tiistai 23. lokakuuta 2012

Isä ja poika taimenkalassa


Julkaisen Kari Kovasen ja poikansa Rikun (12v) puolesta hauskan taimentarinan. Ollut hiukan hiljaisempaa blogissa, joten kiva laittaa onnistuminen. Ja mikä hienointa, Riku väsytteli ison kalan tosi nätisti. Onnittelut koko blogiväen puolesta. -Antti

Ja tässä itse tarina, mukana myös video.

Poikani Riku 12v. oli nyt toista kertaa tänä syksynä harjoittelemassa taimenen kalastusta Loviisassa. Olin aatellut että jos saan kalan tartutettua, annan vavan hänen hoitoon, jotta saa tuntumaa miltä se taimen siellä tuntuu.

Varsin pian olikin pikkanen kala kiinni, ja annoin vavan pojalle,
joka leveä hymy suupielissä kelasi reilusti alamittasta kalaa kohti venettä ilman sen suurempia vaikeuksia. Irroitin koukun pihdeillä veneen vieressä ja pikkutaimen pääsi jatkamaan kasvuaan. Poika oli silti yhä yhtä hymyä, se oli hänen eka taimenkontakti, ja oli sitä jo jonkin aikaa kovasti odotellut tapahtuvaksi.

Sitten jatkettiin heittelyä ja pähkäiltiin jos mittakala saatais, niin sepä kruunaisi muutenkin komean päivän. Niin, kelihän ei tuntunut ihan parhaalta, kun tuuli pohjoisesta n. 3-4m/s., aurinko paistoi ja vesi oli laskenut 20-30 senttiä eilisestä.

Reilun tunnin päästä kun lilluttiin veneellä lähes tyynessä erään luodon kupeessa, tärähti selkeästi reilumman kokoinen kala kiinni, hetken päästä kun huomasin sen olevan tukevan oloisesti kiinni, annoin taas vavan pojalle ja siirryin sivummalle videoimaan sekä "ohjeita" antamaan. Nyt ei kala tullut veneelle suoraan kelaamalla, vaan veti siimaa ulos päättäväisin pyrähdyksin. Vapa oli hetkittäin kovin kaarella ja poika tuki kahvaa lonkkaansa vasten ja todeten että nyt on selkeesti isompi kala kyseessä, ja lieviä hankaluuksia vavan käsissä pitelemisessä, sanoin että löysää hiukan jarrua niin helpottaa. Kyseisessä kohdassa ranta syveni nopeasti, ja veneemme kohdalla oli vettä lähes kymmenen metriä, liekö siksi kala ei hypännyt kertaakaan, eikä muutenkaan montaa kertaa tullut pintaan möyrimään?

Kun kala oli muutaman kierroksen taluttanut poikaa veneen ympäri, näytti siltä että voisin vaihtaa videokameran haaviin ja kauhoa kalan kyytiin. Väsynyt poika uitti väsyneen kalan veneen viereen ja koppasin sen helposti kyytiin,vasta siinä vaiheessa huomasin miten hyvän kokoinen se olikin. Digivaaka näytti 4,04kg, pituutta oli 66cm ja mallia rasvaevätön istukas.

Oikein komee kala, ja oisittepa nähny pojan ilmeen kun se sanoi, "MÄ VÄSYTIN SEN IHAN ITE" !!!!! Kysyin lasketaanko se takaisen veteen vai viedäänkö kotiin, sanoi poika heti että lasketaan vaan takaisin,josta jäi parempi mieli varmaan kaikille osapuolille :D

Kuvassa pitäisi olla pojan eikä minun, mutta kun päätimme päästää kalan takaisin, ei viitsitty sitä kiusata sen pidempään.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kalajuttu ja takin huppu



Parin viikon takainen pikapisto merelle ei tuonut yllätyksiä. Vaikkakin jotkut olivat jo silloin saaneet taimentapahtumia, pidin tuota ajankohtaa itse vielä vähän liian aikaisena. Lauantaina oli siis aika tehdä se oma kaudenavausreissu. Antin kanssa startattiin rannasta kello yhdeksän jälkeen aurinkoiseen ja mukavatuuliseen keliin. Edellisen viikonlopun kuvaviestit neljäkiloisesta kalasta ja toisen ison irtipääsystä antoi mukavaa lisätäpinää. Ensimmäinen paikka antoi ainoastaan siimansuoristus- ja totutteluheitoille mahdollisuuden, ei kalaa. Kakkosapajaa ei sitten tarvinnut nakella kuin muutama minuutti, kun kala oli ylhäällä. Tuo alamittainen saa jatkaa vaelluksiaan ja jälleennäkemistä odotetaan, vaikka sitten parin vuoden kuluttua. Seuraavaa actionia odotettiin noin tunti, kun toinen alamitta hyppi itsensä irti, hyvä niin. Jotenkin fiilis oli kokoajan niin korkealla ja odottava, ettei malttanut edes eväsbreikkiä pitää. Sämpylähaukkuja otettiin heittojen välissä jotta sai keskittyä vain olennaiseen. Kahvitermarikin tyhjennettiin vasta kun takaisin rantaan tultiin.
Yhden sadekuuron jälkeen kun kelasin uistinta sisään tajusin että kas, nythän ei taas sada, otanpa siis hupun pois päästä. Samalla kun nostan käden irti kelalta – pa-pam, kala kiinni, loikka ilmaan ja karkuun. Mikä oli siis sadehupun opetus? Pysäyttele uistinta riittävän usein kelatessasi (ja ota huppu pois päästä vasta kun uistin on ylhäällä...). No kala oli onneksi vain vähän reilu mittis, eli hampaankoloni on puhdas. Tuon jälkeen emme enää eväkkäitä nähneet.
Kausi on siis avattu omalta osaltani, toivottavasti saan jatkossa mahdollisimman paljon viettää aikaa merellä. Meritaimenen syyskalastus on hieno laji – elämyksiä ja kireitä siimoja kaikille.

-Anttu