Sunnuntaina 12. syyskuuta vesillä ensimmäistä kertaa. Kierreltiin tuttuja syyspaikkoja ja tutkailtiin luontoa pitkän kesätauon jälkeen. Kalastuksen lomassa rupateltiin leppoisia, eikä oltu oikein tosissamme kalan saannin suhteen. Vedenlämpö oli heittopaikoilla +16c eikä näin lämmin vesi tunnetusti suursaaliita ole antanut, yksittäisiä kaloja kylläkin. Parin tunnin kalastamisen jälkeen Jouni pyytää saada kokeilla minun heittosettiä. Annan vapani ja päätän, että juon samalla itse kahvit. Kun romellan keulapenkin alta termaria, kuulen ilmoituksen että kala on kiinni. Kahvitauko lykkääntyy ja haavimiehen homma jää minulle. Kala ei hypi, mutta möyrii pinnassa ja pyyhkäisee pyrstöllä komasti vettä ilmaan. Muutamien syöksyjen jälkeen kala alkaa hyytyä ja jo toisella haavauksella kala on pussissa. Tummahko uroskala. Paino 3,7kg ja pituus 68cm, kausi avattu.tiistai 14. syyskuuta 2010
Anna mä testaan sun heittosettiä..
Sunnuntaina 12. syyskuuta vesillä ensimmäistä kertaa. Kierreltiin tuttuja syyspaikkoja ja tutkailtiin luontoa pitkän kesätauon jälkeen. Kalastuksen lomassa rupateltiin leppoisia, eikä oltu oikein tosissamme kalan saannin suhteen. Vedenlämpö oli heittopaikoilla +16c eikä näin lämmin vesi tunnetusti suursaaliita ole antanut, yksittäisiä kaloja kylläkin. Parin tunnin kalastamisen jälkeen Jouni pyytää saada kokeilla minun heittosettiä. Annan vapani ja päätän, että juon samalla itse kahvit. Kun romellan keulapenkin alta termaria, kuulen ilmoituksen että kala on kiinni. Kahvitauko lykkääntyy ja haavimiehen homma jää minulle. Kala ei hypi, mutta möyrii pinnassa ja pyyhkäisee pyrstöllä komasti vettä ilmaan. Muutamien syöksyjen jälkeen kala alkaa hyytyä ja jo toisella haavauksella kala on pussissa. Tummahko uroskala. Paino 3,7kg ja pituus 68cm, kausi avattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Komee. Missä päin tuli kahviteltua ...?
VastaaPoistaMe kahvitellaan aina jossain Porkkalan ja Porvoon välillä, milloin missäkin.
VastaaPoistaKomee fisu,onnittelut! Mut olisko ollu vapauttamisen paikka tuolle tummalle urokselle?
VastaaPoistaMiksikä ei, kuten kaikkien taimenien kohdalla.
VastaaPoistaTämä ei kuitenkaan ollut livenä aivan näin tumma kuin kuva antaa ymmärtää. Kunto oli muutenkin erinomainen ja liha kimmoisa ja punainen. Kyseessä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä kutuasuaan valmisteleva istukas, joka olisi laskenut maidin luodon reunaan.
Vaikee sanoo onko merestä saatu taimen kenties luomu vai ei, joten kotiin vaan, jos on eka kala. Jos pari kolme kalaa saa kalareissulansa, niin saa olla hyvin mielin. Jos enemmän on tulollansa, niin loput vois minun puolesta sit laskee vaik takasin kasvamaan eikös niin. Vaikka olis istareita. Näyttikala tai kaks kotiin pelkästään, ei näillä jutuilla auta alkaa kilpailemaan.
VastaaPoistaTotta joka sana. Tuohon tyyliin ollaan pyritty elämään.
VastaaPoistaTaimenen ulkoasu ja syömäkelpoisuus eivät aina ihan korreloi. Joskus muistan saaneeni Airistolta uistelemalla syksyllä 3,5 kilon taimenen, joka minun silmääni näytti ihan mallikkaalta, ei erityisen laihaltakaan. Kaveri piti sitä vähän tummana, ja lopulta se paljastui täysin syömäkelvottomaksi purukumiksi. Ehdottomasti olisi kannattanut vapauttaa, jos olisi asian arvannut tai ymmärtänyt. Toisaalta jokunen laihanpuoleinen kevättaimen tullut syötyä, jotka hoikkuudestaan huolimatta olleet oikein kelpoa syötävää.
VastaaPoistaItselle tullut semmoinen käsitys, että syksyllä kutuajan ollessa käsillä ja hormonien hyrrätessä kutukalan lihan rakenne menee ihan oudoksi. Keväällähän kutuaika on jo kaukana takana ja rakenne muuten palautunut, mutta läskiä ei vaan vielä ole ehtinyt kertyä tavanomaista määrää.
Mutta ongelma siis se, että ihan idiottivarmasti laatua ei tiedä kuin vasta peratessa ja silloin on vaikea enää vapauttaa. Ihan luurangot tai jokimöröt tietenkin eri asia, niiden kanssa ei tarvitse arpoa.
Omituisin tapaus itselläni ollut aikoinaan uistelukisassa heinäkuun alussa keskeltä merta tullut reilun kuuden kilon lohi, joka ei ollut ollenkaan vielä toipunut edellisen syksyn kudustaan. Pituutensa puolesta kymppikala ja kunto aivan surkea. Luulisi että tuohon ajankohtaan mennessä olisi jo ehtinyt imeä silakkaa tarpeeksi, mutta tuo ei olut.
Nätti kala, selkäevässä näkyy reilusti vekkiä joten eiköhän tuo istari ollut.
VastaaPoistaOnks toi vekki selkäevässä täysin varma istarin merkki - jos näin on niin kaikki ilman vekkiä voisi vapauttaa.
VastaaPoistaEi tuo selkäevän mutka mikään 100% varma merkki ole istarista mutta hyvin tyypillinen kuitenkin vaikka kala muuten olisikin priimakunnossa.
VastaaPoista