maanantai 30. maaliskuuta 2009

Yhteenvetoa Gotlannin matkasta

Onpas mukava kirjoittaa tekstiä näppiksellä eikä kännykällä. Eilen lähettämäni viesti ei näköjään kantautunut blogiin asti joten tässä se uudestaan.

Vietimme viimeisen päivän saaren itäpuolella tutkimassa kolme paikkaa joissa emme aikaisemmin ole olleet, mutta kalaoppaan mukaan ottipaikkoja. Muutenkin paikalliset olivat sitä mieltä, että itäpuolelta kalaa tulisi tällä hetkellä paremmin, ja isompia. Yeah right! Tai ei ainakaan meille. Ei ne paikat olleet makuumme, eikä sieltä muuta tullut kuin yksi seurio. Samaan aikaan toisella porukalla "koti"-, eli länsipuolella oli ollut sitävastoin tapahtumia: Alamittaisia, irtipäässeitä (mm. 4–5 kg kirkas) jne. Palasimme illan suussa mökkirannan lähelle, josta yhden 55 cm tumman heti saimmekin. Toiset olivat nostaneet vielä 2,2 kg kirkkaan samoihin aikoihin illansuussa. Kolmas finnoporukka oli viettänyt päivän oppaan kanssa pohjoisessa ja idässä ilman merkittäviä tapahtumia, oppaalle 1 kala. Yhden raportin sain vielä toiselta porukalta eilen, jossa kerrottiin 59 cm tummasta ylös tulleesta.

Summa summarum. Ei ollut kovin kalaisa tämän vuotinen reissu. Meille 4, toiselle jengille 5 kalaa ja kolmas porukka vielä pari päivää yrittää onneaan. Tummien kalojen osuuskin oli aivan liian suuri. Onko kevään tulo tänä vuonna vain reilusti myöhemmässä, vai miksi kävi näin? Joku kertokoon ken tietää, minä en.

Poikkesimme eilen vielä Tukholman (Kistan) kalastusmessuilla. Porukkaa ja tavaraa piisasi. Meidän matkaan ei kuitenkaan tarttunut muuta kuin herkulliset sämpylät ja kahvikupposet.

Ennenkuin loputkin jäät rannoilta lähtee, täytyy lähteä siika-ongelle nauttimaan kevätpäivistä. Siinä sitä voi sitten pähkäillä mitä mertsarikevät kotimaassa tuo tullessaan. Saammeko kenties enemmän, isompia, maukkaampia, vahvempia ja kirkkampia kaloja kuin Gotlannissa? Kyllä saamme - jos minulta kysytään. Päätän raporttini tähän. -PB A

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Viimeinen päivä

Eilen jäi kalastus vähemmälle. Pari tuntia heittelyä ja puhtaat nollat, kuten myös toisilla suomalaisilla. Nyt lähdemme saaren itäpuolelle kokeilemaan onnea. Keli toistaiseksi hyvä, pilvistä ja pari metriä etelänpuoleista tuulta. Jäämme siis kuulolle ja palaamme myöhemmin asiaan. -PB A

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Päivä 3

Uusi päivä edessä. Keli ei imartele, lunta satelee ja kova tuuli pitää porukan vielä mökissä. Tutkimme kartalta mahdollisia kalapaikkoja, kiirettä emme kuitenkaan tänään pidä. Raportoin myöhemmin lisää jos tulee jotain uutta kerrottavaa. -PB A

torstai 26. maaliskuuta 2009

Ei kristallin kirkas, kala kuitenkin.

Puoli päivää takana, meidän porukalla 2 kalaa joista kuvassa 62cm yksilö. Toisella Suomijengillä 58cm kirkas kala plakkarissa. Aurinko paistaa, muuten viileähkö keli. Ei sentään yöllinen -20 astetta joka jäädytti mm. mökin vesiputket. Yhteenvetoraportti päivän tapahtumista tulee myöhemmin illalla. -PB A

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Löysät pois.

Kausi auki meidän porukalla. Jo tavaksi muodostunut, näköjään, että Erkin uistin on se ensimmäisen kalan Coeur de Fillét. 20 minuuttia kalassa ja pam, 60cm pitkä, tällä kertaa tummahko yksilö erehtyi papukaijan väriseen lusikkaan. Kala jatkaa kasvamistaan, kuten myös me. Nyt jatkamme voimien keräämistä huomista varten, joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin. -PB A

Hälsningar från Nynäshamn.

Muuten asiat mennyt suunnitelman mukaisesti, mutta lautta on tunnin myöhässä. Odottelu kuitenkin täällä satamassa auringonpaisteessa ja suht lämpimässä ihan siedettävää, ellei jopa mukavaa. Ensimmäiset uistimen heitot lähtenevät n. klo 17 paikallista aikaa. Raportoin lisää illalla, kuulemiin. -PB A

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Jäitä poltellessa

Jännä juttu. Nyt, kun pitkästä aikaa kevät etenee perinteiseen tahtiin, tuntuu siltä, ettei se etene laisinkaan. Liki jäättömät talvet ovat muuttaneet meritaimenen kalastajien käsityksen ajan kulkemisesta tyystin. Historiatilastojen valossa nyt tosiaan ollaan vaihteeksi aikataulussa talven taittumisen suhteen.

Toisaalta, lauha alkutalvi palkitsee nyt keväälläkin! Tiedotusvälineistä saa lukea - ja myös pilkkimiesten tarinat kertovat samaa: vaikka jääpeite kauas ulapalle ulottuukin, on se paksuudeltaan ja rakenteeltaan nopeasti pois sulavaa laatua.

Tiedeyhteisö on määritellyt merkityksen sanoille Terminen kevät. Tarkoittaa sitä, että vuorokauden keskilämpötila on plussan puolella. Lienee vallitseva tila pääsääntöisesti jo koko Suomenlahden rannikolla. Ja tästä edelleen: aivan pian räystäiltä tippuu ja purontapaiset solisevat iloisesti. Aurinko ja mertsarimiehen naama loistavat kilpaa.

Vielä pari sanaa ihan muusta. Lähitalvet ovat tuoneet myös Manner-Suomeen mahdollisuuden meritaimenen talvikalastukseen. Ahvenanmaalla ja Ruotsin puolella aihe ei ole millään muotoa uusi tai ihmeellinen, mutta Suomenlahdella moni kalastaja joutuu tai saa, kuinka vaan, opetella aivan uusia niksejä ja toimintatapoja pilkkukylkien päänmenoksi. Haastavaa. Pari-kolme talvea taaksepäin muutama tuttuni onnistui mainiosti soveltamaan taktiikkaa ja tekniikkaa vallitseviin oloihin - varsin radikaaleinkin muutoksin. Ja Ahti palkitsi ennakkoluulottomia mukavasti.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Tähän aikaan keväästä Gotlantiin lähtijöillä on jo kova polte päällä. Reissu lähestyy ja mietitään, mitä pakataan mukaan. Eniten tuskin tulee mietittyä vaihtokalsareiden määrää vaan uistinarsenaali on se, missä toivoo onnistuvansa mahdollisimman hyvin. Helposti homma menee siihen, että hankintoja tehdään ”vähän yli” ja rasioita kertyy mukaan liikaa. Ylihamstraamisen perimmäinen ajatus on, että luotetaan onneen löytää siitä sadasta uistimesta se taikakalu. Tällöin mennään jo enempi siis tuurilla kuin taidolla. Kalastettaessa on myös työlästä kantaa mukana pullollaan olevia uistinrasioita ja jatkuvasti uistinta vaihtamalla niitä hyviäkään uistimia ei ehditä käyttää – ainakaan järkevästi. Hyväkin uistin tarvitsee peliaikaa, koska kalat eivät ole aina isku päällä, uitti vedessä mitä tahansa. Liian tiuha uistimenvaihtoväli ei siis kerro välttämättä kalastajalle mitään uistimen hyvyydestä tai huonoudesta ja koko hommassa on vähän sekoilun makua.

Näin kävi siis itselle, kun ensikertalaisena astuin tuolle meritaimenten luvatulle paratiisisaarelle.


Entä nykyjään? Lainatakseni 5v. poikaani, joka päinvastoin kuin minä, osaa ja tietää mielestään jo kaikesta kaiken: "Helppo nakki kuin kääntötakki". Totta, nyt selviää n. 20:llä uistimella. Kymmenkunta rannikkovaappua ja toinen mokoma kevennettyjä lusikoita, niillä pärjää.
Tuo määrä kulkee vaivattomasti mukana ja kattaa värivalikoiman. Ellei kalaa silti kuulu, vika on yleensä ollut minussa tai kaloissa, eli valitsen kalastettavan paikan väärin tai kalat ovat passiivisia.
Uudella paikkavalinnalla aiemmin tyhjää pyytäneet uistimet saattavat antaa taas kalaa hyvin.

Vinkkini Gotlantiin lähtijälle on, että valitse käytettävät uistimet kahta pääasiaa noudattaen:

1) Pitkälentoinen (kalastettava alue kasvaa ja kalastaminen onnistuu vastatuuleenkin)
2) Matalauintinen (uistinta pitää pystyä uittamaan polven syvyisessä vedessä)


Kireitä siimoja !

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kauden avauskala.

Mertsarikausi on avattu, joskaan jokikalojahan ei lasketa, vai mitä? Kala kuitenkin, kirkas ja muutenkin moitteeton taimen nautti viimeiseksi ateriakseen Abun Hammer 30g lusikan, värissä sini-kromi. Vartta kalalle oli kertynyt 58 sentin verran ja painoa 2,4kg. Joitain senttejä alamittaisia taimenia on myös tullut pari kappaletta paremman puolison voimin.

Merelle ei vielä ole asiaa jäiden takia, mutta kyllä ne siitä sulaa. Pari päivää sitten käytiin Tallinnassa ja jäätilannetta tuli ihmeteltyä laivan ikkunasta. Harmajan kohdilla on vielä paksut nietokset, mutta ei sitä kovin pitkälle tarvinnut mennä, kun jo avovesi liplatteli vapaana. Huomion arvoista oli myös se, että hieman ennen avoveden rajaa köllötteli jäiden seassa hylkeitä runsain joukoin. Hylkeet eivät paljoa laivaa pelänneet ja tuntui jopa, että monet niistä jaksoivat hädin tuskin siirtyä rautaisen keulan edestä sivuun. Tallinnan rannat olivat kauttaaltaan sulat, minkä nyt laivasta näki.

Hieman on jo ikävä viime talvea, jolloin pääsi kalaan lähes koko ajan. Ei se siltikään helppoa ole narrata mertsaria alle 2´c asteisesta vedestä. Ainakin omat kalat on tullut paremmin, kun vesi on jo hieman lämmennyt ja kala alkaa aktiivisesti metsästämään pöperöä talven jäljiltä.

Kevättä odotellessa ja kireitä kaikille!!

Blogi auki..

Pitkään harkinnassa ollut meritaimenblogi on vihdoin saatu toteutettua, kiitos teltanpystytyksestä Antulle.

Jäiden lähtöä odotellessa alku saattaa olla hiljainen, mutta kauden käynnistyessä yritetään olla mahdollisimman ahkeria. Toivotaan että tulevasta keväästä tulee muutamien aikaisempien vuosien kaltainen tai jopa parempi, niin saadaan juna täyteen vauhtiin.

Omasta puolesta hyviä lukuhetkiä ja räikän ujellusta lukijoille ja kirjoittajille.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Gotlantiin ensi viikolla

Ensi viikon tiistaina lähdemme jo kevätperinteeksi muodostuneelle mertsarireissulle Ruotsiin. Tällä kertaa matkaamme kuvankauniille Gotlannin saarelle, jossa ryhmämme toissakin vuonna oli. Heitettävää, upeaa rantaa on silmän kantamattomiin, joka tietysti samalla vaikeuttaa myös kalojen löytämistä. Viime vuoden kalastuskohteena oli Öölanti, joka muun muassa saalisluvuillaan vahvisti sen, että tämä perinne saa, ja pitää jatkua.

Yritämme paikan päällä saada tietoliikenne-asiat sellaiseen malliin, että blogin lukijat tietävät päivittäin miten meidän poikien tänä vuonna käy. Aikaisemmin on kaloja tullut erittäinkin mukavasti, joista ohessa malliksi edellisen Gotlannin reissun yksi komeimmista (kaloista). Kuvassa Erkki ja ekan illan kolkki.

Kevään tulo on naapurissakin jälkijunassa, eikä keliennusteetkaan parempaa povaa. Jos tiedot pitävät paikkansa, on odotettavissa kylmiä öitä, räntä- ja vesisateita jne yms. Noh, sehän ei tietenkään suomipoikaa masenna, koska hän varautuu kaikkeen ja osaa ottaa oikeat varusteet matkalle mukaan. Keskiviikko-iltapäivällä saamme siis heitettyä löysät pois ja toivottavasti teille jotain mielenkiintoista kerrottavaa.

Siihen asti kuulemiin.
-PB A

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Meritaimenblogin avajaiset

Tulipahan tällainen kalastusaiheinen blogi laitettua pystyyn, katsotaan sitten miten se tästä kehittyy. Tarkoitus on alkaa kavereiden kanssa kevään mittaan julkaisemaan tietoutta meritaimenen kalastuksesta saalisraportteineen. Jos vain innostutaan ja keretään kirjoittamaan ahkerasti, uskon sivuston antavan ainakin jotain mielenkiintoista luettavaa niin nuorille, kuin kokeneemmillekin kalamiehille. Saakoon oheinen kuva kunnian olla blogin ensimmäinen, jossa pääosaa esittää viime syksyn viispilkkukutonen - kiitos vielä PB Jounille kuvauksesta.

Nyt tämä jätkä vaikenee ja palaa asiaan kun kerkeää.
-PB A