pois lahdista ja reunoilta, eikä mistään tuntunut löytyvän yli 4 astetta lämmintä. Pääosin vesi oli 3,7 - 4 Eagle-astetta. Pari tuntia tyhjän heittoa, kunnes suuntasin erääseen etelän suuntaiseen lahteen, jossa oli niemet kummallakin puolella. Mietin, että niemien on pakko olla pitää pahimmat virtaukset pois ja kun rupesi tyyntymään niin veden olisi pakko lämmetä.

Ajoimme lahden suulle ja mittari rupesi elämään: 4.6, 4.9, 5.4, 5.7, 6.1, 6.2...laitoin moottorin kiinni heitin kahden kiven väliseen aukkoon. Kelaan rauhassa ja ihan veneen viereltä kääntyy ihan näyttävän kokoinen taimen. Hitto kun ei nähnyt sitä aiemmin. Ei ota uudestaan. No, nyt oli kalat löydetty ja oli vaan enää ajan kysymys milloin iskisi uudestaan. Muutama tovi heittoa ja nyt on kiinni. Selkeästi pienempi kuin äskeinen, mutta silti mitallinen. Pirteä kala antaa hyviä syöksyjä, mutta ei jaksaa muutamaa minuuttia kauemmin. Haavissa nopeasti. Mittaus asettaa pyrstön 50 ja 51 sentin väliin, joten rimaa hipoen mitallinen. Päätän ottaa kalan kun oli kauden ensimmäinen mitallinen. Normaalisti olisi kyllä päässyt takaisin.

Apina pois selästä oli rentoa heitellä ja sain vielä yhden smoltin illansuussa. Harmitti vähän se isomman iskemättömyys, mutta omapa oli moka. Onneksi ensi perjantaina 14.5 aamulla alkaa 3 päivän taimensafari Inkoosta Pellinkiin ja ilmeisesti lämpötilakin on nousussa. Odotan innolla, mutta nöyrästi!

Sameaa ja kylmää

2010-04-26T12:37:00.003+03:00

25.4. oli itselläni tän vuoden kauden avaus. Kelikin oli varsinkin aamulla erittäin nautittava auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta ja tuuli henkäili 4-5 m/s lounaasta. Oman veneen pilssin sähköjohto oli katkennut talven aikana ja en jaksanut laskea venettä vesille ennen kuin olisin korjannut johdon. Lähdimme siis Santun veneellä liikenteeseen.

Veden kylmyys oli todella huomattavaa. Satamassa hurjat 3 astetta ja selillä 1-2 astetta ja kun soppaan isketään vielä alkanut kukinta + tulvavedet, niin olosuhteet olivat meitä vastaan. Kausi oli kuitenkin aloitettava ja olihan jo Petteri saanut hienon kalat edellisenä torstaina.

Päivä sujui enemmän lämpömittarin kuin plotterin näyttöä vilkuillessa. Heti kun vähänkään nousi, niin heitimme. Heitimme myös muutamia uusia paikkoja ja varsin lähellä mannerta. Jossain vaiheessa oli pakko ajaa vähän ulommas, sillä mantereen lähistö oli ihan kauhean sameaa velliä.

Eräässä idänpuoleisessa lahdessa (tuuli voimistui päivän mittaan) huomasimme vedenlämmön nousun ja menimme heittämään. Santun veljen Juhan ärhäkän värinen trutta sai jonkun kalan peräänsä, sillä uistimen perästä ilmestyi pyörteet. Muuta emme tästä lahdesta löytäneet vaikka kuinka perkasimme erilaisilla uistimilla: Trutta, Trutta Tuulenkala, Trout Quiver, Rapala X-Rap, Blue Fox Shallow wobbler, Vicke, Kustavin Ströömi...

Jatkoimme sitkeästi lämpimän veden metsästystä, mutta huonoin tuloksin. Rantaviivoja myöten kylmyys ja sameus oli kangistavaa. +2/30 cm näkösyvyys ei houkutellut. Katselmimme erästä etelä/länsireunaa, jossa vesi näytti vähän kirkkaamalta ja jossa oli siikamiehiä ongella. Täällä vesi oli jopa 4-asteista ja näki jopa 60 cm! Nyt heräsi toivo. Kalojen oli pakko olla alueella.

Laitoin kiinni oranssin pienen Trout Quiverin ja heitin erääseen lahdelmaan. Kala! Alamittainen noin 30 cm smoltti veti pari hyppyä ja tikutti menemään. Hienoa. Onneksi se irtosi hyppyjen jälkeen itsestään. Sainpahan jonkin tilastomerkinnän. Heitin paikon ja nyt jo mitallinen kala tulee perässä, havaitsin sen vasta noin metrin päässä uistimesta veden sameuden takia. Kuono melkein kiinni uistimessa, mutta ei iske vaikka tiputan veneen vieressä. Tämä olisi ollut noin 55 cm. Mutta äärimmäisen passiivinen ja jähmeä.

Sitten alkoikin iltapäiväksi ennustettu tuuli ja kaikki lämmönrippeet katosivat. Oli aika ajaa takaisin rantaan 7 tunnin mättämisen jälkeen! Kausi oli avattu varsin perinteisesti eli kylmää, sameaa ja pirun vaikeaa kalastusta. No, ei tarvi kuin pari viikkoa ja hommassa on jo ihan eri sointi. Menkäähän kokeilemaan!

Kotivesillä kausi avattu

2010-04-22T22:55:00.003+03:00

Tänään oli taas mahdollisuus lähteä vesille katsastamaan tilannetta. Toissapäivän pikaisku ei tuottanut tapahtumia muutamaa tönäisyä lukuunottamatta.

Viimeisimmät jäänrippeet lähtivät vasta tiistain aikana saaristosta ja vedenlämmöt ovat tämän seurauksena todella alhaiset. Alkuviikon lämpimät päivät eivät ole vielä lämmittäneet vesiä, siitä pitivät huolen myös kipakat yöpakkaset. Useat isot selät jäätyivät tämän seurauksena ja aamulla saaresta töihin mentäessä sai taas toimia jäänmurtajana.

Merkittäviä lämpötaskuja ei ole kerennyt muodostumaan oikeastaan mihinkään. Löysimme muutaman asteen lämpimämpää vettä vain parista paikasta. Eilisen kova keli oli taas sekoittanut vettä, joka kaiun mukaan asettui taas noin kolmen asteen hujakoille.

Tämänpäiväinen kala tuli tästä n. 3°C vedestä, olosuhteisiin nähden oli yllättävänkin pirteä yksilö. Alkuun komea loikka, ja päälle pari hyvää syöksyä kunnes haavi heilahti. Pituutta kalalle oli kertynyt 65 cm - oikein mukava kauden aloitus. Taimenen suussa ja vatsassa oli kolmipiikkejä, joten tankkaus on jo alkanut. Tähän muutama oikein lämmin päivä niin ihmeitä taas tapahtuu...

Pidelkää korkeista lujaa kiinni : )

-Petteri

Käsittämättömän hieno kauden avaus!

2010-04-20T23:33:00.007+03:00

Nyt on sitten meidänkin porukalla mertsarikauden avaus takana. Kuten edellä kirjoittaneella porukalla, reissu suuntautui perinteiden mukaisesti myös meillä Gotlantiin.

Jäiden tuskallisen hitaasta lähtemisestä ja talven aikana suoritetusta pakollisesta perho- ja vieherasian hypistelystä aiheutunut ahdistus alkoikin jo heti karista, kun tapasimme oppaan kentällä ja kuulimme viimeisimmät uutiset kalastuksesta.

Aamulla joka ukko oli lähtövalmiina ja hajaannuimme kahteen porukkaan, perhomiehiin ja koneonkijoihin. Täysin peilityyni keli ja auringonpaiste kirkkaalta taivaalta sai oppaat toteamaan, että hankala päivä tiedossa ja odotuksia ei kannata nostaa ihan kattoon asti. Olimme aiemmilla reissuilla pommittaneet perinteisiä paikkoja lännessä ja pohjoisessa, jotka nyt olivat täynnä rantavedessä ajelehtivaa levää. Nyt veden ollessa vasta noin 4 asteista suuntasimmekin uusille paikoille itään ja etelään. Paikallisten ajatus oli, että väijymme perinteisten niemenkärki karikoiden sijaan muutamia lämpimämpiä matalia poukamia. Sinänsä ei mikään uusi ajatus mertsarin kevät kalastuksessa, mutta ei ihan perinteisiä Gotlannin ottipaikkoja, ainakaan meille.

Kalastettuamme noin tunnin paikkoja alkoi pieni tuulenvire rikkoa veden pintaa. Opas toteaa, että nyt on kaikki kohdillaan ja hyvä mahdollisuus kalaan. Ensimmäinen "fish on"- huuto kajahtaa ilmoille! Seuraavan kahden tunnin aikaa rantautetaan kuvattavaksi vielä 5 kalaa lisää ja karkuutetaan yksi. Samalla saamme raportteja toiselta porukalta, että 3 kalaa on kuvattu ja useampi karannut. Posketon alku reissulle!

Seuraavina päivinä kalastetaan tuulen noustessa myös perinteisempiä paikkoja ja kuvattavana käy vielä 3 kalaa ja useampi tiputettiin matkalla kameralle. Suurinosa kaloista oli vielä tummia, mutta tämä ei laimentanut tunnelmaa vaan jokaista kalaa juhlittiin asiaan kuuluvalla antaumuksella. Kalat olivat 45-78cm välillä.

Loisto reissu ja kiitos Islannin viime aikaisille tapahtumille venähti kotiin lähtö lentojen peruuntuessa päivällä. Muiden matkamiesten kiroillessa kohtaloaan, nautimme vielä ylimääräisen päivän Ruotsin rannikon helmestä, Gotlannista, täysin rinnoin. Lauttamatkalla suunniteltiin jo ensivuoden reissua ja aamulla todettiin iloksemme, että jäät ovat täältäkin vihdoin lähteneet!

Tuomas

Gotlanti 2010 yhteenveto

2010-03-31T21:56:00.004+03:00

No niin, Gotlannin matka on takana ja laukut purettu. Puretaan hieman itse reissuakin.

Perille saavuttiin keskiviikkona kolmen aikaan iltapäivällä. Pikaisen majoittautumisen jälkeen kalavermeet päälle ja mökkirantaan kalaan. Mökki-isännän mukaan rannasta oli saatu neljä taimenta kuluneella viikolla. Ensimmäisenä iltana me emme kuitenkaan kaloja saaneet. Tiedä sitten lasketaanko mökkirannaksi kilometrin verran pohjoiseen oleva niemeke, mutta siellä oli ainakin kaksi kalaa. Osuin siis sinne. Paikassa oli vedestä esiin pistäviä kiviä, sekä kaksi pinnan alle jäävää matalaa, johon maininki rauhallisesti kaatui. Kalat olivat aivan matalan päällä, jopa niin matalassa että Vickeä joutui kelaamaan vapa pystyssä. Ensin möyrähti iso kala aivan edessäni ja pari heittoa myöhemmin alamittainen tuli aivan jalkoihin. Olin lähes satavarma, että jompikumpi kaloista vielä iskee, mutta ne katosivat mystisesti? Kahlasinko päälle, en tiedä.

Seuraavana päivänä ajettiin heti aluksi pohjoiskärkeen. Lunta oli metsäautotiellä vielä sen verran, että auto jätettiin kauemmaksi ja loppumatka käveltiin. Seitsemän kalastajaa levittäytyi isolle alalle, mutta kaloista ei kuulunut mitään. Outoa, sillä ei kelissä sinänsä vikaa ollut, no ehkä tuulta olisi voinut olla enemmän? Paikka oli silti tyhjä. Paluumatkalla autolle törmäämme suomalaisryhmään, jotka empivät, pääseekö autolla rantaan asti? Eivät lähteneet yrittämään, mikä olikin viisasta. Vaihdettiin pikaisesti kalattomuusuutiset ja miehet jatkoivat matkaa, niin mekin. Pysyteltiin koko päivä länsirannan aiempien reissujen kalapaikoilla, mutta nyt kalat olivat kateissa. Kaakkoistuuli piti länsireunan liki tyynenä ja olisiko vika ollut sitten siinä, tiedä häntä, mutta tyhjän nakkeluksi meni.

Sama toistui seuraavana päivänä, sillä erolla, että päivästä tuli hyvin lämmin. Ei ollut hullumpaa istuskella nuotiolla makkaraa paistellessa, mutta kaloista ei saatu minkäänlaista havaintoa. Skit Fiske!

Lauantaiaamu valkenee ja meillä valtiovierailijoilla on hitautta havaittavissa. Saan puhuttua kuitenkin itseni "ensimmäisen aallon" lähtijöihin. Karttaa tutkitaan ja suunnataan pohjoiseen, mutta tällä kertaa enemmän koilliseen. Etsimämme paikka löytyy, ja parkkipaikalla on auto Ruotsin kilvissä kuskin seisoessa meressä, vaikuttaa hyvältä. Otan suunnan kohti paikallista kalastajaa, muiden mennessä päinvastaiseen suuntaan. Paikallinen tulee juttusille, on Öölantilainen. Näyttää sormella kolmea eri kohtaa joissa on kussakin kalat, suurin "fem kilos". Tieto jäi arvoitukseksi, minä en niitä ainakaan saanut, eikä kaverit toisesta nimestä. Oli taas paikan vaihdon aika. Parlamenttimme seisoo taas autolla ja pohtii strategiaa. Tuulen suunta on eri kuin muina päivinä, suunnilleen koillinen. Toimisikohan torstainen luoteiskärki?

Paikalle tullessamme jäin hetkeksi autolle seuraamaan kun kolme miestä kahlaa kalapaikoille. Kaksi valitsee ns. parhaimman kohdan ja yksi menee hieman oikealle. Hyvin pian kuulen huudon: Simpalla on kala kiinni!
Kaivan jostain peräkontin uumenista videokameran ja alan kuvata kun Simppa kahlaa kalan kanssa rantaan ja pakollisten yläfemmojen jälkeen kuuluu kaukaa: Erkillä on iso kala kiinni! Vapa on hurjalla kaarella ja jos Erkin "seiväs" vääntyy noin paljon, niin kalan on oltava iso, joten nyt apuun. Painelen munaravia veden lentäessä lähemmäksi väsyttelypaikkaa ja Anttu tekee samoin, kun näen yhtäkkiä kalan hyppäävän hänen selän takana, vaikka kiinni oleva kala ohjaa Erkin vapaa eri suuntaan - mitä täällä tapahtuu? Pääsen perille ja kalaa on jo yritetty kertaalleen haaviin, ei mahtunut. Nykäisen selästä oman haavini ja pian kala saadaan sinne ujutettua. Se on valtava. Pituuteensa nähden syyspaino heilauttaa puntarinviisari helposti yhdeksään, nyt "vain" 6,5 kiloon. Kala on tummahko ja se laitetaan takaisin elementtiinsä. Toivuttuamme tilanteesta paikan kalastusta jatkettiin. Siitä hetkestä alkoi hulinat, joista ei ole edes tarkkaa muistikuvaa. Se oli kait aika tarkalleen heitto ja kala? Joko se pysyi tai sitten ei - mutta kaikki sai! Oli pyörteitä, selkävanoja, hyppyjä, yläfemmoja ja ulvahduksiakin. Yhdessä vaiheessa muistan puristaneeni kolmen kilon kalaa kuin sylivauvaa kantaessani sitä kiviriutan kivelle. Kamerat räpsyivät ja videokamera pyörivät. Otettiin yhdestä väsytyksestä jopa vedenalaista videokuvaa ja nautittiin. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua.

Kyllä, tähän oli hyvä päättää sittenkin hienosti päättynyt kalaretki.
-PB Jouni

Tai on se sittenkin aika helppoa

2010-03-27T15:44:00.002+02:00

Kun aika ja paikka on oikeita. 20 minuutin session saldo oli toistakymmentä kontaktia, ylös 5 joista suurin 6,5kg tumma. Enpä ole tuollaistakaan koskaan kokenut. Joka heitolla ja uistimesta ei ollut väliä. Nyt hymyillyttää!

Vaikeaa on

2010-03-26T11:27:00.002+02:00

Toissapäivän kahta seuriota lukuunottamatta on Gotlannin taimenet jossain missä me ei. Eilisen nollat ei masenna ja uudella innolla lähdetään kokeilemaan tämän päivän haasteita. Keli on mitä mainioin, tosin tuulla voisi hieman enemmän. Nyt nakkelemaan, jäädään kuulolle. -PB A

Ei uskoisi kun ikkunasta ulos katsoo...

2010-03-20T20:22:00.009+02:00

...että keskiviikkona uistin lentää, suunnilleen tuolla kartalla näkyvällä paikalla Gotlannissa.

On taas vuosi vierähtänyt siitä, kun edellinen kalastuskausi avattiin. Tarkoituksenamme oli lähteä vaihteeksi Öölantiin, mutta jäätilanne muutti matkasuunnitelmat pari viikkoa sitten. Haastavien vaiheiden jälkeen saimme buukattua mökit, sillä suurin osa saaren mökeistä on edelleen talviunilla. Kalavehkeet ja muut matkatavarat on nyt pakattu valmiiksi tiistain lähtöä varten - polte on melkoinen.

Pyrimme mahdollisuuksien mukaan päivittäin raportoimaan kalamatkamme tapahtumista tänne blogiin. Siihen asti kuulemiin.

-PB A

Mertsarivideoita maailmalta

2010-02-20T12:49:00.017+02:00

Pakkaspäivien iloksi muutama herkkupala, s’il vous plaît:

Havørredens Hemmeligheder 1

Havørredens Hemmeligheder 2

Havørredens Hemmeligheder 3

Havørredens Hemmeligheder 4

Ylläolevien trailereiden täyspitkät versiot voi tilata ainakin täältä jos jäi jotain hampaan koloon: www.salar.dk/wideopenoutdoorf.html

Huom! Jos nämä videot ei näy selaimessasi, niin samaiset löytyy myös tästä YouTube -linkistä.

Hei dude, sun jalat tärisee!

2010-02-08T09:02:00.003+02:00

En jurnuta pitkästä talvesta tai järkyttävistä pakkasista. En vingu siitä pitkästä odottamisesta, että pääsen seuraavan kerran vesille.. Enkä siitä, että eikö nämä loput talvikuukaudet olisi jo ohitse. Ai miksikö? No kevät, sen aurinko ja mertsarit ovat päivä päivältä lähempänä totuutta!

Jounin kirjoittama ao. teksti tosin kuvaa hyvin kalamiehen talviarkea. Odottaminen on myrkkyä ja oheistoimintaa on keksittävä. Mertsarivieheitä on jo haalittuna kasaan ja uusia truttia odottaa pakissa. Kamoja on järjestelty ja uusia hankittu. Aikaa tapettu pilkkimällä ja rutisevat jäät testattu alkutalvesta. Ja toki fiilistelemällä kavereiden kanssa menneitä vuosia ja tapahtumia. Eniten puheen aihetta on kuitenkin herättänyt viime syksyn "kolmepisteseiska", joka sytytti mut lajiin täysin. Innokkaana perhokalastajana ja perhonsitojana myös rasiat ovat saaneet uusia tulokkaita ja myös uudet perhomallit ovat saaneet osansa pimeinä talvi-iltoina.

Meritaimenperhot ovat mukavaa vaihtelua sidontaan ja perhokalastus seisovassa vedessä tarjoaa kalastajalle sekä haastetta että hienoja hetkiä rakkaan harrastuksen parissa. Erilaisten katkarapujen imitointi onnistuu myös leikiten perhoilla ja "tympääntynyt raudan paiskaaja" voi saada uutta kipinää kalastukseen kokeilemalla vanhan ja perinteisen rinnalla uutta ja ihmeellistä. Meritaimenen perhokalastuksen suosio rannikolla on lisäänyt huomattavasti viime vuosina ja uusia perhomalleja syntyy tuon tuosta. Heille, jotka haluavat päästä helpolla perhojen suhteen on valmiit ja toimivat reseptit helposti löydettävissä ja tänä päivänä meritaimenelle soveltuvia ostoperhoja löytyy kohtuu vaivatta alan liikkeistä. Intohimoiset sitojat, itseni mukaan lukein, sitovat kuitenkin itse perhonsa. Itse tekemällähän saa juuri sitä, mitä haluaa - ja ennen kaikkea, toimivaan ja laadukkaaseen koukkuun. Ja pitkät talvi-illat kuluu joutuisaan perhoja punoen.

Kuvan perhot saavat uuden kodin erään Blogistin syksyn tuulien ja kevään auringon piiskaamasta pakista. Toivottavasti Öölannin taimenet innostuvat katkaravuista ja pikkukaloista - ja mahdollisesti kuulemme myös niiden mahdollisesta menestyksestä kotimaistenkin taimenten saalistajana.

Ainiin.. tässä kirjoittaessani pimeänä talvi-iltana mieleen juolahti tapahtuma viime viikolta. Istuttiin kaverin kanssa ruotsin tunnilla ja aurinko lämmitti ikkunasta meidän kasvoja. Kaveri tokaisee kovaan ääneen: "Hei dude, sun jalat tärisee!" Katsoin vain päälle ja huokaisin.. sillä eihän tavallinen kuolevainen voi ymmärtää, mitä itse tuolloin ajattelin.

Uskokaa tai älkää - se on kohta sitä itseään!

Ystävällisin terveisin

Mika Ylänkö

Odottavan aika on pitkä, aivan liian pitkä

2010-01-28T10:16:00.025+02:00

Keskiviikkoaamu 27. tammikuuta 2010 alkoi Helsingissä jäätävillä pakkaslukemilla -25,4°C. Muutamaa leudompaa päivää lukuun ottamatta, takana on yli kuusi viikkoa pakkasia, eikä pitkälle ulottuvat sääennusteet lupaa paljoakaan lämpimämpää. Suomenlahti jäätyi kauttaaltaan muutama päivä sitten, ja siinä samalla jäätyi toiveet aikaisesta keväästä. Edessä on pitkä odotus, aivan liian pitkä.

Tiedän itseni lisäksi ihmisiä, joille nämä odotuskuukaudet ovat myrkkyä. Aiheeseen liittyviä sijaistoimintoja on keksittävä, jotta odotusaika ei kävisi kohtuuttoman tylsäksi. Keloja on huollettu ja uusi vapa odottaa jo seinällä roikkumassa. Uistinrasian sisältö vielä sortteerataan ja vilttiketjun uistimet kierrätetään. Jos talvi näyttää venyvän ylipitkäksi, kausi avataan kenties etelämpää Öölannista, jonne kevät saapuu hieman aikaisemmin kuin tänne peräpohjolaan.

Kalastuskautta odotellessa tulee usein katseltua aikaisempien keväiden kalakuvia ja videoita. Pakkasen paukkuessa ulkona, on mukavaa käydä näitä hetkiä läpi uudestaan ja mikä onkaan kalamiehelle parempaa terapiaa? Katselin juuri viime kevään videoita ja muistan omasta mielestäni melko tarkasti tämänkin videon tapahtumineen. Silti vain kamera on tallentanut paljon asioita, mm. kommentteja, joita ei muista itse tapahtuneeksi lainkaan. Näitä yhdessä koettuja hetkiä hyvien kalakavereiden seurassa on aina ilo katsella, olkoon vuodenaika mikä tahansa.

Kiitos taas Antulle ja Juhalle tästäkin hienosta kalapäivästä, keväällä jatketaan.

Hyvää keväänodotusta myös kaikille blogin lukijoille!

-PB Jounin puolesta PB A

Verkot on selvitetty

2010-01-04T10:32:00.007+02:00

Olen pohtinut asiaa ja päätin nyt kuitenkin viheltää pelin poikki poistamalla edellisen kirjoituksen, joka käsitteli meritaimenen verkkopyyntiä - kaikkine kommentteineen. Teksti oli yhden kirjoittajan oma kokemus ja mielipide, eikä siten edustanut Meritaimenblogia yleisesti.

Kaikesta huolimatta kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille vuodesta 2009. Toivotaan että saadaan tänäkin vuonna paljon tekstien aiheita. Alkuvuosi lienee vielä hiljaista, mutta kunhan kevätaurinko alkaa taas lämmittämään ja jäät mereltä sulamaan, niin eiköhän se kirjoittaminenkin siitä sitten vilkastu.

-PB A

Meritaimenblogin lukijan kynästä

2009-12-08T12:02:00.006+02:00

Morjens!

Olen lukenut teidän meritaimenblogia säännöllisen aktiivisesti ja voi niitä poltteita, mitä sieltä on saanut.Tainnut siinä jokuset yöunetkin samalla menetetty kalojen kuvat silmissä. Mukavaa luettavaa ja aina on positiivista, kun jotkut muutkin kärsivät samoista tärinöistä mistä itse. Ainut vaan, että te (=kirjoittajat) saatte aina kaloja! Itsellä lukuisten MP reissujen jälkeen sitä joskus pistää miettimään, että mitä sitä tekee väärin tai mitä järkeä tässä kaikessa edes on.. tai no, ehkä se onkin nimenomaan se kokemus joka karttuu vain hakkaamalla päätä seinään ja kiviä kolistelemalla.

Tänä vuonna aloitin "aktiivisemmin" heittämään taimenta merellä. Jokusia vuosia tullut jo käytyä, mutta ainoastaan muutama reissu syksyisin - Ei kaloja. Tämä syksy on taas ollut erilainen, lukion abivuosi (mitä niistä kirjotuksista stressaamaan...) on taas mahdollistanut hiukka aktiivisemman harrastuksen. Parhaimmillaan 3 kertaa vesillä/viikko syyskuusta lähtien. Tapahtumat ollut aika tiukassa, tai sanoisinko melkein jopa nollassa reissujen määrään suhteutettuna.

Lokakuussa pääsin erään Vaasan gurun (kiitokset vain Kari!) matkaan heittämään taimenta vaasan saaristoon. Tuolloin sainkin ensimmäisen mertsarini, joka toi hommaan uskoa kyllä kummasti lisää. Ei neämmä se aito meritaimen olekkaan vain myytti? Tuollainen pulska nelivitonen nätti fisu - ja vielä omatekemällä kevennetyllä lusikalla. Hymy oli herkässä elämäni ensimmäisestä mertsarista mereltä. No usko toki toi lisää motivaatiota ja käymiseni vain lisääntyi. Kuitenkin tuli tehtyä niitä MP reissuja kymmenkunta ja muutama ylikin. Sitten melkoisessa kelissä oli jo lähellä, kala kävi hetken siiman päässä mutta se siitä. Perhana. Uskomatonta. Viime lauantaina kuitenkin taas matkaan ja uittu, joku kopaisee rivakasti ja nyt tuli parempi kala paatin viereen FL. punaisen Aaveen perässä! Hirmuiset pyörteet jätti jälkeens ja melkein itku tirahti taas epäonnistumisen vuoksi (!! :DD).

No hetken itsensä kasailua ja elämän kurjuuden manaamista - sen verran jalat tärisi ja silmät loisti pettymyksestä. Järkytyshän oli melkoinen niin monenmonen kalattoman reissun jälkeen. No uutta matoa koukkuun, eli sinilila Kapun Taimen värikoukulla maustettuna. Muutamia heittoja saman kiven juureen, josta se kävi ekana kopasemassa. Ei mitään, toista heittoa ja ei mitään. Tyhjäätyhjäätyhjää... Uutta heittoa vaan heiton perään ja voi jumalauta, jotain ajatukset kirkastavaa tapahtuu lähellä venettä - mertsari siiman päässä on todellisuutta! Ilmeisesti sama fisu joka kävi pyöräyttämässä veneen vierellä aiemmin. Veijari otti hatkat muutamassa sekunnissa ja jarru lauloi, vapa taipui ja kala hyppi melkoisia loikkia. 3 kertaa mentiin paatinkin ympäri ja 10 minuuttia meni ennenkuin kala suostui edes lähelle haavia. Kaveri otti kalan haaviin (Kiitokset vain Veli!) ja totta se oli. Elämäni toinen mertsari ja vielä ihan nätti mielestäni. 3,7 kg / 73 cm. Wohoo!! Sitä kaivattua uskoa tuli hommaan taas lisää ja tiesihän sen, mitä tuosta seurasi...

Olen nyt 18 v. ja tuo taimen mereltä on aina kiinnostanut enemmän ja taas enemmän. Nyt se on ykköslaji, tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Kesällä tulee perhosteltua taimenta ja harria, mutta nyt tämä merikalastus taimenen kanssa vei jalat alta.. Ja tietäähän sen mitä nuo hopeiset palkinnot saa aikaan - kusessa ollaan!

Sen verran haluan vielä sanoa niille, jotka pähkäilevät samojen asioiden kanssa kuin minä: Hakatkaa sitä päätä seinään, se kyllä kestää. Kun taito karttuu ja paikallistuntemus lisääntyy, niin voikin sanoa jo lähteävänsä kalaan. Sitten kun saat kalan veneeseen, niin jalat lähtee alta. Varmasti. Mikäs muuten sen hienompaa tänä vuonna, kun saa maistaa itse pyydettyä graavitaimenta joulupöydässä. Minulle se on ainakin paras joululahja.

Ystävällisin terveisin
Mika Ylänkö

-Kiitos Migulle kirjoituksesta ja onnistumisia jatkossakin. -PB A

Meritaimen ja Lauttasaaren silta

2009-12-04T10:17:00.009+02:00

Taas tänä aamuna Larun sillan ylitettyäni katsoin merelle kaihoten ja totesin suuntani olevan aivan väärä, tälläkin kertaa.

Laineet liplattivat rantakivikoihin ja taivas oli tumma. Siellä taas kaverit saavat nauttia, mahdollisesti jo kokolailla viimeisistä syysreissuista. Ei varmastikaan vielä kelien, vaan tulevien joulukiireiden takia. Toki elämä, ja kalastus jatkuu uudenvuoden jälkeenkin, joskin kalansaanti vaikeutuu huomattavasti kun vedenlämpö laskee lähemmäs nollaa. Jää myöhemmin nähtäväksi onko omat heitot heitetty tämän kauden osalta vai ei.

Viisi vuotta olen ajanut tuon kyseisen sillan yli töihin mennessä ja sieltä tullessa. Useimmiten aamuisin ajatukset ovat samanlaisia; Voi kun joskus elämässä voisi saada sellaisen työn, missä saa valita meneekö tänään duuniin vai lähtiskö kalaan? Kuten huomaatte, en ole nyt kalassa vaan kirjoitan tätä juttua duunissa (sorry Jukka menetetystä työajasta) ja joudun tyytymään vain viestien vastaanottajan ja välittäjän rooliin tämänkin päivän osalta.

Ohessa ensimmäiset terveiset mereltä, 61 cm. Onneksi olkoon ja kireitä siimoja loppupäiväksi.

-PB A

Edit: Lisätään "albumiin" Karpan juuri saama 3,6 kg - hienoa!

Työvoitto

2009-12-01T11:22:00.002+02:00

Sunnuntaina kierreltiin Petterin kanssa tutuilla ja tuntemattomilla paikoilla. Alkupäivä meni enemmänkin kartoittaessa uusia paikkoja ja muutama todella herkullinen paikka löytyi, mutta kalat loistivat poissaolollaan. Muutama puhelu ja tekstiviesti kavereilta kertoivat myös että syönti on huonoa ja ne vähätkin kalat vain tönivät uistinta.

Uusien paikkojen kalastusta jatkettiin aina kello 13 asti, kunnes epätoivo alkoi saada otteen. Päätettiin siirtyä "omille paikoille" viimeiseksi pariksi tunniksi. Ensimmäistä saarta liuuttaessa, sen loppupään matalasta poterosta Petterille iskee kala. Hurja vastari ja kala möyrähtää samanaikaisesti pinnassa. Kala huitaisee isolta alalta vettä pyrstöllään miljooniksi pirstaleiksi ja Vicke lentää kaaressa pari metriä kohti venettä. PRKL…, ei ollut pieni. Tulitetaan samaa kohtaa lisää, mutta kala taisi saada liikaa nenilleen eikä ota enää.

Siirryttiin saaren toiselle puolelle, jonne tuuli kävi enemmän. Kaikki oli kohdallaan, mutta kalat olivat muualla. Seuraava siirtymä vauhdilla lähimmäisen saaren reunalle, hommassa on nyt tekemisen meininki ja yritys kova. Kaveri kipparoi veneen juuri oikein kalapaikan yläpuolelle. Vene liukuu oikeaan kohtaan, mutta mitään ei kuulu. Petteri kertoo että aiempina päivinä kalat ovat tulleet poikkeuksellisesti ottipaikasta sata metriä itään, joten vene päästetään sinne. Heitän pienen poteron perälle ja kelaan uistimen sellaisessa linjassa, että se ohittaa poteron aukolla olevan niemen. Saan kelattua uistimen veneen vierelle ja isot pyörteet nousevat pintaan. Voi ähvänä, miksi ne eivät ota?

Aika alkaa olla vähissä. Viimeinen puoli tuntia ennen pimeän tuloa on vielä yritettävä. Valoa on nyt selvästi vähemmän. Ajetaan takaisin paikkaan missä Petterin ensimmäinen kala iski. Ensimmäisellä heitolla jotain tapahtuu siiman päässä, kivi? Kelaan uistinta sisään ja "kiviä" tuntuu olevan koko matkalla? Seuraava heitto nilkkaveteen ja nyt skarppina Jouni. Eka tönäisy tulee heti. Teen vastarin ja kiinni on. Kala spurttailee ja oletan sen olevan alamittainen. Ensimmäinen hyppy paljastaa sen kuitenkin mittakalaksi. Hyppysarja saa kalasta mehut nopeasti pois ja otan kalan haaviin, viiskytkolmesenttinen. Ensimmäisen kalan jälkeen alkoi jotain, mihin ei usein törmää. Kalat sekosivat ihan täysin ja lähes jokaisella heitolla sai ainakin hetken pidellä kalaa. Suurin osa ylöstulleista oli alamittaisia, mutta seassa ui myös isompia kaloja. Homma toimi siten, että uistin piti heittää rannan nilkkaveteen ja ottaa nykien sisään.

Tätä festaria kesti n. 15 minuutin ajan, sitten hiljeni. Päätettiin siirtyä varovasti matalassa ja kivikkoisessa vedessä rannan suuntaisesti samalla kun pommitin rantaviivaa keulasta. Eipä hiljentynytkään, parvi oli vain siirtynyt parikymmentä metriä sivuun edellisestä paikasta ja taas mentiin. Ei ihan samaan tahtiin kuin aloituksessa ja kalatkin olivat selvästi alamittaa. Muutaman takaisin lasketun kalan jälkeen oli kuitenkin aika pistää pillit pussiin, sillä hämärä oli jo selvästi käsillä. Tähän oli hyvä lopettaa. Aiemmin päivällä saadut pari tärppiä kääntyi lopulta kunnon kliimaksiin. Tällä kertaa kalat eivät olleet suuria, mutta tuntui ihmeen hyvältä osua tuollaiseen hetkeen, kun olet tehnyt koko päivän töitä ja epätoivo alkaa viritellä tummaa verkkoaan. Minusta se tuntuu työvoitolta.

-PB Jounin puolesta PB A

Putki katkesi...

2009-12-01T10:27:00.002+02:00

Hyvin alkanut meritaimensyksy katkesi osaltani viime viikonloppuna kun en saanut minkäänlaista kalaa ylös. Viidellä edellisellä keikalla olin jokaisella saanut kalaa (laskin myös alamitat), joten tilastoon tuli se pakollinen todennäköisyys. Saimme vaan varovaisia tärppejä, eivätkä kalat iskeneet vaikka kuinka upotteli. Perho olisi ehkä voinut saada ne ärsyyntymään. Lauantaina sää oli kyllä mitä parhain kalastusta ajatellen, mutta kun kalenteria katsoo, niin on pakko todeta, että loppukautta mennään jo vahvasti vaikka lämmöt ovatkin aika korkeita vielä.

Tämän blogin kirjoittajat ovat hämmästelleet tämän kauden kalojen pulleutta kautta linjan ja ehkä tässä on myös osasyy siihen, että uistimeen ei käyty niin ahnaasti. Kalat ovat jo varsinaisen talvitankkauksen tehneet tai ovat siinä loppusuoralla. Jos esimerkiksi taimenella on 5 silakkaa mahassa kylmässä vedessä, niin sulaminen on hidasta ja tankkaustarve harvempi. Lämpimämmässä vedessä ruoka sulaa nopeammin ja ravintoa tarvitaan tiuhaan. Loppukaudestahan on tyypillistä, että mahdollinen syöntipiikki on hyvinkin lyhyt ja kala pitää saada jopa ärsyyntymällä iskemään jos sillä ei ole nälkä.

Nyt siis vaan rauhallista, jopa hartauteen asti hidastuvaa uittoa ja joulupöydän graavikalat kyytiin! 6.12. taas yrittämään Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Maaginen auringonlasku

2009-11-23T09:28:00.004+02:00

Lauantaina olin pyytänyt Santtu Poutasen keulamieheksi - ehkä vain hänellä oli vanhana surffaajana pokkaa sanoa "kyllä" kun vertailimme sääennustetta. Jälleen olisi luvassa 12-15 m/s lounaismoukaria, kuinkas muuten kun minä pääsen kalaan.

9.00 startti Kaivarista yllättävän miedossa, 7-8 m/s tuulessa. Tsekkasimme vielä matkalla mobiilisään ja ennuste oli aamuyön tunteina päivittynyt varsin mukavaksi. Lisäsin siis Hondaan kierroksia ja siirryimme reippaalla 25 solmun marssivauhdilla ohi Suomenlinnan kohti ottipaikkoja.

Vesi oli noussut noin nollatasoon ja taivas oli lähinnä harmaata tapettia. Välillä huomasimme ns jeesus-ilmiön jossa aurinko paistaa pilven reiän läpi mereen. Veneitä oli vain muutama liikkeellä. Heittelimme luonnonvärisiä Truttia.

Ekoista mestoista tuli 1 varma tälli, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Siirryimme hieman eteenpäin ja kokeilimme itselleni harvemmin heitettyjä paikkoja. Muutaman hetken päästä koukasinkin reilun 40 cm todella pullean alamitan tyynestä. Vuoden kuluttua tämä kaveri on jo tällä vauhdilla todella tuhdissa kunnossa. Muutama liuku ja Santtu ilmoittaa kalasta, pieni tosin tämäkin, taisi olla 36 senttiä. Nätissä kunnossa kuitenkin. Pusun jälkeen hyvää matkaa!

Tässä vaiheessa noin klo 13 tuli kauhea sadekuuro ja todella sakea sumu. Santtu sai vielä yhden tärpin, mutta jostain syystä emme kuitenkaan saaneet lisää tapahtumia tuhnussa. Pieni ruokatauko ja uudelleen mättämään. Heitimme erästä kiertyvää maininkia kun tunsin selkeän ravistuksen, kala pyörähti pintaan ja ampui heti irti. Vaikutti olevan vähän harteikkaampi kuin edelliset. Tästä innostuneena linkosin Trutan liian kovaa kohti rantaa ja se osui kiveen, onneksi tuloksena oli vain pieni halkeama jonka sain paikattua pikaliimalla.

Sää rupesi selkenemään ja samalla kylmenemään. Auringonlaskuun olisi aikaa enää reilu tunti ja päätimme lähteä hiipimään takaisin. Silverin paskaakin paskemmat popniittikaiteet saivat taas kyytiä muhkeissa mainingeissa kohti aloituspaikkoja...

Katselimme juhlavan kaunista auringonlaskua kun kurvasimme niemekkeen taa murtuvan mainingin alapuolen porisevaan pataan. Santtu sanoi, että hänen violetti/hopea/musta Trutassaan on paljon merenpinnan sävyjä. Yhdyin mielipiteeseen. Itse koitin jo hyväksihavaittua sateenkaarisilakkaa. Pari heittoa kunnes Santtu sanoi, että nyt taisi joku kopaista. Pari kammenkiertoa ja vajotus: "Kii on".

Lähes eeppisessä valaistuksessa oli hienoa nähdä pulskan taimenen ilmalento. Tuli melkein tippa linssiin hetken upeutta jälkikäteen mutustellessa. Harvemmin pääsee auringonlaskussa syksyllä kaloja napsimaan. Santtu väsytteli kalan rauhassa ja minä kopaisin sen ylös. Mittaus ja punnitus 52 cm/1,86 kg eli tosi tuhti kaveri. Tämän jälkeen olikin aika sitten nostaa kierroksia ja ajaa kotiin turkoosin taivaanrannan sävyjä ihaillessa. Vaikka itse jäin vailla mittakalaa, niin silti hykertelin tyytyväisyyttä, sillä valo oli todella tervetullutta. Lisää näitä iltoja synkkään syksyyn!

Vihdoin ottikeliä

2009-11-19T11:05:00.004+02:00

Pitkän pohjois/itätuulijakson jälkeen tuulet kääntyivät etelä/länsi akselille. Lämpötila ja vedenpinta lähti selkeään nousuun jopa -50 cm lukemista ollen tänä aamuna enää noin -10 tasossa.

Töihin pyöräillessäni katsoin kaihoten merelle, jossa aamun sumuvaippa piti vielä saaria otteessaan ja vanha maininki kaatui kauniisti kiville. Taimenten on pakko olla otillaan, niin on käynyt aina kun on päässyt tällaisella säällä kalaan. Teki kyllä mieli lähteä siltä istumalta venerantaan, mutta sovitut palaverit on pakko hoitaa...

Tuleva viikonloppu näyttää varsin hyvältä, hieman huolestuttaa ennusteen 9-10 m/s tuuli, mutta se on onneksi oikeasta suunnasta ja toivotaan että laantuisi 5-6 m/s tasoon! Kireitä niille jotka ovat nyt kalassa. Kateeksi käy.

Kyöstikokoa ja muita kehukaloja

2009-11-09T18:37:00.004+02:00

Totta se on! Erilaisten toimien summana: isoonkin meritaimeneen on taas realistiset saumat pääkaupunkiseudun merialueilla. Kuluva kausi on sen viimeistään osoittanut. Hieman tässä ynnäilen - isohkon tai pienehkön otoksen - kuinka asian sitten ottaakin; joka tapauksessa reilun kymmenen aktiivisen venekunnan statistiikkoja.

Vanhempi kaarti rankkeerasi taannoin yli kuutoset "kyöstikoon" kaloiksi. Tuollaisista isomuksista, aivan sattumakaloja lukuunottamatta, on lähinnä voitu unelmoida 2000-luvulla. Nyt tilanne on toinen. Kaudella 2009 on tuon "otantaporukan" veneisiin nostettu heittotaimenet 6,9 kg - 6,4 kg - 6,2 kg. Kyöstikokoa siis!

Lisäksi 5,9 kg, 5,7 kg ja 5,3 kg täydentävät komeaa riviä. Kolmen - viiden kilon haarukkaan osuu sitten jo arviolta parisenkymmentä taimenta. Ja karanneet...

Jeesustelun välttämiseksi hehkutettakoon tähän kohtaan: myös kutukaloja ui meressä varmasti vastaavassa suhteessa verrattuna viimeiseen vuosikymmeneen, kenties kahteen. Ja kutumahdollisuudet ovat vastaavana aikana, kiitos arvokkaiden ponnisteluiden ja onnistuneiden päätösten, jopa moninkertaistuneet.

Monen mertsariharrastajan (mukaan lukien allekirjoittanut) mieleen hiipii välillä väistämättä ajatus: Onko tässä blogikirjoittelussa hehkutuksineen mitään järkeä kalastuspaineen ja ryysiksen vesillä yhä vain kasvaessa? Epäitsekkäästi ja pidemmällä tähtäimellä fundeerattuna - mielestäni on.

Meritaimen merkittävänä urheilu- ja vapaa-ajankalastuksen kohteena saa yhä lisää ansaitsemaansa huomiota. Kirjoitukset ja raportit kutujokien ja -purojen kunnostushankkeista sekä nousuesteiden ohittamisista ja raivaamisista herättää aivan uusiakin tahoja ymmärtämään sekä uhat, että myös mahdollisuudet. Luonnonkannan elvytyksen lisäksi myös istukkaiden laatuun ja järkevimpien istutuspaikkojen puntarointiin satsataan enenevässä määrin.

Aika kauas otsikosta tarinointi jo lipesi. Suunta on joka tapauksessa hyvä, kaikilta kanteilta. Monia hienoja elämyksiä ja kokemuksia on jatkossakin luvassa meritaimenen etsijöille!

Mikko (MQ):n puolesta -PB A

Voimaa kuin pienessä kylässä

2009-11-03T08:51:00.005+02:00

Suomenlahden meritaimenten ruokatilanne on ilmeisesti tällä hetkellä hyvä. Tämä sunnuntaina saatu esimerkkiyksilö oli poikkeuksellisen tuhdissa kunnossa, sillä 66 cm pituuteen venähtänyt kala painoi peräti 4,620 kg. Voimaa oli kuin pienessä kylässä ja siimaa lähti kelalta pariin otteeseen kolmisenkymmentä metriä, eikä väsymisen merkeistä ollut vielä tietoakaan. Kalan paksuus oli ns. todellinen, sillä vatsassa oli vain kaksi silakkaa. Fileistä tuli liukurin mallisia, eikä rasvaa ollut kertynyt paljoakaan vatsapuolelle.

Myös pienemmissä kaloissa näkyy vantteruus ja voima. Tämän kevään istukkaat ovat jo nyt niin hyvässä kunnossa, että ne eivät todellakaan tule vauhdilla kelaten veneen vierelle, vaan hanttiin laitetaan ihan tosissaan. Asian huono puoli on se, että kalat repivät itseltään suupielet rikki jos ylösotto on liian väkivaltaista. Nyt etenkin kuitusiimojen käyttäjien on syytä avata kalastusjarru löysälle. Täysin venymätön siima yhdistettynä tiukkaan jarruun, tekee kaloihin todella häijyä jälkeä. Näitä suupielensä menettäneitä on tullut yhä enemmän, joten ottakaamme kalat ylös vastedes mahdollisimman varovasti, ettei toimintamme aiheuta kaloille turhaa kärsimystä.

Kaikille kireitä siimoja syksyyn.

-PB Jounin puolesta PB A

Ennätykset on tehty rikottaviksi

2009-10-27T21:21:00.008+02:00

Edellisen mp-reissun jälkeen päätin kytätä kelit kohdalleen. Pitkään oli tuullut pohjoisesta ja idästä, ja kalaraportit sen mukaisia. Lauantaina Foreca ennusti uuden matalan saapuvan. Siihen olisi nyt siis iskettävä, jos kauden avauskalan mieli veneeseen. Sunnuntaina kaikki näyttikin putoavan kohdalleen ja hyviä raportteja tulikin mereltä. Vaihdoin kelaan uudet siimat, sillä olihan harmaantunut, yli 5 vuotta vanha PP jo aikakin vaihtaa. Seuraavana päivänä olisi kolmen tunnin ikkuna vesille.

Aamulla nuorin tyttö ensin kouluun ja sitten menoksi. Rannassa hämmästyin, vesi olikin laskusuunnassa ja alle normaalikorkeuden. Ensimmäinen paikka oli tyhjä, enkä varmaan ollut ensimmäinen kävijä sillä kello oli jo 10.30. Ajoin ulommas, mutta sielläkin oli toinen vene joka oli juuri tekemässä lähtöä länteen päin. Ei auttanut, pakko yrittää. Siispä Joonaksen toistotaktiikka mielessä, nöyränä yrittämään muiden jäljiltä.

Eka spotti, ei mitään. Toka spotti, ei mitään. Siirryin kohtaan josta en koskaan aiemmin ollut saanut kaloja. Mutta joku kuulemma oli saanut, ja ison, vuonna yks ja kaks. Viisi heittoa, ei mitään. Veneen korjaus ja vielä yksi heitto ison kiven viereen, nyt tuulen puolelle. Sitten pamahti. Kala riuhtoi pinnassa paikallaan, painoin vavan kärjen alas ja hölläsin jarrua. Vauraampi kala oli iskenyt ja sainhan sen vihdoin uimaan ilman hyppyjä. Noin viiteen minuuttiin en nähnyt kalaa joka ui yllättävän rauhallisesti ja kaukana veneestä. Korjasin venettä ulommas. Hitaasti sain kelattua kalaa lähemmäksi, ja lopulta näin kun komea taimen tuli lähes luovuttaneen näköisesti kohti pintaa ja venettä. Vapa pystyyn ja haavi iskuvalmiuteen.

Kaikki näytti liiankin hyvältä ja juuri kun yritin haavata, kala kääntyi. Yritin uudelleen pyrstö edellä ja sillä tuloksella, että puolet kalasta oli jo haavissa kun se päätti toisin. Kala syöksyi noin 20 metriä ulos merelle jarrun huutaessa hoosiannaa. Tsiisus, sehän oli todella iso! Sydän hakkasi toista sataa kun vakuutin itselleni, että uita, uita, uita ja uita. Sitten noin kymmenen minuuttia hermoilua ja rauhallista uittoa. Lopulta sain kalan veneen vierelle, mutta ei. Vielä viiden metrin syöksy, sydämen pysäyttävä käännös, ja taas rauhassa takaisin kohti venettä. Nyt oli hetki koittanut. Kala haaviin ja veneen lattialle… ei juma, täähän on valtava!! Riemun kiljaisut ja pappia peliin. Punnaaminen keinuvassa veneessä ei onnistunut, joten ajoin tyyneen ja uusi yritys. Kauden avauskala ja uusi enkka oli tosi. Nyt se kirjataan lukemiin 6,2 kg ja 88 cm. Ja sen kalan pyrstön kokoa ei voinut kuin ihmetellä. Hillitön mela, oma handu jäi kirkkaasti toiseksi.

Ihiksen puolesta, -PB A (Ja suur-onnittelut komeasta kalasta!)

Oli synkkä ja myrskyinen yö

2009-10-22T09:49:00.004+03:00

Tai ei se oikeastaan ollut synkkä, ei myrskyinen, eikä edes yö. Vaan elettiin vappuaaton aamua vuonna 1991 mökillä Kustavissa. Kello oli viisi, kun starttasin neliheppaisen peräprutkun käyntiin ja lähdin puskemaan sumusateiselle merelle hopeiset ajatukset päässäni. Tuolloin vajaa kaksikymppinen, intoa täynnä oleva nuori mies ei ollut saanut vielä kokea sitä jumalaista tunnetta, jonka meritaimen siiman päässä vastustajalleen antaa.

No bensahan siitä tuupparista sitten loppui jo 200 metrin jälkeen, joten airot käteen ja hartiavoimin eteenpäin. Soudin erääseen saareen, hyppäsin paatista ja otin virvelin olalle. Muutamien heittojen jälkeen se sitten tapahtui. Sinipinkkivalkoinen Dardevle oli näyttänyt paholaisen kyntensä, ja siiman päässä louskutti tuhdin kokoinen mertsari. Väsyttelyssä kului oma aikansa, jonka jälkeen talutin kalan soraiselle rannalle kuin kokeneempikin saamamies. Sammakon lailla hyppäsin kalan päälle, iskin sormet niskaan kuin kotka konsanaan ja heitin saaliini parin metrin päähän turvaan. Riemunhuutojen ja papin kumahdusten jälkeen soutureissuni paluuosuus sujuikin sitten huomattavasti nopeammin mitä olisin Mercuryllä edes päässyt. Tuo ensimmäinen meritaimeneni painoi kaupan puntarilla 4,980 kg, veret laskettuna.

Seuraavien 13 vuoden aikaan mahtui lukuisia nelosia, kolmosia, kakkosia ja niin edelleen, mutta. Viimeisen noin viiden vuoden aikana on saaliit mökillä selvästi vähentyneet, valitettavasti. Vedet ovat salavaivihkaa rehevöityneet, särkikalat lisääntyneet ja mertsarit kaikonneet, ainakin minun kalapaikoiltani. Syitä tähän on haettu hylkeistä, merimetsoista, istutusten puuttumisista ja vaikka mistä – varmaa vastausta en ole vielä saanut. Oli miten oli, kyllä vituttaa. (Ja niin tekisi vielä enemmän, mikäli en asuisi pääkaupunkiseudulla missä kalaa onneksi vielä riittää.) Mielenkiinnosta kuulisin myös muiden siellä suunnalla mertsareita kalastavien kommentteja ja näkemyksiä aiheesta. Jospa vika onkin isännässä itsessään, mene ja tiedä.

Ei ihan pelkkää negaa; Kuluva vuosi on antanut pienen toivon kipinän paremmasta tulevaisuudesta. Heittopäiviin nähden voinen jopa pitää ihan ok-saaliina toissa viikonlopun 50 cm yksilöä, sekä keväällä saamaani n. 3,5 kg kristallin kirkasta kalaa. Tutkimukset mökillä jatkuvat jo ensi viikolla, en siis ole vielä luovuttanut - tietenkään.

-PB A

Kandee mennä kalaan

2009-10-20T19:35:00.007+03:00

Kun tuohon Antin ao. tekstin jatkeeksi kirjattakoon meidän porukan sunnuntain actionit, (joista useat sijoittuvat aikavälille 12–14) niin voi vain sanoa että kandee mennä kalaan - mihin päivän aikaan tahansa.

Toistakymmentä taimentapahtumaa kolmeen eskimoon* antaa hyvää uskoa tuleville syysreissuille. Keskikoko meilläkään ei huimannut, isoimmat kuitenkin mukavat 57 ja 59 cm. Uistimen suhteen ei kala ollut kovin nirsolla päällä. Hampaisiin kelpasi niin Trutta kuin Vickekin, ärsykevärisenä tai luonnonsävyisenä.

Joten eiköhän julisteta viimeistään nyt syyskausi alkaneeksi. Kyllä merellä on mukavaa! (etenkin kun vesi on riittävän kylmää)

-PB A

*uusi termi "hyvinvoivan" näköiselle, kesän lämmöt taakse jättäneelle ja kasvoistaan(kin) hieman pyöristyneelle kalamiehelle.

Onneksi on 50 cm alamitta

2009-10-19T12:04:00.002+03:00

Eilen kalassa, tällä kertaa vanhoilla kotivesillä Hki-Espoo-linjalla. Hyytävän kylmä koillistuuli, mutta hyvä pilvisyys ja edellisen päivän hyvät tapahtumat kavereilla antoi odottaa paljon. Päivästä ei muodostunut meille mitään kovin eeppistä, sillä saimme lähinnä jallittaa alamittaisia kaloja. Tapahtumat olivat heti aamulla ja illalla. Päivän tunnit 12-17 heitettiin tyhjää niin tyynessä kuin tyrskyissäkin. Rövarenin ja Stora Herrön välissä näimme myös pariinkin otteeseen tosi ison uroshallin - ehkäpä se oli popsinut isot taimenet?

Taas tuli todettua, että alle 50 cm taimen on oikeasti todella pieni ja saisi mieluiten jatkaa kasvuaan. Rannassa kuulee aina ohikulkijoiden ja sunnuntaikalastajien ihmettelyä, että miksi ihmeessä laitamme alle 50 cm kalat takaisin. Siksi, että sellainen kala ei ole vielä ehtinyt lisääntymään eikä siinä oikeasti ole juuri mitään syötävää. Eikä sellainen vedä siimankaan päässä kovinkaan lujaa. Eli hyvät ystävät, älkää ottako niitä alamittoja kyytiin. Antakaa niiden kasvaa rauhassa kunnon taistelijoiksi, joista on iloa niin siiman päässä kuin keittiössäkin.

Kynttilä ja Possu

2009-10-12T12:03:00.006+03:00

Sunnuntai vaikutti hyvältä päivältä lähteä meritaimenkalaan. Tuuli ei ollut kova, joskaan ei mistään ihannne suunnastakaan. Koilisesta henkäili jotain kolmee metrii sekunnissa ja aurinkokin paistoi. Kotoa lähtiessä ja kahvia termariin kaadellessa mittari näytti kuutta astetta pakkasta. Vilpoisaa siis, mutta merelle on päästävä. Kamat pakattiin autoon nopeaasa tahdissa ja suunta kohti satamaa.

Paikka, missä oli määrä kalastaa oli kummallekkin kalastajalle uusi ja sijitsee itäisellä puolella Suomenlahtea. Matkaa satamasta tulee reippaasti yli 20km, joten kovilla keleillä sinne ei ole edes mielekästä lähteä. Aurinkokin oli jo lämmittänyt ilman, joten pakkasista ei ollut haittaa tällä kertaa, mitä nyt veneen ikkunat sai skrabata. Jo ensimmäisiä paikkoja kolutessamme huomasimme paikan potentiaalin. Toinen toistaan hienompia kivikoita ja saaren kärkiä. Jo pitkältä näki, että tossa menee varmasti vedenalainen penkka tonne ja tonne..

Kalapaikoille on aina keksitty omia lempinimiä, joista karikon tai jonkun saaren reunan tuntee. Nyt uusilla paikoilla pyöriessä ne ovat vain ”stora lilleröitä” yms. mitä nyt kartassa lukee. Tämä alue kuitenkin alkoi heti kehittää lempinimiä; ”Persilija, Bryleekakku, Marjapuuro, Vähämarjapuuro, Marjapuuronmatala, Paskasaari… "

Olimme kiertäneet saaria pari, kolme tuntia ja saldona oli jo 2 nättiä taimenta. Toinen alamittainen ja toinen 62cm/2,6kg. Useampi tapahtuma oli siihen vielä päälle. Itse heittelin lähinnä omatekoisia lusikoita ja Truttia, Eliaksen keskityttyä 24g. Suomenlahti Salamanderin paiskomiseen. Tällä salamanterilla tulikin suurin osa tapahtumista, mm. molemmat ylös tulleet kalat.

Tulimme erään saaren etelä-reunalle, joka ei silmään näyttänyt niin hienolta, kuin monet muut alueella olevat paikat. Ekojen heittojen jo läiskiessä veden pintaa, katseeni haroo jo pidemmälle. Olisiko tuo riutta mahdollisesti parempi paikka..?? Samalla riutan kupeessa läjähtää ilmaan ns. kynttilähyppy, eli taimen kohtisuoraan ylös ja korkealle. Perässä tulee vauras ja pullea taimen, useampi kiloinen. Possu ei hyppää niin korkealle, vaan juuri ja juuri näyttää komean vartensa. Tämän paikan siis ristimme yksinkertaisesti: ”Kynttilä ja Possu”. Paikkaa heiteltiin tietenkin hartaasti, mutta emme saaneet tästä tapahtumia. Vastapuolen saarta kyllä karkuutin pienehkön tanteron, mutta tämä ei varmasti ollut kumpikaan aiemmin hyppivistä kaloista.

Miksi taimen hyppää merellä? Ei ole harvinaista, varsinkaan näin alkusyksystä, kun näkee taimenen loikkivan. Ei siis uistimessa kiinni olevana, jolloin hypyt ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, vaan ihan omia aikojaan. Tässä meidän kyseisessä tapauksessa oli aika ilmiselvää, että isompi ajoi pienempää takaa ja tämä selittää komeat loikat. Useinhan kalat vaan hyppivät yksinään. Jääkö jahtaava kala siloin pinnan alle, vai onko hyppy jotain muuta?

Yhtä kaikki, kyllä merellä on aina mukavaa…

Lähteminen kannattaa aina...

2009-10-12T09:20:00.005+03:00

Jörn Donnerin lohkaisua mukaileva otsikko on varmasti totta. Jo se, että saa yrittää pyytää meritaimenta uskomattoman kauniilla rannikollamme on hienoa. Mutta se vasta hienoa on kun nirso meren hopeanuoli hyväksyy tarjotun ruokalistan.

Olin sopinut sunnuntaina Pasi Taposen kanssa taimenreissun Porvoon alueen laajaan saaristoon. Keli ei ollut tällä kertaa moukaria, mutta sitä toiseksi paskinta eli aurinkoa ja kylmää. Irtauduimme rannasta klo 11, sillä mielestämme hyytävässä aamussa ei ollut järkeä kalastaa. Sää oli upean aurinkoinen ja tuulta noin 5 metriä luoteesta hitaasti itäänpäin kääntyen. Vedenkorkeus oli +25 ja pysytteli noin klo 15 asti siinä kunnes lähti jyrkkään laskuun. Periaatteessa siis munat pataan -keikkaan kaikki mahdollisuudet...

Heittelimme aivan saaristovyöhykkeen uloimpia puisia saaria ja niiden lähialueen kiviriuttoja. Sähkömoottorin surratessa pystyimme helposti koluamaan toinen toistaan upeampia kirkasvetisiä kivikoita. Mikäs siinä keulamiehenä ollessa! Vaihdoin hyrräsettiini tuoreen sateenkaari-Trutan (sininen, punainen, keltainen, hopea) ja uskoin tämän värin antavan kalaa.

Klo 1230, pari heittoa poterossa, jonka reunaa suojasivat kivet ja josta korkean veden aikaan vesi pyyhkii yli. Kaiken järjen vastaisesti paikka oli suojan puolella vaikka tuulta tuskin oli. Toisella heitolla tunsin selkeän tönäisyn. Olin hiljaa ja jatkoin kelausta pari metriä - pysäytys ja "kii on". Nätti kala samantien ilmaan ja räikkä ritisi. Muutaman kunnon syöksyn ja hypyn jälkeen Pasi haavasi kalan tyylikkäästi. Puntarille ja mittaus: 1970 g ja 57 cm. Erikoista kalassa oli sen haaroittunut pyrstö, joka ei kuitenkaan tuntunut menoa haittaavan. Ilmeisesti hylje käynyt jossain vaiheessa kopaisemassa...

Olimme todella iloisia saaliista näinkin haastavissa olosuhteissa. Nyt oli aika tahkoa samaa poteroa lisää. Muutaman heiton jälkeen Pasi ilmoittaa kalasta. Kunnon pärinä ja syöksyminen, mutta kala on voimiinsa nähden valitettavan lyhyt 45 cm. Mutta kala kuitenkin ja nyt oli kummaltakin apina pois selästä.

Heitän taas Trutan kivikkoon. Nyt otti on jo todella karski ja vapa taipuu kunnolla. Muutama sekunti tästä ja 17-vuotisen taimenurani ällistyttävimpiä tapahtumia: todella roteva 3,5 - 4 kg taimen hyppää suoraan meitä päin uistin suussa ja kaikki siimat ilmassa! Olimme kummatkin aivan pökerryksissä. Noin 10 metrin siima oli kokonaan metrin korkeudella ja kala iskeytyy veneen viereen kuin paistinpannu. En voinut muuta kuin kelata löysät pois ja päivitellä. Uskomaton suorite. Kala hyppäsi varmaan noin kahden metrin hypyn ja pystyimme selkeästi näkemään sen kirkkaassa valossa. Harmi, ettei pysynyt.

Vaihdoimme erityyppiseen paikkaan ja emme saaneet tuntiin täpyäkään. Palasimme vanhalle rikospaikalle ja heti mulla taas kiinni. Ehdin nähdä vaan pyrstön ennen irtoamista, noin 50 cm kala. Evästauko paikalla ja Pasi heittää lähes rantaan: 3 taimenta näykkii kilpaa uistinta ja se kääntyy poikittain eli "poikittainen maila" kuten Hakalan Jaska asian ilmaisee. Onneksi kalat ovat pieniä. Uskomaton paikka. Kaikki kalat läjässä 100 metrin sisällä. Heitän vielä itse uudestaan, alamittainen seuraa veneen viereen ja iskee. Onneksi saan pompoteltua sen irti. Pasilla vielä yksi kala kiinni, mutta pieni, noin 40 cm.

Kello oli noin 15 ja ajattelimme lähteä vähän muualle välillä. Ajoimme välisaariston ulkoreunoille. Laitoin vaihteeksi haspeliin kiinni klassikon: Kilohailin. Heitin vedenalaisen luiskan päälle kiertyvän aallon taakse: "kii on." Pintapyörteet, syöksy ja irti. Veikkaan, että kala pääsi niin matalaan veteen, että koukun kulma oli huono. Ja omaksi hölmöydeksi pitää sanoa se, että koukku oli varakoukku, jonka olin unohtanut vaihtaa ohuempilankaiseen. Selkeä mittakala.

Siirrymme seuraavaan paikkaan ja Pasilla vielä yksi kala käy kuopimassa. Tuntui, että mitä myöhempään päivään meni ja mitä alemmas vesi laski, niin sitä vähemmän kaloilla oli tappajan vaisto. Emme iltapäivän tunteina saaneet kaloja pysymään millään.

Kalastusaika 11-17.30, 10 tapahtumaa aurinkoisessa kelissä. Ei voi valittaa. Ehkä tärkein havainto oli se, että löysimme riutan, josta vesi virtasi läpi kaikilla tuulilla ja joka oli riittävän syvä tarjotakseen suojaa. Vedenlämpö oli tasainen 10,5 - 10,8 Lowrance-astetta.

Jos sama meno jatkuu, niin voinen pikkuhiljaa todeta: "Graavia, komisario Palmu"

VAIN KAHDEN TUNNIN TÄHDEN...

2009-10-05T09:35:00.002+03:00

Sanottiin mulle lauantaina kotona kun kuumeissani nettasin säätietoja ja olin Jouniin yhteydessä reaalikelin suhteen. Oltiin tultu kotiin 1630 ja ajattelin, että nyt kun moinaa ennen myrskyä, niin pakkohan sitä on käydä kokeilemassa 10 minuutin päässä olevat lähimestat! Kuten ehkä tämän blogin lukijat tietävät, niin meikäläinen kalastaa noin 7 kertaa kymmenestä hirveässä moukarissa...

Eli tuumasta toimeen, irtauduin yksin Kaivopuiston rannasta klo 17. Keli oli todella lupaava, vesi nousussa, vedenlämpö noin 10 astetta ja maininkia. Tuuli oli tauonnut kuin seinään ennen myrskyn tuloa. Lyijynharmaa taivas ja ruotsinlaiva horisontissa kaahasin ekalle mestalle. Laitoin lyijynharmaan Ismo Zalsan kiinni ja heitin. Heitin toisen kerran ja nyt oli kiinni. Huomasin heti että kala ei ollut iso, mutta pääasia että jotain tulee. Kala ylös ja mittaus: 44 cm ja takaisin.

Jatkoin heittelyä mukavassa swellissä ja kahdeksas heitto toi taas kunnon pärinän siiman päähän. Tämä kaveri oli kovempi veivaaja, mutta silti aika pieni. 47 cm. Takaisin. Kello oli nyt 1735 ja noin reilu tunti vielä peliaikaa. Kiersin saaren toiselle laidalle ja liu'uin reunan heittäen Matiakselta tilaamaani omaa Trutta-väriäni, jossa keltaisen, hopeisen ja punaisen liitto. Ei mitään noin puoleen tuntiin.

Kello 1815 heitin samaan kuohuun kuin aikaisemminkin ja nyt tärppi oli huomattavasti rajumpi. Kala ilmaan ja totean ilmapunnituksella noin 2-2,5 kg kalaksi. Nyt rupesi jo jännittämään kun olin yksin liikkeellä (mitä hyvin harvoin teen) ja haavaus olisi vaikeaa. Maininki oli ruvennut pikkuhiljaa kasvamaan ja vähän väliä tuli vihaisia puuskia, jotka ennakoivat myrskyn olevan lähellä.

Väsyttelin kalaa kaikessa rauhassa ja olin jo varautunut haavimaan. Vene oli kulkeutunut vaarallisen lähelle kiviä ja jouduin ottamaan pakkia. Kala pysyi vielä tässä vaiheessa hyvin kiinni. Sitten olikin h-hetki: yritin haavausta kerran, en onnistunut. Kala meni veneen alle. Jouduin taas ottamaan pakkia ja torpedo suuntasi suoraan perään siiman löystyessä. Tämän jälkeen sain vielä kerran kalan pintaan ja yritin haavata, mutta se pääsi irti samalla hetkellä kun haavi osui veteen...

Ei voi mitään. Kello oli jo lähes 19 ja karautin pois myrskyn alta, joka sitten seuraavana yönä nousikin varsin hurjaksi.

Tästä voidaan taas vetää se johtopäätös, että kelillä on väliä. Kuinka monta tuntia sitä onkaan heittänyt turhaan paskassa kelissä kun nyt menee optimikelillä ja saa 3 tapahtumaa alle 2 h sisään...no, onhan nyt sitten syyskausi auki!

Kylmenevää kyytiä!

2009-09-24T23:28:00.005+03:00

-Pekka Pouta madaltaa ääntään ja vähän pudistelee päätäänkin. Suomen kansa synkistyy. Ensiräntä luvassa eteläänkin. Vaan mertsariukon naamalle ilmestyy leveä hymy - vihdoinkin vedet jäähtyvät ja päästään taas tositoimiin!

Syyskausi aukesi omalla kohdalla tänään torstaina. Aika laajalla sektorilla tuli haravoitua pääkaupunkiseudun läntisiä vesialueita. Vaikka lämmintä vettä lienee reilu massa koreakelisen loppukesän ja keskiarvoista ylöspäin poikkeavan alkusyksyn jäljiltä, yllättävän äkkiä viilenevät yöt ja reippaat tuulet sotkevat pakkaa. Kiva niin.

Alhaisin vedenlämpö, johon osuin, oli huimat 11,8 astetta. Todella raju pudotus tuttujen aivan lähipäivinä raportoimiin lukemiin. Läpikäydyistä heittopaikoista löytyi korkeimmillaankin 13,5 asteista vettä. Toki kalastus painottui kohtuullisen ulos. Ja kylmää oli meininki hakeakin.

Ja tänään tuli heti jo onnistumisiakin: 2 kalaa, lämpötiloista 13,3 ja 12,5. Eli hieno alku syksylle, ja toisaalta lupaava jatko upealle keväälle. Ensi viikon alkupuolelle ennustettu keli startannee syyssesongin kunnolla vauhtiin. Ja eikun vesille!

-Mikko (MQ):n puolesta PB A

Uudessa Kalastus-lehdessä artikkeli meritaimenen syyskalastuksesta

2009-09-23T14:13:00.009+03:00

Juuri ilmestyneessä Kalastus-lehdessä on PB Jounin syväluotaava kirjoitus taimenen syyskalastuksesta.

Jutussa käydään läpi muun muassa taimenapajat kuukausijaksottain aina syyskuusta joulukuuhun. Mielenkiintoista luettavaa on myös uistimen koukun koosta ja sen merkityksestä ylössaanti-prosentin paranemiseen.

Eikun hopihopi hakemaan oma painoksesi jostain asiansa tuntevasta kalastustarvikeliikkeestä.

-PB A

Edit:

KALASTUS-lehti on ilmaisjakelulehti - tiedoksi niille jotka sitä eivät vielä tienneet. Ja alla olevaan Anonyymin kysymykseen vastaus: Nettiversio tuoreimmasta lehdestä ilmestyy mm. Kalamies.comiin aina parin viikon viiveellä.

Edit 2:

Eli uusin nettiversio ei ole uusin numero, vaan aina edellinen - pahoittelut sekaannuksesta.

Syyskauden alkua odotellessa

2009-09-17T10:24:00.016+03:00

Sillä aikaa ennen kuin vedet jäähtyvät parempiin lukemiin ja mertsarimies odottelee kauden alkamista, niin alla olevasta linkistä voi hakea fiilistelyä pahimpaan poltteeseen. Norjalaisen live-webcamin kautta voi seurailla lohien elämää Suldalslågenin virrassa.

Ja peeäs. "Kirjoittajaksi Meritaimenblogiin" -rekry on edelleen voimassa - tervetuloa!

Laxen Live: http://www.vgtv.no/?id=23021&category=43

Syystervehdys

2009-09-09T11:34:00.006+03:00

Kesä meni taas hujauksessa ja on aika palata kauan odotetun harrastuksen pariin.
Virallisesti alkaneesta syksystä huolimatta, päivä- ja yölämpötilat ovat vielä niin kesäisissä lukemissa, että merivesi ei jäähdy kovin nopeasti. Tällä hetkellä ulkomeren reunalla veden lämpötila on noin 14.5c - 16c asteista ja ehkä ajankohtaan nähden tavanomaista kirkkaampaa. Kalaa sieltä on silti mahdollista saada ja ensimmäiset on saatukin. Sopivalla kelillä näkee myös komeita hyppyjä ja pintakäyntejä, mutta syönti ei ole millään muodoin vielä aktiivista. Seurataan säiden kehitystä ja toivotaan nopeaa muutosta viileämpään suuntaan. Tästä tämä lähtee.

Blogi kesälomalle

2009-06-11T11:01:00.002+03:00

Näin se kevät taas vierähti ja pian juhlitaan keskikesän juhlaa - juhannusta. Kesälomien ajaksi blogi epäilemättä hiljenee ja uuteen vauhtiin päästään taas alkusyksystä. Kesällä tietysti kalastellaan myös taimenta, mutta virtavesissä.

Tosin, meritaimenkauden jatkoon ei ole mitään estettä. Meriveden lämpötila ei ole vielä liian korkea taimenelle ja sinnikkäimmät kävijät saavat edelleen kaloja, ja ”iltatähteenkin” on vielä täydet mahdollisuudet. Kalaa mielivän on kuitenkin oltava aamun- tai illan virkku, sillä paras syöntiaika osuu auringon nousun- ja laskun aikaan. Todellisuudessa kuitenkin virka-aikana työssäkäyvän kalamiehen on nostettava arkikalastuksesta suosiolla tassut pystyyn, koska muutoin päivän pituus venyy kohtuuttoman pitkäksi.

Nautinnollista kesää lukijoille ja kirjoittajille.
Tavataan viimeistään syksyllä.

Kirjoittajaksi Meritaimenblogiin?

2009-06-03T11:49:00.015+03:00

Takana on kohta 3 kuukautta blogiin kirjoittelua, joten on pienen tilannekatsauksen aika.

Tarinoita, raportteja ja spekulointeja on kasassa jo ihan mukavasti, silti uudet näkökulmat ja tuoreet kertomukset ovat aina tervetulleita. Siispä jos tunnet halua ryhtyä blogin kirjoittajaksi niin tervetuloa. Juttuja meritaimenen kalastuksesta ei ole mielestämme koskaan liikaa.

Niinkuin mertsarimiehen perusluonteeseen kuuluu, emme kirjoita blogiin ihan-mitä-sattuu-huttua, vaan asiapitoista sisältöä rakkaaseen aiheeseen liittyen. Emme myöskään arvostele (ainakaan kovin kriittisesti) toisten näkemyksiä, vaikka omia annammekin. Huumoria sen sijaan saa, ja mielellään tulisikin olla. Olkoon kirjoituksesi sitten reaaliaikainen päivärapsa tai pidempi analyyttinen selostus meritaimenen aktiivisuudesta pilvisellä kelillä, tulee se olla asianmukaisesti kirjoitettu. Periaatteessa sisältöön ei ole muuta rajoitusta kuin että aiheena on meritaimen ja kaikki aiheeseen liittyvä. Eikä sekään nyt ihan niin tarkkaa ole, jos haluat vaikka kommentoida esimerkiksi kalastuslupakäytäntöä Suomen merialueilla. Eli jos on tarve ja halu mennä hieman ”off topic”, niin siitä vain. Kuitenkin esimerkiksi tarinat siitä 2,5 kg enkkahauesta ja vastaavat erikala-aiheet jutellaan jossain muissa foorumeissa.

Toimintamme on luonnollisesti täysin vapaaehtoista, joten kirjoita silloin kun siltä tuntuu ja siitä mistä haluat.

Kirjoittaa voit omalla nimellä, nimimerkillä tai nimettömänä - kuinka vain. Lähetä juttusi, kysymykset tai palautetta osoitteeseen anttu.bruck (at) kolumbus.fi.

Meritaimenblogissa käy päivittäin noin 100 ja parhaimpina yli 650 lukijaa. Kiitos kaikille lukijoille ja kirjoittajille tähänastisesta.

-PB A

Lopun alkua - vai onko sittenkään?

2009-05-28T22:14:00.005+03:00

Ehkäpä vuosisadan tai -tuhannen, kuinka vain, upein meritaimenkevät lähestyy loppuaan. Tulevan viikonlopun helteet saavat monen mertsarimiehen julistamaan kauden päättyneeksi. Kalastuksen osalta katseet käännetään jo tulevaan syksyyn. Mielessä pyörii, millaisia mörköjä kevään isomukset ovatkaan kesän silakkakuurin jälkeen...

Päättyykö kevätkausi sitten jo? Uskon (ja toivon), että ei. Toki vesi lämpenee vinhaa vauhtia lähipäivinä. Silti, tuulten jälleen sekoittaessa vesimassaa, yllättävänkin viileää vettä pukkaa vielä pintaan. Syöntipiikit luultavimmin keskittyvät yhä enemmän hämärän aikaan. Aamu ja ilta korostuvat. "Yliyön reissut" pimeimmän hetken saaritaukoineen ovat ainakin allekirjoittaneen mielessä - jos ei muuten, niin kiinnostavina kokemuksina.

Faktaa on, että silakan kutu vetelee viimeisiään. Pääparvet painavat pian kohti ulappaa. Silti, silakkaa pyörii sisempänäkin vielä jonkin aikaa. Ja, vieläkin pidempään, osa taimenista jää hetkeksi ihmettelemään muuttunutta tilannetta - mihin se ruokapöytä oikein katosikaan?

Totta on myös, että lohet saavat kohta seurakseen ulkomeren syönnösalueille meritaimenen. Vaikka kuinka optimistisesti yrittäisi asiaa pyöritellä heittokalastajan kantilta.

Taannoin tekijämiehet onnistuivat yhyttämään taimenia jopa läpi kesän. Pimeimpinä hetkinä kaloja nousi ulkokakuille päivystämään. Itse arvelen, että istutuspaikkojen muuttumisesta (sisemmäksi) ja sitä seuranneesta kalojen käyttäytymismallin vaihtumisesta johtuen noita tilanteita tapahtuu aiempaa harvemmin. Itse asiassa muutamina viime kesinä on kuhanuistelijan vaappua viety riehakkaammin - ylöskin on kaloja saatu. Ota tuosta nyt sitten selvää.

Ja sitten on vielä viileämmän veden kumpuamistilanteet saariston reunamilla. Ken sellaiseen osuu, saattaa kohdata elämänsä ikimuistoisimman hetken. Kiikkustuolikamaa.

Oma havaintoni on, että parinakin keväänä lähivuosina taimen on tuntunut "hyppäävän" ulomman saariston "yli" suoraan avomerelle. Tietyt "salettivyöhykkeet" eivät olekaan antaneet kunnolla kalaa oikein missään vaiheessa kevättä. Syksy on sitten kuitenkin ollut taas aivan toinen juttu ja taimenen liikehdintä normaalimpaa. Tai ainakin totutumpaa.

Tosiaankin, kunhan alkava korkeapaine jossain vaiheessa taas väistyy, sitkeä yritys saattaa vielä saada palkintonsa kevätkauden kalkkiviivoilla. Ja enteitä on, että kyseessä on ns. kova paketti, jouluterminologiaa lainatakseni.

Mikko (MQ):n puolesta -PB A

Vielä yksi heitto...

2009-05-18T06:43:00.007+03:00

Usea meritaimenaktiivi tulee muistamaan kuluvan kevään suurtaimenten keväänä. Isoa taimenta on nyt merellä paljon ja melkeinpä päivittäin kuulee uutisia isoista kaloista. Se onnekas joka on osunut tänä keväänä silakkaparven läheisyydessä syönnöstäviin meritaimeniin, on saanut kuunnella kuinka kelan räikkä laulaa Hoosiannaa. Tunne on pökerryttävä kun yhtäkkiä kelaus pysäytetään kuin seinään ja vastaiskussa vapa taipuu niin, että korkit rutisee käsissä. Sitten lähdetään, eikä siinä turistina ollessa oikein voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Ison kalan ylösotossa on se paha puoli, että pitkän väsytyksen aikana koukku kalvaa reikää minuutti minuutilta suuremmaksi. Sen jälkeen ei yleensä tarvita kuin, että kala tekee 180 asteen käännöksen ja kaikki voi olla hetkessä ohi. Tapahtuneen jälkeistä tunnetta ei oikein osaa sanoin kuvailla muuten kuin, että tyhjältä tuntuu. Toisaalta, jos saat kalan ylös, on polvet yhtä vatkulia pitkän aikaa. Näin kävi itselleni menneellä viikolla. Muistellaanpa hieman tätä hienoa hetkeä.

Yhden aikaan laskettiin Jounin kanssa vene ja kalaan päästiin noin puolta tuntia myöhemmin. Pitkälle ei ollut aikomusta tässä vaiheessa lähteä, sillä Juha piti hakea vielä samasta rannasta muutamaa tuntia myöhemmin. Keli oli taas - se hankala. Aurinkoa taivaan täydeltä, tuulta sentään sen verran, että pinta oli rikki, mutta suunta väärä -koillinen. Parin tunnin aikana saatiin kaksi alamittakalan havaintoa ja Juhakin jo odotteli rannassa, joten miestä hakemaan. Sitten taas merelle, tällä kertaa ulommas. Ulompana merituulta lounaasta 4m/s, ei paha. Muutama vakiopaikka heitettiin pikaisesti läpi, ja muitakin yrittäjiä oli arkipäivästä huolimatta ruuhkaksi asti. Otettiin vartin mittainen irtiotto ja jätettiin paikka muille. Se kannatti, sillä heti toisesta lahdesta löytyy taimenparvi syönnöstämässä. Jouni ja Juha ottavat parvesta neljä kalaa ylös, mutta pieniä olivat kooltaan, joten päästettiin ne takaisin kasvamaan. Seuraavasta kärjestä ottaa minulla pieni taimen, jolta pilkotti silakan pyrstö suusta. Tuntia myöhemmin jo kertaalleen tyhjänä heitetyssä paikassa taimen ajaa pikkukalaa ja näyttäytyy samalla. Kirjolohi - Trutta lentää kalan tekemiin renkaisiin ja hetkessä kala iskee. Muutaman minuutin kuluttua päivän ensimmäinen mittakala on ylhäällä.

Veneparlamentti pohtii seuraavaa siirtoa. Katsellaan kelloja ja tuumaillaan minne mennään? Pian pitäisi alkaa syönnin kuumin hetki. Miten olisi "ison kalan reuna"? sinne. Vajaan puolen tunnin kuluttua nostan kaasukahvan ylös ja tulitus alkaa. Tuulen suunta on nyt täälläkin lounaasta ja voimakkuus juuri sopiva. Silti koko reuna on tyhjä niin kaloista, kuin kalastajastakin. Loppuvaiheessa liukua, kaverin vene ilmaantuu meidän perään aloittaen myös kalastuksen. Meillä on heitettävää tässä vaiheessa enää n. 50m. Hetkeä myöhemmin kalastettava reuna päättyi nimenkärkeen ja kalakaverini näyttivät lopettelevan kalastuksen, mutta heitän vielä yhden heiton ison kiven viereen. Se oli siinä ja loppu oli aika sekavaa.

Seuraava kirkkaampi hetki oli vasta kotona, kun avovaimo onnitteli 5.7 kg taimenesta lasillisella kuohuviiniä. Kalan väsytyksen aikana olin soittanut takanamme olevan kaverini ottamaan kuvia, joita mies ansiokkaasti räiski 170 kappaleen verran. Tallessa on myös videota, jota kenties vielä täälläkin nähdään?

Nyt on taas aika tarkistaa henkilökohtainen alamittaraja ja olkoonkin se tämän kevään ajan 65cm.