VAIN KAHDEN TUNNIN TÄHDEN...

Sanottiin mulle lauantaina kotona kun kuumeissani nettasin säätietoja ja olin Jouniin yhteydessä reaalikelin suhteen. Oltiin tultu kotiin 1630 ja ajattelin, että nyt kun moinaa ennen myrskyä, niin pakkohan sitä on käydä kokeilemassa 10 minuutin päässä olevat lähimestat! Kuten ehkä tämän blogin lukijat tietävät, niin meikäläinen kalastaa noin 7 kertaa kymmenestä hirveässä moukarissa...

Eli tuumasta toimeen, irtauduin yksin Kaivopuiston rannasta klo 17. Keli oli todella lupaava, vesi nousussa, vedenlämpö noin 10 astetta ja maininkia. Tuuli oli tauonnut kuin seinään ennen myrskyn tuloa. Lyijynharmaa taivas ja ruotsinlaiva horisontissa kaahasin ekalle mestalle. Laitoin lyijynharmaan Ismo Zalsan kiinni ja heitin. Heitin toisen kerran ja nyt oli kiinni. Huomasin heti että kala ei ollut iso, mutta pääasia että jotain tulee. Kala ylös ja mittaus: 44 cm ja takaisin.

Jatkoin heittelyä mukavassa swellissä ja kahdeksas heitto toi taas kunnon pärinän siiman päähän. Tämä kaveri oli kovempi veivaaja, mutta silti aika pieni. 47 cm. Takaisin. Kello oli nyt 1735 ja noin reilu tunti vielä peliaikaa. Kiersin saaren toiselle laidalle ja liu'uin reunan heittäen Matiakselta tilaamaani omaa Trutta-väriäni, jossa keltaisen, hopeisen ja punaisen liitto. Ei mitään noin puoleen tuntiin.

Kello 1815 heitin samaan kuohuun kuin aikaisemminkin ja nyt tärppi oli huomattavasti rajumpi. Kala ilmaan ja totean ilmapunnituksella noin 2-2,5 kg kalaksi. Nyt rupesi jo jännittämään kun olin yksin liikkeellä (mitä hyvin harvoin teen) ja haavaus olisi vaikeaa. Maininki oli ruvennut pikkuhiljaa kasvamaan ja vähän väliä tuli vihaisia puuskia, jotka ennakoivat myrskyn olevan lähellä.

Väsyttelin kalaa kaikessa rauhassa ja olin jo varautunut haavimaan. Vene oli kulkeutunut vaarallisen lähelle kiviä ja jouduin ottamaan pakkia. Kala pysyi vielä tässä vaiheessa hyvin kiinni. Sitten olikin h-hetki: yritin haavausta kerran, en onnistunut. Kala meni veneen alle. Jouduin taas ottamaan pakkia ja torpedo suuntasi suoraan perään siiman löystyessä. Tämän jälkeen sain vielä kerran kalan pintaan ja yritin haavata, mutta se pääsi irti samalla hetkellä kun haavi osui veteen...

Ei voi mitään. Kello oli jo lähes 19 ja karautin pois myrskyn alta, joka sitten seuraavana yönä nousikin varsin hurjaksi.

Tästä voidaan taas vetää se johtopäätös, että kelillä on väliä. Kuinka monta tuntia sitä onkaan heittänyt turhaan paskassa kelissä kun nyt menee optimikelillä ja saa 3 tapahtumaa alle 2 h sisään...no, onhan nyt sitten syyskausi auki!