sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Meritaimenen alamitta nousee 60 cm:iin

Näin on. 1.1.2014 alkaen mertsarin alamitta on 60 cm. Jos mittakalan saaminen esimerkiksi tänä syksynä on ollut haastavaa, tulee se jatkossa olemaan erittäin haastavaa. Omilla viimeisillä kolmella reissulla, isompien ja pienempien porukoiden kanssa on mittakaloja tullut about suhteessa 70:2. Uuden mitan mukaan suhde olisi 72:0.

Usein se ns. "mittakala" on vain spekulatiivinen rajapyykki (no okei, on niitäkin jotka käyvät saalistamassa meritaimenta ainoastaan omaa buffet-pöytäänsä varten). Meille joille se on toissijaista, ei mitan nosto aiheuta mitään erikoista, ehkä ainoastaan niiden reissurapsojen kirjoituksiin. Jatkossa lisääntynee raporttien senttilukemien ilmoittaminen, esim. "Päivä merellä takana - 59, 57 ja 54 cm plus irtipäässeet". Hienoja kaloja, varmasti hienoja taisteluita ja muutenkin tunteikkaita kalastushetkiä, eli juuri niinkuin pitääkin?

Toivottavasti alamitan nosto vaikuttaa sitten siihen, että muutaman vuoden päästä saadaan reilusti uuden mitan täyttäviä kaloja siimojemme päihin. Meistä arvonsa tuntevista meritaimen heittokalastajista se ei pelkästään ole kiinni. Vaikka kuinka kunnialla noudatamme asetettuja alamittoja, on aina ja aina tulee olemaan myös niitä jotka eivät lakeja noudata. Voi vain kuvitella kuinka jossain saaristossa, saarnipuiden alla savupöntössä tirisee komeita alle 60 cm "lohia". Mutta ei mennä siihen eikä ruodita asiaa sen enempää, tehdään me se mitä meiltä odotetaan. Voipahan sitten kiikkustuolissa miettiä että ainakin parhaamme yritimme.

No se siitä. Eilisen päiväpiipahduksen saldona oli kaksi ylöstullutta ja yksi karkuutus. Kalojen koon arvaattekin. Oma kauteni saattoi loppua tähän, mutta ne ketkä kynnelle kykenee, käykäähän vielä kokeilemassa löytyykö kohta historiallista, 50 cm mitallista meritaimenta.


Tässä vielä kolmen ämmän todistusaineistoa kuudesta kympistä:

-Anttu

perjantai 8. marraskuuta 2013

CAFÉ AU STADI


Eilen vesillä. Tapahtumat alamittaa - ei raportoitavaa, mutta se, mikä pistää raportoimaan on kamala Vantaanjoen paskavesi. Sunnuntain ihana kirkkaus oli poissa ja paikalla oli kaamea savinen liete, jossa näkyvyys noin 30 cm. Ei paljoa ollut heittopaikkoja Helsingin edustalla kun piti vimmalla hakea kirkasta vettä. Onneksi sitä löytyi pieni kaistale, josta tulikin tapahtumia, mutta muuten tilanne on huolestuttava. Ohessa kännykkäkuva vedenpinnasta Mäntykarin kohdalla.

maanantai 4. marraskuuta 2013

SILPPUA JA PALJON TAPAHTUMIA

Otsikko kuvaa hyvin meritaimenen pyytäjän saalista PK-seudulla tänä syksynä. Ei ole oikein nyt syksyllä ollut kirjoitushaluja. Kauttahan päästiin aloittelemaan jo järjettömän aikaisin elokuussa veden lämmön ollessa noin 17-18 astetta. Silloin olin itsekin mukana todistamassa isojen taimenten sisäänmarssia pääosin näköhavainnoilla hyppivistä eväkkäistä jopa viiden kilon kokoluokassa. Pääsin muutamaa pitelemäänkin, mutta karkuutusten määrä oli sanoinkuvaamaton. Tällejä ja uistimen häätöjä tuli todella usein.

No, aikaa meni ja tuli syyskuu. Lämmöt jatkuivat ja vasta kuun loppupuolella päästiin jo vähän maistelemaan kokojakin. Otin eräksi kerrankin hyvin kiinni olleen istarin 57 cm, 1,88 kg.

Lokakuu meni kylmissä pakkaskeleissä ja heikkoa oli syönti. Pari alamittaista koko kuun aikana ei aiheuta toimenpiteitä. Kävin välillä jopa haukea kalastamassa Ahvenanmaalla.

Marraskuu, tuo synkkä, mutta usein kalaisa kuukausi avattiin eilen 3.11. kolmen taistelijan tulivoimalla. Sami Pitkäsen ja Santtu Poutasen kanssa suuntasimme Stadin edustan paikoille todella upeassa tuhnukelissä ja sumun seassa piti ajella todella varovasti kuten Tallink Superstarin kohtaaminen kuvassa osoittaa.

Kalastus itsessään oli nautittavaa pienen mainingin ja noin 3-4 m/s S ja SE tuulen sävyttämänä. Kaikki oli siis kohdallaan, mutta pääasia, eli saalis ei. Saimme päivän aikana kaloja ylös noin 13-14 kpl, josta Sami nakutteli mattanoutajalla puolet, "suurin" kala oli saamani 46 cm ja kaikki muut menivät osastolle 35-45 cm. Kalat päästettiin takaisin siististi. Muut uistimet, jotka kunnostautuivat olivat alutrutta kilohailina, tuulenkala harmaana (RIP, tapahtui uskomaton juttu: irtosi uistinrenkaasta heitossa ja leikariin jäi vain rengas...) sekä keltainen Vekkuli. Näiden lisäksi tapahtumia kuten tällejä ja karkuutuksia oli varmaan ainakin 10.

Veden kirkkaus oli merkillepantavaa. Harvoin on päässyt Helsingin edustalla kalastamaan näin kirkkaassa ja upeassa vedessä. Pohjatkin olivat huippua: leopardipohjaa ei ole pitkään aikaan näkynyt ja nyt saimme nauttia väsytyksestä todella laadukkaissa puitteissa. Sami oli innokkaana kameramiehenä vauhdissa ja kiitos hänelle hienoista fotoista tässä rapsassa.

Kausi jatkunee vielä melko pitkään ja toivotaan nyt, että isot rantautuisivat tähän PK-seudullekin sillä sekä länsi että itäpuolelta PK-seutua on raportoitu karkeista taimenista...