sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Oi jospa tanemiehellä ois joulu ainainen...
maanantai 28. marraskuuta 2011
Luonnon spektaakkeli on lähes taimenen saannin veroista
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kova tuuli = ison kalan tuuli?
tiistai 22. marraskuuta 2011
Itätuuli = ison kalan tuuli??
Tiistaina lähdettiin Juhon kanssa vesille pitkästä aikaa ja hieman idemmäksi, kuin missä muutama aikaisempi viikko on tullut kalasteltua. Hienoa päästä näille vesille vaihteeksi, vaikka koko päiväksi onkimaan ei päästykään. Noin klo 11 työnsimme lainassa olevan soutuveneen kalliolta mereen ja hurjalla 4 hevosvoiman voimapesällä kohti idän suunnalta puhaltavia tuulia. Ei se tuuli mikään mahdoton ollut, semmonen 6-8m/s mutta vastatuuleen työntäminen soutarilla sai pärskeet lentelemään kasvoille ja kunnon fiiliksen heti päälle. Vesi oli taas tuttuun tapaan laskenut yön aikana miinukselle, ollen aamulla -20cm. Tähän on tosin totuttu, kun vedenkorkeus on seilaillut pakkasella tänä syksynä ihan tarpeeksi.
Ekaan paikkaan tullessamme oli fiilis katossa. Paikka oli semmonen etelään työntyvä niemenkärki, johon tuuli puhalsi sivusta. Aalto oli aika terävää, enkä uskonut kalan olevan ihan kovimmassa keikutuksessa. Taivas on paksussa pilvessä ja tihkusadetta ilmassa - kunnon pöperökeli siis. Niemenkärjen tyynen puolella on parit mukavan näköiset kivet, mutta kalat eivät olleet paikalla, tai ainakaan otillaan. Seuraava paikka oli heti vieressä, isompi kivikko, jossa kärki pistää pohjoisen suuntaan. Ajoimme tuulen yläpuolelle ja annoimme veneen keikkua kohti kivikkokärkeä. Muutamat heitot matalaan ja sitten tapahtuu. Omaan "tussattuuni" tarttuu pirtsakka alamitta, joita on tänä syksynä nähty aika lailla. Kun kalani karkaa 10 sekunnin pinnassa pyörimisen jälkeen, ilmoittaa Juho keulassa kalan olevan kiinni.
Kala punnertaa ja vie siimaa. Onko Trutta hyvin suussa? Olihan se, lehmänpaska värissä oleva uistin huulessa kala heittää pari pomppua ja parit syöksyt. Yritin jo kerran haavita kalaa, mutta pieneen veneeseen ottamamme pieni haavi meinaa jäädä ahtaaksi. Viimeiset spurtit ja ujutan pilkkukyljen pussiin. Nyt joutuu heittää femmat, kala on hieman väriä saanut 66cm / 3,19kg energiapakkaus. Valumme siinä tohinassa parin muun erittäin otollisen paikan yli, jossa kalaa olisi hyvinkin saattanut olla lisää. Ei kuitenkaan haittaa, Juhon heittoenkka on tosiasia ja jatkamme matkaa.
Koluamme monta paikkaa ilman mitään tapahtumia, jos ei oteta huomioon pientä bensan valumista veneen lattialle. Bensan sekoittuessa veneen pohjalla olevaan veteen, se pikkasen liukasti pohjaa. No olipahan helpompi stepata kalojen kanssa jatkossa. Erääseen etelään työntyvään kärkeen heittäessäni vieheeni pysähtyi johonkin. Aluksi tuntui kun pohjaan olisi jäänyt, mutta sekunnin päästä pohja alkoi elämään. Kala pintaaan ja vielä tässä vaiheessa se ei tuntunut erityisen isolta. Ekaa hyppyä tehdessä koko valkeni ja tuomitsimme sen 3,5-3,7kg haarukkaan. Kolmannen loikan jälkeen kala irtoaa ja tussattu matkustaa tyhjänä takaisin... prkl..
Vedän henkeä ja lähdetään hissukseen työntämään neliheppaisella kohti uusia pettymyksiä. Hetken heittelyä ja hieman kuumaa keittoa lärviin, niin alkaa taas hymykin viihtymään naamarilla. Hämärä tulee nopeesti tähän aikaan vuodesta ja kun päivämme alkoi hieman myöhässä, on aikaa enää yhteen paikkaan. Tästä lohdutuspalkinnoksi saan.... Kyllä kyllä, hirmusti pomppivan alamitan. Ou boy...
Tuuli muutti suuntaansa päivän aikana kaakkoon, mutta onko itätuuli kuitenkin mainettaan parempi?? Jos en väärin muista, niin ainoa tiedossani oleva Vitosen ylitys tälle syksylle taisi tulla itätuulella.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Meni sitten jigaamiseksi
Viime viikko meni vilustumisen oireita ihmetellessä, mutta nyt oli taas aika lähteä pilkkukyljen perään Suomenlahdelle. Päätimme Markon kanssa pari päivää onkia taimenta ja varasimmekin mökin saaristosta hyviltä pelipaikoilta. Liikkeelle päästiin tiistaina vasta kymmenen aikoihin, kun kaikki asiaan kuuluvat manooverit oli saatu hoidettua. Tuuli puhalteli pohjoisen puolelta kuutta, seitsemää metriä ja vesi vieläkin miinuksella. Tähän lisättynä vielä aurinkoinen keli teki päivästämme erittäin vaikean. Kylmäkin oli, yöpakkasen jälkeen mittari kipusi juuri ja juuri plussalle pohjoistuulen käydessä luihin ja ytimiin.
Kiertelimme paljon paikkoja, osin vanhoja tuttuja, mutta parit uudetkin tuli kopaistua. Jotain varovaisia pusutteluja tuntuikin lusikoihimme osuvan, mutta kala ei todellakaan ollut otillaan. Taisi Markolla olla joku kiinnikkin hetken, mutta vain sen pari potkua. Päivän ainoa näköhavainto osui ainoaan pilviseen hetkeen, kun harmaa huntu peitti taivaan ehkä tunniksi. Alamittainen kala tarttui tussattuun, tuli pintaan ja potkaisi itsensä vapauteen. Kalastelimme kuitenkin hämärän rajoille asti, mukavaa kun oli. Sauna mökillä kruunasi päivän.
Keskiviikko valkeni pilvisenä ja päivällä lämpeni eilisestä pari astetta lisää. Tuuli oli kääntynyt lännen puolelle, ollen aika lailla samalla puhalluksella kuin eilen. Kellon olimme laittaneet soimaan seiskaksi ja vesillä oltiin heti kasin jälkeen. Haettiin Petteri mukaan rannasta ja aloitettiin aika sisältä, kohtuullisen vähän kalastamaltamme alueelta. Kalaa ei näissä paikoissa tuntunut olevan, joten pyyhkäistiin selän yli tutummille pelipaikoille.
Parit tyhjät saaret ja rannat olivat sielläkin seuranamme. Yhdestä kivikosta ison saaren rannasta saan kuitenkin about 45cm kalan, jonka päästä varovasti takaisin uimaan. Seuraavaksi tulemme yhteen, jo lähes luottopaikaksi muodostuneeseen pienen saaren rantaan. Tässä on aika mukava kivikkoinen itäranta, joka jatkuu saaren kärjestä pohjoiseen muodostaen veden alaisen riutan. Nyt länsituuli pyyhki riutan yli sopivasti, joten toiveet heräävät. Itse saaren ranta oli tyhjää, mutta riutalle tullessamme, Marko ilmoittaa keulasta kalasta. Mittarajoilla oleva kala tempoo siimaa, mutta irtoaa pinnassa muutaman möyrähdyksen jälkeen. Evä pinnassa hetken aikaa ja sitten kala vajoaa elementtiinsä. Teemme päätöksen kiertää riutan ympäri hieman kauempaa ja liu´umme toisesta suunnasta tuulen mukana riutan yli samalla heitellen. Saamme 2 seuriota, joita emme kuitenkaan saa ottamaan. Omaa viehettäni seurannut kala oli noin 1,5-2kg ja tuli kovaa vauhtia aivan veneen vierelle tehden nopean syöksyn syvyyksiin kiulumme havaittuaan.
Seuraavasta paikasta vielä Petterille pari senttiä vajaa mitta, jonka jälkeen emme kalahavaintoja juuri saaneet. Kiertelimme sisäpaikkoja ja isoja saarten reunoja, mutta kalaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Kun siinä kello kahden kieppeillä pilvessä ollut taivas aukeni täysin, päätimme suosiolla jättää taimenen onkimisen ja kokeilla onneamme ystävämme kuhan kanssa.
Ajoimme yhteen sisälahteen, josta kavereilta on kuulunut hyviä raportteja kuhilaista, ja mittasellaisista. Ankkuri pohjaan ja jigaamaan nätissä auringonpaisteessa. Kolusimme pari tuntia muutamia erilaisia ankkuripaikkoja, mutta suut olivat kiinni kuhillakin. Kolme varmaa kalatälliä sain, mutta en kalaa näytille asti. Pakko oli luovuttaa ja ajaa vene satamaan. Näin tällä kertaa. Lystiä oli, vaikka kelit, eikä varsinkaan kalat olleet täysillä mukanamme naatiskelussa.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Kolmen kalalajia siiman päässä isänpäivänä
maanantai 7. marraskuuta 2011
Hiljainen viikonloppu
Pe 4.11. Sumuisten vesien gorillat
Vesille aamusta ja nokka kohti sumua. Olin liikkeellä yksin. Kaveriporukka myös toisella veneellä liikkeellä, joten katsotaan kuinka äijien käy. Aamusta näkyvyyttä ehkäpä 30m, joten tarkkana sai liikkua. Tutkaa olisi tarvittu veneeseen, niin sakeaa oli vesihöyry. Parit ensimmäiset paikat tyhjää, mutta sitten sain karvan alle 50cm kalan Chilillä. Toinen vene raportoi tyhjää.
Sumu hellitti puolen päivän jälkeen ja sitten olikin täysin erilainen keli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli lähes tyyni, vieno tuuli idän puolelta ja vesi laskussa. Helppo päivä, tai sitten ei. Kiertelin paikkoja ja heittelin verkkaisesti. En niin tosissaan jaksanut piiskata, kun olosuhteet olivat vaikeat.
Illemmalla kun aurinko alkoi laskemaan, tiputin 3 kalaa. Ensin erään vedenalaisen matalan kohdalta alamittainen irtosi ensimmäisessä hypyssä. 5min päästä toisen saaren kohdalta kala junttasi uistimeen, mutta ei pysy. Tämä ei edes näyttäytynyt, vaan irtosi jo muutaman potkun jälkeen. Sitten saman saaren toiselta puolelta tarttui mittarajoilla oleva kala. Heti ilmaan ja taas ekassa hypyssä uistin lentää suusta. Kala vielä irvistelee ja hyppää ilmaan toisenkin kerran, vaikka ei ollutkaan enää kiinni. Kele!!
Lähden ajelemaan kohti tukikohtaamme, jossa 14 hlöä vietti viikonlopun meritaimenen kalastuksen merkeissä. Matkalla mökille saan multimediaviestin. Eräs porukkamme jäsenistä, ensimmäistä kertaa mertsarikalassa, oli saanut komean fisun aivan iltahämärässä. 76cm ja 5,1kg. Huh, upea kala, vaikka olikin saanut hieman kutuasua yllensä. Onnea vielä saamamiehelle!!!
La 5.11. Väsyneenä vesille
Lauantaina lähdettiin kolmen veneen voimin pyytämään. Edellisen illan saunominen painoi jäsenissä ja paras puhti oli poissa. Nyt tuuli oli aika rapsakkaa, sellaista liki 10m/s, idän puolella vieläkin. Paikkoja oli haastava löytää mihin moukari ei takoisi liian kovaa ja kalaa saattaisi olla paikoilla. Meidän vene veti ihan puhtaat nollat, yhtä tärppiä lukuunottamatta. Ihan tosissaan ei kyllä kalasteltu, se pitää myöntää. Taisi olla tämän syksyn eka kalaton päivä...
Toinen vene aloitti ihan kivasti, kun edellisen päivän komeimman yli 5kg kalan saanut kaveri saa heti, oliko nyt 3.lla heitolla 50cm kalan. Nyt on taivaanmerkit kohdallaan. Loppupäivä menee tässäkin veneessä paikkojen kierteltyksi, eikä enempää kaloja nähdä. Kolmas vene vetää jokseenkin samalla meinigillä. Noin 40cm kala veneeseen jää ainoaksi ylöstulleeksi tapahtumaksi päivän aikana.
Ainiin, sainhan minä kuitenkin jotain, nimitäin flunssan. Tämän johdosta su en lähtenyt vesille ollenkaan, mitä nyt ajoin veneen saaresta laituriin. Keli vieläkin tuulista ja vesi vaan tuntuu jatkavan laskusuhdannettaan. Yksi veneellinen miehiä kuitenkin piiskasi sunnuntain ratoksi ja olisiko alamittainen ylös ja pari tiputusta ollut saldo. Kysymysmerkki siksi, kun kuuluvuus merellä tuntuu olevan aika heikko ja puhelut pätkii jatkuvasti.
Havaintoja mereltä. Sekä torstaina ja perjantaina näin hylkeen pyörivän mantereen tuntumassa. Kovin utelias ötökkä, joka ei tuntunut venettä pelkäävän. Näimme myös ison parven Öllejä.. Mitä lie merilintuja, mutta ne nyt ristittiin ölleiksi, joka niitä kuvaa hyvin. Niitä lenteli avomeren laidalla iiiiso parvi, joka oli näyttävä näky. Kurkiaura tuli myös bongattua ja niitä tavallisia siivekkäitä, merivarpusia ja erikoislintuja. Vesi oli paikoin myös erittäin kirkasta. Kunhan tästä paranee, niin vesille pitää taas päästä.
Skimbahenkistä meritaimenen kalastusta
torstai 3. marraskuuta 2011
Rasvaläski keli
Tämän päivän onkiminen meni lähes tyynessä kelissä. Leppeä länsituuli meinasi välillä puhaltaa pintaa rikki, mutta onnetonta oli puhalluksen yritys. Ei keli kuitenkaan huono ollut. Paperilla lähes parasta taimenen ongintaan, joten kovin odotuksin rannasta lähdettiin aamusella. Taivas oli mukavasti paksussa pilvessä. Muutamat ekat paikat antoivat seurioita ja yhden alamittaisen karkuutuksen. Tunnin kalastuksen jälkeen haettiin pari kaveria rannasta ja tankattiin vene samalla. On muuten aika haastavaa löytää veneasemia, joista saisi polttoainetta tähän aikaan vuodesta, ainakaan alueelta jolla liikuimme.
Ensimmäinen paikka yhteysalusliikenöinnin jälkeen antoi 2 alamittaa veneeseen. Siitä pieni porhallus selän yli ja eräästä kärjestä "tyynen" puolelta paukahti taas pari kalaa. Toinen karvan alle 50cm ja toinen savupönttöön menevä 60cm / 2,15kg. Tämän jälkeen hiljeni ainakin tunniksi. Heitettiin muutamia paikkoja, joista usein tapahtumia ollaan saatu, mutta nyt oli hiljaista.
Hyvän kelin salliessa ajoimme aika kauas ulos merelle, jossa yksi saari antoi kivasti tapahtumia. Pari alamittaista ylös ja arviolta 3-3,5kg kalan karkuutus. Isompi kala otti ihan rantamatalasta ja pitkän siiman kanssa vastari taisi jäädä hieman vajaaksi. Muutama näyttävä rempoilu pinnassa ja irti...
Kaverit takaisin rantaan ja parit lähipaikat vielä koluttiin. Yhtä nättiä ahventa lukuun ottamatta emme tapahtumia enää saaneet. Vesi laski päivän aikana hieman ja tuuli oli olematonta. Onneksi uloimmilla paikoilla oli maininkia eilisestä kovemmasta kelistä jäljellä, vaikka näistä vellovista paikoista ei oikein tapahtumia tullutkaan. Suurin osa tapahtumista tuli hieman rauhallisemmista paikoista. Hyvä päivä kuitenkin, tästä on hyvä jatkaa.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Samalla tapetilla koko päivä
Päätimme kuitenkin jo aika ajoissa, että tänään ei aleta uistimen vaihtorumbaan. Sehän on hyvin tiedossa oleva fakta, että kun kerran vaihdat "tapettia", saat olla vaihtamassa sitä alin omaan. Nyt mentiin koko pvä samoilla vieheillä molemmat. Onko tämä hyvä vai huono asia? En tiedä, mutta sen tiedän, että aina kun viehettä vaihdat, niin silläkin aikaa kerkeäisit ainakin yhden heiton heittämään enemmän ja potentiaalinen mahdollisuus saada kalaa on parempi. Ainakin näin teoriassa.
Pari tuntia takana, kun tulimme yhden ennenkin kaloja antaneen saaren rantaan, joka tekee toisen saaren kanssa paikkaan pienen salmen. Salmen keskellä on matalaa ja kivikkoa, mutta kone ylös trimmattuna siitä pääsee valumaan yli. Ehdin juuri sanoa, että otetaan salmesta kala, kun jo keulasta kuuluu huuto: "kii o !!!" Sitä kalaa sitten saikin kammeta oikein tosissaan. Kala teki hyviä syöksyjä hyppäsikin kerran. "Kakkosen, kolmosen kala" kuului arviot hopeakyljestä. Hieman lähemmäksi kun kalan saimme ja sen vielä vähän rauhoittumaan, totuus valkeni. Ei toi ole taimen, se on KIRRE!!
Violettia kylkeä vilahti sen verran selvästi että lajitunnistus saatiin tehtyä. Muutama syöksy vielä malliksi ja sitten haavi heilahti. Painoa 3,25kg ja muutenkin aika upea kala. Evät ehjät, iso pyrstö ja kuitenkin kohtuu solakka, luultavasti steelhead. Noutaja tuulenkala jäi meribroilerin viimeiseksi ateriaksi. Saman saaren toiselta puolelta tuli vielä alamittainen ja päivän päätteeksi vielä yksi. Nämä siis kohdekalaa, eikä enempää kirrejä nähty. Keliin nähden siis vaikea päivä lukumääräisesti tämäkin, mutta ehkäpä huomenna kaikki on toisin.
Vaikeampi iltapäivä
Tänään täräytimme 3,5h pyrähdyksen mertsarin perässä tutuille pelipaikoille. Ensimmäisestä paikasta, olisiko ollut kolmannella heitolla, mulla kala kiinni. Saattoi olla mittarajoilla. Näkemään emme päässeet, kun kala irtosi muutaman sekunnin rimpuilun jälkeen. Hieman pidemmälle kun valuimme rantaa, saimme pari tapahtumaa lisää, mutta ei mitään veneeseen asti. Jatkoimme toiseen paikkaan ja siitä semmonen arvioilta 2-3kg kala ensin tökkäsi kaverin uistinta ja seurasi veneen vierelle. Heti perään ilmeisesti sama kala pyörähti myös minun pyyntöni perässä. Kylki vaikutti lupaavalta, mutta pieni pusu uistimeen ja fisu painui takaisin syvyyksiin. Hankasimme rantaa vielä toisenkin kerran, mutta emme saaneet kalaa enää näkyviin.
Kurvasimme uudestaan aloituspaikkaan, josta kohta alamittainen tarttuukin pysyäkseen. Tämä ravisteltiin veneen vierellä irti ja jatkettiin. Muutamia paikkoja ehdittiin koluta, mutta hämärä alkoi painaa päälle. Olisiko ollut kolmas tai neljäs kerta kun kolusimme tätä samaa aloituspaikkaa ja taas saamme kontaktin. Nyt kala seuraa veneen vierelle ja antaa pari hentoa töksyä. Ei kuitenkaan ota tarttuakseen.
Miksi päivä oli niin vaikea? Taivas oli paksussa pilvessä ja tuulta 7-8m/s lounaasta. Unelma keli siis. Okei, vesi laski pikkasen, mutta oli kuitenkin muutamia senttejä plussalla. Ilmanpaine 1017hpa ja aika tasainen. Kalaa selkeästi oli paikoilla, kun tapahtumia kerran saimme. Ne vaan eivät ottaneet kiinni. Seurioita ja hentoja töksyjä ja niitäkin harvakseltaan. Se napurakin, joka pysyi kiinni veneen vierelle otti pitkään vajotukseen. Värejäkin tuli kokeiltua pakki ympäri, mutta siitä ei tuntunut apua olevan. No tämä on tälläistä, ei muuta kuin huomenna uusiksi. Keli on luultavasti möykkyisempää, mutta ei ihan myrskyä kuitenkaan.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Haukka "kastettu"
Viikonlopun kuulumiset
Pe 28.10. lähdin pikapistolle yksikseni, kun kaveria ei veneeseen löytynyt. Keli oli kuitenkin aika lailla kohdallaan, niin pakkohan se oli käydä kopaisemassa "lähipaikkoja". Tuuli S, SW, 4-6m/s ja taivas paksussa pilvessä. Köydet irroitin laiturista aika tarkkaan 14.45 ja suuntasin pelipaikoille.
Pari ekaa paikkaa ei antanut kontakteja, mutta kolmas paikka kyllä. Toka heitto rantaviivaan laittoi vavan taipumaan. Yksin kun olin, piti kaikki tehdä itse, siis kalan väsytys, veneen siirtäminen pois kivikosta / kalojen päältä, valokuvaaminen ja haavitseminen. Samasta paikasta sain 20min aikana 4 kalaa itse värjätyllä Trutalla - "tussatulla". Yhden karkuutuksen myöhästyneen vastarin takia sai myös merkitä kalapäiväkirjaan. Kalat olivat alamittaisia yhtä 51cm yksilöä lukuunottamatta. Tämän kanssa olikin pieni tilanne päällä, kun lähellä ollut merimerkki meinasi heittäytyä hankalaksi. Tein jokaisen kalan kanssa samat manooverit kalan tarttuessa, pakki päälle, kamera pulpetilta kaulalle ja väsyttely hieman kauempana rannasta aina välillä räpsytellessä fotoja. Peruutin aika lähelle tätä merimerkkiä, jolloin kala päättikin kiertää kepin toiselle puolelle. Itse olin siinä vaiheessa jo valunut kepistä 10-15 m tuulen alapuolelle. Pelkäsin kalan irtoavan ja peruuttelin takaisin kepille. Onneksi pysyi, joten sain yhden pannullekkin. Sain vielä ennen auringonlaskua yhden am ja nätin raitapaidan hieman kauempaa olevalta saarelta. Olin syystäkin tyytyväinen siihen kolmetuntiseen vesillä.
La 29.10. Aamusella parin mutkan kautta rantaan, nyt hieman idemmäksi. Rannassa 4 kalamiestä kova polte päällä virittelee vehkeitään. Keli ei ollut ihan eilisen veroinen, nyt aurinko paistoi ja tuulta oli hieman enemmän, semmonen 6-9 m/s ja tuntui pyörivän luoteen ja lounaan välillä. Yöllä oli ollut kovempaakin moukaria, joten maininkia riitti. Ensimmäinen paikka oli tyhjä, mutta toisessa alkoi tapahtumaan...
Mulla ensin kala hetken kiinni, mutta ei päästy näkemään. Varmaan samaa 40-45cm, mitä valtaosa tämän syksyn fisuista on ollut. Perään joku seurio ja sitten pysähtyi purkka jätkien suussa. Keulamiehen puikkoa seurasi sellainen mörkö, ettei joka päivä vesillä törmää. Arvio reilusti yli 80cm ja 7-8kg. Kirkas kylki tervehti veneen vierellä jättäen "hyljepyörteet" mennessään. Arvatenkin paikkaa hakattiin vielä ahkerasti, mutta illan alamittoja lukuun ottamatta tästä paikasta tulosta ei syntynyt.
Päivän aikana kierrettiin aika paljon potentiaalisia paikkoja ja sieltä täältä tapahtumia tulikin. Päivän saldo oli 8 kalaa ylös isoimman ollessa 63cm / 2,85kg, muutamia seurioita ja olisiko ollut 3 karkuutusta päälle. Ihan kelpo tulos, vaikka tolla työmäärällä neljän ukon jatkuvalla piiskaamisella kaloja olisi voinut tulla enemmänkin. Päivä oli kuitenkin oikein mukava - Kiitos venekunnalle!!
Su ei lähdetty vesille ollenkaan, vaikka alkuun olikin tarkoitus. Päätettiin lepäillä tuulinen päivä ja säästää voimia parempaan keliin. Alkanut viikko lupailee taas uusia mahdollisuuksia täpläsärjen metsästykseen.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Paljon tapahtumia - vähän kokoa
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Torstai on toivoa täynnä
12 kalamiestä suuntaa taas perinteiselle syystaimenretkelle Helsingin edustalle. Kelit lupaavat erittäin hyvää, mutta niinkuin usein ennenkin, se ei vielä valitettavasti kalaa savupönttöön tuo. Mukana on saamamiehiä myös perhomaailmasta, joten mielenkiintoista ainakin tulee olemaan kun on hieman enemmän perspektiiviä. Jos saamme tietoliikenneyhteydet toimimaan, laitamme matkan varrelta tänne myös tarinaa, siihen asti kuulemiin.
-Anttu
maanantai 17. lokakuuta 2011
Tyyni keli = huono kalakeli?
Syyskauden ensimmäinen mertsariretki meinasi tyssätä flunssaan, joka kuitenkin päihitettiin muiden poppakonstien lisäksi edellisen illan kolmen tähden tömpsyillä. Meillä oli Antin kanssa mahdollisuus ainoastaan lauantai-aamupäivän reissuun. Keliksi luvattiin tyyntä, eikä lupaus pettänyt.
Rasvatyyni meri vilisi silmissä kun ajoimme kohti uloimpia, hyviksi tunnustettuja kalapaikkoja. Emme olleet alueella yksin, rauhallinen meri houkutteli apajille myös muita hopeakyljen tavoittelijoita. Johtuen ilmeisesti syksyn ensimmäisestä reissusta, tuo ei-niin-unelmakeli, piti silti fiiliksen korkealla. Keskityimme jokaiseen heittoon kuin se olisi SE heitto. No, niitä heittoja kesti pitkälti toista tuntia ilman mitään tapahtumia. Mieleen alkoi hiipua pikkuhiljaa tosiasia siitä, että tyyni keli on tunnetusti paska kalakeli. Samalla sitä yrittää muistella entisiä vastaavia, onkohan kukaan saanut kalaa tällä kelillä? Muistin syövereistä kaivetaan tapahtumia ja kyllä on saatu kalaa, monikin on saanut. Ei se tyyni anna vielä aihetta laittaa pillejä pussiin, pitää vain kovemmin etsiä sitä kalaa - kyllä niitä siellä on.
Lähestymme kahden saaren välkköä, jossa keskellä on pieni luoto kuohuineen. Päivän ensimmäinen liikkuva vesi, heitä Antti siihen, ei siinä kalaa ole mutta näyttää niin houkuttelevalta, sanon hänelle. Siima kiristyy ja pinnassa möyrähtää, mutta Antti ei sano sanaakaan. Mitä helv..., ei sano mitään? Onko niin outo tapahtuma kun siiman päässä onkin jotain muuta kuin rakkolevää? No en sitten sano minäkään, mökötetään sitten vaan. Kelaan oman uistimeni pois edestä ja heti perään kala ottaa komean loikan. Skeptisesti kaveri tokaisee, lieköhän edes mittakala? Näen heti että kyllähän se sitä on, jatkan silti mököttämistä enkä vastaa mitään. Otan haavin esiin, kala tekee vielä toisen loikan, mutta pysyy hyvin kiinni. Rauhallinen ujutus haavin sisään, nosto veneen laitojen sisäpuolelle ja yläfemmat - jessss, asiaa, kausi avattu komealla kalalla! Onneksi lähistöllä oli Jonen porukka vaakoineen, sillä tämä 62 cm ja 2,8 kg meritaimen laittoi Antin ennätyksen uusiksi 200 grammalla ja kotonakin kiitellään myöhemmin syntymäpäiväbuffetin graavitaimenta.
Paluumatkalla moikkasimme vesillä vielä ystävää vuosien takaa. Hanskin veneeseen oli myös nostettu 57 cm kala ja joku toinenkin. Jone raportoi vielä muutamasta tapahtumasta myöhemmin iltapäivällä, joten hyvä päivä se kaikenkaikkiaan oli. Kun vielä Pitkäseltä tuli eilen multimediaviesti 64 cm / 3,3 kg kalasta, voinemme julistaa tämän syyskauden todellakin alkaneeksi - tervemenoa merelle ken kykenee!
-PB A
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Ei se koko, vaan se riemu !
Tänään ajoimme ensiksi pikaisesti tankkaamaan ja sieltä päristelimme suoraan ulos päin. Aloitimme heittämisen paikasta, josta Petterin mukaan voi saada jo näin alkusyksystä kaloja. Illan keli ei kai ollut ihan ihanteellisin, sillä tuuli ns.väärästä suunnasta, aurinko paistoi (mielestäni varsin mukavasti) ja vesi oli matalalla ja laskenut kuulemma kovaa vauhtia koko päivän.
Tapahtumarikkaasta illasta ei Petterin mukaan näin kauniina iltana kannattanut haaveilla. Hyvällä tuurilla voisi saada jonkunmoisen kalan?
Heittelimme 4-5 paikkaa ilman minkäänlaista siiman vipatusta, minun vieheeseen tuntui tarttuvan jatkuvasti vain rakkolevää, vaikka sain ohjeistuksen heiton jälkeen kelata ekat metrit suht rivakasti.
Viimeisiä paikkoja heittäessä sain julmetulla "aloittelijan tuurilla" tartutettua kalan tyrskyn liepeiltä. Olin täysin äimän käkenä, mikä siellä siiman päässä kieppuu ja olin auliisti ojentamassa vavan Petterille, koska olin aivan varma, että kala pääsee varmasti karkuun jos alan itse sitä nostamaan. Petteri ei luonnollisestikaan suostunut jeesimään, vaan antoi ohjeita miten kalan voisi saada onnistuneesti ylös. Kala molski/ hyppeli muutamia kertoja komeasti ilmassa ja veti muutaman syöksyn ennen kuin saimme sen haaviin.
Tärisevin käsin katselin kuinka komea saalis sieltä nousi. Mittasimme kalalle pituutta 55 cm. Mutta ei se kalan koko, vaan se voitonriemu kun sattui nappaamaan kalan.
Suvi
Suvin puolesta PB Jouni
maanantai 19. syyskuuta 2011
Hyviä uutisia!
tiistai 13. syyskuuta 2011
Syyskausi käynnistymässä
mahdollista. Siiman päähän laitoin helmiäsivalkoista jossa harmaa piikkikalakuvio. Se näytti aika luonnolliselta, ei liian räikeä kirkkaassa vedessä ja auringonpaisteessa. Ensimmäisiä heittoja kivien viereen 2-3 metrin veteen, nopeaa kelausta ja lyhyitä pysäytyksiä. Kiinni, mitä HEL.. hopeinen kylki.. siimaa lähtee.. taimen ilmaan..taimen.. siis MULLA ON TAIMEN! Kari käyttää ammattilaisen ottein haavia ja taimen laidan sisäpuolelle. JESH!! Pituutta 57 cm ja painoa 2.2 kiloa. Ei yhtään hassumpi aloitus tälle syksylle (tai lopetus kesälle?). Täysin odottamaton yllätys. Itse sohlasin vielä jotain veneen lattialla kun yksi taimen käy häiritsemässä Karin uistinta ja kohta yksi näyttäytyy veneenkin vierellä. Muutaman paikan ja tärpin jälkeen aloituspaikasta taas taimen kiinni, tosin selkeästi alamittainen ja sekin pääsee irti. Sama uistin. käytiin kokeilemassa vielä tuulen syrjässä olevaa laajahkoa matalaa, jossa samaa kepeetä viedään taas. Selkeästi taas hyvän kokoinen ja silmäpuntaroimme sen veneen vieressä vähintään saman kokoiseksi kuin päivän ensimmäisen.
Sitä lystiä ei kuitenkaan kestänyt pitkään kun uistin irtoaa ja hopeinen häipyy nopeasti tulosuuntaansa.. Se harmitti ja olisi ollut komea kruunu illalle. Auringon laskiessa tapahtumat vähenivät ja tontilta alkoi nousemaan ahvenia. Saldo neljä 100% varmaa taimenhavaintoa ja läjä tärppejä.
--
Janne Koivisto
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Suurien taimenten kesä
Antaa Juhan itse kertoa tapahtumien kulusta:
"Heti kamoja laskiessa jysähti ja ulointa plaanaria vietiin. Kala teki reippaan syöksyn nousten aivan pintaan ja hypyn myötä arvioimme lajin taimeneksi kokohaarukassa 4-5 kg. Kalan iskettyä toisen rajun nykäisyn painoarviota oli pakko kasvattaa. Taimen painui syvään juromaan, mikä on ehkä harvinainen tapa meritaimenen käyttäytymiselle. Hitaasti, mutta väkivahvasti kala veti siimaa ulospäin yhä syvällä puskien. Painetta lyötiin puolin ja toisin. Pisimmillään siimaa oli ulkona tuollaiset 75-80 metriä. Ylösotossa oli pientä dramatiikkaa, kun taimen kertaalleen ponkaisi haavista ulos ja teki potkurivirrassa kylmäävät viimeiset pakoyrityksensä. Toisella haavimisella kala saatiin kuitenkin laidan paremmalle puolelle".
"Vaikka pintavesi oli 19 asteen hujakoilla, iski kala yllättävän pinnasta. Plaanarissa oli raksin edessä vain 30 gramman puntti ja vapautuspituutta 40 metriä. Huppuna oli Salsan sini-kromi, täkynä iso 15-senttinen salakka. Ei houkutinlevyä edessä. Vesien lämmettyä on kalastus keskittynyt vahvasti takilapuolelle ja syvälle. Pinnan tuntumastakin voi silti jysähtää."
Perinteiset lohikisat ovat aina antaneet hieman osviittaa myös taimenkannan tilasta. Tämän kesän kilpailussa saatujen kalojen suhde taimen/lohi oli varmaankin korkeimmillaan koko 2000-luvulla. Lisäksi hienoista taimenista, jopa "kyöstikokoisista", on kuulunut tarinoita lohimiesten suunnalta. Ja pienempääkin taimenta on tullut sivusaaliina ennätystahtiin...
Todella mielenkiintoista - myös meidän heittomiesten kannalta. Syksyn alkupuolella nähtäneen julmia vääntöjä ja riemukkaita yläfemmoja. Ja toki myös katkeria karkuutuksia...
Ainakin allekirjoittanutta jännittää jo nyt.
MQ:n puolesta
PB Jouni
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Meritaimenta lapista
Kesäloma jatkuu, ja taimenen perässä edelleen. Tällä kertaa auton keula suunnattiin Keski-Suomesta 600 km pohjoiseen ja kohteena oli Äkäsjoki. Saavuimme eilen illalla Hannukaisiin. Paikka on upea kaikkine puitteineen ja mökkimme Villa Lomakolon vuokraaja on todellakin nähnyt vaivaa asukkaiden viihtymisen eteen jopa yli odotusten. Melko pikaisen taloksi asettumisen jälkeen Pyry halusi tietenkin kalaan, mieluummin heti. Näin tehtiinkin, myös pappa lähti mukaan. Kala oli otillaan. Saatuamme pieniä taimenia ja harjuksia, pahin kalakuume oli sammutettu. Tehty automatka verotti matkalaisia ja kalastus päätettiin jättää vähemmälle ensimmäisenä iltana. Latasin kuitenkin vielä illalla kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten, sillä tunne aikaisesta heräämisestä tuntui oikealta. Herään 5:30, Isä 5:40 ja Pyry 5:45, vain Anu nukkuu. Äijiä kalvaa siis joelle pääsy. Pyörimme mökissä “mukamas” hiljaa, kunnes Anukin herää hiljaiseloomme seitsemältä.
Kahdeksalta istuimme autossa ajaen metsäautotietä Äkäsjokea ylävirran suuntaan. Tien loputtua auto jätetettiin parkkiin ja laskeuduimme jyrkkää rinnettä joenrantaan. Rinne oli erittäin jyrkkä, satametrinen ja paluumatka mietitytti. Selviääkö seitsenvuotias lätkän pelaaja rinteestä vai olenko yliarvioinut pikkumiehen jaksamisen? Se jäisi nähtäväksi. Pääsimme joenrantaan ja kalastus alkoi. Anu napsi kuvia ja ukot kalasti. Tauno-pappa onnistui saamaan lähes mitallisen harjuksen, joten saalis jäi siltä osin laihaksi.
Paluu autolle alkoi ja alkoi myös armoton ylös känyäminen. Oli typerryttävää katsoa kuinka satakaksikymmentäviisisenttiä norjaa vartaloa “lentää” lähes luotisuoraa rinnettä ylös, kun me muut huilimme välillä puista kiinni pidellen. Poika katseli (ilmeisesti säälien) välillä alas ihmetellen, miksi matka voikin kestää noin kauan, kun juostakin voi?
Hikijumpan jälkeen tutkimme karttaa jokea alavirtaan. Siltaan mennessä emme silti löytäneet hyviä paikkoja, joten palasimme mökille. Teimme pikakäynnin Äkäslompolon kauppaparatiisiin, vaikka joelle oli kova polte. Palattuamme päätimme tehdä iskun kotivesille, eli mökkirantaan. Anu ja pappa jäivät tekemään tulia, kun Pyryn kanssa taas talsimme jokeen. Molemmat heittelivät hyviä paikkoja, mutta kaloja ei kuulunut. Pyry ilmoitti haluavansa tulille ja kerroin tulevani pian perässä. Pyry ei ehtinyt perille kun minulla jo kala iski. Siimaa lähti kelalta yhtäkkiä parikymmentä metriä, enkä heti oikein edes tajunnut mitä tapahtui? Jarrun ujelluksen päätyttyä tajusin, että jokapojanlohi ei tätä lippaa kyyditse. Sitten alkoi totuus selvitä. Pariin otteeseen pintaa piiskaava pyrstö kuului selvästi taimenelle, ja isolle. Taimen pysyi onnekseni pienellä alalla kosken alaisessa montussa, koska 0.20mm monofilisiimalla ei tämän kokoista kalaa juuri käskytetä. Ottelua jatkettiin vartin verran ja kuvaajakin saatiin huikattua laavulta paikan päälle. Tiukan väännön jälkeen kala väsyi haavittavaksi, mihin se ei sopinut kuin puoliksi. Kalan pituus oli 68cm ja painoa oli xxx- kiloa. Hyvässä kunnossa ovat siis Äkäsjoen taimenet voivat hyvin, eikä voi kuin todeta, että oma kesäloma on mennyt kalan saannin kannalta paremmin, kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan.
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Koskitaimenta etsimässä
Kesäloma on alkanut ja taimenkausi jatkuu virtavesien äärellä. Tänään alkanutta hellepäivää lukuun ottamatta kelit ovat suosineet taimenen kalastusta. Pilviset ja epävakaiset kelit ovat pitäneet vedet viileinä ja taimenet ottihaluisina.
Viikko sitten otimme poikani Pyryn kanssa kuuden tunnin luvan keskisuomessa olevalle koskelle.
Varusteina molemmille kevyet avokelasetit ja pienet rasiat lippoja, sekä minivaappuja. Kasailin vielä omaa onkeani kun Pyry jo aloitteli ensimmäisessä paikassa kosken niskalla. Komeassa kaaressa lensi Lotto-lippa 7-vuotiaan toimesta kivien väliin. Muutaman neuvon jälkeen poika uittaa virranpyörteissä uistinta kuin aikamiehet. Heti alkuun huomaamme kalojen käyvän usein pinnassa ja välillä jopa korkealla ilmassa. Päättelemme kalojen olevan aktiivisia. Sitä ne totisesti olivat.
Saan oman settini kasaan ja laitan siiman päähän n. 5cm Siniselkäisen Lord vaapun. Uusi uistin ja huomaan tässä minivaapussa olevan huikea uinti. Porrasnokkalevy toimii, kuin papin toteamana, vasta ja myötämäessä. Toinen heitto niskalle ja kiven takaa ilmestyy sekunnin sadasosassa tumma selkä, viuh… ja haspelin räikkä rääkyy.
Kala viuhtoo pitkin koskenniskaa, mutta ei onnekseni ryntää koskeen, sillä 0,20mm monfilisiimalla ei ihmeitä tehdä koskessa kummoisenkaan kalan kanssa. Ottelu päättyy minun voitokseni ja ravaeväleikatulla kalalla mittaa n. 50cm. Mahtava alku.
Vaihdamme paikkaa noin 500m ylävirtaan ylemmän kosken loppuliukuun. Katson Pyrylle hyvän heittopaikan ja siirryn itse alavirtaan kymmenisen metriä. Katson pojan heittoja, joita se neppailee oikeaoppisesti joen poikki, hieman ylävirran puolelle. Keskityn omaan kalastukseen ja juuri kun käännän sangan heittääkseni, metsästä kajahtaa ISKÄ KII O! Käännän katseeni pojan suuntaan, ja näen joen keskivaiheilla veden lentävän pirstaleiksi, kun kala riuhtoo siiman päässä. Nyt tuli iskälle kiirus.
Poika ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten annan hänen hoitaa homman itse. Muutama neuvo jarrun kireydestä ja minne kalaa ei saa päästää, ja neuvot menee kerrankin ensimmäisellä kerralla perille. Kala kokeilee kaikki temput ylä- ja alavirtaan, mutta Pyry käskyttää kalaa juuri sopivalla päättäväisyydellä. Pieni Daiwan neliosainen vapa taipuu korkkeja myöden, kun poika vääntää sitä hampaat irvessä. Kala väsyy, ja alkaa antautua. Vielä peliä ei ole kuitenkaan voitettu. Nimittäin haavi on kahdenkymmenen kilometrin päässä ja kala on rantautettava, kuten lohi konsanaan. Kalaa rantautettaessa Pyry pakittaa ja uittaa kalan rantaveteen. Loppu jää faijan kontolle, joka sitten sählää ja tunaroi, mutta saa kalan ylös kuin ihmeen kaupalla.
Riemua riitti. Pyryn kalan pituus 53cm, painoa hyvinkin lähelle kaksi kiloa, uusi ennätys. Se on hieno suoritus mistä tahansa koskesta. Jatkoimme kalastusta ja sama meno jatkui lähes koko lupamme ajan. Savukalat saatuamme, päätimme jatkaa kalastusta cr- hengessä. Kuten sanonta kuuluu: pojasta polvi paranee, Pyry kepitti minut tällä reissulla 5-3, päälle tapahtumat ja karkuutukset. Täytyy myöntää, etten ole ollut itsekään vastaavissa koskikalastuskarnevaaleissa. Kerrassaan hieno reissu, varsinkin Pyrylle.
Seuraava koskikalastusreissu oli pari päivää myöhemmin, mutta se on eri juttu se.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Superviikko takana täälläkin
Smoltti päivässä pitää lääkärin loitolla
Tai sitten ei. Ennakkoon fiilistelemäni superviikko kuihtui yllättävän koviin tuuliin ja smoltteihin. Kävin kolme kertaa kalassa viime viikolla ja kaksi varmaa mittakalaseuriota, pari karkuutusta ja pari smolttia.
tiistai 31. toukokuuta 2011
Viikko 22 on taimenenkalastajan superviikko Suomenlahdella
maanantai 30. toukokuuta 2011
Vanhaa maininkia ja pirteitä kaloja
Viime lauantain täsmäkalaretki kotivesille antoi merkkiä jakson vaihtumisesta parempaan päin. Kalapäivä käteltiin normaalia nopeammin, jotta ehdimme valmistautumaan illan mestareiden liigan finaaliin. Kelikin alkoi nousta klo 14 jälkeen, joten taktiikka oli heittää paikat tarkasti ennen keliä. Saimme muutaman varovaisen tukistuksen ja Antti Z pääsikin viimeisessä heittopaikassa pitelemään kalaa siimassaan hetken verran. Yhteinen nimittäjä kalatapahtumille oli luomusilakka ja syvien kulkuväylien läheisyys.