Itätuuli = ison kalan tuuli??

Tiistaina lähdettiin Juhon kanssa vesille pitkästä aikaa ja hieman idemmäksi, kuin missä muutama aikaisempi viikko on tullut kalasteltua. Hienoa päästä näille vesille vaihteeksi, vaikka koko päiväksi onkimaan ei päästykään. Noin klo 11 työnsimme lainassa olevan soutuveneen kalliolta mereen ja hurjalla 4 hevosvoiman voimapesällä kohti idän suunnalta puhaltavia tuulia. Ei se tuuli mikään mahdoton ollut, semmonen 6-8m/s mutta vastatuuleen työntäminen soutarilla sai pärskeet lentelemään kasvoille ja kunnon fiiliksen heti päälle. Vesi oli taas tuttuun tapaan laskenut yön aikana miinukselle, ollen aamulla -20cm. Tähän on tosin totuttu, kun vedenkorkeus on seilaillut pakkasella tänä syksynä ihan tarpeeksi.

Ekaan paikkaan tullessamme oli fiilis katossa. Paikka oli semmonen etelään työntyvä niemenkärki, johon tuuli puhalsi sivusta. Aalto oli aika terävää, enkä uskonut kalan olevan ihan kovimmassa keikutuksessa. Taivas on paksussa pilvessä ja tihkusadetta ilmassa - kunnon pöperökeli siis. Niemenkärjen tyynen puolella on parit mukavan näköiset kivet, mutta kalat eivät olleet paikalla, tai ainakaan otillaan. Seuraava paikka oli heti vieressä, isompi kivikko, jossa kärki pistää pohjoisen suuntaan. Ajoimme tuulen yläpuolelle ja annoimme veneen keikkua kohti kivikkokärkeä. Muutamat heitot matalaan ja sitten tapahtuu. Omaan "tussattuuni" tarttuu pirtsakka alamitta, joita on tänä syksynä nähty aika lailla. Kun kalani karkaa 10 sekunnin pinnassa pyörimisen jälkeen, ilmoittaa Juho keulassa kalan olevan kiinni.

Kala punnertaa ja vie siimaa. Onko Trutta hyvin suussa? Olihan se, lehmänpaska värissä oleva uistin huulessa kala heittää pari pomppua ja parit syöksyt. Yritin jo kerran haavita kalaa, mutta pieneen veneeseen ottamamme pieni haavi meinaa jäädä ahtaaksi. Viimeiset spurtit ja ujutan pilkkukyljen pussiin. Nyt joutuu heittää femmat, kala on hieman väriä saanut 66cm / 3,19kg energiapakkaus. Valumme siinä tohinassa parin muun erittäin otollisen paikan yli, jossa kalaa olisi hyvinkin saattanut olla lisää. Ei kuitenkaan haittaa, Juhon heittoenkka on tosiasia ja jatkamme matkaa.

Koluamme monta paikkaa ilman mitään tapahtumia, jos ei oteta huomioon pientä bensan valumista veneen lattialle. Bensan sekoittuessa veneen pohjalla olevaan veteen, se pikkasen liukasti pohjaa. No olipahan helpompi stepata kalojen kanssa jatkossa. Erääseen etelään työntyvään kärkeen heittäessäni vieheeni pysähtyi johonkin. Aluksi tuntui kun pohjaan olisi jäänyt, mutta sekunnin päästä pohja alkoi elämään. Kala pintaaan ja vielä tässä vaiheessa se ei tuntunut erityisen isolta. Ekaa hyppyä tehdessä koko valkeni ja tuomitsimme sen 3,5-3,7kg haarukkaan. Kolmannen loikan jälkeen kala irtoaa ja tussattu matkustaa tyhjänä takaisin... prkl..

Vedän henkeä ja lähdetään hissukseen työntämään neliheppaisella kohti uusia pettymyksiä. Hetken heittelyä ja hieman kuumaa keittoa lärviin, niin alkaa taas hymykin viihtymään naamarilla. Hämärä tulee nopeesti tähän aikaan vuodesta ja kun päivämme alkoi hieman myöhässä, on aikaa enää yhteen paikkaan. Tästä lohdutuspalkinnoksi saan.... Kyllä kyllä, hirmusti pomppivan alamitan. Ou boy...

Tuuli muutti suuntaansa päivän aikana kaakkoon, mutta onko itätuuli kuitenkin mainettaan parempi?? Jos en väärin muista, niin ainoa tiedossani oleva Vitosen ylitys tälle syksylle taisi tulla itätuulella.