En jurnuta pitkästä talvesta tai järkyttävistä pakkasista. En vingu siitä pitkästä odottamisesta, että pääsen seuraavan kerran vesille.. Enkä siitä, että eikö nämä loput talvikuukaudet olisi jo ohitse. Ai miksikö? No kevät, sen aurinko ja mertsarit ovat päivä päivältä lähempänä totuutta!
Jounin kirjoittama ao. teksti tosin kuvaa hyvin kalamiehen talviarkea. Odottaminen on myrkkyä ja oheistoimintaa on keksittävä. Mertsarivieheitä on jo haalittuna kasaan ja uusia truttia odottaa pakissa. Kamoja on järjestelty ja uusia hankittu. Aikaa tapettu pilkkimällä ja rutisevat jäät testattu alkutalvesta. Ja toki fiilistelemällä kavereiden kanssa menneitä vuosia ja tapahtumia. Eniten puheen aihetta on kuitenkin herättänyt viime syksyn "kolmepisteseiska", joka sytytti mut lajiin täysin. Innokkaana perhokalastajana ja perhonsitojana myös rasiat ovat saaneet uusia tulokkaita ja myös uudet perhomallit ovat saaneet osansa pimeinä talvi-iltoina.
Meritaimenperhot ovat mukavaa vaihtelua sidontaan ja perhokalastus seisovassa vedessä tarjoaa kalastajalle sekä haastetta että hienoja hetkiä rakkaan harrastuksen parissa. Erilaisten katkarapujen imitointi onnistuu myös leikiten perhoilla ja "tympääntynyt raudan paiskaaja" voi saada uutta kipinää kalastukseen kokeilemalla vanhan ja perinteisen rinnalla uutta ja ihmeellistä. Meritaimenen perhokalastuksen suosio rannikolla on lisäänyt huomattavasti viime vuosina ja uusia perhomalleja syntyy tuon tuosta. Heille, jotka haluavat päästä helpolla perhojen suhteen on valmiit ja toimivat reseptit helposti löydettävissä ja tänä päivänä meritaimenelle soveltuvia ostoperhoja löytyy kohtuu vaivatta alan liikkeistä. Intohimoiset sitojat, itseni mukaan lukein, sitovat kuitenkin itse perhonsa. Itse tekemällähän saa juuri sitä, mitä haluaa - ja ennen kaikkea, toimivaan ja laadukkaaseen koukkuun. Ja pitkät talvi-illat kuluu joutuisaan perhoja punoen.
Kuvan perhot saavat uuden kodin erään Blogistin syksyn tuulien ja kevään auringon piiskaamasta pakista. Toivottavasti Öölannin taimenet innostuvat katkaravuista ja pikkukaloista - ja mahdollisesti kuulemme myös niiden mahdollisesta menestyksestä kotimaistenkin taimenten saalistajana.
Ainiin.. tässä kirjoittaessani pimeänä talvi-iltana mieleen juolahti tapahtuma viime viikolta. Istuttiin kaverin kanssa ruotsin tunnilla ja aurinko lämmitti ikkunasta meidän kasvoja. Kaveri tokaisee kovaan ääneen: "Hei dude, sun jalat tärisee!" Katsoin vain päälle ja huokaisin.. sillä eihän tavallinen kuolevainen voi ymmärtää, mitä itse tuolloin ajattelin.
Uskokaa tai älkää - se on kohta sitä itseään!
Ystävällisin terveisin
Mika Ylänkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti