No niin, Gotlannin matka on takana ja laukut purettu. Puretaan hieman itse reissuakin.Perille saavuttiin keskiviikkona kolmen aikaan iltapäivällä. Pikaisen majoittautumisen jälkeen kalavermeet päälle ja mökkirantaan kalaan. Mökki-isännän mukaan rannasta oli saatu neljä taimenta kuluneella viikolla. Ensimmäisenä iltana me emme kuitenkaan kaloja saaneet. Tiedä sitten lasketaanko mökkirannaksi kilometrin verran pohjoiseen oleva niemeke, mutta siellä oli ainakin kaksi kalaa. Osuin siis sinne. Paikassa oli vedestä esiin pistäviä kiviä, sekä kaksi pinnan alle jäävää matalaa, johon maininki rauhallisesti kaatui. Kalat olivat aivan matalan päällä, jopa niin matalassa että Vickeä joutui kelaamaan vapa pystyssä. Ensin möyrähti iso kala aivan edessäni ja pari heittoa myöhemmin alamittainen tuli aivan jalkoihin. Olin lähes satavarma, että jompikumpi kaloista vielä iskee, mutta ne katosivat mystisesti? Kahlasinko päälle, en tiedä.
Seuraavana päivänä ajettiin heti aluksi pohjoiskärkeen. Lunta oli metsäautotiellä vielä sen verran, että auto jätettiin kauemmaksi ja loppumatka käveltiin. Seitsemän kalastajaa levittäytyi isolle alalle, mutta kaloista ei kuulunut mitään. Outoa, sillä ei kelissä sinänsä vikaa ollut, no ehkä tuulta olisi voinut olla enemmän? Paikka oli silti tyhjä. Paluumatkalla autolle törmäämme suomalaisryhmään, jotka empivät, pääseekö autolla rantaan asti? Eivät lähteneet yrittämään, mikä olikin viisasta. Vaihdettiin pikaisesti kalattomuusuutiset ja miehet jatkoivat matkaa, niin mekin. Pysyteltiin koko päivä länsirannan aiempien reissujen kalapaikoilla, mutta nyt kalat olivat kateissa. Kaakkoistuuli piti länsireunan liki tyynenä ja olisiko vika ollut sitten siinä, tiedä häntä, mutta tyhjän nakkeluksi meni.
Sama toistui seuraavana päivänä, sillä erolla, että päivästä tuli hyvin lämmin. Ei ollut hullumpaa istuskella nuotiolla makkaraa paistellessa, mutta kaloista ei saatu minkäänlaista havaintoa. Skit Fiske!
Lauantaiaamu valkenee ja meillä valtiovierailijoilla on hitautta havaittavissa. Saan puhuttua kuitenkin itseni "ensimmäisen aallon" lähtijöihin. Karttaa tutkitaan ja suunnataan pohjoiseen, mutta tällä kertaa enemmän koilliseen. Etsimämme paikka löytyy, ja parkkipaikalla on auto Ruotsin kilvissä kuskin seisoessa meressä, vaikuttaa hyvältä. Otan suunnan kohti paikallista kalastajaa, muiden mennessä päinvastaiseen suuntaan. Paikallinen tulee juttusille, on Öölantilainen. Näyttää sormella kolmea eri kohtaa joissa on kussakin kalat, suurin "fem kilos". Tieto jäi arvoitukseksi, minä en niitä ainakaan saanut, eikä kaverit toisesta nimestä. Oli taas paikan vaihdon aika. Parlamenttimme seisoo taas autolla ja pohtii strategiaa. Tuulen suunta on eri kuin muina päivinä, suunnilleen koillinen. Toimisikohan torstainen luoteiskärki?
Paikalle tullessamme jäin hetkeksi autolle seuraamaan kun kolme miestä kahlaa kalapaikoille. Kaksi valitsee ns. parhaimman kohdan ja yksi menee hieman oikealle. Hyvin pian kuulen huudon: Simpalla on kala kiinni!
Kaivan jostain peräkontin uumenista videokameran ja alan kuvata kun Simppa kahlaa kalan kanssa rantaan ja pakollisten yläfemmojen jälkeen kuuluu kaukaa: Erkillä on iso kala kiinni! Vapa on hurjalla kaarella ja jos Erkin "seiväs" vääntyy noin paljon, niin kalan on oltava iso, joten nyt apuun. Painelen munaravia veden lentäessä lähemmäksi väsyttelypaikkaa ja Anttu tekee samoin, kun näen yhtäkkiä kalan hyppäävän hänen selän takana, vaikka kiinni oleva kala ohjaa Erkin vapaa eri suuntaan - mitä täällä tapahtuu? Pääsen perille ja kalaa on jo yritetty kertaalleen haaviin, ei mahtunut. Nykäisen selästä oman haavini ja pian kala saadaan sinne ujutettua. Se on valtava. Pituuteensa nähden syyspaino heilauttaa puntarinviisari helposti yhdeksään, nyt "vain" 6,5 kiloon. Kala on tummahko ja se laitetaan takaisin elementtiinsä. Toivuttuamme tilanteesta paikan kalastusta jatkettiin. Siitä hetkestä alkoi hulinat, joista ei ole edes tarkkaa muistikuvaa. Se oli kait aika tarkalleen heitto ja kala? Joko se pysyi tai sitten ei - mutta kaikki sai! Oli pyörteitä, selkävanoja, hyppyjä, yläfemmoja ja ulvahduksiakin. Yhdessä vaiheessa muistan puristaneeni kolmen kilon kalaa kuin sylivauvaa kantaessani sitä kiviriutan kivelle. Kamerat räpsyivät ja videokamera pyörivät. Otettiin yhdestä väsytyksestä jopa vedenalaista videokuvaa ja nautittiin. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua.
Kyllä, tähän oli hyvä päättää sittenkin hienosti päättynyt kalaretki.
-PB Jouni
Seuraavana päivänä ajettiin heti aluksi pohjoiskärkeen. Lunta oli metsäautotiellä vielä sen verran, että auto jätettiin kauemmaksi ja loppumatka käveltiin. Seitsemän kalastajaa levittäytyi isolle alalle, mutta kaloista ei kuulunut mitään. Outoa, sillä ei kelissä sinänsä vikaa ollut, no ehkä tuulta olisi voinut olla enemmän? Paikka oli silti tyhjä. Paluumatkalla autolle törmäämme suomalaisryhmään, jotka empivät, pääseekö autolla rantaan asti? Eivät lähteneet yrittämään, mikä olikin viisasta. Vaihdettiin pikaisesti kalattomuusuutiset ja miehet jatkoivat matkaa, niin mekin. Pysyteltiin koko päivä länsirannan aiempien reissujen kalapaikoilla, mutta nyt kalat olivat kateissa. Kaakkoistuuli piti länsireunan liki tyynenä ja olisiko vika ollut sitten siinä, tiedä häntä, mutta tyhjän nakkeluksi meni.
Sama toistui seuraavana päivänä, sillä erolla, että päivästä tuli hyvin lämmin. Ei ollut hullumpaa istuskella nuotiolla makkaraa paistellessa, mutta kaloista ei saatu minkäänlaista havaintoa. Skit Fiske!
Lauantaiaamu valkenee ja meillä valtiovierailijoilla on hitautta havaittavissa. Saan puhuttua kuitenkin itseni "ensimmäisen aallon" lähtijöihin. Karttaa tutkitaan ja suunnataan pohjoiseen, mutta tällä kertaa enemmän koilliseen. Etsimämme paikka löytyy, ja parkkipaikalla on auto Ruotsin kilvissä kuskin seisoessa meressä, vaikuttaa hyvältä. Otan suunnan kohti paikallista kalastajaa, muiden mennessä päinvastaiseen suuntaan. Paikallinen tulee juttusille, on Öölantilainen. Näyttää sormella kolmea eri kohtaa joissa on kussakin kalat, suurin "fem kilos". Tieto jäi arvoitukseksi, minä en niitä ainakaan saanut, eikä kaverit toisesta nimestä. Oli taas paikan vaihdon aika. Parlamenttimme seisoo taas autolla ja pohtii strategiaa. Tuulen suunta on eri kuin muina päivinä, suunnilleen koillinen. Toimisikohan torstainen luoteiskärki?
Paikalle tullessamme jäin hetkeksi autolle seuraamaan kun kolme miestä kahlaa kalapaikoille. Kaksi valitsee ns. parhaimman kohdan ja yksi menee hieman oikealle. Hyvin pian kuulen huudon: Simpalla on kala kiinni!
Kaivan jostain peräkontin uumenista videokameran ja alan kuvata kun Simppa kahlaa kalan kanssa rantaan ja pakollisten yläfemmojen jälkeen kuuluu kaukaa: Erkillä on iso kala kiinni! Vapa on hurjalla kaarella ja jos Erkin "seiväs" vääntyy noin paljon, niin kalan on oltava iso, joten nyt apuun. Painelen munaravia veden lentäessä lähemmäksi väsyttelypaikkaa ja Anttu tekee samoin, kun näen yhtäkkiä kalan hyppäävän hänen selän takana, vaikka kiinni oleva kala ohjaa Erkin vapaa eri suuntaan - mitä täällä tapahtuu? Pääsen perille ja kalaa on jo yritetty kertaalleen haaviin, ei mahtunut. Nykäisen selästä oman haavini ja pian kala saadaan sinne ujutettua. Se on valtava. Pituuteensa nähden syyspaino heilauttaa puntarinviisari helposti yhdeksään, nyt "vain" 6,5 kiloon. Kala on tummahko ja se laitetaan takaisin elementtiinsä. Toivuttuamme tilanteesta paikan kalastusta jatkettiin. Siitä hetkestä alkoi hulinat, joista ei ole edes tarkkaa muistikuvaa. Se oli kait aika tarkalleen heitto ja kala? Joko se pysyi tai sitten ei - mutta kaikki sai! Oli pyörteitä, selkävanoja, hyppyjä, yläfemmoja ja ulvahduksiakin. Yhdessä vaiheessa muistan puristaneeni kolmen kilon kalaa kuin sylivauvaa kantaessani sitä kiviriutan kivelle. Kamerat räpsyivät ja videokamera pyörivät. Otettiin yhdestä väsytyksestä jopa vedenalaista videokuvaa ja nautittiin. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua.
Kyllä, tähän oli hyvä päättää sittenkin hienosti päättynyt kalaretki.
-PB Jouni
Lukenut tän sivun juttuja alusta lähtien aina vesi kielellä. Hyvää kerrontaa ja omat fiilikset aina nousee, tekee mieli lähteä kalaan. Mutta aina voi parantaa ja siksi olisikin hienoa jos saisitte lisää kuvia juttujen kaveriksi, niitä on aina kiva katella ja pääsee lähemmäksi sitä rähinää kotoota käsinkin! -keep up the good work-
VastaaPoistaKiitos kommentista. Otamme neuvosta vaarin ja ryhdymme mahdollisuuksien mukaan lisäämään kuvallista antia tulevaisuudessa. Ja huom! muitakin kehittämis-idiksiä otetaan jatkossakin ilomielin vastaan. -PB A
VastaaPoista