maanantai 24. syyskuuta 2012

Taimenta hyvin liikkeellä

Viikolla sain harppuunamiehiltä kuvan parista nätistä taimenesta ja kasasta siikoja ja lauantaina sain viestiä komeasta nelosen kalasta. Kalaa tuntuu siis olevan vuodenaikaan nähden hyvin paikalla. Sunnuntaina lähdimme kolmistaan Santun veneellä vahvistettuna takavuosien tekijämies Masalla, jonka vaimo oli kerrankin ollut suosiollinen ja päästänyt miehen vesille.

Keli oli koko päivän todella hirveä: kovaa koillistuulta, vettä vaakasuorassa ja umpiharmaa taivas. Hyvät kamat kuitenkin pelastivat päivän ja pystyimme heittelemään reilun viiden tunnin ajan ennen kuin tapahtumat hyytyivät kokonaan. Veneeseen ei tällä kertaa mittoja saatu ylös asti. (Santtu tosin sai yhden rajatapauksen, joka tummana laitettiin takaisin).

Oli mielenkiintoista huomata, että kaloja tuli tyrskyistä, rannasta ja syvemmältä. Mm. Masa sai alamitan kunnon kuohun edestä ja onnistui saamaan ison yli kolmosen kalan seuraamaan syvän päälle, mutta se ei iskenyt. Itselläni kävi joku tukistamassa silloin kun annoin uistimen lilliä välivedessä veneen rekatessa.

Tämä siis lupaa edelleen hyvää syksyn taimenvesille! Menkää siis kaikki jo nyt yrittämään.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Syyskauden avaus 16.9.

Syyskuu on yleensä ollut meritaimenen pyynnin osalta kesätauon jälkeen ensimmäinen heitettävä kuukausi. Viime vuonna ekat kontaktit tuli 25.9. ja tänä vuonna päästiin naatiskelemaan jo 16.9. Eli voisin veikata noin kolmen kuukauden jaksoa tästä eteenpäin hyväksi sesongiksi.

Olin sopinut Santtu Poutasen kanssa keikan 9.30-15, sillä iltapäivällä olisi lasten synttäriä ja tuulen ennustettiin nousevan turhan kovaksi. Vesi oli mukavan korkealla ja lämpötila kauttaaltaan noin 12,3-12,7 astetta Stadin edustalla.

Ekojen paikkojen vesi oli upean kirkasta, näkösyvyys noin neljä metriä ja heitteleminen kauniissa auringonpaisteessa ei ollut yhtään hassumpaa. Tuuli oli kuitenkin koko ajan varsin rauhaton ja oli vain ajan kysymys milloin se nousisi. Heittelimme noin pari tuntia vailla tapahtumia eri mestoilla varsin ulkona ja noin 11.30 maissa tuuli oli noussut kympin hujakoille SW eli turhan kovaksi ulkoriuttojen heittelyyn.

Siirryimme siis isompien saarten suojaan ja heittelimme tuulen ja tyvenen rajalla olevaa kärkeä. Santtu laittoi kiinni kirkkaan Ströömin (kustavilainen kirkas pelti) ja itse heittelin Sateenkaari-Truttaa. Tuuli oli sen verran kova, ettei kevyempiä uistimia tai voimakkaammin potkivia vaappuja saanut kunnolla lentämään. Santtu sutaisi vastatuuleen irti rannasta olevan kiven päälle ja itse veivailin rattia pitääkseni veneen paikoilla uistimeni jäädessä samalla pohjaan. Ja juuri silloin kuuluu KIIO! Riuhtaisin äkkiä uistimeni väkisin irti rakkolevästä ja hopeinen patukka on ilmassa! Jes, mitallinen on ja tiukassa iskussa.

Kala repii siimaa oikein kunnolla ja pääsemme näkemään monta hyppyä ja syöksyä. Koukku on tukevasti kiinni ja voimme vaan "naatiskella" veneen rekatessa juuri oikein kohti syvää vettä saaren tarjoamassa tuulensuojassa. Kaiku näyttää noin 8 metriä vettä kun kala syöksyy veneen alle noin 4 metrin spurtin ja vapa niiaa! Aijai kun on hienoa, ihan kuin keväällä olisi, aurinko paistaa ja mieli on kirkas.

Lopulta kala väsyy ja koppaan sen sisään. Lihava on ja noin 60 cm. Loppuluvut ovat 57 cm ja 2,12 kg. Otamme tämän kauden avauskalan eräksi ja poltamme piipulliset sen muistolle. Sitten tuuli nousikin vielä lisää noin 12 metriin ja kurvasimme Kaivariin ja siitä suoraan kakkua syömään lasten meininkiin. Olipa hieno meininki.