tiistai 13. toukokuuta 2014

MERITAIMENSAFARILLA HAASTAVISSA OLOSUHTEISSA



 
Safarin kunkku: Chrisun 67 cm ja CR


Tänä vuonna tuli 15 vuotta täyteen meritaimensafareja. Alun monipäiväiset seikkailut Sun Buster R:llä / Buster RSllä pitkin etelärannikkoa ovat vuosien mittaan vaihtuneet muutaman päivän tehoiskuiksi Porvoon saaristoon melkoisen pätevällä kalustolla. Miehistömääräkin on kasvanut yhdestä tai kahdesta jopa tämän kerran seitsemään. Juhlavuotta olivat viettämässä allekirjoittaneen lisäksi Poutasen veljekset Santtu ja Juha, Janne Koivisto, Christian Lindblom, Mikey Sarelin ja Niko Pennanen - kaksi viimeisintä herraa trailautuivat paikalle Turun suunnasta asti - respect!

Siirryimme leirisaareen jo torstai-iltana 8.5. Keli oli todella kylmä ja syksyinen, vedenlämmön ollessa noin 4-5 asteen haminoilla. JÄRKYTTÄVÄN KYLMÄÄ! Ensimmäisenä iltana ehdimme heittää pari tuntia saaden muutaman tapahtuman sekä yhden alle vanhan alamitan. Oli ehkä parempi lähteä saareen nuotion ääreen pohtimaan tilannetta juhlan kunniaksi tilaamani viskin kanssa. Ilta menikin rattoisasti tihkuisessa kelissä, mutta onneksi sisäinen villapaita lämmitti laadukkaan entrecoten kadotessa nälkäisiin suihin! Telttaan oli mahtava kellahtaa - kansi kiinni ja kuulemiin.

Perjantaina meitä tervehti heti aamusta kauhea sumuseinä ja repaleisten pilvien välistä siivilöityvä heikko valo. Aivan kuin marraskuuta elettäisiin. Onneksi kaikilla oli mukana Ursuitit ja heittely onnistui ihan mukavasti, grillitaukoja saarissa ei vaan viitsisi tällä kelillä pitää millään...

Kaikki lähtivät innokkaina yrittämään ja tuhnuisen 6 m/s SE tuulen saattelemana kivikkoihin sinkosi Truttaa, Vekkulia, Trout Quiveria, Ismo Zalsaa sekä JKta. Värit olivat keltaista, pinkkiä sekä silakkaväriä. 

Alkanut kevät oli tyssännyt täysin toukokuulle tullessa ja olikin arvoitus missä kalat olisivat. Ne eivät olleet kärjissä, eikä niitä oikein kivikoistakaan suoraan löytänyt. Tuli melkoinen tenkkapoo lähteä hakemaan taimenia kun ei ollut ihan varma missä ne olisivat. Heitimme melkoisen tovin ensin kärkiä, uppomatalia sekä luiskia, mutta niissä ei ollut mitään. Liian ulkona oleva yksittäiset kakut eivät siis toimineet. Tässä kohtaa on jokaisen hyvä pohtia lämpötilan vaikutusta kalan sijaintiin, sillä koska silakan pääjoukot eivät olleet ilmeisesti vielä tulleet kudulta, niin eivät taimenetkaan halunneet olla kylmässä vedessä vaan ne piti löytää 6-7 asteen vedestä. Mutta mistä sellaista vettä tähän holotnaan löytäisi? Kartta käteen.

Tuuli oli mieto SE ja pienempien saarten kärjet tyhjiä. Kalenteri taas kertoo, että yleensä tähän aikaan kalat ovat jo kärkien tuntumassa, lämpömittari kertoo karua 5,4 asteen lukua eli huhtikuun numeroita. Pikainen veneparlamentti ja pohdinta. Ratkaisu on siirtyä isojen saarten lahtiin ja reunoihin. Keli on vaan niin järkyttävä, ettei oikein huvita tehdä liian isoja siirtymiä etenkään kun et näe kuin noin 100 metriä. Piti GPSn avulla hahmottaa missä oltiin.

Siirtyminen isojen saarten luo tuottaa tulosta. Saamme kaloja, mutta koko ei vakuuta. Erittäin ärsyttävät värit toimivat ja noin 50 cm kalaa nousee muutamia kappaleita sekä myös pari smolttia. Hemmetin vaikeaa. Kunnon kalat jossain ja pienet nakertaa. Heitän erään ison saaren reunan sisälahdelman ulkoreunaan ja pam! Nyt on tärpissä voimaa ja saman tien kala ilmaan. Pullea on mutta ei riittävän iso. Näyttävät kiemurat ja haavaus. 55 cm. Tyvärr. Ei muuta kuin kala hellästi takaisin ja punainen tuulenkala takaisin veteen. 

Samaan aikaan Janne lähettää viestin: 67 cm/4 kg & CR! Komeaa. Saamamiehenä on ollut Chrisu, joka on heittänyt hyvin lentävän Rapala Max Rapin hyvinkin alkukeväiseen paikkaan. Kala oli ollut todella hyvässä kunnossa ja antanut hienon taistelun, joten Chrisu päätti pistää sen takaisin jonkun toisen iloksi. "Meillä on niin laadukkaat eväät, ettei tarvita enää kalaa sen päälle", tekijämies kommentoi. Janne mainitsi puhelimessa, että hän oli myös saanut noin 60 cm luonnonkalan, CR tottakai ja Chrisulla karannut iso sitä ennen kun siima oli sotkeutunut keulamoottorin potkuriin. Me ja Turun pojat jatkoimme heittelyä iltaan asti ilman suurempien kalojen kohtaamisia. "Silppua tuli paljon", kommentoivat miehet Aurajoen varrelta.

Perjantaina ruoskittiin noin 21.30 asti eli käytännössä tunteja tuli noin 12. Tänä iltana grillillä tirisi luomu sisäfile...ai että se maistui kaikille! Sateen tihentyessä kokoonnuimme PJ-telttaan kamiinan ympärille, meillä oli tosin Santun ja Juhan kanssa oma retkiteltta, mutta illanvietto oli mukavaa isossa teltassa sateen ropistessa ja porinan noustessa. Viskin, votukan, oluen, rommin piipputupakan ja sikarinhuuruisessa tiipiissä merellä kuihtuneisiin mieliimme hiipi ajatus: perustetaan Kansallinen Taimenrintama (tällä ei siis ole mitään tekemistä uusnatsien tai muiden militanttien ajatusten suhteen). 

Kansallisen Taimenrintaman kantavana ajatuksena on puolustaa rannikkomme upeinta urheilukalaa ja samalla ajaa verkkomiehet ahtaalle. Selvittyämme lauantaina taas heittokuntoon ajatus tuntui edelleen hyvältä. Saa nähdä mitä keksimme - verkkomiehille tämä ei tiedä niin hyvää ;) 

Lauantai alkoi lupaavasti, mutta päättyi täysin pläkään. Tapahtumia oli koko tiimillä muutama. Lopettelimme meininkiä noin klo 17 lauantaina ja laskin, että yhteensä kaloja taisi tulla 21-22 kpl. Eli ihan ok luku, mutta koko oli valitettavan pientä. Pistän kyllä osan kylmän veden ja paskan kelin piikkiin. Normaalistihan olemme järjestäneet Safarin aina viikolla 20, nyt se pidettiin viikolla 19. Ehkä siis kannattaisi pitäytyä viikossa 20...

Kaikkein isoin tapahtuma sattui Nikolle ja Mikeylle: pojat lähtivät kohti rantaa ja sitten kolahti. Plotteri näytti kivet eri paikkaan ja vanhaa kulkujälkeä myöden ajettuaan he kolauttivat kiville. Kalaevä poikki, potkuri vääntyi joka lavasta ja vaihde ei mennyt päälle. Onneksi satuimme olemaan lähellä ja haettiin pojat hinaukseen. Olipahan lopetus!

PS.
Kelissä tapahtuu loppuviikosta odotettu muutos lämpimään suuntaan ja kala aktivoituu koko rintamalla nyt tämän viikon aikana. Silakkaa tulee vielä paljon mereltä kudulle ja osa saattaa olla jo matkalla takaisin. Dinneri on siis katettu taimenelle ja kun vesi lämpenee noin 9-10 asteeseen niin korkit ratisevat auringonlaskun aikaan mukavasti.

Kannattaa siis nyt viimeistään olla liikkeellä jos haluaa päästä painimaan kunnon kalojen kanssa, jotkut sitä jo eilen olivat päässeetkin tekemään - muistakaa myös vastuullisuus ja kohtuus. Mittakalojen parven sattuessa kohdalle ota yksi ruokakala ja päästä muut menemään. Tai päästä vaikka kaikki kuten Chrisu. Jokainen tehköön oman päätöksensä. Itse otan silloin tällöin istarin jos se vaan mitan täyttää. Onhan kala hyvää!


Kuvista vastasivat Janne Koivisto & allekirjoittanut.

Suurin osa Safarista ajettiin tällaisissa olosuhteissa.
Tilasin 15 juhlasafaria varten Skotlannista Caol Ilalla tehdyn Islay-saaren savuisen pullotteen - Ahdille tietenkin!

Alle 60 cm vapautus

Tervemenoa ja hyvää jatkoa!
Jannen tekemä erikois-Trutta päätyi Chrisun pakkiin...
Hinasin Turun pojat noin 10 merimailia...
Uusi Honda 100 hv kiskoi ison Busterin vaivatta 18 solmua turvasatamaan.












                           
                         



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti