Taas tuli lähdettyä kalaan viikonloppuna. Lauantaina puhelimeni pirahti klo 10 ja soittaja oli Pasi Taponen, joka oli kaverinsa kanssa taimenessa. Olivat kuulemma karkuuttaneet "kyösti"-luokan kalan juuri...eli kyllä siis isoja on paikalla edelleen, valoin uskoa itseeni sunnuntaita ajatellen.
Olin sopinut Santtu Poutasen kanssa lähteväni sunnuntaina puolilta päivin ja tarkoitus oli heittää koko päivä. Tuuli oli onneksi oikeasta suunnasta, lounaasta, mutta varsin navakka, noin 8-9 m/s. Tämä ajaisi meidät siis heittämään pohjoisen ja idän puolen kärkiä sekä vedenalaisia luiskia.
Heti kalapaikoille saavuttua huomasimme, että vesi oli ihan älyttömän kirkasta. Viime maanantain kuravellistä ei ollut enää mitään jäljellä. Näkösyvyyttä oli tyynissä paikoissa jopa 4 metriä, joka on kyllä huippua. Vedessä ei siis ollut mitään vikaa, kuten ei lämpötilassakaan. Mittasimme päivän aikana 7,7 - 11,6 astetta taimenpaikoilla, joka ainakin kertoo sen, että lämmön puolesta kalat eivät ole hävinneet mihinkään. Tuo lämpötilahan pitää taimenen kaikkein aktiivisimpana.
Kirkas keli vaatii varovaisuutta kalamieheltä ja ensimmäinen parituntinen meni vailla tapahtumia. Siirryimme erään saaren länsikärkeen johon tuli kova maininki, koitimme rikkoa sääntöä ja heitimme tuulen puolta. Oho! Kala iskee Santun "Taika-Jim" väriseen Truttaan, jossa noutajan toinen puoli on kuparikultainen. Eipä ole kovin iso, noin 25-30 cm smoltti. Kala päästetään nopeasti takaisin. Harmi, että ne pienet aina pysyvät...
Jatkoimme eteenpäin ja ajoimme erääseen paikkaan, jossa lounasmaininki kiertyy idän puolelle ja pumppaa vettä sisään isoon lahteen, jossa paljon kiviä ja luiskia. Tämä on eräs vakiopaikoistani. Liu'umme idän puolen pitkää reunaa, kun keulasta sanotaan, että taisi joku kopaista. Heitän itse myös samaan kohtaan ja sateenkaari Truttaa tönäistään. Ei muuta. Uusi liuku ja nyt kala seuraa, kokoa oli vaikea nähdä, mutta Santtu arvioi sen mitalliseksi. Ei ota.
Vielä kolmas liuku ja vaihdan Trutan värissä Suomenlahti. Uistin jää pohjaan kiinni ja kelaan leväistä uistinta pois erään kiven vierestä kun kala iskee noin puoli metriä ohi. Vaikutti pikemminkin siltä kun se olisi häätämässä tunkeilijaa kuin iskemässä kiinni. Turhauttavaa. Olen tänä keväänä nähnyt todella paljon vastaavaa (vrt safaritarina).
Kova tuuli jatkuu vielä yltyen 10-11 m/s tasoon ja kalastus on entistä vaikeampaa. Välin 18-20 heitämme vailla tapahtumia, kunnes lähdemme kohti kotia. Aurinko alkoi jo vähän painumaan klo 20.30 kun heitimme kotimatkalla olevan saaren itäpäätä. Käännän veneen ja Santtu linkoaa Raita-Paatajan hieman räikeämpänä kuin perusversion. Vapa nykähtää ja mies sanoo pelästyneenä: kova tukistus. Jes. Jotain elämää. Liu'umme mestan vielä varmuudeksi kolmeen kertaan, mutta muuta ei tapahdu erästä epävarmaa täräystä lukuunottamatta.
On kyllä ollut perhanan tiukassa tänä keväänä kalan ylössaanti. Itselläni yhteensä 6 koko päivää ja 3 iltaa takana. Saaliina yksi mitallinen ja 3 alamittaa sekä yli 30 tärppiä/karkuutusta/seuriota. Uskomaton määrä nähtyjä kaloja siis, mutta ottihalut olleet heikkoja. Ilmeisesti kaloilla on niin paljon ruokaa ettei uistin kiinnosta tai sitten käsialani on kertakaikkiaan huono. Vesi on onneksi vielä kylmää, joten uskoisin kauden jatkuvan vielä noin 2 viikkoa. Keskitänkin nyt kaiken ajan iltakalastukseen, enkä lähde turhautumaan päivällä mikäli on aurinkoista. Takaisin Kaivarissa näemme vielä miehen kävelyllä vaimonsa kanssa ja kaveri huikkaa "Onko kyöstejä kyydissä?" Tekijämies ilmeisesti kun ilmoitti menevänsä vasta hämärän tullen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti