Lauantaina olin pyytänyt Santtu Poutasen keulamieheksi - ehkä vain hänellä oli vanhana surffaajana pokkaa sanoa "kyllä" kun vertailimme sääennustetta. Jälleen olisi luvassa 12-15 m/s lounaismoukaria, kuinkas muuten kun minä pääsen kalaan.
9.00 startti Kaivarista yllättävän miedossa, 7-8 m/s tuulessa. Tsekkasimme vielä matkalla mobiilisään ja ennuste oli aamuyön tunteina päivittynyt varsin mukavaksi. Lisäsin siis Hondaan kierroksia ja siirryimme reippaalla 25 solmun marssivauhdilla ohi Suomenlinnan kohti ottipaikkoja.
Vesi oli noussut noin nollatasoon ja taivas oli lähinnä harmaata tapettia. Välillä huomasimme ns jeesus-ilmiön jossa aurinko paistaa pilven reiän läpi mereen. Veneitä oli vain muutama liikkeellä. Heittelimme luonnonvärisiä Truttia.
Ekoista mestoista tuli 1 varma tälli, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Siirryimme hieman eteenpäin ja kokeilimme itselleni harvemmin heitettyjä paikkoja. Muutaman hetken päästä koukasinkin reilun 40 cm todella pullean alamitan tyynestä. Vuoden kuluttua tämä kaveri on jo tällä vauhdilla todella tuhdissa kunnossa. Muutama liuku ja Santtu ilmoittaa kalasta, pieni tosin tämäkin, taisi olla 36 senttiä. Nätissä kunnossa kuitenkin. Pusun jälkeen hyvää matkaa!
Tässä vaiheessa noin klo 13 tuli kauhea sadekuuro ja todella sakea sumu. Santtu sai vielä yhden tärpin, mutta jostain syystä emme kuitenkaan saaneet lisää tapahtumia tuhnussa. Pieni ruokatauko ja uudelleen mättämään. Heitimme erästä kiertyvää maininkia kun tunsin selkeän ravistuksen, kala pyörähti pintaan ja ampui heti irti. Vaikutti olevan vähän harteikkaampi kuin edelliset. Tästä innostuneena linkosin Trutan liian kovaa kohti rantaa ja se osui kiveen, onneksi tuloksena oli vain pieni halkeama jonka sain paikattua pikaliimalla.
Sää rupesi selkenemään ja samalla kylmenemään. Auringonlaskuun olisi aikaa enää reilu tunti ja päätimme lähteä hiipimään takaisin. Silverin paskaakin paskemmat popniittikaiteet saivat taas kyytiä muhkeissa mainingeissa kohti aloituspaikkoja...
Katselimme juhlavan kaunista auringonlaskua kun kurvasimme niemekkeen taa murtuvan mainingin alapuolen porisevaan pataan. Santtu sanoi, että hänen violetti/hopea/musta Trutassaan on paljon merenpinnan sävyjä. Yhdyin mielipiteeseen. Itse koitin jo hyväksihavaittua sateenkaarisilakkaa. Pari heittoa kunnes Santtu sanoi, että nyt taisi joku kopaista. Pari kammenkiertoa ja vajotus: "Kii on".
Lähes eeppisessä valaistuksessa oli hienoa nähdä pulskan taimenen ilmalento. Tuli melkein tippa linssiin hetken upeutta jälkikäteen mutustellessa. Harvemmin pääsee auringonlaskussa syksyllä kaloja napsimaan. Santtu väsytteli kalan rauhassa ja minä kopaisin sen ylös. Mittaus ja punnitus 52 cm/1,86 kg eli tosi tuhti kaveri. Tämän jälkeen olikin aika sitten nostaa kierroksia ja ajaa kotiin turkoosin taivaanrannan sävyjä ihaillessa. Vaikka itse jäin vailla mittakalaa, niin silti hykertelin tyytyväisyyttä, sillä valo oli todella tervetullutta. Lisää näitä iltoja synkkään syksyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti