KOLMEN LAJIN ILTA

Veden lämmön laskettua mukavasti oli itselläkin pakko yrittää ehtiä vesille. Luvattoman vähän ehtinyt tänä keväänä ja se syö miestä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Iltasatujen ja puurojen jälkeen pyöräilin hirveällä kiireellä rantaan ja irtauduin 21.15. Kovatuulisen päivän jälkeen maininki oli varsin reipasta ja esimerkikiksi länsipuolen kärkiä ei voinut heittää olenkaan. Olin yksin liikkeellä ja tarkoitus oli heittää pari tuntia tehokasta - taimen tietenkin mielessä. Uistimet keltaista ja oranssia.

Ajelin Stadin edustan uloimmille isommille saarille ja heitin suosiolla tyynen puolta, koska keli oli länsireunalla sen verran karkeaa, ettei ollut mitään mieltä heittää pesukoneeseen. Tapahtumia tuli kyllä mukavasti illan aikana, mutta jokainen kontakti oli väärä.

Ensin tuli tyynestä matalan kakun päältä noin 65 cm nokkis, kauden eka ja vasta nyt. Tärppi oli kova ja luulin eka taimeneksi mutta nopeastihan se paljastui merten kiemuraksi. Kuvan oton jälkeen se luiskahti irti ja irtosi samalla. Kuvittaja Sakke Yrjölä on tilannut yhden nokkakalan malliksi mutta en päässyt viemään sitä hänelle.

Seuraavasta paikasta siimaa ravistaa kevään istari, noin 25 cm smoltti. Vähän tämän jälkeen uistimessa rimpuilee erittäin punaeväinen ahven ja pari heittoa tämän jälkeen vielä kaksi smolttia. Ehkä hommassa oli vähän väkisin suorittamisen makua, mutta pakko se oli mennä, koska isoa kalaa on vielä heittomiehen etäisyydellä. Veden lämpö oli alimmillaan tasan 10 astetta, joten toivoa on. Itselläni vaan reagointi optimaaliseen keliin ei ole mahdollista, joten yritän päästä aina iltasatujen jälkeen. Parempi sekin kuin ei mitään!

KESÄKUUN TAIMEN

Ohessa uskoa luova rapsa ja osoitus siitä, että kannattaa vielä mennä jos pääsee! Santtu on erikoistunut tänä keväänä täsmäiskuihin kelin antamissa ikkunoissa ja se kannattaa. -Antti

Kesäkuun 16.päivä ei yleensä ole ollut meritaimenta heittämällä kalastavalle kuuminta sesonkia. Olen huomannut, että moni laittaa kamppeet liian aikaisin pakettiin eikä anna tuurille mahdollisuutta. Sesonki on nimittäin edelleen päällä, ja nyt kannattaakin lähteä yrittämään sitä uljasta juhannustaimenta.

Itsekin olin jo osittain kättelemässä hyvin mennyttä kevätkautta, koska kesäiset iltaiskut alkoivat tuottaa vain alamittaa. Viikon heittotauko sai kuitenkin vieroitusoireita aikaan mutta sopivia kalakelejä ei vaan ole tullut töiden ulkopuolisiin hetkiin. Pientä uskoa on ylläpitänyt nokkakalojen puuttuminen pelipaikoilta sekä kaiussa näkyvät silakkaparvet melko sisällä välisaaristossa. Vetouistelijoilta olin kuullut lohenkalastuksen yhteydessä tulleista taimenista, mikä indikoi taimenten kylläkin jo siirtyneen silakan perässä ulos ulapalle ja siten laskien minunkin odotusarvoa. 

Reippaat S/SW tuulet ovat kuitenkin myllänneet pk-seudun vesialueita siihen malliin, että tänään löysin 11 asteista vettä ihan kotinurkilta. Lisäksi vesi on pumpannut muutaman päivän ajan nollarajankin yläpuolella, mikä uskoakseni on siirtänyt kaloja heittomiehen ulottuville. Itämeriportaalin uusittu ennuste muuten antaa vedenkorkeuden 2+2 päivän mallilla, joka on toistaiseksi pitänyt melko hyvin kutinsa.  Tätä käppyrää vasten on mielenkiintoista laskelmoida potentiaalista ottihetkeä. Tänään huomasin aamupalapöydässä, että puolille päivin osuu ilmanpaineen muutos kun osamatala rullaa lännestä pääkaupungin päälle. Siinä voisi olla hyvä aikaikkuna käydä kopaisemassa luottopaikat! Päätin samalla testata Steeziin asentamiani Bocan keraamisia ABEC 7 laakereita, jotka tekevät herkästäkin kelasta entistäkin silkkisemmän. Heittely itsessään on mahtinautinto, suosittelen.

Tarkoin 1.ottipaikan aluksi luonnonvärisellä silakka-Tuulenkalalla ilman tapahtumia. Uistimen vaihto painavampaan rautaan, Kahirin valmistamaan ottipeliin ei myöskään tuottanut kontaktia. Vesi oli aavistuksen rusehtavaa mutta näkyvyyttä riitti hyvin kolmatta metriä. Tuumasin, että paikanvaihto ja luomulla jatketaan. Pienen näpyn jälkeen vaihdoin siiman päähän Vekkuli 100:sen spesiaalissa ambulanssivärissä. Toinen paikko oletettuun kalan kyttäyspaikkaan syvän veden viereisen kiven taakse sai vavan niiaamaan mukavasti. Alun innon jälkeen huomaan kalan olevan n.50cm ja löysään siiman. Kala pomputtaa itsensä irti. Päätän testata värin merkitystä ja heitän paikan luomuvärillä, ei tapahtumia. Samainen Vekkuli uudestaan kiinni ja heitto kahden metrin kiviriutan päälle. Terävällä kammen pyöräytyksellä tämä uistin tekee todella mallikkaita sivutuijauksia ja välillä pidempiäkin hakuja. Erikoinen uinti toimii nytkin - kala pomppii puolipilvisen kelin saattelemana heti ilmaan mutta pysyy liiankin hyvin kiinni.  Arviolta 45cm kala, edellistä tummempi käy pihtien vapauttamana.

Synkät sadepilvet alkoivat rullata kohti mannerta kiihtyvällä tahdilla. Tuuli kääntyi etelästä idän puolelle. Aivan kuten Forecan venesää oli laskenut. Päätin heittää vielä kolmannen paikan kotimatkalla. Tähän pohjoisniemenkärkeen osui reippaasti vellova aallokko. Tuuli nosteli koko ajan, joten laitoin normikevennetyn Trutan värissä "kalsari-Ambulanssi", joka kuuluu sarjaan luottovärit. Uistin myös pysyy hyvin veden alla ja samalla pystyn hoitamaan ruorihommat kohtuudella. Toinen heitto 1.5 metrin veteen, kiviriutan viereiseen ränniin saa vavan aivan mutkalle. Hetken on hiljaista ja ehdin luulla tärppiä muovipussiksi tai armottoman isoksi rakkiskasaksi mutta sitten siimaa lähtee kelalta melko raikkaasti. Tunsin heti tämän jälkeen kalan olevan isoa kaliberia. Sain veneen nopeasti hoidettua ulapalle rekaavalle linjalle, joten näyttämö taistelulle oli mitä parhain. Kalalla oli voimia painaa pohjia pitkin. Välillä käytiin pinnassa räpsyttämässä vettä ja taas sukellettiin. Hypyt pysyivät kurissa mutta kyllä St.Croix töitä sai tehdä, jotta pysyttiin kalan kyydissä. Harmittelin jälleen haavimiehen puuttumista mutta toisaalta olin jo saanut tavoitteeni toteutumaan eli kunnon kalan iskemään reilusti kesäkuun puolella. Hyvän väännön jälkeen kala sujahti aavistuksen naftiin haaviini toisella yrityksellä - siellä lepäsi! Yes! Upeassa kuosissa oleva rasvaevällinen oli tasan 70cm. Kalan niska/selkä oli kuin bodarilla. Silakka on selväst maistunut tälle kalalle. Haavipunnitus merkkasi harteikkaan kalan vitosen paikkeille. Vapautus ja lakki pois päästä. Ottihetki muuten näkyy oheisessa kuvassa hieman yhden jälkeen kun vesi oli noussut.

Uskon, että juhannusviikolla voi vielä tavoittaa upeita meritaimenia jos vain pääsee vesille tarkastamaan tilanteen. Värivinkkini on kuvassa alla. Itse teen vielä muutaman täsmäiskun ennen kuin lähden lohen perään Muonionjoelle. 

Hyvää kesää,

Santtu