torstai 26. huhtikuuta 2012

Gotlannissa 2012

Jahans, lienee aika palauttaa mieleen mitä viime viikolla Gotlannissa tapahtui.

Ensimmäistä kertaa matkustimme paikan päälle lentäen ja vuokrasimme melko edullisen, tosin jo elämää nähneen minibussipakun, johon seitsemän ukkoa mahtui mainiosti kaikkine vermeineen. Jos laivamatkailu ja hyttielämä ei ole se juttu, suosittelen muillekin Gotlantiin matkaaville ainakin laskemaan ja vertailemaan lautta- vs. lentohintoja - saattaa yllättyä positiivisesti kun varaa matkat ajoissa.

Kaupassa käynnin jälkeen majoituimme n. 20 km päähän Visbystä suomalaisvalmisteiseen kymmenen hengen hirsimökkiin, jossa oli mainiot kalamiehen perustarvikkeet saunoineen keittiöineen. Kalaisan oloista kotirantaa tässä paikassa ei ollut ihan vieressä, joten kala-apajille siirryimme päivittäin nelipyöräisen ratsumme avustuksella.


Päivä 1.
Ensimmäinen aamu valkeni hieman viileänä, mutta muuten keliltään asiallisena. Muutaman tunnin päästä kaksi taimenta olikin jo kirjattu saalispäiväkirjaan. Erityisen hienoa oli että porukan nestori, Seppo sai toisen niistä viiden vuoden MP-reissujensa jälkeen. Loppupäivä sujui tyhjän pyytämisellä, kunnes hieman ennen auringonlaskua Jonen pitkä uurastus tuotti tuloksen. Kirkas kaksikiloinen sai kokeneen saamamiehen hymyyn ja graavitaimenta seuraavana aamuna syöneet vatsansa kylläiseksi.

Päivä 2.
Toinen kalapäivä olikin jo haastavampi. Tuuli kävi läpi kaikki mahdolliset ilmansuunnat, kuten muutenkin lähes koko viikon. Tuntui että oli lähes mahdotonta löytää paikkaa missä vesi olisi päässyt riittävästi lämpeämään. Päivän saldo jäi Erkin komeaan ja maukkaaseen 2 kg kalaan. Illalla nimittäin söimme siitä Timpan hartaudella laittamaa, yhtä parhaimpaa punalihakeittoa mitä olen koskaan syönyt.

Päivä 3.
Perjantain sääennuste kävi osittain toteen. Luvattiin koko päiväksi märkää ja kylmää, joten kävimme aamulla tankkaamassa ruoka-, juoma- ja bensavarastot täyteen ja palasimme mökille. Vaikka tätä päivää kaavailtiin kalastukselta vapaaksi välipäiväksi, ei mökillä viihdytty tuntiakaan kun taas kahluukamoja vedettiin päälle. No myönnetään että melko vähiin se heittely kyllä jäikin nautinnollisten nuotiohetkien takia, mutta yksi kala siinä ohimennen saatiin - jatkaa tosin kasvamistaan.

Päivä 4.
Uusi päivä edessä ja intoa täynnä, tuttu tunne aina aamuisin? Tänä päivänä oli myös paikallinen mertsarin kalastuskilpailu (http://www.fiskelandgotland.se/traffen/resultatx_12.htm), jossa osallistujia oli 115. Mittaukseen otettiin tänä vuonna ainoastaan yli 60 cm kalat, joita tuli 12 kpl suurimman ollessa 3,98 kg.  Paikalliset kisailijat valittelivat vesien viilenneen keskiviikon 9:stä 5 asteeseen. Jokatapauksessa jos vain joka kymmenes kotivedet tunteva pääsee edes mittauttamaan kalansa, antaa se hieman anteeksi omaa päiväsaldoa, joka oli meillä pyöreä nolla.

Päivä 5.
Vika päivä, vikat mahikset. Aurinko paistaa ja alkaa aamupäivän mittaan lämmittämään niin, että märät, rannoille ajautuneet rakkolevämättäät nostattavat ei-niin-hyvänhajuista, mutta upeannäköistä höyryä yläilmoihin. Tunnin heittelyn jälkeen seurueemme saalisvarmin kalamies soittaa nostaneensa rannalle 3 kg kristallinkirkkaan kalan. Eikun koko lössi samaa aluetta nakkelemaan, mutta turhaan kuten arvata saattaa.
Päivänmittaan keli on selkeästi jo lämmennyt, joten päättelemme kartalta paikan, jossa vesi voisi olla hieman lämpimämpää. Navigaattoriin täppä, pirssi käyntiin ja konepelti kohti pohjoista. Perille päästyämme, viiden minuutin nakkelun jälkeen kuuluu Pitkäseltä ensimmäinen "kii-o", valitettavasti kuitenkin reilu kakkonen hyppää koukuista irti. Vain pari minuuttia edellisestä, kun toisaalta rantaa kajahtaa tuo samainen huuto, paitsi pohjalaismurteella. Kala talutetaan rannalle, punnitaan 2,5 kg ja todetaan jälleen saamamiehen olevan aika epeli. Kiuden annetaan myös kokeilla samoilta jalansijoilta. Vähän ajan kuluttua porukan ensikertalainen säikähtää, kun uistin ei olekaan kivessä tai pohjakasvillisuudessa kiinni. Tukka hulmuten hän saattaa kalan rantaan ja sama juttu, kirkas 2,5 kiloinen. Vielä allekirjoittaneen viimeiset epätoivoiset heitot ja eikun pillit pussiin - se siitä tänä vuonna.


Mitä minä sitten sain? Ainakin sain ottaa kameralla kalakuvia, sain syödä hyviä kalaruokia ja sain kirjoittaa tämän kalajutun... No ei, sain minä muutakin. Nimittäin taas yhden mahtavan kalareissun mahtavien kavereiden kanssa, josta riittää taas muisteltavaa pitkäksi aikaa. Kiitos vielä mukana olleille.


-Anttu




maanantai 16. huhtikuuta 2012

Gotlanti, aivan ylihypetetty mesta...NOT!


Kuka niitä tummia kaloja jaksaa onkia, kun kalaa saa Tanskastakin". Nämä sanat, jotka joku veijari tokaisi kassalla ennen reissua perukeostoksilla käydessämme tulemme muistamaan pitkään. Perinteinen kevään Gotlannin mertsarireissu on paketissa ja laukkuja purkaessa ja pesukonetta ladatessa ei voi kuin hymyillä noille kyseisen veijarin sanoille "Gotlanti, aivan ylihypetetty mesta...”.
Päänsisäisen hermoilun jälkeen siis vihdoin lennot Visbyhyn Tukholman kautta. Muutaman sängyssä pyörityn tunnin jälkeen heti aamusta kamat niskaan, perhovavat kasaan ja parkkipaikalle oppaita odottamaan. Edellisen viikon pieni takatalvi oli viilentänyt vesiä, mutta aurinkoinen sää ja keväinen etelätuuli lupaili hyvää. Oppaiden suunnitelma oli selvä ja jakauduimme kahteen porukkaan. Toinen porukka suuntasi länsi- ja toinen itäpuolelle saarta ja kalojen etsiminen oli alkanut. Aamupäivä menikin hyllyjen reunoja kolistellessa veden pysyessä 4–5 asteisena. Tulosta kuitenkin alkoi heti tulla ensimmäisestä paikasta lähtien ja puolenpäivän aikaan olikin jo oman porukan ukoilla apinat poissa selistä ja muutama komea taistelu hävitty. Myös toisesta ryhmästä tuli viestiä, että komea 73cm kala oli käynyt kuvattavana muutaman muun pienemmän lisäksi. Päivän kääntyessä loppua kohti oli paikallistuntemus poikaa ja suuntasimme matalaan tummapohjaiseen rutakkoon, eikä turhaan. Vesi oli lämmennyt 8–9 asteiseksi ja sopivat jalansijat löydettyämme kuuluikin ensimmäinen "Fish On!" -huuto. Paikalle pyörähti useamman kirkkaan kalan parvi, josta onnistuimme onkimaan useamman hopeakyljen kuvattavaksi ujoimpien vain tukistaessa Pattegrisenin periä. Parven siirryttyä eteenpäin oli Per oikeassa todetessaan "We should not leave, they will come back" ja niin tapahtuikin. Kalat pyörähtivät eteemme kahteen kertaan uudelleen. Myös toinen ryhmä oli onnistunut ja porukkamme avauspäivän saldoksi jäikin ainakin oman porukan mittareilla mitattuna käsittämättomät 17 kalaa!

Tuulen yltyessä ja kääntyessä puhaltamaan pohjoisesta ja lännestä siirryimme kalastamaan saaren itäreunaa ja kalaa tuntui löytyvän mukavasti useasta paikasta. Iltakalastus tuotti myös hyvin tulosta ja useamman perhoennätyksen ja muutaman katkeran tappion jälkeen oli neljän päivän kalastuksen saldo 31 kalaa kuuteen pekkaan ja useampi komea pudotus.
Ylihypetyksestä kirjoittaessa ja useampana vuonna samoja rantoja tällä porukalla välillä myös MP:nä kiertäneenä on vaan silloin nautittava, kun osuu isosti kohdalle. Suurkiitos myös paikallisille oppaille Per Jobsille, Kenny Cronhamnille, Jocke Lyanderille ja Kimille FishYourDream.comista. Heidän paikallistuntemus osoittautui taas korvaamattomaksi ja tänäkin vuonna riitti taas uusia todella hienoja paikkoja kalastettavaksi.


Nyt vaan samalla fiiliksellä kotivesiä koluamaan,
Tuomas & Juuso


Mahtava reissu - hyvä jätkät ja kiitos jutusta!
-Anttu

Hurjia tarinoita Ruotsin puolelta

Sieltä täältä kantautuu uskomattomia saaliskertomuksia Gotlannin vesiltä. Kymmeniä kaloja, isoja ja kirkkaita jne jne.... Meidän jengi lähtee paikan päälle huomenna, joten katsotaan myöhemmin kuinka hyvin vai huonosti meillä sitten kävikään.
Siihen saakka saatte nauttia vieraskynän antimista seuraavan jutun parissa. Ja ps. Jos muillakin Ruotsin kalavesillä tänä keväänä käyneillä porukoilla on halua laittaa vastaavanlaista luettavaa, niin postia vain tulemaan.

-Anttu

torstai 12. huhtikuuta 2012

100 % meritaimenkalastajista uskoo monofiilisiimaan

Tosin vasta yksi rohkea on vastannut tuohon oikealla puolella olevaan kysymykseen. Ihan diipadaapaahan tällaiset on, mutta toisaalta ihan mielenkiintosta. Laitetaan aika-ajoin uusia kysymyksiä ja tutkaillaan tulosten yhteenvetoja sitten joskus myöhemmin.

-PB A

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pohdiskeltavaa keväisen meritaimenkauden alla

Viikon kahden päästä alkaa kauan odotettu keväinen meritaimenen pyynti. Pikainen silmäys nettipalstoille kertoo jo nopeimpien avanneen kauden ja veri alkaa käydä kuumana tulevia koitoksia odotellessa. Pysähdy kuitenkin hetkeksi miettimään, millainen taimenkalastuksen tulevaisuus Suomen merialueella voisi parhaimmillaan olla ja mitä me vapakalastajat voimme sen eteen tehdä. Suurin osa meistä vapakalastajista tietää meritaimenen uhanalaisen tilan ja olisi varmaan valmis tekemään paljon asian saamiseksi paremmalle tolalle, vai olisiko?


Kalastuskerhon kevätkokouksessa meillä vieraili RKTL:n tutkija FT Eero Jutila esitelmöimässä taimenen tilasta Suomessa ja aika surullista kuultavaa tämä Suomen tilanne on, niin järvitaimenen kuin meritaimenenkin osalta. Seuraavassa esitetyt tilastot ja suositukset ovat hänen esitelmästään.


Yksi silmiä avaava raportti oli Itämeren altaan meritaimenjokien tilasto. Kuva puhukoon puolestaan.













ICESin suosituksia meritaimenkantojen hoidosta:


a) Meritaimenen alamitaksi 65 cm

Meritaimenen lisääntymiskoko (naaraat)


b) Verkoissa minimisolmuväli 50 mm

Ns. välikoon silmäharvuuksien (solmuväli 31-(44)-49 mm) kieltäminen vähentäisi merkittävästi alamittaisten taimenten joutumista pyydyksiin.


c) Verkkokalastus kiellettävä meritaimenjoissa ja jokisuilla



Vaikka verkkokalastus näyttääkin saavan valtaosan rajoitteista näissä suosituksissa, niin kyllä meille vapakalastajillekin jää parantamisen varaa. Tässä suositukset meille tuon 65 cm alamitan lisäksi.



d) Alueelliset kalastusrajoitukset


- Meritaimenistukkaiden rasvaeväleikkaus (Ruotsissa pakollinen)


- Saaliiksi vain rasvaeväleikattuja taimenia, ehjäeväiset vapautettava


- Väkäsettömät ja vähemmän koukkuja, ei nostokoukkua


- Kahluukielto koskissa syksyllä ja keväällä.




Pääkaupunkialueella on viime vuosina alkanut näkymään eväleikattuja istukkaita ja hyvä niin. Eli evälliset ”luomut” takaisin, vaikka ne olisivat tuon lakisääteisen 50 cm alamitan täyttäviä. Siinä lienee yksi oleellinen keino, millä vapakalastajat voivat omalta osaltaan vaikuttaa elinvoimaisten luonnonkantojen edistämiseen. Isot asiat alkavat pienistä teoista.


Toivotan kaikille mieleenpainuvia hetkiä vesillä ja kireitä siimoja tänä keväänä.



T: Tuomo