Haukka "kastettu"

Lokakuussa sai kesällä hankittu uusi Silver Hawk taimenkasteensa kun avasimme taimenkauden kotivesillä.

Keulamiehelle ekasta paikasta 2.15 kg taimen kyytiin ja puolituntia myöhemmin enkkakiven vierestä tärähti jälleen ja kyytiin pirteä taimen 2,4 kg/60cm.

Viikonlopun kuulumiset

Pientä rapsantynkää viikonlopun kalastuksista.

Pe 28.10. lähdin pikapistolle yksikseni, kun kaveria ei veneeseen löytynyt. Keli oli kuitenkin aika lailla kohdallaan, niin pakkohan se oli käydä kopaisemassa "lähipaikkoja". Tuuli S, SW, 4-6m/s ja taivas paksussa pilvessä. Köydet irroitin laiturista aika tarkkaan 14.45 ja suuntasin pelipaikoille.

Pari ekaa paikkaa ei antanut kontakteja, mutta kolmas paikka kyllä. Toka heitto rantaviivaan laittoi vavan taipumaan. Yksin kun olin, piti kaikki tehdä itse, siis kalan väsytys, veneen siirtäminen pois kivikosta / kalojen päältä, valokuvaaminen ja haavitseminen. Samasta paikasta sain 20min aikana 4 kalaa itse värjätyllä Trutalla - "tussatulla". Yhden karkuutuksen myöhästyneen vastarin takia sai myös merkitä kalapäiväkirjaan. Kalat olivat alamittaisia yhtä 51cm yksilöä lukuunottamatta. Tämän kanssa olikin pieni tilanne päällä, kun lähellä ollut merimerkki meinasi heittäytyä hankalaksi. Tein jokaisen kalan kanssa samat manooverit kalan tarttuessa, pakki päälle, kamera pulpetilta kaulalle ja väsyttely hieman kauempana rannasta aina välillä räpsytellessä fotoja. Peruutin aika lähelle tätä merimerkkiä, jolloin kala päättikin kiertää kepin toiselle puolelle. Itse olin siinä vaiheessa jo valunut kepistä 10-15 m tuulen alapuolelle. Pelkäsin kalan irtoavan ja peruuttelin takaisin kepille. Onneksi pysyi, joten sain yhden pannullekkin. Sain vielä ennen auringonlaskua yhden am ja nätin raitapaidan hieman kauempaa olevalta saarelta. Olin syystäkin tyytyväinen siihen kolmetuntiseen vesillä.

La 29.10. Aamusella parin mutkan kautta rantaan, nyt hieman idemmäksi. Rannassa 4 kalamiestä kova polte päällä virittelee vehkeitään. Keli ei ollut ihan eilisen veroinen, nyt aurinko paistoi ja tuulta oli hieman enemmän, semmonen 6-9 m/s ja tuntui pyörivän luoteen ja lounaan välillä. Yöllä oli ollut kovempaakin moukaria, joten maininkia riitti. Ensimmäinen paikka oli tyhjä, mutta toisessa alkoi tapahtumaan...

Mulla ensin kala hetken kiinni, mutta ei päästy näkemään. Varmaan samaa 40-45cm, mitä valtaosa tämän syksyn fisuista on ollut. Perään joku seurio ja sitten pysähtyi purkka jätkien suussa. Keulamiehen puikkoa seurasi sellainen mörkö, ettei joka päivä vesillä törmää. Arvio reilusti yli 80cm ja 7-8kg. Kirkas kylki tervehti veneen vierellä jättäen "hyljepyörteet" mennessään. Arvatenkin paikkaa hakattiin vielä ahkerasti, mutta illan alamittoja lukuun ottamatta tästä paikasta tulosta ei syntynyt.

Päivän aikana kierrettiin aika paljon potentiaalisia paikkoja ja sieltä täältä tapahtumia tulikin. Päivän saldo oli 8 kalaa ylös isoimman ollessa 63cm / 2,85kg, muutamia seurioita ja olisiko ollut 3 karkuutusta päälle. Ihan kelpo tulos, vaikka tolla työmäärällä neljän ukon jatkuvalla piiskaamisella kaloja olisi voinut tulla enemmänkin. Päivä oli kuitenkin oikein mukava - Kiitos venekunnalle!!

Su ei lähdetty vesille ollenkaan, vaikka alkuun olikin tarkoitus. Päätettiin lepäillä tuulinen päivä ja säästää voimia parempaan keliin. Alkanut viikko lupailee taas uusia mahdollisuuksia täpläsärjen metsästykseen.

Paljon tapahtumia - vähän kokoa

Ehdin minäkin välillä kirjoitella...loppukesästä ostamamme kämppä ja sen remontti on vienyt miehestä mehuja ja vaikka vesillä on käytykin, ei siellä ole keritty siimaa liottamaan normaaliin tahtiin. Siksi saaliitkaan eivät ole olleet tänä syksynä mainittavia.

Torstai 27.10. oli poikkeus, sillä pääsin kerrankin koko arkipäiväksi vesille ja samalla vielä Kalastus-lehden asiakkaita viemään taimenen perään. Keli ei luvannut mitään älyttömän hyvää syöntiä, mutta niin se vaan välillä on, että kun luulee nappikelillä saavansa, niin ei saa mitään ja kotikelillä sitten räikkä laulaa.

Meitä oli veneessä kolme ja heittelimme tuttuja paikkoja välillä Hki-Porvoo. Väreinä toimivat Suomenlahden eri väriversiot niin Trutta kuin Ismo Zalsan rungossa. Muihin ei otteja tullut kuin yksi. Ylös asti emme mitallisia saaneet, alamittoja harmiksemme, mutta kivoja kaloja nekin. Taisi neljä mittakalaa käydä siiman päässä ennen irtoamistaan milloin hypyssä ja milloin syöksyssä. Koko hommaa leimasi se, että kalat eivät missään vaiheessa innostuneet oikein tappomeiningillä syömään vaan hieman pussasivat uistinta ja aina samantien ilmaan.

Vaikkei graavikalaa kotiin vietykään, niin silti oli hemmetin hauskaa ja taas jaksaa viikonloppuna mennä yrittämään. Pitäisi vaan nyt tuon ilmanpaineen laskea, jotta kaloille tulisi kunnolla nälkä!

Torstai on toivoa täynnä

Ja perjantai, ja lauantai - sunnuntaina sitten kaikki on ohi.
12 kalamiestä suuntaa taas perinteiselle syystaimenretkelle Helsingin edustalle. Kelit lupaavat erittäin hyvää, mutta niinkuin usein ennenkin, se ei vielä valitettavasti kalaa savupönttöön tuo. Mukana on saamamiehiä myös perhomaailmasta, joten mielenkiintoista ainakin tulee olemaan kun on hieman enemmän perspektiiviä. Jos saamme tietoliikenneyhteydet toimimaan, laitamme matkan varrelta tänne myös tarinaa, siihen asti kuulemiin.

-Anttu

Tyyni keli = huono kalakeli?

Syyskauden ensimmäinen mertsariretki meinasi tyssätä flunssaan, joka kuitenkin päihitettiin muiden poppakonstien lisäksi edellisen illan kolmen tähden tömpsyillä. Meillä oli Antin kanssa mahdollisuus ainoastaan lauantai-aamupäivän reissuun. Keliksi luvattiin tyyntä, eikä lupaus pettänyt.

Rasvatyyni meri vilisi silmissä kun ajoimme kohti uloimpia, hyviksi tunnustettuja kalapaikkoja. Emme olleet alueella yksin, rauhallinen meri houkutteli apajille myös muita hopeakyljen tavoittelijoita. Johtuen ilmeisesti syksyn ensimmäisestä reissusta, tuo ei-niin-unelmakeli, piti silti fiiliksen korkealla. Keskityimme jokaiseen heittoon kuin se olisi SE heitto. No, niitä heittoja kesti pitkälti toista tuntia ilman mitään tapahtumia. Mieleen alkoi hiipua pikkuhiljaa tosiasia siitä, että tyyni keli on tunnetusti paska kalakeli. Samalla sitä yrittää muistella entisiä vastaavia, onkohan kukaan saanut kalaa tällä kelillä? Muistin syövereistä kaivetaan tapahtumia ja kyllä on saatu kalaa, monikin on saanut. Ei se tyyni anna vielä aihetta laittaa pillejä pussiin, pitää vain kovemmin etsiä sitä kalaa - kyllä niitä siellä on.

Lähestymme kahden saaren välkköä, jossa keskellä on pieni luoto kuohuineen. Päivän ensimmäinen liikkuva vesi, heitä Antti siihen, ei siinä kalaa ole mutta näyttää niin houkuttelevalta, sanon hänelle. Siima kiristyy ja pinnassa möyrähtää, mutta Antti ei sano sanaakaan. Mitä helv..., ei sano mitään? Onko niin outo tapahtuma kun siiman päässä onkin jotain muuta kuin rakkolevää? No en sitten sano minäkään, mökötetään sitten vaan. Kelaan oman uistimeni pois edestä ja heti perään kala ottaa komean loikan. Skeptisesti kaveri tokaisee, lieköhän edes mittakala? Näen heti että kyllähän se sitä on, jatkan silti mököttämistä enkä vastaa mitään. Otan haavin esiin, kala tekee vielä toisen loikan, mutta pysyy hyvin kiinni. Rauhallinen ujutus haavin sisään, nosto veneen laitojen sisäpuolelle ja yläfemmat - jessss, asiaa, kausi avattu komealla kalalla! Onneksi lähistöllä oli Jonen porukka vaakoineen, sillä tämä 62 cm ja 2,8 kg meritaimen laittoi Antin ennätyksen uusiksi 200 grammalla ja kotonakin kiitellään myöhemmin syntymäpäiväbuffetin graavitaimenta.

Paluumatkalla moikkasimme vesillä vielä ystävää vuosien takaa. Hanskin veneeseen oli myös nostettu 57 cm kala ja joku toinenkin. Jone raportoi vielä muutamasta tapahtumasta myöhemmin iltapäivällä, joten hyvä päivä se kaikenkaikkiaan oli. Kun vielä Pitkäseltä tuli eilen multimediaviesti 64 cm / 3,3 kg kalasta, voinemme julistaa tämän syyskauden todellakin alkaneeksi - tervemenoa merelle ken kykenee!

-PB A

Ei se koko, vaan se riemu !

Lähdin tänään toista kertaa eläissäni Petterin kanssa kokeilemaan onneani meritaimen (tai ylipäänsä kalan!) pyytämiseen.Ensimmäisellä kerralla tulos jäi hivenen vaatimattomammaksi ja vain yksi noin pari kiloisen kalan karkuutus jäi siltä keikalta minulle saldoksi.

Tänään ajoimme ensiksi pikaisesti tankkaamaan ja sieltä päristelimme suoraan ulos päin. Aloitimme heittämisen paikasta, josta Petterin mukaan voi saada jo näin alkusyksystä kaloja. Illan keli ei kai ollut ihan ihanteellisin, sillä tuuli ns.väärästä suunnasta, aurinko paistoi (mielestäni varsin mukavasti) ja vesi oli matalalla ja laskenut kuulemma kovaa vauhtia koko päivän.
Tapahtumarikkaasta illasta ei Petterin mukaan näin kauniina iltana kannattanut haaveilla. Hyvällä tuurilla voisi saada jonkunmoisen kalan?
Heittelimme 4-5 paikkaa ilman minkäänlaista siiman vipatusta, minun vieheeseen tuntui tarttuvan jatkuvasti vain rakkolevää, vaikka sain ohjeistuksen heiton jälkeen kelata ekat metrit suht rivakasti.

Viimeisiä paikkoja heittäessä sain julmetulla "aloittelijan tuurilla" tartutettua kalan tyrskyn liepeiltä. Olin täysin äimän käkenä, mikä siellä siiman päässä kieppuu ja olin auliisti ojentamassa vavan Petterille, koska olin aivan varma, että kala pääsee varmasti karkuun jos alan itse sitä nostamaan. Petteri ei luonnollisestikaan suostunut jeesimään, vaan antoi ohjeita miten kalan voisi saada onnistuneesti ylös. Kala molski/ hyppeli muutamia kertoja komeasti ilmassa ja veti muutaman syöksyn ennen kuin saimme sen haaviin.

Tärisevin käsin katselin kuinka komea saalis sieltä nousi. Mittasimme kalalle pituutta 55 cm. Mutta ei se kalan koko, vaan se voitonriemu kun sattui nappaamaan kalan.

Suvi

Suvin puolesta PB Jouni