Jörn Donnerin lohkaisua mukaileva otsikko on varmasti totta. Jo se, että saa yrittää pyytää meritaimenta uskomattoman kauniilla rannikollamme on hienoa. Mutta se vasta hienoa on kun nirso meren hopeanuoli hyväksyy tarjotun ruokalistan.
Olin sopinut sunnuntaina Pasi Taposen kanssa taimenreissun Porvoon alueen laajaan saaristoon. Keli ei ollut tällä kertaa moukaria, mutta sitä toiseksi paskinta eli aurinkoa ja kylmää. Irtauduimme rannasta klo 11, sillä mielestämme hyytävässä aamussa ei ollut järkeä kalastaa. Sää oli upean aurinkoinen ja tuulta noin 5 metriä luoteesta hitaasti itäänpäin kääntyen. Vedenkorkeus oli +25 ja pysytteli noin klo 15 asti siinä kunnes lähti jyrkkään laskuun. Periaatteessa siis munat pataan -keikkaan kaikki mahdollisuudet...
Heittelimme aivan saaristovyöhykkeen uloimpia puisia saaria ja niiden lähialueen kiviriuttoja. Sähkömoottorin surratessa pystyimme helposti koluamaan toinen toistaan upeampia kirkasvetisiä kivikoita. Mikäs siinä keulamiehenä ollessa! Vaihdoin hyrräsettiini tuoreen sateenkaari-Trutan (sininen, punainen, keltainen, hopea) ja uskoin tämän värin antavan kalaa.
Klo 1230, pari heittoa poterossa, jonka reunaa suojasivat kivet ja josta korkean veden aikaan vesi pyyhkii yli. Kaiken järjen vastaisesti paikka oli suojan puolella vaikka tuulta tuskin oli. Toisella heitolla tunsin selkeän tönäisyn. Olin hiljaa ja jatkoin kelausta pari metriä - pysäytys ja "kii on". Nätti kala samantien ilmaan ja räikkä ritisi. Muutaman kunnon syöksyn ja hypyn jälkeen Pasi haavasi kalan tyylikkäästi. Puntarille ja mittaus: 1970 g ja 57 cm. Erikoista kalassa oli sen haaroittunut pyrstö, joka ei kuitenkaan tuntunut menoa haittaavan. Ilmeisesti hylje käynyt jossain vaiheessa kopaisemassa...
Olimme todella iloisia saaliista näinkin haastavissa olosuhteissa. Nyt oli aika tahkoa samaa poteroa lisää. Muutaman heiton jälkeen Pasi ilmoittaa kalasta. Kunnon pärinä ja syöksyminen, mutta kala on voimiinsa nähden valitettavan lyhyt 45 cm. Mutta kala kuitenkin ja nyt oli kummaltakin apina pois selästä.
Heitän taas Trutan kivikkoon. Nyt otti on jo todella karski ja vapa taipuu kunnolla. Muutama sekunti tästä ja 17-vuotisen taimenurani ällistyttävimpiä tapahtumia: todella roteva 3,5 - 4 kg taimen hyppää suoraan meitä päin uistin suussa ja kaikki siimat ilmassa! Olimme kummatkin aivan pökerryksissä. Noin 10 metrin siima oli kokonaan metrin korkeudella ja kala iskeytyy veneen viereen kuin paistinpannu. En voinut muuta kuin kelata löysät pois ja päivitellä. Uskomaton suorite. Kala hyppäsi varmaan noin kahden metrin hypyn ja pystyimme selkeästi näkemään sen kirkkaassa valossa. Harmi, ettei pysynyt.
Vaihdoimme erityyppiseen paikkaan ja emme saaneet tuntiin täpyäkään. Palasimme vanhalle rikospaikalle ja heti mulla taas kiinni. Ehdin nähdä vaan pyrstön ennen irtoamista, noin 50 cm kala. Evästauko paikalla ja Pasi heittää lähes rantaan: 3 taimenta näykkii kilpaa uistinta ja se kääntyy poikittain eli "poikittainen maila" kuten Hakalan Jaska asian ilmaisee. Onneksi kalat ovat pieniä. Uskomaton paikka. Kaikki kalat läjässä 100 metrin sisällä. Heitän vielä itse uudestaan, alamittainen seuraa veneen viereen ja iskee. Onneksi saan pompoteltua sen irti. Pasilla vielä yksi kala kiinni, mutta pieni, noin 40 cm.
Kello oli noin 15 ja ajattelimme lähteä vähän muualle välillä. Ajoimme välisaariston ulkoreunoille. Laitoin vaihteeksi haspeliin kiinni klassikon: Kilohailin. Heitin vedenalaisen luiskan päälle kiertyvän aallon taakse: "kii on." Pintapyörteet, syöksy ja irti. Veikkaan, että kala pääsi niin matalaan veteen, että koukun kulma oli huono. Ja omaksi hölmöydeksi pitää sanoa se, että koukku oli varakoukku, jonka olin unohtanut vaihtaa ohuempilankaiseen. Selkeä mittakala.
Siirrymme seuraavaan paikkaan ja Pasilla vielä yksi kala käy kuopimassa. Tuntui, että mitä myöhempään päivään meni ja mitä alemmas vesi laski, niin sitä vähemmän kaloilla oli tappajan vaisto. Emme iltapäivän tunteina saaneet kaloja pysymään millään.
Kalastusaika 11-17.30, 10 tapahtumaa aurinkoisessa kelissä. Ei voi valittaa. Ehkä tärkein havainto oli se, että löysimme riutan, josta vesi virtasi läpi kaikilla tuulilla ja joka oli riittävän syvä tarjotakseen suojaa. Vedenlämpö oli tasainen 10,5 - 10,8 Lowrance-astetta.
Jos sama meno jatkuu, niin voinen pikkuhiljaa todeta: "Graavia, komisario Palmu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti