torstai 21. lokakuuta 2010

Työmiehen taimen


Syksyä vaivannut "korkeapaineongelma" katkesi viimein tällä viikolla. Onhan se kiva ollut olla auringonpaisteessa vesillä, mutta se on paremminkin sienestäjän kuin taimenenkalastajan keli. Siksi saaliit ovatkin olleet ainakin meidän venekunnalla parin alamitan lisäksi aika heikkoa.

Eilen keskiviikkona mulla oli työasioiden ohella jatkuvasti yksi netti-ikkuna auki sääsivuille, joista väijyin ilmanpainetta, pilvisyyttä, vedenkorkeutta ja tuulta. Aamusta lähtien näytti siltä, että keskiviikosta olisi tulossa todella hyvä kalakeli. Vesi oli hienoisessa nousussa ja ennen kaikkea paine oli vankassa alamäessä, tuulikin henkäilisi iltaa kohden vienosti 6 metriä etelästä...

Pakkohan se oli lähteä töiden jälkeen ex-tempore. Palaverit ja mailit hoidettuani olimme jo 16.30 mättämässä Santun ja "onnenamulettina" toimivan Juhan kanssa (Santun veli). Olemme saaneet aina kalaa kun Juha on ollut mukana, joten taian toivottaisiin jatkuvan. Parin tunnin täsmäiskua varten ei sopisi liikaa ajella vaan keskittyä heittämiseen. Menimmekin omille klassisille lähimestoilleni, joista on vuosien saatossa kaloja kaavittu.

Neuvoin Santtua heittämään erään eteläpoteron irtokivien päälle, josta on usein kala napannut ja keulasta kuuluukin pian älähdys, että kala on kiinni. Vapa taipuu ja siimaa lähtee - kyöstikö??, ajattelen, kun kala hyppää jo ilmaan aivan lähellä venettä. Ei ihan kyöstikokoa, mutta erittäin harteikas hyvän näköinen hopealuoti. Arvioin koon 3-4 kg väliin ilmapunnituksella. Keli oli sen verran mieto, että pystyimme hyvin pysymään paikoillaan väsytyksen ajan, joka muuten oli yllättävän nopeasti hoidettu ja koppasin kalan uuteen Rapala-haaviini.

Taimen oli erittäin jämerässä kunnossa ja uistin oli kahdella piikillä syvällä kiinni optimipaikassa eli kidan sivun jänteissä. Se ei irronut kun vasta pihdeillä. Pappia päähän ja puntarille: 3,3 kg ja 64 cm. Erittäin hyvä ja Santun ennätys. Femmat miehistön kesken ja uutta mättöä. Ei mene kauan kun 5 metriä edellisestä paikasta joku tukistaa uistintani, vastaveto, onko kiinni? Ei tainnut pysyä, näen vaan illan hämärässä pyörteet ja mustan hahmon lipuvan syvyyksiin. Ei ehkä Santun kalan veroinen mutta ihan kelpo kuitenkin.

Kello oli jo 18.30 ja oli lähes säkkipimeää kun suuntasimme takaisin rantaan. Sade vaan jatkui ja matalapaine syveni. Jos joku tänään pääsee kalaan, niin nyt kannattaa mennä. Sää on juuri sitä optimia syystaimenen kalastuskeliä ja saalis on paljon todennäköisempi kuin viime viikkoina!

2 kommenttia:

  1. Tämä olosuhteiden pelleily on kyllä yhtä tuskaa. Eilen ennusteet lupasivat tälle päivälle, siis perjantaiksi hyvää keliä. Aamulla vielä vesi oli pitkästä aikaa selvästi plussalla, mutta sääennusteet alkoivatkin jo näyttää huonommilta: kiristyvää tuulta uhkasi. Kotoa lähtiessä kuitenkin vielä melkein tyyntä.

    Kun sitten pelipaikoille pääsi, eikös vesi alkanut heti tippua jyrkästi ja läikytystäkin piisasi ihan omiksi tarpeiksi. Dööristäkin katosi mystisesti veto niin, että pelkällä mukana olleella hapselisetillä piti jatkaa. Ei tuota kauaa jaksanut eikä varsinkaan jaksanut kauas ajaa, kun tuulikin vaan yltyi eikä hajuakaan kaloista niillä paikoilla, jotka vielä pystyi järkevästi kalastamaan. Häntä koipien välissä kotiin.

    Ehkä vielä kerran tänä syksynä käy niin, että omat aikataulut ja keli käyvät yksiin.

    iv

    VastaaPoista
  2. perjantaina 22.10:tä olin taimenkalassa minäkin.keli oli aamupäivällä mitä parhain. pitkin päivää tuuli kääntyi lounaasta- kaakkoon, samalla koventuen.taimenpaikkoja heitellessä ihmettelin niiden tyhjyyttä. 5-tunnin tulokseksi jäi yksi alamittainen taimen. kotiin päästyäni vilkaisin netistä tuulitiedot:kaakkoistuulta 11m/s ja puuskat 14m/s.uistin lentää tuolla tuulella vielä hyvin, mutta siima tekee liian suuren pussin-tarkka tuntuma vieheeseen katoaa. pahinta oli kuitenkin meriveden voimakas laskeminen, vesi tippui päivänaikana 50cm. veden laskiessa en ole koskaan saanut kuin yksittäisiä kaloja.

    VastaaPoista