maanantai 26. huhtikuuta 2010

Sameaa ja kylmää


25.4. oli itselläni tän vuoden kauden avaus. Kelikin oli varsinkin aamulla erittäin nautittava auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta ja tuuli henkäili 4-5 m/s lounaasta. Oman veneen pilssin sähköjohto oli katkennut talven aikana ja en jaksanut laskea venettä vesille ennen kuin olisin korjannut johdon. Lähdimme siis Santun veneellä liikenteeseen.

Veden kylmyys oli todella huomattavaa. Satamassa hurjat 3 astetta ja selillä 1-2 astetta ja kun soppaan isketään vielä alkanut kukinta + tulvavedet, niin olosuhteet olivat meitä vastaan. Kausi oli kuitenkin aloitettava ja olihan jo Petteri saanut hienon kalat edellisenä torstaina.

Päivä sujui enemmän lämpömittarin kuin plotterin näyttöä vilkuillessa. Heti kun vähänkään nousi, niin heitimme. Heitimme myös muutamia uusia paikkoja ja varsin lähellä mannerta. Jossain vaiheessa oli pakko ajaa vähän ulommas, sillä mantereen lähistö oli ihan kauhean sameaa velliä.

Eräässä idänpuoleisessa lahdessa (tuuli voimistui päivän mittaan) huomasimme vedenlämmön nousun ja menimme heittämään. Santun veljen Juhan ärhäkän värinen trutta sai jonkun kalan peräänsä, sillä uistimen perästä ilmestyi pyörteet. Muuta emme tästä lahdesta löytäneet vaikka kuinka perkasimme erilaisilla uistimilla: Trutta, Trutta Tuulenkala, Trout Quiver, Rapala X-Rap, Blue Fox Shallow wobbler, Vicke, Kustavin Ströömi...

Jatkoimme sitkeästi lämpimän veden metsästystä, mutta huonoin tuloksin. Rantaviivoja myöten kylmyys ja sameus oli kangistavaa. +2/30 cm näkösyvyys ei houkutellut. Katselmimme erästä etelä/länsireunaa, jossa vesi näytti vähän kirkkaamalta ja jossa oli siikamiehiä ongella. Täällä vesi oli jopa 4-asteista ja näki jopa 60 cm! Nyt heräsi toivo. Kalojen oli pakko olla alueella.

Laitoin kiinni oranssin pienen Trout Quiverin ja heitin erääseen lahdelmaan. Kala! Alamittainen noin 30 cm smoltti veti pari hyppyä ja tikutti menemään. Hienoa. Onneksi se irtosi hyppyjen jälkeen itsestään. Sainpahan jonkin tilastomerkinnän. Heitin paikon ja nyt jo mitallinen kala tulee perässä, havaitsin sen vasta noin metrin päässä uistimesta veden sameuden takia. Kuono melkein kiinni uistimessa, mutta ei iske vaikka tiputan veneen vieressä. Tämä olisi ollut noin 55 cm. Mutta äärimmäisen passiivinen ja jähmeä.

Sitten alkoikin iltapäiväksi ennustettu tuuli ja kaikki lämmönrippeet katosivat. Oli aika ajaa takaisin rantaan 7 tunnin mättämisen jälkeen! Kausi oli avattu varsin perinteisesti eli kylmää, sameaa ja pirun vaikeaa kalastusta. No, ei tarvi kuin pari viikkoa ja hommassa on jo ihan eri sointi. Menkäähän kokeilemaan!

torstai 22. huhtikuuta 2010

Kotivesillä kausi avattu

Tänään oli taas mahdollisuus lähteä vesille katsastamaan tilannetta. Toissapäivän pikaisku ei tuottanut tapahtumia muutamaa tönäisyä lukuunottamatta.

Viimeisimmät jäänrippeet lähtivät vasta tiistain aikana saaristosta ja vedenlämmöt ovat tämän seurauksena todella alhaiset. Alkuviikon lämpimät päivät eivät ole vielä lämmittäneet vesiä, siitä pitivät huolen myös kipakat yöpakkaset. Useat isot selät jäätyivät tämän seurauksena ja aamulla saaresta töihin mentäessä sai taas toimia jäänmurtajana.

Merkittäviä lämpötaskuja ei ole kerennyt muodostumaan oikeastaan mihinkään. Löysimme muutaman asteen lämpimämpää vettä vain parista paikasta. Eilisen kova keli oli taas sekoittanut vettä, joka kaiun mukaan asettui taas noin kolmen asteen hujakoille.

Tämänpäiväinen kala tuli tästä n. 3°C vedestä, olosuhteisiin nähden oli yllättävänkin pirteä yksilö. Alkuun komea loikka, ja päälle pari hyvää syöksyä kunnes haavi heilahti. Pituutta kalalle oli kertynyt 65 cm - oikein mukava kauden aloitus. Taimenen suussa ja vatsassa oli kolmipiikkejä, joten tankkaus on jo alkanut. Tähän muutama oikein lämmin päivä niin ihmeitä taas tapahtuu...


Pidelkää korkeista lujaa kiinni : )
-Petteri

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Käsittämättömän hieno kauden avaus!

Nyt on sitten meidänkin porukalla mertsarikauden avaus takana. Kuten edellä kirjoittaneella porukalla, reissu suuntautui perinteiden mukaisesti myös meillä Gotlantiin.

Jäiden tuskallisen hitaasta lähtemisestä ja talven aikana suoritetusta pakollisesta perho- ja vieherasian hypistelystä aiheutunut ahdistus alkoikin jo heti karista, kun tapasimme oppaan kentällä ja kuulimme viimeisimmät uutiset kalastuksesta.

Aamulla joka ukko oli lähtövalmiina ja hajaannuimme kahteen porukkaan, perhomiehiin ja koneonkijoihin. Täysin peilityyni keli ja auringonpaiste kirkkaalta taivaalta sai oppaat toteamaan, että hankala päivä tiedossa ja odotuksia ei kannata nostaa ihan kattoon asti. Olimme aiemmilla reissuilla pommittaneet perinteisiä paikkoja lännessä ja pohjoisessa, jotka nyt olivat täynnä rantavedessä ajelehtivaa levää. Nyt veden ollessa vasta noin 4 asteista suuntasimmekin uusille paikoille itään ja etelään. Paikallisten ajatus oli, että väijymme perinteisten niemenkärki karikoiden sijaan muutamia lämpimämpiä matalia poukamia. Sinänsä ei mikään uusi ajatus mertsarin kevät kalastuksessa, mutta ei ihan perinteisiä Gotlannin ottipaikkoja, ainakaan meille.

Kalastettuamme noin tunnin paikkoja alkoi pieni tuulenvire rikkoa veden pintaa. Opas toteaa, että nyt on kaikki kohdillaan ja hyvä mahdollisuus kalaan. Ensimmäinen "fish on"- huuto kajahtaa ilmoille! Seuraavan kahden tunnin aikaa rantautetaan kuvattavaksi vielä 5 kalaa lisää ja karkuutetaan yksi. Samalla saamme raportteja toiselta porukalta, että 3 kalaa on kuvattu ja useampi karannut. Posketon alku reissulle!

Seuraavina päivinä kalastetaan tuulen noustessa myös perinteisempiä paikkoja ja kuvattavana käy vielä 3 kalaa ja useampi tiputettiin matkalla kameralle. Suurinosa kaloista oli vielä tummia, mutta tämä ei laimentanut tunnelmaa vaan jokaista kalaa juhlittiin asiaan kuuluvalla antaumuksella. Kalat olivat 45-78cm välillä.

Loisto reissu ja kiitos Islannin viime aikaisille tapahtumille venähti kotiin lähtö lentojen peruuntuessa päivällä. Muiden matkamiesten kiroillessa kohtaloaan, nautimme vielä ylimääräisen päivän Ruotsin rannikon helmestä, Gotlannista, täysin rinnoin. Lauttamatkalla suunniteltiin jo ensivuoden reissua ja aamulla todettiin iloksemme, että jäät ovat täältäkin vihdoin lähteneet!

Tuomas