tiistai 31. toukokuuta 2011

Viikko 22 on taimenenkalastajan superviikko Suomenlahdella









Melko leveästi sanottu. Minulla on kuitenkin pointtini ja vanhat aikakirjat tukenani. Innostuin lauantaina vertailemaan keliä ja vanhoja kalapäiväkirjoja (silloin kun niitä vielä pidin), ajoilta jolloin kävin käytännössä joka päivä toukokuussa taimenta heittämässä. Olen itse Lauttasaaresta kotoisin ja vesille pääsi aina 5 minuutin varoitusajalla. Tämä jakso oli 1997-2002.

Merkintöjä löytyi toukokuussa erittäin paljon aina silloin kun oli ollut kylmää ja sen jälkeen lämmin ja tyyni jakso. Vesi ollut ennen lämpöjaksoa noin 5-6 astetta ja sen jälkeen noussut 8-11 asteeseen. Silakkaonkijoiden määrä Lauttasaaren sillalla on myös tarkastelujakson aikana aina ollut suuri.

Toukokuussa on siis usein ollut ns. superviikko, mutta sen ajoittuminen on ollut hyvin usein paria viikkoa aiemmin kuin nyt. Kaikki ennusmerkit näyttäisivät että viikko 22, siis tämä viikko olisi tuo maaginen superviikko. Vesi on nyt vielä juuri tuon 5-6 astetta, piilevä poistunut, tuulet mietoja ja päivät lämpimiä, silakkaa on nyt todella hyvin ja kalat aloittavat tankkauksen loppuhuipentuman. Juttelin vielä vanhojen Larun taimengurujen Sampo Hirvosen ja Janne Niinin kanssa ja hekin olivat samaa mieltä että nyt kannattaa keskittää kalastusta näihin päiviin.

Nyt siis vesille niin paljon kuin sielu sietää ja blogi täyteen pönörapsaa!

maanantai 30. toukokuuta 2011

Vanhaa maininkia ja pirteitä kaloja















Keväinen meritaimenenpyynti on ollut allekirjoittaneelle aktiivista vesillä oloa pääkaupunkiseudun suunnalla muutaman viikon ajan. Haastetta on ollut riittämiin, siitä on pitänyt huolen navakat tuulet vuoroin idästä ja lännestä. Lisäksi monella "varmalla" luiskalla on odottanut verkkojata, joten uusia paikkoja on saanut ilokseen piiskata. Vesi on nyt kiertänyt huolella ja samalla jäähtynyt pinnasta 6-8 asteen tuntumaan, mikä on luultavasti passivoinut kalan.

Varovaisia tärppejä on tullut harvakseltaan mutta lupaavasti muutama vauraampi kala on käynyt pyörähtämässä uistimen perässä. Ruoasta ei ole taimenella pulaa, sillä aukoilla seilaa melkoisia silakkaparvia. Toinen huomio on se, että kalakelit ovat olleet yllättävänkin viileitä, mikä antaa merkkiä siitä, että kausi jatkuu juhannukseen ja jopa ylikin.

Viime lauantain täsmäkalaretki kotivesille antoi merkkiä jakson vaihtumisesta parempaan päin. Kalapäivä käteltiin normaalia nopeammin, jotta ehdimme valmistautumaan illan mestareiden liigan finaaliin. Kelikin alkoi nousta klo 14 jälkeen, joten taktiikka oli heittää paikat tarkasti ennen keliä. Saimme muutaman varovaisen tukistuksen ja Antti Z pääsikin viimeisessä heittopaikassa pitelemään kalaa siimassaan hetken verran. Yhteinen nimittäjä kalatapahtumille oli luomusilakka ja syvien kulkuväylien läheisyys.

Barcelona voitti ansaitusti ja sitähän piti juhlistaa..Sunnuntaiaamu valkeni sateisen harmaana, kuten olotilakin. Merellä rullasi vanha maininki lounaasta ja tuuli oli moinannut. Tarkoitus oli lähteä raittiseen ilmaan merelle nauttimaan päivästä ilman paineita kalasta. Mereltä tuli viestinä Antin vahvistus muuttuneelle kelille, joten pyörän selkään ja satamaan. Ensimmäisessä heittopaikassa maininki rullasi upeasti ulkomatalikon kiville muutoin tyynessä vedessä. Taivaanranta oli violetinsumuinen kuten kalakelillä pitääkin olla. Eipä aikaakaan kun taimen kävi puremassa silakkaTruttaa mutta edelleen varovasti ja kadoten takaisin kuohuihin. Muutama paikko perään mutta ujo kala ei näyttäytynyt uudelleen. Kävin välillä hakemassa lisää tulivoimaa rannasta, sillä veljeni Juha on toiminut jo pitkään amulettinä meidän porukan molemmissa veneissä. Siirryimme heittämään erään luodon makoisan pitkää luiskaa, joka työntyy kohti syvää silakkaränniä. Keli pysyi erittäin hyvänä ja tarjoili välillä pientä tihkua. Annoin Juhalle varman vinkin kaivaa pakista Ismo Zalsan lyijysilakan, jolle oli tullut tapahtumia viikonlopun aikana.

Toinen heitto ja pam - kala ryntää täysillä kohti venettä ja ponnistaa korkealle ilmaan. Loppu on kaikille tuttua hidastettujen filminauhojen tarinaa..taimen viskoo päätään ilmassa ja uistin sinkoaa irti. Hiljaisuus valtaa veneen hetkeksi, muutama paikko perään mutta ei samaa kalaa saa iskuun moisen tärpin jälkeen. Kalaa on kyllä saletisti paikalla, joten vaihdan nopeasti legendaariseen uppokatkorapalan värissä ambulanssi ja heitän kyttäyskiven ja luiskan väliin. Kelaan muutaman vedon sisään ja kala on kiinni mutta taas varovasti ja kadoten syvyksiin. Uusi heitto perään ja nyt rapalaa viedään huolella. Siimassa on todella virkeä kaveri, joka laittaa spurtin kohti venettä. Kampean siimaa hulluna sisään ja pysyn kyydissä mukana. Muutama kunnon loikka ilmaan, jotka saan vaimennettua painamalla vapaa veteen. Huomaan, että kala on kiinni todella heikosti peräkoukun yhdestä väkäsestä. Nyt ei auta enempää nauttia väsytyksestä vaan kala uitetaan haaviin vauhdilla. Terhakka taimen 53 cm päätyy luomuna illallispöytään. Kutsuin myös veljeni maistamaan herkkua mutta hänellä oli selvästi muut mielessä. Vaihdoimme vielä heittopaikkaa ennen kotiin lähtöä, jossa Juha laittoi viimeiseen heittoon kaiken peliin: keulamies kommentoi löytäneensä hienon uuden luiskan viimeiselle heitolle. Uistimiseksi vaihtuu luottopeli Ismo. Laitoin jo oman vavan kuljetuskuntoon kun keulasta kuuluu Kii-o!! Tämäkin kala tietää miten laitetaan väsyttäjän pulssi korkealle, kunnon spurtti kohti venettä ja ilmaan. Kala suihki menemään veneen alla ja välillä vierellä. Pysytellen kuitenkin syvällä haavin ulottumattomissa. Välillä kala hakee vauhtia kauempaa ja ryntää täysillä kohti venettä. Fasterin kylki soi kuin kongi merkiksi uudesta erästä kun kala täräyttää ilmassa veneen kylkeen. Ihme että pysyi edelleen kiinni! Nyt tulee paikka ja haavi heilahtaa.

Kala on kyydissä ja ylävitoset nousevat voiton merkiksi. Melkoinen ottelu 55 cm sarjalaiselta. Kala ansaitsi nöyrän kiitoksen saajaltaan. Pelipaikoilla olisi varmasti ollut muitakin kaloja sulattelemassa ja pyytämässä silakkaa. Päätimme jättää paikat rauhoittumaan ja panostaa tähän alkaneeseen viikkoon, josta saattaa tulla kelin suhteen oikea superviikko taimenfanaatikkojen iloksi.

Santun puolesta Antti Z

maanantai 23. toukokuuta 2011

Meritaimenen perässä kannattaa ajaa pidempäänkin













En ole jaksanut kirjoitella tänä keväänä saamistani alamitoista, sillä niitä on sattunut kohdalleni (jälleen) liikaa. Onneksi on kuitenkin perinteinen kevätsafari, joka tänä vuonna ajettiin Kabbölestä Helsinkiin 20-22.5. Ensin kiitokset Hannu Rinkiselle veneen vetoavusta etukäteen Kabböleen sekä Tommi Lehtoselle kyydityksestä perjantaina. Näin pääsimme ajamaan suoraan Kaivopuiston satamaan!

Perjantaina suuntasimme noin 19 jälkeen heti Kabbölen hauelta haisevista sisälahdista ulkosaariston laitaan itselleni varsin tuntemattomille paikoille. Tuuli oli varsin kova edelleen aikaisempien päivien tapaan, onneksi se puhalteli kuitenkin laantuvasti ollen noin 9 m/s SW. Heittelimme alueen uloimpia saaria ja kärkiä sekä vedenalaisia luiskia, sillä uskoin että kala olisi irti rannasta silakan perässä. Emme kuitenkaan saaneet perjantaina parin tunnin kalastuksen aikana tapahtumia, joten oli aika laittaa leiri pystyyn Sandön saaren pohjoispään laguuniin. Ja mikä paikka se olikaan, aivan kuin Yyterissä ja suoraan itselleni tuttujen pelimestojen keskellä. Aamuksi oli luvattu vielä mukavaa 5 m/s W keliä, joten ei harmittanut vaikka ekana iltana jäimmekin saaliitta.

Aamulla heti liikenteeseen kun tuuli oli virinnyt. Jotkut mestoista oli motitettu mökkiläisten verkoilla, mutta onneksi ns parhaat paikat olivat vielä auki. Kokeilin itse Trutan sijasta uutta Sebilen käsialavaappua, jossa oli sisällä hileöljyä sekä kuulia. Uistin oli todella eloisan näköinen ja vajosi hienosti. Tommikin kokeili vaihteeksi Kinetic Saltyä värissä Green Sardine, se heläytti upeasti kylkeään täydellisessä auringonpaisteessa.

Parin heiton jälkeen Sebileen tulee tärppi ja alamitta. Hyvä! Peli auki heti. Heitin uudestaan ja kiven takaa pujahtaa isompi kala, se ui hetken perässä kirkkaassa vedessä ja pysäytän. Kala jää paikalleen eikä ota ja kääntyy samantien takaisin. Perhana että ei ottanut, arviolta noin 55 cm. Siirrän venettä seuraavaan kohtaan ja rannasta tulee noin 50 cm syvyinen hylly, joka laskeutuu 2,5 metriin kivipohjalle. Mahtava paikka ja Tommi myhäilee heittäessään keulasta nappiheiton kahden ison kiven väliin. URP!!! Vapa niiaa ja miehen posket pullistuvat, onko Tellus?

Ei ole, vaan jämerä taimen. Hienoa, 3 heittoa ja 3 tapahtumaa. Kelaan äkkiä oman uistimen pois ja autan haavimisessa. Kala tulee pintaan ja ravistaa päätään niin että vesi roiskuu. Hekumoin, että menisikö 3,5 - 4 kg luokkaan. Pituutta on ainakin reilusti. Joka tapauksessa näyttävä menijä ja taas lähtee siimaa. Kala ui päättäväisesti pitkin pohjia ja aina kun yritämme saada sen haavittua se sukeltaa. Noin 10 minuutin väännön jälkeen Tommi uittaa kalan veneen viereen ja se kääntää jo kylkeään väsyneenä - ojennan haavin ja siellä lepää! Yläfemmat ja pappi kumahtaa niin että Pellingin yrkesfiskareilta menee kahvit väärään kurkkuun. (Terveiset vaan Jörgen Kellgrenille ja Martin Tillmanille)

Ja sitten punnitus ja mittaus. Pituutta on 65 cm ja paino yllättävän vähän 2,95 kg. On tullut saatua 65 cm kaloja, jotka ovat painaneet melkein 4 kg. No, upea kala joka tapauksessa. Tästä on hyvä jatkaa ja illalla savupönttö saisi täytettä! Veden lämpö oli 7,7-9,3 astetta.

Jatkoimme heittelyä hyvinkin hengettömän luodon ympäristön luiskilla. Heitin oikein pitkän heiton myötätuulessa pieneen kärjen alaiseen tummaan kohtaan. Millisekunti siitä kun uistin osui veteen pohjasta syöksyi erittäin äkäinen taimen ja oli samantien ilmassa! Mitallinen varmasti, noin 55 cm jälleen. Kala ui kohti venettä ja kelaan hulluna. Onneksi pysyy vielä. Tommi ottaa haavia valmiiksi ja taas mennään. Näin pieneksi kalaksi tässä on uskomaton energialataus. Siima viistää veden pintaa ja kala on taas ilmassa. Siitä samantien kohti venettä jälleen ja haavin lähelle. Ei voi haavata, hulluna virtaa vielä ja nyt torpedo kiertää veneen keulan kautta perään 270 astetta noin sekunnissa.

Nopein näkemäni meritaimen koskaan. Haukomme happea kun kala menee täysillä. Joudun hyppäämään penkin päälle jotta voin hallita kalaa ja nyt uusi kikka kalalta taas: tynnyriuinti. Tämä onkin viimeinen hetki kun kala pysyy koukussa, pyörähdys ja karkuun. Huh huh. Olisin joka tapauksessa päästänyt kalan koska ei olisi säilynyt hyvänä kun oli jo yksi valmiina eikä kaikkea jaksa syödä. Harmitti silti kun ei päässyt mittaamaan pituutta.

No, jatkoimme taas mättämistä ja kohta jälleen kala kiinni. Tämä oli selkeä alamitta. Ei aiheuta toimenpiteitä. Siirrymme naapurisaaren länsireunaan luiskille, jotka upeasti muljuivat kirkkaassa auringonpaisteessa. Heitän tällä kertaa SateenkaariTrutan ja kala perässä. Tommi havaitsee sen ja paikkoheitto. Tulee taas perässä ja iskee...nopea paukku ja irti. Arvioimme sen noin 2 kg kalaksi. Heitämme saman paikan vielä uudestaan, mutta muita ei ilmene yhtä nähtyä kolmipiikkiä lukuunottamatta.

On aika siirtyä länteen. Olemme valinneet kalapaikat silakan sisääntuloreittien varrella olevien saarten mukaan eli siellä missä on avomereltä työntyvä syvä ränni. Näitä paikkoja voi jokainen tähän aikaan taimenta haluava katsella, sillä kokemus on osoittanut taimenten tulevan samoille paikoille aina uudestaan silakan perässä.

Lähestymme Pellingin alueen länsireunaa ja heitämme avomeren laidan paikkoja. Täällä alamittaisen havaintoja ja tuulen nousua. Ennusteessa oli noin 7-8 m/s, mutta nyt meinasi lähteä lätsä päästä. Ajamme Tunnholmenin kulmaan, jossa tuulee niin, että ei kuule enää mitään. Veikkaisin itse tuulennopeudeksi noin 15 m/s ja ylitettävänä oli koko Äggskärin selkä. Ei näin. No, onneksi vene oli kunnostettu tehtaalla viime syksynä, joten ei muuta kuin tuulta päin. Otin suunnan Emäsalon luotsiasemaa kohti ja pidimme sitä oman Kap Horninamme. Keli oli ihan järkyttävä: suoraan vasta-aaltoon ja potkuri pieksee ilmaa joka toisella aallolla. Ei helvetti tätä kukaan jaksa ja vähensin vauhtia noin 10 solmuun. Nyt taas joka toinen aalto tuli sisään...no Ursuitit ja paukkuliivit päällä klaarasimme. Törkeä keli ja sekoitti taas vedet eli peli meni ihan uusiksi.

Majoituimme erääseen retkisaareen ja laitoimme teltan valmiiksi ja lähdimme Kaunissaareen saunaan, jossa Poutasen kalaveljet odottelivat. He olivat tulleet Stadista meitä vastaan. Olipa ihana mennä kunnon löylyihin äskeisen paukutuksen jälkeen ja pari olutta teki kauppansa! "Shaken, not stirred"...

Iltapuhteena olikin sitten neljään pekkaan tuhota luomulampaan paistia, luomunaudan sifiä, ruotsalaisia uusia perunoita sekä illan kruununa savutaimenta rannassa savustettuna. Palan painikkeeksi savuista mallasviskiä ja piipullinen. Koko jengi oli ihan euforiassa eväistä sekä hienosta kalapäivästä. Saunanraikkaana olikin mukava pujahtaa makuupussiin.

Sunnuntai lupasi kelin puolesta paljon. Vieno tuuli henkäili lounaasta ja vesi oli pysynyt sopivalla korkeudella. Heitimme todella monta paikkaa ennen kuin saimme eräästä kulmasta alamittaisen, todella vauhdikas tämäkin. Jatkoimme heittelyä vailla saalista eivätkä muutkaan tapaamamme veneet saaneet mitään. Olisiko myrsky sotkenut veden? Ainakin se oli vahvasti kylmentynyt noin 7 asteen keskilämpöön ja kylmin paikka oli hyytävät 5,4 astetta.

Tiputin Tommin vielä Hevossalmessa pois ja jatkoin itse parille Stadin edustan paikalle. Vesi oli kirkastunut vihdoin täälläkin ja heittelin SateenkaariTruttaa. Ruoskin mestoilla noin puoli tuntia saamatta tärppiäkään ja ajattelin jo luovuttaa. Menin kuitenkin vielä viimeiselle luiskalle ja heitin aivan luiskan päälle matalaan. Pam! Todella tiukka tärppi ja hekumoin jo kunnon kalasta, sillä se menee pinnan alla. Pian se kuitenkin hyppää ja näyttäisi olevan alamitta. Hirveä kiukkupussi ei halua tulla ylös millään ja siimaa lähtee. Raivopäissään se kuitenkin ui suoraan ojentamaani haaviin ja koppaan sen ylös. Mittaus osoittaa 44 cm - tack och adjö.

Ajan rantaan julistan Safarin päättyneeksi. Vedenlämpöjen mukaan saamme nauttia varmasti vielä kesäkuun puolella näiden upeiden kalojen pyynnistä!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Frutti di Mare

Frutti di Mare – Meren hedelmiä. Niitä ne meritaimenet on, ja niitä siellä myös on.

Suomen mahtavan MM-lätkävoiton jälkifiiliksissä suuntasimme eilen töiden jälkeen Kauppatorin sijaan merelle kohti paratiisia. Tai siltä se ainakin kelin puolesta heti tuntui - taivas oli puolipilvinen ja tuulta noin 3–4 ms. Vedenkorkeuskin reilusti ylempänä kuin viikkoa aikaisemmin. Satatuhatta ihmistä torilla näkyi arvatenkin myös merellä, jossa ei ollut lisäksemme ristin sielua.

Puolen tunnin heittelyn jälkeen olikin tärppi jo tosiasia. Kelaus löystyi tyhjäksi, kunnes kiristyi voimakkaasti. Kala vouhkasi ympäri venettä loikkien ilmassa toistakymmentä kertaa, olipa pitkästä aikaa upeaa kohdata virkeä ja hyväkokoinen vastus. Paino jää taas arvaukseksi, mutta kolmosen jommalla kummalla puolella tuhti kala oli ja pituutta asialliset 63 cm. Puolen tunnin päästä saimme toisen, myöskin todella innokkaan, puolimetrisen kaverin joka jäi sitten illan viimeiseksi kontaktiksi.

Kotimatka kohti auringonlaskua taittui juhlallisesti satojen Hornetien saattelemana (kunnes heräsin ja totesin niiden olleen sittenkin vain lintuauroja...)

-Anttu



keskiviikko 11. toukokuuta 2011

On se vaan niiiin siistiiii

Etenkin silloin kun homma onnistuu. Eilen lähdettiin töiden jälkeen etsimään mukavampaa arkea mereltä. Melko pitkälle sai rannasta ajaa ennenkuin veden väri kirkastui siedettäväksi. Jos se ei niinkään kalantuloon vaikuta, mutta ainakin isosti fiilikseen heitellä sitä uistinta. Kyllä kirkas kala on kivempi kirkkaasta vedestä saada.
Noin tunnin heittelyn jälkeen saavuimme hyväksi tunnustettuun "poteroon", lauantaina tosin emme kalaa paikasta saaneet. Nyt saimme. Hieno taimen kävi kopauttamassa Truttaa ja pyörähti veneen vierellä näytiksi. Yksi tyhjä heitto välissä ja seuraavalla hanakasti kiinni. Väsytyksen jälkeen kala onnellisesti veneen laitojen sisäpuolelle ja mittaustulos 71 cm. Puntari oli rikki, joten arviopohjalta menee painon veikkaus, sanotaan 4 kg +-200 g - komea kala jokatapauksessa. Parinkymmenen minuutin kuluttua samassa paikassa oli vielä tuplaseurio, mutta ei ottanut kiinni. Meri tyyntyi tämän jälkeen lähes pläkäksi ja tapahtumat loppuivat siihen.
Tänään uutta matoa koukkuun, eivaan uutta Truttaa siiman päähän ja kohti uusia seikkailuja. Eiliset tapahtumat ja lauantain pari pienempää kalaa, plus muiden uutiset antavat hyvää uskoa tulevaan. Uskon että parhaat ajat ovat vielä edessäpäin, joten koukut nyt teräviksi ja kokka kohti kevättaimenia.

Kireitä siimoja kaikille!
-Anttu