Kolmen kalalajia siiman päässä isänpäivänä

Marraskuu on meritaimenen kalastajan tärkeimpiä kuukausia toukokuun ohella. Silloin pitää olla kalassa niin paljon kuin on mahdollista. Viime vuonna isänpäivänä saaliit olivat upeat ja lähdimme mieli täynnä toivoa liikkeelle, sillä olin sopinut että pääsen taas isänpäivänä kalaan ja samalla tehtiin tilaus noin 2 kiloisen kalan tuomisesta isänpäiväpöytään...

Keli oli reipas, 11-13 m/s W ja SW kun suuntasimme Helsingin edustan mestoille. Ongelmana oli kova keli ja siitä johtuva kelvollisten paikkojen vähyys. Ja kun Stadin edustalla ei vielä ole mitään kovin isoa saariketjua edessä, niin keli pääsee nousemaan terävänä heti satamasta ulos päästyä! No, pakko oli kuitenkin mennä.

Käytännössä paikat rajoittuivat pohjois- ja itäreunoihin, sillä etelä- ja länsireunoilla keli oli surffiosastoa eikä heittely siellä tullut kyseeseen. Kalakaan ei viihdy tuollaisilla mestoilla, kalamiehistä puhumattakaan. Uistimiksi valikoituivat Ismo Zalsa värissä Suomenlahti ja Trutta värissä silakka. Jotenkin sitä vaan on tullut jääräpääksi ja ei uskalla aloittaa sellaisella värillä jolla ei ole kalaa tullut. Tänä syksynä Suomenlahti-väri ja erityisesti Zalsan rungossa on toiminut meidän veneessä. Viime vuonna taas Sateenkaari-Trutta oli tosi jees.

Heittelimme tyynen puolta ja varsin nopeasti mulla vapa tärisee, mutta tärisee aivan liian hennosti ollakseen taimen. Nopea kelaus sisään ja noin 20 cm silakka! No, olipahan jotain. Homma jatkuu tyynen puolella ja kohta Santtu ilmoittaa saaliista: lävistetty kolmipiikki. Emme siis ole ihan väärällä mestalla kun ravintokalaa on paikalla.

Kovasta tuulesta johtuen paikat olivat aika kortilla ja heittelimme noin 300 metriä pitkää pätkää. Heitän itse rannan kivikkoon ja kun vesi oli alhaalla, tunsin kun se jäi pohjaan. Repäisin sen irti ja upotin hyllyn päältä alas. Samassa vapa taipuu ja tempaisen vastarin, pysyy vielä ja siimaa lähtee. Nyt on varma mitallinen taimen. Kala kääntyy toiseen suuntaan ja riuhtaisee vielä kerran: irti. Voi v..ttu että v-tuttaa. Kala tilauksessa ja sitten kun sen saa kovalla vaivalla ottamaan, se pääsee irti. Kyllä otti päähän.

Ei voi mitään. Keräilin itseäni ja ajettiin tauolle syömään ja toipumaan. Palaamme noin puolen tunnin kuluttua rikospaikalle ja pitkän heiton jälkeen Santtu tuntee tärpin. Itselläni oli uistin samassa suunnassa ja upottelin rauhassa välivedessä. Vapa niiaa ja tärppi! Upotan uudestaan ja nyt on kiinni. Kala pintautuu välittömästi ja alamittainen, noin 44-45 cm. S-tana, miksi aina näin? Masennumme kun ei isot iske kunnolla ja keli sen kuin nousee ja tyynetkin paikat ovat jo vaikeita heittää.

Näin se vaan päättyy marraskuinen iltapäivä, Hellan valonheitin tulille ja rantaan. Tänä vuonna ei isänpäivän aterialla perheen kera tarjottu itse pyydettyä meritaimenta kahden edellisen vuoden tapaan...no, kautta on vielä jäljellä ja seuraava tavoite asetettu: joulukala!