Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ely-keskukset ovat kantansa ottaneet ja julkistaneet. Uhanalaisen Suomenlahden meritaimenen kalastussäännökset muuttuivat merkittävällä tavalla. Vastuuta saavat kantaakseen niin vapa- kuin kiinteiden pyydysten kalastajat.
Seuraavassa linkki ely-keskuksen päätökseen:
http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2012/Sivut/MeritaimenenkalastusrajoituksiatiukennetaanSuomenlahdella.aspx
Tekstistä käy ilmi kaikki oleellinen uusista säännöistä ja velvoitteista perusteluineen. Muutamaa kohtaa tässä hieman spekuloin ja pohdiskelen kuitenkin.
1) Saaliiksi saadut rasvaevälliset taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen
Tämä ilman muuta koko uudistuksen perusta. Pyrkimyshän on elvyttää luonnonkanta - ei näennäisesti parantaa kannan tilaa merialueistutuksin, saalistilastojen ja kannan epätodelliseen arviointiin.
2) Meritaimenen alamitta nostetaan 50 senttimetristä 65 senttimetriin
Tätä kohtaa voidaankin sitten käsitellä monelta kantilta. Tärkein ja ratkaiseva pointti: nostettu alamitta takaa sen, että merkittävä osa naarastaimenista ehtii mukaan kutukiertoon.
Jos / kun oletus on, että eväleikatut kalat eivät luonnonkutuun osaa osallistua, eikö pelkkä määritelmä, että kaikki rasvaevälliset on poikkeuksetta vapautettava, riittäisi? Miksi "istareiden" alamittaa rukataan?
Heitän muutaman oletuksen:
-verkko- ja muut pyydyskalastajat pääsevät näin "samaan pooliin" vapakalastajien kanssa. Kiinteiden pyydysten solmuvälien nosto saattaa molemmat ryhmät yhtälaiseen tilanteeseen vrt. jos alamitta säilyisi eväleikatuilla 50 cm:ssä - tällöinhän vapakalastajaa suosittaisiin voimakkaasti pyydyskalastajiin nähden
-mahdollisuus entistä useammin suurempiin saaliskaloihin kasvaa
-pyydetyn "kokonaiskalamassan" tehokkaampi hyödyntäminen vauhdilla kokoaan kasvattavan taimenen osalta
-kalastuskulttuurillinen puoli: kalastustavan - ja ideologian ohjaaminen kestävämpään suuntaan ja "catch and release" -kynnyksen madaltaminen. Tämä heijastunee positiivisella tavalla myös luonnonkalojen vapauttamiseen, isohkojenkin yksilöiden
Toiselta katsantokannalta, miten tämä vaikuttaa:
-eri tahojen innokkuuteen jatkaa taimenistutuksia nykyisissä määrin - suuntaavatko jotkut yksiköt istutusvarojaan muihin, "helpommin" ruoka- ja virkistyskaloiksi realisoituviin lajeihin, esim. siika
-kuinka kattavasti ja millaisella siirtymäajalla liki olemattomassa valvonnassa tavoitteet toteutuvat. Osin sukupolvikysymys, mutta myös muuta. Jopa ymmärrettävästi moni ei pysty ymmärtämään tätä politiikkaa, siis eväleikattujen alamitan nostoa kohtuuttoman korkealle. Onhan totta, että "istuta ja ongi" on pitkälti näiden istutusten ideana
-ehkä ajatuksena on jopa meritaimenkalastuksen toivottu väheneminen hieman pidemmällä tähtäimellä. Tämä toki monella tavalla - välillisesti vähintäänkin - olisi luonnonkannan etu
3) Taimen ja lohi
Meritaimenen alamitan nosto juuri 65 senttiin on hyvin perusteltua. Mutta ilmeinen epäkohta on lohen ja taimenen eri alamitta. Ammattilaisenkin on joskus hankala erottaa näitä lajeja toisistaan, harrastuskalastajasta puhumattakaan. Toki selkeät tuntomerkit pätevät useimmissa tapauksissa.
4) Ammattimainen vs. vapaa-ajan kalastus
Nostetaan vielä esiin, toistonkin uhalla: uudistus huomio tai velvoittaa kummatkin ryhmät yhteiseen rintamaan. Juuri näin.
Kalastusopastoiminta on myös oma tarinansa. Oppaiden käyttö (huom. kirjoittaja näkee tämän toiminnan positiivisena, niin työllistävän yrittäjyyden kuin kalastus- ja luontokulttuurin kannalta; koulutus- ja vastuupuolihan on alalla nykyään lakisääteinen) on pikku hiljaa saamassa jalansijaa myös Suomessa, ei vähiten meritaimenkalastuksen ansiosta. Toisaalta vaihtoehtoisiakin kohdelajeja löytyy, esim. kuhan jigikalastus erilaisine muotoineen nostanee yhä lisää suosiotaan myös ns. ostettuna pakettina.
Kuten ely-perusteluissakin todetaan, tämä sääntömuutos sinänsä ei vielä taimenkantoja pelasta. Jokisuiston ja nousureittien avoimena pitäminen on kirjaimellisesti elintärkeä pointti. Ja yhtä tärkeää on myös säännön vaiheittainen toteutuminen kuntien ja yhteisöjen hallinnoimilla vesialueilla.
Ehkäpä suurin merkitys uudistuksella onkin toimiminen esimerkkinä ja suunnanäyttäjänä tulevaan, kaikille tahoille. Yllättävänkin valmiita nykymaailmassa ollaan varsin isoillekin muutoksille, erityisesti tällaisissa tärkeissä suojelu-, osin filosofisissakin hankkeissa.
Aivan viime kädessä, jokainen yksilö kuitenkin on vastuussa toiminnastaan ajatusmaailmansa mukaisesti. Yli lakisääteisen ei ole kiellettyä henkilökohtaisia alamittarajoja kenenkään asettaa.
-Mikko Kuikka
P.S. Espoonlahden perukoilla lupajärjestelyjen kautta pitää eräs ammattikalastaja rysää. Lahnojen lisäksi myös taimenet ja kuhat uivat pyydykseen. Mahdollisuus niiden vapauttamiseen on toki olemassa...
Seuraavassa linkki ely-keskuksen päätökseen:
http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2012/Sivut/MeritaimenenkalastusrajoituksiatiukennetaanSuomenlahdella.aspx
Tekstistä käy ilmi kaikki oleellinen uusista säännöistä ja velvoitteista perusteluineen. Muutamaa kohtaa tässä hieman spekuloin ja pohdiskelen kuitenkin.
1) Saaliiksi saadut rasvaevälliset taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen
Tämä ilman muuta koko uudistuksen perusta. Pyrkimyshän on elvyttää luonnonkanta - ei näennäisesti parantaa kannan tilaa merialueistutuksin, saalistilastojen ja kannan epätodelliseen arviointiin.
2) Meritaimenen alamitta nostetaan 50 senttimetristä 65 senttimetriin
Tätä kohtaa voidaankin sitten käsitellä monelta kantilta. Tärkein ja ratkaiseva pointti: nostettu alamitta takaa sen, että merkittävä osa naarastaimenista ehtii mukaan kutukiertoon.
Jos / kun oletus on, että eväleikatut kalat eivät luonnonkutuun osaa osallistua, eikö pelkkä määritelmä, että kaikki rasvaevälliset on poikkeuksetta vapautettava, riittäisi? Miksi "istareiden" alamittaa rukataan?
Heitän muutaman oletuksen:
-verkko- ja muut pyydyskalastajat pääsevät näin "samaan pooliin" vapakalastajien kanssa. Kiinteiden pyydysten solmuvälien nosto saattaa molemmat ryhmät yhtälaiseen tilanteeseen vrt. jos alamitta säilyisi eväleikatuilla 50 cm:ssä - tällöinhän vapakalastajaa suosittaisiin voimakkaasti pyydyskalastajiin nähden
-mahdollisuus entistä useammin suurempiin saaliskaloihin kasvaa
-pyydetyn "kokonaiskalamassan" tehokkaampi hyödyntäminen vauhdilla kokoaan kasvattavan taimenen osalta
-kalastuskulttuurillinen puoli: kalastustavan - ja ideologian ohjaaminen kestävämpään suuntaan ja "catch and release" -kynnyksen madaltaminen. Tämä heijastunee positiivisella tavalla myös luonnonkalojen vapauttamiseen, isohkojenkin yksilöiden
Toiselta katsantokannalta, miten tämä vaikuttaa:
-eri tahojen innokkuuteen jatkaa taimenistutuksia nykyisissä määrin - suuntaavatko jotkut yksiköt istutusvarojaan muihin, "helpommin" ruoka- ja virkistyskaloiksi realisoituviin lajeihin, esim. siika
-kuinka kattavasti ja millaisella siirtymäajalla liki olemattomassa valvonnassa tavoitteet toteutuvat. Osin sukupolvikysymys, mutta myös muuta. Jopa ymmärrettävästi moni ei pysty ymmärtämään tätä politiikkaa, siis eväleikattujen alamitan nostoa kohtuuttoman korkealle. Onhan totta, että "istuta ja ongi" on pitkälti näiden istutusten ideana
-ehkä ajatuksena on jopa meritaimenkalastuksen toivottu väheneminen hieman pidemmällä tähtäimellä. Tämä toki monella tavalla - välillisesti vähintäänkin - olisi luonnonkannan etu
3) Taimen ja lohi
Meritaimenen alamitan nosto juuri 65 senttiin on hyvin perusteltua. Mutta ilmeinen epäkohta on lohen ja taimenen eri alamitta. Ammattilaisenkin on joskus hankala erottaa näitä lajeja toisistaan, harrastuskalastajasta puhumattakaan. Toki selkeät tuntomerkit pätevät useimmissa tapauksissa.
4) Ammattimainen vs. vapaa-ajan kalastus
Nostetaan vielä esiin, toistonkin uhalla: uudistus huomio tai velvoittaa kummatkin ryhmät yhteiseen rintamaan. Juuri näin.
Kalastusopastoiminta on myös oma tarinansa. Oppaiden käyttö (huom. kirjoittaja näkee tämän toiminnan positiivisena, niin työllistävän yrittäjyyden kuin kalastus- ja luontokulttuurin kannalta; koulutus- ja vastuupuolihan on alalla nykyään lakisääteinen) on pikku hiljaa saamassa jalansijaa myös Suomessa, ei vähiten meritaimenkalastuksen ansiosta. Toisaalta vaihtoehtoisiakin kohdelajeja löytyy, esim. kuhan jigikalastus erilaisine muotoineen nostanee yhä lisää suosiotaan myös ns. ostettuna pakettina.
Kuten ely-perusteluissakin todetaan, tämä sääntömuutos sinänsä ei vielä taimenkantoja pelasta. Jokisuiston ja nousureittien avoimena pitäminen on kirjaimellisesti elintärkeä pointti. Ja yhtä tärkeää on myös säännön vaiheittainen toteutuminen kuntien ja yhteisöjen hallinnoimilla vesialueilla.
Ehkäpä suurin merkitys uudistuksella onkin toimiminen esimerkkinä ja suunnanäyttäjänä tulevaan, kaikille tahoille. Yllättävänkin valmiita nykymaailmassa ollaan varsin isoillekin muutoksille, erityisesti tällaisissa tärkeissä suojelu-, osin filosofisissakin hankkeissa.
Aivan viime kädessä, jokainen yksilö kuitenkin on vastuussa toiminnastaan ajatusmaailmansa mukaisesti. Yli lakisääteisen ei ole kiellettyä henkilökohtaisia alamittarajoja kenenkään asettaa.
-Mikko Kuikka
P.S. Espoonlahden perukoilla lupajärjestelyjen kautta pitää eräs ammattikalastaja rysää. Lahnojen lisäksi myös taimenet ja kuhat uivat pyydykseen. Mahdollisuus niiden vapauttamiseen on toki olemassa...
