maanantai 15. syyskuuta 2014

HAPPEA, KIITOS!

Nostan esiin yhden pointin. Intiaanikesä jatkuu ja vedenlämmöt huitelevat 16-18 asteen korvilla. Taimenet ovat tankanneet rajusti kesän mittaan ja ovat hienossa kondiksessa. Kutukaloja on iskenyt vieheisiin jo tuttuun tapaan ja onpa ensimmäiset syönnöskalojen herkutteluhetketkin koettu.

Taimenet ovat tosiaan väkevässä vireessä ja uupuvat pahoin lämpimän veden väsytyskamppailuissa. Kalat ovat sananmukaisesti hapoilla ja heikossa hapessa taistelun jälkeen. Kannattaa ehdottomasti vapautusten yhteydessä tsekata taimenen vointi ja tarvittaessa elvyttää se kunnolla.

Itselleni tuli varsin typerä fiilis, kun kolmosen kala lipsahti pyrstöntyviotteesta Fasterin korkeahkojen laitojen yli sitä huljutellessa. Vielä laitojen sisäpuolella tosissaan kiemurrellut kaunotar vajosi vatsa pystyssä kohti pohjaa, kuin kivi. Toivon hartaasti, että virkosi ja selvisi. Jatkossa olenkin toiminut siten, että elvytystilanteen alla on aina haavi seiftaamassa tilanteen ja vasta kun taimen varmuudella on uintikunnossa, se pääsee avoveteen.

Väsytyksiä ei kannata turhaan pitkittää (helppohan tässä koneella on heittää neuvoja, toista on asian toteuttaminen hopeatorpedon ollessa siiman päässä). Ainakin pienimmät tapaukset tulevat kuitenkin haluttaessa vauhdilla veneen kupeelle. Pihdeillä kääntelemään ja pentu sujahtaa elementtiinsä viivana.

Korkeapaine on jämähtänyt Suomen ylle, eikä tätä kirjoitettaessa suurempaa säätyypin muutosta ole lähiaikoina luvassa. Vaan erehtyvät ennustemallit ja meteorologitkin aina joskus. Ja kyllä se viileä syksy sieltä vielä tulee, joka tapauksessa. Tuolloinhan kausi sitten käynnistyy tosissaan!


T. Mikko Kuikka


P.S. Edellinen ei koske verkkomiehiä.

perjantai 16. toukokuuta 2014

TAIMENENKALASTUKSEN ILOA

On ollut ilo kuulla hienoista kaloista eri venekunnilla tässä kevään aikana. Nyt tuntuu siltä, että isoja on heittomiehille vielä noin parin viikon ajan ennen kuin ne häipyvät. Lähes aina kun olen jutellut jonkun kanssa, niin mittakalaa on tullut. Välillä otettu ruoaksi, välillä päästetty takaisin. Hienoa, että kalastusmuoto, joka vielä viitisen vuotta sitten oli lähes henkitoreissaan on saanut uutta virtaa raikkaista tyypeistä ja ajatuksista. Ehkäpä Erkki Virolaisen kultaiset vuodet ovat tulossa...ohessa omaa iloani tältä keväältä! Keep on pushing.

tiistai 13. toukokuuta 2014

MERITAIMENSAFARILLA HAASTAVISSA OLOSUHTEISSA



 
Safarin kunkku: Chrisun 67 cm ja CR


Tänä vuonna tuli 15 vuotta täyteen meritaimensafareja. Alun monipäiväiset seikkailut Sun Buster R:llä / Buster RSllä pitkin etelärannikkoa ovat vuosien mittaan vaihtuneet muutaman päivän tehoiskuiksi Porvoon saaristoon melkoisen pätevällä kalustolla. Miehistömääräkin on kasvanut yhdestä tai kahdesta jopa tämän kerran seitsemään. Juhlavuotta olivat viettämässä allekirjoittaneen lisäksi Poutasen veljekset Santtu ja Juha, Janne Koivisto, Christian Lindblom, Mikey Sarelin ja Niko Pennanen - kaksi viimeisintä herraa trailautuivat paikalle Turun suunnasta asti - respect!

Siirryimme leirisaareen jo torstai-iltana 8.5. Keli oli todella kylmä ja syksyinen, vedenlämmön ollessa noin 4-5 asteen haminoilla. JÄRKYTTÄVÄN KYLMÄÄ! Ensimmäisenä iltana ehdimme heittää pari tuntia saaden muutaman tapahtuman sekä yhden alle vanhan alamitan. Oli ehkä parempi lähteä saareen nuotion ääreen pohtimaan tilannetta juhlan kunniaksi tilaamani viskin kanssa. Ilta menikin rattoisasti tihkuisessa kelissä, mutta onneksi sisäinen villapaita lämmitti laadukkaan entrecoten kadotessa nälkäisiin suihin! Telttaan oli mahtava kellahtaa - kansi kiinni ja kuulemiin.

Perjantaina meitä tervehti heti aamusta kauhea sumuseinä ja repaleisten pilvien välistä siivilöityvä heikko valo. Aivan kuin marraskuuta elettäisiin. Onneksi kaikilla oli mukana Ursuitit ja heittely onnistui ihan mukavasti, grillitaukoja saarissa ei vaan viitsisi tällä kelillä pitää millään...

Kaikki lähtivät innokkaina yrittämään ja tuhnuisen 6 m/s SE tuulen saattelemana kivikkoihin sinkosi Truttaa, Vekkulia, Trout Quiveria, Ismo Zalsaa sekä JKta. Värit olivat keltaista, pinkkiä sekä silakkaväriä. 

Alkanut kevät oli tyssännyt täysin toukokuulle tullessa ja olikin arvoitus missä kalat olisivat. Ne eivät olleet kärjissä, eikä niitä oikein kivikoistakaan suoraan löytänyt. Tuli melkoinen tenkkapoo lähteä hakemaan taimenia kun ei ollut ihan varma missä ne olisivat. Heitimme melkoisen tovin ensin kärkiä, uppomatalia sekä luiskia, mutta niissä ei ollut mitään. Liian ulkona oleva yksittäiset kakut eivät siis toimineet. Tässä kohtaa on jokaisen hyvä pohtia lämpötilan vaikutusta kalan sijaintiin, sillä koska silakan pääjoukot eivät olleet ilmeisesti vielä tulleet kudulta, niin eivät taimenetkaan halunneet olla kylmässä vedessä vaan ne piti löytää 6-7 asteen vedestä. Mutta mistä sellaista vettä tähän holotnaan löytäisi? Kartta käteen.

Tuuli oli mieto SE ja pienempien saarten kärjet tyhjiä. Kalenteri taas kertoo, että yleensä tähän aikaan kalat ovat jo kärkien tuntumassa, lämpömittari kertoo karua 5,4 asteen lukua eli huhtikuun numeroita. Pikainen veneparlamentti ja pohdinta. Ratkaisu on siirtyä isojen saarten lahtiin ja reunoihin. Keli on vaan niin järkyttävä, ettei oikein huvita tehdä liian isoja siirtymiä etenkään kun et näe kuin noin 100 metriä. Piti GPSn avulla hahmottaa missä oltiin.

Siirtyminen isojen saarten luo tuottaa tulosta. Saamme kaloja, mutta koko ei vakuuta. Erittäin ärsyttävät värit toimivat ja noin 50 cm kalaa nousee muutamia kappaleita sekä myös pari smolttia. Hemmetin vaikeaa. Kunnon kalat jossain ja pienet nakertaa. Heitän erään ison saaren reunan sisälahdelman ulkoreunaan ja pam! Nyt on tärpissä voimaa ja saman tien kala ilmaan. Pullea on mutta ei riittävän iso. Näyttävät kiemurat ja haavaus. 55 cm. Tyvärr. Ei muuta kuin kala hellästi takaisin ja punainen tuulenkala takaisin veteen. 

Samaan aikaan Janne lähettää viestin: 67 cm/4 kg & CR! Komeaa. Saamamiehenä on ollut Chrisu, joka on heittänyt hyvin lentävän Rapala Max Rapin hyvinkin alkukeväiseen paikkaan. Kala oli ollut todella hyvässä kunnossa ja antanut hienon taistelun, joten Chrisu päätti pistää sen takaisin jonkun toisen iloksi. "Meillä on niin laadukkaat eväät, ettei tarvita enää kalaa sen päälle", tekijämies kommentoi. Janne mainitsi puhelimessa, että hän oli myös saanut noin 60 cm luonnonkalan, CR tottakai ja Chrisulla karannut iso sitä ennen kun siima oli sotkeutunut keulamoottorin potkuriin. Me ja Turun pojat jatkoimme heittelyä iltaan asti ilman suurempien kalojen kohtaamisia. "Silppua tuli paljon", kommentoivat miehet Aurajoen varrelta.

Perjantaina ruoskittiin noin 21.30 asti eli käytännössä tunteja tuli noin 12. Tänä iltana grillillä tirisi luomu sisäfile...ai että se maistui kaikille! Sateen tihentyessä kokoonnuimme PJ-telttaan kamiinan ympärille, meillä oli tosin Santun ja Juhan kanssa oma retkiteltta, mutta illanvietto oli mukavaa isossa teltassa sateen ropistessa ja porinan noustessa. Viskin, votukan, oluen, rommin piipputupakan ja sikarinhuuruisessa tiipiissä merellä kuihtuneisiin mieliimme hiipi ajatus: perustetaan Kansallinen Taimenrintama (tällä ei siis ole mitään tekemistä uusnatsien tai muiden militanttien ajatusten suhteen). 

Kansallisen Taimenrintaman kantavana ajatuksena on puolustaa rannikkomme upeinta urheilukalaa ja samalla ajaa verkkomiehet ahtaalle. Selvittyämme lauantaina taas heittokuntoon ajatus tuntui edelleen hyvältä. Saa nähdä mitä keksimme - verkkomiehille tämä ei tiedä niin hyvää ;) 

Lauantai alkoi lupaavasti, mutta päättyi täysin pläkään. Tapahtumia oli koko tiimillä muutama. Lopettelimme meininkiä noin klo 17 lauantaina ja laskin, että yhteensä kaloja taisi tulla 21-22 kpl. Eli ihan ok luku, mutta koko oli valitettavan pientä. Pistän kyllä osan kylmän veden ja paskan kelin piikkiin. Normaalistihan olemme järjestäneet Safarin aina viikolla 20, nyt se pidettiin viikolla 19. Ehkä siis kannattaisi pitäytyä viikossa 20...

Kaikkein isoin tapahtuma sattui Nikolle ja Mikeylle: pojat lähtivät kohti rantaa ja sitten kolahti. Plotteri näytti kivet eri paikkaan ja vanhaa kulkujälkeä myöden ajettuaan he kolauttivat kiville. Kalaevä poikki, potkuri vääntyi joka lavasta ja vaihde ei mennyt päälle. Onneksi satuimme olemaan lähellä ja haettiin pojat hinaukseen. Olipahan lopetus!

PS.
Kelissä tapahtuu loppuviikosta odotettu muutos lämpimään suuntaan ja kala aktivoituu koko rintamalla nyt tämän viikon aikana. Silakkaa tulee vielä paljon mereltä kudulle ja osa saattaa olla jo matkalla takaisin. Dinneri on siis katettu taimenelle ja kun vesi lämpenee noin 9-10 asteeseen niin korkit ratisevat auringonlaskun aikaan mukavasti.

Kannattaa siis nyt viimeistään olla liikkeellä jos haluaa päästä painimaan kunnon kalojen kanssa, jotkut sitä jo eilen olivat päässeetkin tekemään - muistakaa myös vastuullisuus ja kohtuus. Mittakalojen parven sattuessa kohdalle ota yksi ruokakala ja päästä muut menemään. Tai päästä vaikka kaikki kuten Chrisu. Jokainen tehköön oman päätöksensä. Itse otan silloin tällöin istarin jos se vaan mitan täyttää. Onhan kala hyvää!


Kuvista vastasivat Janne Koivisto & allekirjoittanut.

Suurin osa Safarista ajettiin tällaisissa olosuhteissa.
Tilasin 15 juhlasafaria varten Skotlannista Caol Ilalla tehdyn Islay-saaren savuisen pullotteen - Ahdille tietenkin!

Alle 60 cm vapautus

Tervemenoa ja hyvää jatkoa!
Jannen tekemä erikois-Trutta päätyi Chrisun pakkiin...
Hinasin Turun pojat noin 10 merimailia...
Uusi Honda 100 hv kiskoi ison Busterin vaivatta 18 solmua turvasatamaan.












                           
                         



perjantai 2. toukokuuta 2014

MERITAIMENTA NAPPASKENGISSÄ




Pahoittelut heti kärkeen, että ei ole ehtinyt tänne naputtaa. Uuden Kalastus-lehden numeron teko oli sen verran työlästä, että ei ole jaksanut yhtään lisää kirjoittaa työpäivän jälkeen. Onneksi lehti on ulkona ja seuraavaa tehdään. Siinä välissä on ehtinyt käymään kalassakin.

Kevät tuli tänä vuonna todella aikaisin ja laskin veneen 28.3. En muista milloin olisin yhtä aikaisin pulkan veteen heittänyt. Tälle kaudelle päivittyi myös kone uuteen 100 hv Hondaan ja elektroniikka Lowrancen HDS 7 & 5" malleihin. Olen enemmän kuin tyytyväinen uusiin vermeisiin. Etenkin moottori on huimaava peli. Ihan kuin turbiinilla ajaisi, murea humina käy takaa ja vene kulkee yli 36 solmua.

Muutama taimenkeikkakin on takana, vaikka siikaonki on vienytkin enemmän aikaa. Ihan jäiden lähdön jälkeen saaliina oli erittäin laihaa noin 50 cm kalaa, jotka kaikki pääsivät takaisin. Raportit kertoivat kuitenkin isoista kaloista, mutta kohdalleni niitä ei sattunut. Lämpöaalto toi silakat noin pari viikkoa etuajassa ja sitä myöden saapuivat myös ensimmäiset taimenten sotajoukot. 

Metro-lehdessäkin raportoidut nuorten jantterien 5-kiloiset Hietalahden altaasta pistivät miettimään, että millainen rotta se taimen onkaan kun rapaiseen satamaan kauniin olemuksensa pistää. Hienoja kaloja pojilla, mutta pakko sanoa, että ainakin itselleni meritaimenen kalastus on myös aistikkaita maisemia ja raikasta meininkiä, jota Hietalahden allas ei mielestäni tarjoa. En siis ole kalakade noista eväkkäistä ;)

27.4. oli päivä, jolloin lämpötila oli päivällä noin 15 asteen tienoilla. Mieto 5 m/s tuuli henkäili lounaasta ja nappaskengillä oli kiva steppailla Stadilla. Perhepöhinöiden jälkeen olin sopinut sukelluskalastaja Ville Lahikaisen kanssa taimenkeikan ja lähdin sinne käytännössä suoraan cityvarusteissa, mitä nyt pipon ja toppatakin kävin himasta hakemassa. Nappaskengät jäivät jalkaan.

Ilta oli miellyttävä ja ekat heitot etelän lahteen sinkoutuivat noin 19.15 kieppeillä. Itse heittelin pientä Trout Quiveria tiikerin värisenä, (uistin jota on todella vaikea löytää nykyisin) ja V. Lahikainen "ruoski" menemään Kuusamon Taimenella. 

Oli jotenkin kalaisa olo, vaikka olimme nähneet Santtu Poutasen veljensä Juhan kanssa tulevan MP-keikalta. Heitin uistimen paikkaan, josta olin ennenkin saanut noin 50-60 cm väliin olevia taimenia. Kelaan rauhassa ja vapa nytkähtää. Perhana, pohja. Mutta sitten nytkähtää uudestaan. Ei perkele. Tää on kala, huudan keulaan ja pian erittäin raavas noin 70 cm + kala näyttäytyy pinnassa. Tukevan kalan tietää siitä, että ne eivät juuri hypi vaan vetävät massalla. Niin tämäkin. Zillionin jarru on varsin tiukalla, mutta silti siimaa syöksyy ulos kovalla vauhdilla. 20 metriä pohjoiseen - 20 metriä itään - 20 metriä etelään - 20 metriä länteen. Steppailen nappaskengilläni takatuhdolla kuin Fred Astaire konsanaan, mutta kala ei osaa päättää mihin menee. Peukaloni tietää kertoa, että PowerPro on melkoisen karheaa kun siimaa sihisee tässä määrin ulos...

Kala saadaan pitkän väännön jälkeen haavimisetäisyydelle. Huomaan, että keulasta tarjotaan ankarasti haavia, kun kala sukeltaa veneen alle. Siimaa lähtee taas ja Lahikainen nostaa haavin, kala on puoliksi siellä, mutta ei ihan. Saatana, nyt se tippui, kiroan, mutta kala on vielä kiinni. Ssssssssss, kuuluu kelasta ja iso taimen vie viimeistä kertaa, sillä kauniin käännöksen jälkeen näen koukun irtoavan...hiljaisuus laskeutuu. Vika ei ollut haavimiehen. Vika oli siinä, etten tajunnut, että kala oli jo haavissa veneen alla, mutta pyysin lopettamaan kaivamisen. Vitutti. Vitutti itse asiassa aivan helvetisti. Noin isoa kalaa taisin viimeksi pidellä vuonna 2012 megataimensafarilla. Ei voi mitään. 

Siinä karkasi noin 4-5 kilon kala. Nöyränä heittelin uudestaan ja noin 10 minuutin jälkeen nappasi taas. Kauhea tärppi ja heti ilmaan. Ei ihan niin iso, mutta ryhdikäs kala kuitenkin. Erittäin pirteä veijari vie siimaa miten haluaa ja puskee pintakalvossa niin, että pienet aallot muodostuvat muuten tyyneen pintaan. Kelaan kalaa lähelle ja näemme, että massaa on kertynyt eikä mitta jää ainakaan alle 60 cm, joka on nykyisin alamitta. Hyppyjä, pyörityksiä ja tynnyriuinteja - Owner #4 pitää.

Kala kopataan tyylikkäästi haaviin ja pienimuotoisen kättelyn paikka, sillä tämä on tavallaan hyvitys ison kadottamiselle. Mittaan kalan: 61 cm. Ottaako vai eikö? Mitta ylittyi ja iso karkasi. Kunnon kala kauden aloitukseen. Perkele. Pappia pöytään. Ruokakala tai pari ei kaudessa ei kantaa tuhoa. Puntari ilmoittaa varsin hyvän painon, 2,85 kg. Mahasta löytyy 6 silakkaa.

Ihan kiva kala vielä isomman hyvityksenä. Kello on 20.40. Heittelemme vielä tovin ja keulamiehellä käy kala kiinni, mutta ei pysy. Ilta hämärtää ja on aika suunnata kotisatamaan. Hieno iltapisto!

P.S. kävin tämän viikon tiistaina jälleen nappaskengissä pistolla. Testasin aikakalastusta: 10 minuuttia ja jos ei tule kalaa, niin kotiin. Oli uskomaton syönti. Tasan 50 cm ja toinen samanlainen 8 heitolla. Saivat vapauden totta kai. Luulen, että kalastan tämän kevään nappaskengissä, jotta saalista tulee... ;)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Järven tarina


Hienoa elokuvaa on tulossa, kun kautta aikojen katsotuin suomalainen dokkari "Metsän tarina" saa jatkoa vedenalaisen maailman merkeissä.

Järven tarina -traileri on katsottavissa täältä » 


Ruutukaappaus Järven tarina -trailerista.
(Matila Röhr / Eyeworks Finland)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kausi 2014 avattu

Nyt eletään sinänsä mielenkiintosta kevättä, että virvainvehkeet piti kaivella esiin ennen kuin oli edes kerennyt syventyä talvisiin perhonsidontailtamiin.

Käytiin kaverin kanssa katsastamassa jäätilannetta, joko saisi sorapohjille siikapyynnöt makaamaan. No, virtakapeikko oli auki sekä jonkunnäkönen sula keskellä selkää olevan karikon luona, muutoin vielä paikat jäässä. Siikaonget pyytämään ja odottelemaan. Odotusta ei palkittu, siikojen merkeissä...

Silloin kun odotuksia ei ole lähtökohtaisesti ollenkaan, tuntuu tapahtuvan hienoja asioita?


-Vesku

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

SARVIKUONOJEN MAA

"Ei voi olla totta!"
Siinä ensimmäinen ajatus, kun päivän (4.2.2014) uutistarjontaa on seurannut. "Eihän tuo voi olla mahdollista?"

Mutta on se. RKTL on tutkinut Pikkalanlahden kalastustilannetta ja antanut siunauksensa täysin käsittämättömälle toiminnalle. Särkikalojen poistokalastuksen varjolla harjoitettava ammattimainen rysäkalastus saa jatkua. Olkoon, että kalastajat itsekin myöntävät vain sivusaaliin (esim. kuha ja taimen) tekevän rysäpyynnistä mielekästä ja kannattavaa.

Yhteys tähän blogiin on ilmeinen: pöyristyttävillä lupakuviolla rysiä on viritetty aivan kriittisiin paikkoihin jokisuulla, taimenen lisääntymisreittejä kattaen.

Kaksi askelta eteen- ja yksi taaksepäin, vai miten se menikään. Uskon vahvasti, että tämä päätös jää väliaikaiseksi ja muutaman vuoden sisällä haihattelu on loppunut ja järki voittanut. Yhtään rysää ei tuolla silloin enää ui. Turhauttavan hitaasti ja takkuillen etenee Suomen tie kohti valistunutta ja sivistynyttä kalastusvaltiota.

Seuraavassa linkki Ylen uutiseen, jossa asiaa puitu yksityiskohtaisemmin ja eri näkökannoilta: Lue täältä » 


-Mikko Kuikka