keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Gotlannissa keväällä 2013


Ensimmäinen aamu aukesi aurinkoisena, mutta melko länsituulisena joten suuntasimme saaren itäpuolelle ensiheitot tekemään. Tunnin päästä oli ensimmäinen kala, kirkas 52 cm ylhäällä. Kolme varttia tästä ja kaksi tummapukuista lisää. Oman kalani paino lähenteli 3,5 kiloa, mutta kalan sävy ja flegmaattisuus hieman vaimensi riemunkiljahduksia. Siltikin, ensimmäinen perholla saamani mertsari oli hieno kokemus.
Muutaman tyhjännakkelutunnin jälkeen Timppa päätti myös kokeilla perhokalastusta. Viisi minuuttia vatkaamista ja lähes vastaava kuin oma kalani otti kiinni katkajäljitelmään. Hieno starttipäivä.

Seuraavat pari päivää noudatti lähes vastaavaa kaavaa kelien osalta ja lämpimän veden etsiminen rokotti jonkin verran tehokasta peliaikaa. Tutustuimme useisiin uusiin paikkoihin, joista myös välillä kalaakin saimme. Loppureissusta kelit viileni hieman, mutta vesisateita ei onneksemme tullut ja tuulikin oli kahtena viimeisenä päivänä varsin maltillinen. Kuvitelmat kalojen helpommasta löytämisestä osoittautui kuitenkin haaveeksi. Muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta syönti heikkeni entisestään. Eikä kuulemma kotiintulomme jälkeisistä saalisraporteista päätellen ole ainakaan toistaiseksi siitä parantunut. Ei ole siis Gotlantikaan karkkiautomaatti, jos sitä kukaan siksi on luullutkaan. Ajankohdalla on iso merkitys onnistumiseen. Sitä ei almanakasta tai taivaalta arvioida, se on sattumien summa mihin harvoin voi itse vaikuttaa, niinkuin kalastus aina.

Mökkimme oli loistava, vuokra-auto toimi ja lennot olivat aikataulussa, joten niiden osalta kaikki meni nappiin. Sen sijaan loppusaldomme jäi melko vaatimattomaan 13 kappaleeseen. Niistä vajaa puolet oli alamittoja ja täysin kirkkaidenkin osuus vain kolmen kalan verran. Suurimmat kolme olivat 3–3,5 kg väliin, kaksi tummempaa ja yksi semitumma. Olisinko itse saanut enemmän kalaa jos kelit olisivat olleet paremmat? Tai jos olisin sen 90 % heittelystä tehnytkin virvelillä enkä päinvastoin keltanokkana perhosetillä? Se kaikki jää arvailun varaan ja hyvä niin, onpahan taas mitä voi pähkäillä jos huvittaa.

Saimme reissuun lainaksi actionkameran, joka osoittautui aivan mahtavaksi lisävarusteeksi. Pönö-, fiilis-, maisema- yms peruskuvia on joka ukko nähnyt jo niin paljon, että on välillä ihan mielenkiintoista saada tallennettua materiaalia hieman eri perspektiivistä, muun muassa pinnan alta. Ohessa ruutukappaus vedenalaisvideosta yhden kalan loppuväsytyksen aikana – ei paha?


Kireitä siimoja kevätkauteen itse kullekin säädylle.
-Anttu


ps. Kävin hetki sitten kotisatamassa katsomassa jäätilanteen. No sitähän ei enää juurikaan ollut ja veneen saisi vesille vaikka jo huomenna…

torstai 18. huhtikuuta 2013

Takaisin päiväjärjestykseen Gotlannin osalta

Porukkamme jokakeväinen Gotlannin reissu koitti vihdoin 9.-14.4. pitkän talven jälkeen. Edellisen kerran perhoa oli päästy heittämään Lokakuun lopussa, joten reissu tuli todellakin mielenterveyden kannalta tarpeeseen. Viime vuoden loistavan reissun jälkeen odotukset tämän kevään reissun suhteen olivat (liiankin?) korkealla. Tällä kertaa lähdimme hieman pienemmällä porukalla (Timo, Miika, Marko ja allekirjoittanut), koska myöhemmin keväällä tapahtuva salttireissu sekä iloiset perhetapahtumat olivat verottaneet muutaman vakiokävijän porukastamme.


Lensimme jälleen tiistai-illaksi Gotlantiin ja otimme vuokra-auton allemme. Keskiviikosta perjantaihin otimme oppaat FishYourDreamilta edellisvuosien tapaan. Keskiviikkoaamuna aloitimme hieman tavallista myöhemmin, koska ilma oli poikkeuksellisen kylmä vuodenaikaan nähden. Tämä ei tietenkään luvannut hyvää kalantulon kannalta, mutta porukkamme oli silti täpinöissään kuin pikkupojat. Päätimme oppaan kanssa yhdessä tuumin kalastaa ensimmäisen päivän saaren luoteisosien paikkoja, joista osa oli jo porukallemme tulleet tutuksi. Heti ensimmäiseen paikkaan saavuttuamme huomasimme toisen auton parkkialueella. Päätimme kuitenkin mennä paikalle kalaan, koska kalastettavaa rantaa riitti hyvin. Tämä kyseinen kalastaja olikin varannut rannasta ns. hot spotin, joten kalastelimme hieman etäämmällä hänestä hyvien käyttäytymissääntöjen mukaisesti. Reilun tunnin verran kalasteltuamme paikallinen kaveri vinkkasi, että voimme koittaa myös hänen paikastaan mikäli haluamme. Tuohon mennessä hän oli jo saanut paikasta neljä kalaa uistimella, mutta perholla hän (ja mekin) olimme pyytäneet tyhjää. Heti kun paikkaan menimme, niin näimme kaloja tuikkimassa ja heittokäsi rupesi tärisemään. Kalastelimme paikkaa reilun tunnin verran ja koukutimme viisi kirkasta meritaimenta pinkeillä Glimme Rejeneillä (isoimmat 64cm ja 56cm). Itse en ole koskaan Gotlannissa nähnyt yhdessä paikassa noin monia meritaimenen tuikkeja kuin tuossa paikassa. Kalat söivät ilmeisesti paikassa viihtyviä matoja, koska niitä löytyi rantamatalasta sätkimässä – matojäljitelmiin ne eivät kuitenkaan purreet. Session jälkeen kiittelimme paikallista kaveria poikkeuksellisesta vieraanvaraisuudesta ja jatkoimme matkaamme. Loppupäivän kalastelimme luoteisosia, mutta emme onnistuneet koukuttamaan enää kaloja. Päivän saldo oli kuitenkin hyvä, joten menimme tyytyväisinä aikaisin nukkumaan.


Torstaina päivä valkeni samankaltaisena kuin keskiviikkona, eli kylmänä ja puolipilvisenä. Jatkoimme Per-oppaan kanssa kalastelua ja suuntasimme tällä kertaa saaren itäosiin. Ensimmäiseksi suuntasimme isoon niemenkärkeen, josta olin kuullut muiden suomalaisporukoiden saaneen kalaa pääsiäisen tienoilla. Saimme kalastella paikkaa tärpittä reilun tunnin verran kunnes Timolla vapa taipui. Karvan alle 50cm:n tummunut kala puraisi Grand Fjyr -perhoa ja toivoimme tietenkin paikalla olevan muitakin kaloja. Ottipaikka saikin osakseen melkoista pommitusta seuraavan puolen tunnin ajan, mutta jouduimme lähtemään paikalta tyhjin käsin. Jatkoimme saaren itäpuolen koluamista laihoin tuloksin, ja päätimme vielä iltapäivällä lähteä kopaisemaan edellispäivän ottipaikan. Iloksemme huomasimme heti tuikkeja veden pinnalla saavuttuamme ja ryntäsimme kalaan. Tällä kertaa kaloja oli paikalla huomattavasti vähemmän, mutta onnistuimme kuitenkin kaksi kirkasta kalaa paikasta koukuttamaan ja rantauttamaan. Tästä tyytyväisenä päätimme lähteä ruoan laittoon kämpille ja suunnittelemaan seuraavan päivän kalastusta.


Perjantaiaamu valkeni (?) erittäin harmaissa, kylmissä ja sateisissa merkeissä. Tiesimme heti, että päivästä tulee vaikea. Suuntasimme jälleen saaren itäpuolelle, tällä kertaa Kenny-oppaan kanssa. Kuten ounastelimme päivä oli vaikea ja etsimme kaloja hullun lailla. Illansuussa oppaamme löysikin meille muutaman kalan, mutta emme saaneet niitä perhoillamme huijattua. Jotenkin vaikutti siltä, että kalat olivat päättäneet laittaa suunsa kiinni. Kalastamissamme paikoissa kaloja (ja mm. hylje) varmasti oli, mutta tulokset olivat laihoja. Lauantaina sää oli hyvin samanlainen perjantaihin verrattuna ja toiveemme lämpimämmistä keleistä murskattiin. Lähdimme tällä kertaa omin päin kalaan, ja yhdessä tuumin päätimme mennä kopaisemaan tutun ottipaikan. Tuuli oli kuitenkin kääntynyt länteen, joten paikkaan oli ajautunut melkoinen kasa roskaa, eikä kalastamisesta tullut mitään. Tästä suuntasimme itäpuolelle kokeilemaan tuttuja paikkoja, mutta kalaa emme onnistuneet saamaan. Sunnuntaina veimme Markon kanssa Miikan ja Timon kentälle ja jäimme kalastelemaan vielä toviksi ennen omaa lentoamme. Sama virsi jatkui, koska emme taaskaan onnistuneet kaloja löytämään.


Tämän vuoden reissulla palasimme siis takaisin päiväjärjestykseen Gotlannin suhteen. Kaloja oli erittäin vaikea löytää, ja koskaan aiemmin en ole yhtä montaa kilometriä Gotlannin rantaa talsinut kuin tällä reissulla. Yritystä siis oli, mutta tulokset suhteellisen vaatimattomia. Yhteensä porukkamme sai kahdeksan kalaa, joista seitsemän kirkkaita. Täten strategiamme keskittyä kirkkaiden kalojen onkimiseen onnistui suhteellisesti, mutta absoluuttisesti kaloja olisi voinut olla enemmän. Tällä reissulla tuli myös mentyä nukkumaan huomattavasti aiemmin ja juotua alkoholia huomattavasti vähemmän kuin edellisreissuilla, joten ehkä olimme vaan kaloille liian pirteitä ja selviä J


Näyttää siltä, että säät lämpenee tällä viikolla ja se lupaa hyvää Antun porukoille. Myös toinen tuttu porukka on tällä hetkellä Gotlannissa kalassa, joten toivottavasti saamme ensi viikolla lukea blogista heidän menestyksekkäistä reissuista. Kiitoksia jälleen jätkille reissusta ja FishYourDreamille onnistuneesta ja mukavasta opastuksesta! Syksyllä tai ens vuonna viimeistään taas Gotlantia koluamaan...


- Juuso

Juuson puolesta PB Jouni

torstai 4. huhtikuuta 2013

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.














Tähän maisemaan päätimme vuoden takaisen Gotlannin reissun.
Nopeasti se aika vierähtää, sillä edelleen muistan tuon hetken kuin eilisen. Oli tullut lipunlaskun aika ja isänmaallisin elkein "laskostimme" mukanamme olleen Suomen lipun Maamme-laulun kaikuessa kohti länsinaapurimme rannikkoa. Ei se laulu ollut Ylioppilaskuoron esityksen veroinen suoritus, eikä lippu juurikaan Kodin Kuvalehteä suurempi, mutta tunnelatausta siinä hetkessä oli. Jälleen kerran takana oli ikimuistoinen kalareissu, hyvien ystävien seurassa.

Uusi vuosi, vanhat kujeet.
Gotlannista puskee rapsaa usealtakin suunnalta - eikä hullumpaa sellaista. Kaikki ryhmät tuntuvat saavan kalaa ja hyvä niin. Melkein samat on keliolosuhteet olleet siellä kuin kotimaassakin. Yöt kylmiä ja päivisin aurinko lämmittää mukavasti niin kaloja, kuin niiden pyytäjiäkin.

Oma reissumme on parin viikon kuluttua, joten kyllähän tässä alkaa fiilikset jo nousemaan. Porukkamme koko kutistui tänä vuonna erinäisten syiden takia neljään mieheen. No ei haittaa, vaihteeksi pieni porukka voi olla ihan tervetullutkin kokemus. Itse aion panostaa tällä kertaa virvelin lisäksi myös perhokalastukseen. Gottiskonkareilta saatujen vinkkien perusteella on paljon todennäköisempää, että joku muu kuin minä, on se porukan ainut mp-mies (en tark.moott.pyör.).

PS. Erkki, Timppa ja Seppo: Kameran akut lataukseen niinkuin olis jo! On nimittäin tullut jonkun toisen vuoro olla linssin väärällä puolella kun kaloja väsytellään...

-Anttu