No bensahan siitä tuupparista sitten loppui jo 200 metrin jälkeen, joten airot käteen ja hartiavoimin eteenpäin. Soudin erääseen saareen, hyppäsin paatista ja otin virvelin olalle. Muutamien heittojen jälkeen se sitten tapahtui. Sinipinkkivalkoinen Dardevle oli näyttänyt paholaisen kyntensä, ja siiman päässä louskutti tuhdin kokoinen mertsari. Väsyttelyssä kului oma aikansa, jonka jälkeen talutin kalan soraiselle rannalle kuin kokeneempikin saamamies. Sammakon lailla hyppäsin kalan päälle, iskin sormet niskaan kuin kotka konsanaan ja heitin saaliini parin metrin päähän turvaan. Riemunhuutojen ja papin kumahdusten jälkeen soutureissuni paluuosuus sujuikin sitten huomattavasti nopeammin mitä olisin Mercuryllä edes päässyt. Tuo ensimmäinen meritaimeneni painoi kaupan puntarilla 4,980 kg, veret laskettuna.
Seuraavien 13 vuoden aikaan mahtui lukuisia nelosia, kolmosia, kakkosia ja niin edelleen, mutta. Viimeisen noin viiden vuoden aikana on saaliit mökillä selvästi vähentyneet, valitettavasti. Vedet ovat salavaivihkaa rehevöityneet, särkikalat lisääntyneet ja mertsarit kaikonneet, ainakin minun kalapaikoiltani. Syitä tähän on haettu hylkeistä, merimetsoista, istutusten puuttumisista ja vaikka mistä – varmaa vastausta en ole vielä saanut. Oli miten oli, kyllä vituttaa. (Ja niin tekisi vielä enemmän, mikäli en asuisi pääkaupunkiseudulla missä kalaa onneksi vielä riittää.) Mielenkiinnosta kuulisin myös muiden siellä suunnalla mertsareita kalastavien kommentteja ja näkemyksiä aiheesta. Jospa vika onkin isännässä itsessään, mene ja tiedä.
Ei ihan pelkkää negaa; Kuluva vuosi on antanut pienen toivon kipinän paremmasta tulevaisuudesta. Heittopäiviin nähden voinen jopa pitää ihan ok-saaliina toissa viikonlopun 50 cm yksilöä, sekä keväällä saamaani n. 3,5 kg kristallin kirkasta kalaa. Tutkimukset mökillä jatkuvat jo ensi viikolla, en siis ole vielä luovuttanut - tietenkään.
-PB A
Kustavin haastavilta vesiltä sain myös ensimmäisen meritaimeneni. Siitä into lajiin syttyi viitisen vuotta sitten. Kustavin vesiä on sittemin tullut koluttua erityisesti Kihti/Katanpää/Kaurissalo suunnalla, sekä "paikallista" tietoa hankittua. Sanoisin, että sitkeys on ollut kuitenkin se tärkein seikka. Noin 15-20 tuntia per kala on ollut tarvittava määrä. Loppusyksyisin on saattanut tulla hyviäkin hetkiä, jolloin useamman kalan päivät on ollut todellista juhlaa. Tosin koko on ollut pientä, jolloin kotiin viemisiä ei juuri ole ollut. Viime vuonna nämä ottipäivät osuivat joulukuulle.
VastaaPoistaKustavi-Uusikaupunki suunnan vedet ovat itsessään kuin taideteos, jolloin vesillä liikkuminen tuo hyvää mieltä. Omasta mielestä 4-5 metrin näkösyvyys on todella kirkas, toki rehevöityminen näkyykin sisäsaariston puolella, jossa mm. kuhasaaliit ovat parantuneet. Erityisesti vesi ja ympäristö on ollut tervettä Isokarin suunnalla.
Kylän isännät laittavat muuten kalattomuuden tällä hetkellä hyljekannan piikkiin. Näin ainakin Salen pihalla. Ovat kuulemma ajaneet parvet ulkomerelle. Toinen näkemys on, että istutusmäärät ovat pienentyneet selkeästi. Kalaa kyllä on - siitä näin todisteena talviverkottajien saaliita viime talvena kotilahdella, joka on todella saariston suojissa. Eipä olisi muuten tullut mieleen koittaa keväällä samoilta paikoilta!
Tälle syksylle päätin Kustavin (kalaisista)maisemista huolimatta tuoda paatin Hki-Sipoon vesille. Osaltaan päätöstä ryyditti kevään nolla saldo kovasta yrityksestä huolimatta, sekä halu oppia kalastamaan erilaisessa ympäristössä.
Kausi on vasta aluillaan, ja nyt on saman verran kalakontakteja kuin muutamalta viime vuodelta yhteensä. Samat taktiikat on toiminut. Ykkösvieheenä on muuten kunnostautunut Kustavilainen Kahir Velmu!