Viime viikko meni vilustumisen oireita ihmetellessä, mutta nyt oli taas aika lähteä pilkkukyljen perään Suomenlahdelle. Päätimme Markon kanssa pari päivää onkia taimenta ja varasimmekin mökin saaristosta hyviltä pelipaikoilta. Liikkeelle päästiin tiistaina vasta kymmenen aikoihin, kun kaikki asiaan kuuluvat manooverit oli saatu hoidettua. Tuuli puhalteli pohjoisen puolelta kuutta, seitsemää metriä ja vesi vieläkin miinuksella. Tähän lisättynä vielä aurinkoinen keli teki päivästämme erittäin vaikean. Kylmäkin oli, yöpakkasen jälkeen mittari kipusi juuri ja juuri plussalle pohjoistuulen käydessä luihin ja ytimiin.
Kiertelimme paljon paikkoja, osin vanhoja tuttuja, mutta parit uudetkin tuli kopaistua. Jotain varovaisia pusutteluja tuntuikin lusikoihimme osuvan, mutta kala ei todellakaan ollut otillaan. Taisi Markolla olla joku kiinnikkin hetken, mutta vain sen pari potkua. Päivän ainoa näköhavainto osui ainoaan pilviseen hetkeen, kun harmaa huntu peitti taivaan ehkä tunniksi. Alamittainen kala tarttui tussattuun, tuli pintaan ja potkaisi itsensä vapauteen. Kalastelimme kuitenkin hämärän rajoille asti, mukavaa kun oli. Sauna mökillä kruunasi päivän.
Keskiviikko valkeni pilvisenä ja päivällä lämpeni eilisestä pari astetta lisää. Tuuli oli kääntynyt lännen puolelle, ollen aika lailla samalla puhalluksella kuin eilen. Kellon olimme laittaneet soimaan seiskaksi ja vesillä oltiin heti kasin jälkeen. Haettiin Petteri mukaan rannasta ja aloitettiin aika sisältä, kohtuullisen vähän kalastamaltamme alueelta. Kalaa ei näissä paikoissa tuntunut olevan, joten pyyhkäistiin selän yli tutummille pelipaikoille.
Parit tyhjät saaret ja rannat olivat sielläkin seuranamme. Yhdestä kivikosta ison saaren rannasta saan kuitenkin about 45cm kalan, jonka päästä varovasti takaisin uimaan. Seuraavaksi tulemme yhteen, jo lähes luottopaikaksi muodostuneeseen pienen saaren rantaan. Tässä on aika mukava kivikkoinen itäranta, joka jatkuu saaren kärjestä pohjoiseen muodostaen veden alaisen riutan. Nyt länsituuli pyyhki riutan yli sopivasti, joten toiveet heräävät. Itse saaren ranta oli tyhjää, mutta riutalle tullessamme, Marko ilmoittaa keulasta kalasta. Mittarajoilla oleva kala tempoo siimaa, mutta irtoaa pinnassa muutaman möyrähdyksen jälkeen. Evä pinnassa hetken aikaa ja sitten kala vajoaa elementtiinsä. Teemme päätöksen kiertää riutan ympäri hieman kauempaa ja liu´umme toisesta suunnasta tuulen mukana riutan yli samalla heitellen. Saamme 2 seuriota, joita emme kuitenkaan saa ottamaan. Omaa viehettäni seurannut kala oli noin 1,5-2kg ja tuli kovaa vauhtia aivan veneen vierelle tehden nopean syöksyn syvyyksiin kiulumme havaittuaan.
Seuraavasta paikasta vielä Petterille pari senttiä vajaa mitta, jonka jälkeen emme kalahavaintoja juuri saaneet. Kiertelimme sisäpaikkoja ja isoja saarten reunoja, mutta kalaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Kun siinä kello kahden kieppeillä pilvessä ollut taivas aukeni täysin, päätimme suosiolla jättää taimenen onkimisen ja kokeilla onneamme ystävämme kuhan kanssa.
Ajoimme yhteen sisälahteen, josta kavereilta on kuulunut hyviä raportteja kuhilaista, ja mittasellaisista. Ankkuri pohjaan ja jigaamaan nätissä auringonpaisteessa. Kolusimme pari tuntia muutamia erilaisia ankkuripaikkoja, mutta suut olivat kiinni kuhillakin. Kolme varmaa kalatälliä sain, mutta en kalaa näytille asti. Pakko oli luovuttaa ja ajaa vene satamaan. Näin tällä kertaa. Lystiä oli, vaikka kelit, eikä varsinkaan kalat olleet täysillä mukanamme naatiskelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti