Ennätykset on tehty rikottaviksi

Edellisen mp-reissun jälkeen päätin kytätä kelit kohdalleen. Pitkään oli tuullut pohjoisesta ja idästä, ja kalaraportit sen mukaisia. Lauantaina Foreca ennusti uuden matalan saapuvan. Siihen olisi nyt siis iskettävä, jos kauden avauskalan mieli veneeseen. Sunnuntaina kaikki näyttikin putoavan kohdalleen ja hyviä raportteja tulikin mereltä. Vaihdoin kelaan uudet siimat, sillä olihan harmaantunut, yli 5 vuotta vanha PP jo aikakin vaihtaa. Seuraavana päivänä olisi kolmen tunnin ikkuna vesille.

Aamulla nuorin tyttö ensin kouluun ja sitten menoksi. Rannassa hämmästyin, vesi olikin laskusuunnassa ja alle normaalikorkeuden. Ensimmäinen paikka oli tyhjä, enkä varmaan ollut ensimmäinen kävijä sillä kello oli jo 10.30. Ajoin ulommas, mutta sielläkin oli toinen vene joka oli juuri tekemässä lähtöä länteen päin. Ei auttanut, pakko yrittää. Siispä Joonaksen toistotaktiikka mielessä, nöyränä yrittämään muiden jäljiltä.

Eka spotti, ei mitään. Toka spotti, ei mitään. Siirryin kohtaan josta en koskaan aiemmin ollut saanut kaloja. Mutta joku kuulemma oli saanut, ja ison, vuonna yks ja kaks. Viisi heittoa, ei mitään. Veneen korjaus ja vielä yksi heitto ison kiven viereen, nyt tuulen puolelle. Sitten pamahti. Kala riuhtoi pinnassa paikallaan, painoin vavan kärjen alas ja hölläsin jarrua. Vauraampi kala oli iskenyt ja sainhan sen vihdoin uimaan ilman hyppyjä. Noin viiteen minuuttiin en nähnyt kalaa joka ui yllättävän rauhallisesti ja kaukana veneestä. Korjasin venettä ulommas. Hitaasti sain kelattua kalaa lähemmäksi, ja lopulta näin kun komea taimen tuli lähes luovuttaneen näköisesti kohti pintaa ja venettä. Vapa pystyyn ja haavi iskuvalmiuteen.

Kaikki näytti liiankin hyvältä ja juuri kun yritin haavata, kala kääntyi. Yritin uudelleen pyrstö edellä ja sillä tuloksella, että puolet kalasta oli jo haavissa kun se päätti toisin. Kala syöksyi noin 20 metriä ulos merelle jarrun huutaessa hoosiannaa. Tsiisus, sehän oli todella iso! Sydän hakkasi toista sataa kun vakuutin itselleni, että uita, uita, uita ja uita. Sitten noin kymmenen minuuttia hermoilua ja rauhallista uittoa. Lopulta sain kalan veneen vierelle, mutta ei. Vielä viiden metrin syöksy, sydämen pysäyttävä käännös, ja taas rauhassa takaisin kohti venettä. Nyt oli hetki koittanut. Kala haaviin ja veneen lattialle… ei juma, täähän on valtava!! Riemun kiljaisut ja pappia peliin. Punnaaminen keinuvassa veneessä ei onnistunut, joten ajoin tyyneen ja uusi yritys. Kauden avauskala ja uusi enkka oli tosi. Nyt se kirjataan lukemiin 6,2 kg ja 88 cm. Ja sen kalan pyrstön kokoa ei voinut kuin ihmetellä. Hillitön mela, oma handu jäi kirkkaasti toiseksi.

Ihiksen puolesta, -PB A (Ja suur-onnittelut komeasta kalasta!)