SkiExpo-viikonloppuna aloitan aina henkisesti toisen mielilajini - laskettelun uuden kauden, tai oikeammin lumilautailun. Messukeskuksessa tulikin vietettyä paljon aikaa viime viikonloppuna, mutta kun ennuste näytti sunnuntaina hyvältä, niin olihan sitä vesille päästävä. Kaiken muun lisäksi olin päättänyt etten mene remonttia tekemään tänä viikonloppuna, joten pystyimme keskittymään täysillä kalastukseen pitkästä aikaa.
Starttasimme kolmistaan Kaivarista noin 10 maissa kohti Helsingin edustan paikkoja, kyydissä tällä kertaa haukimies Sami Pitkänen ja sukelluskalastaja Ville Lahikainen, jolta on usein saanut hyviä vinkkejä kalojen sijainnista. Marraskuinen päivä on lyhyt joten meillä oli noin 5 tunnin päivä edessä ennen messujen purkua. Suuntasimme siis tutuille lähimestoille, joista on vuosien varrella kalaa kauhottu kyytiin.
Uistimiksi laitoimme aloitukseen seuraavat: AZ Trutta Suomenlahti, Sami Ismo Zalsa Suomenlahti, Ville Kuusamo Taimen hopea/puna. Keli oli varsin kova aluksi, noin 8-9 m/s S.
Monille paikoille nousikin inhottavia isoja vesipatsaita kun vesi oli matalalla ja kivet sekä riutat paljaana. Rupesi jo alkuvaiheessa epäilyttämään kannattaako keikkua koko päivää ollenkaan, mutta onneksi jo ensimmäisen paikan toinen kivikko antoi alamitan kiinni allekirjoittaneelle. Tämä siis tyynen puolelta virtauspaikalta. Kala otti välittömästi heiton jälkeen ja ui pitkin pohjia. Emme nähneet kalaa, mutta otteista ja vavan liikkeestä päätellen päätimme että se oli alamittainen. Kovin kauaa se ei siiman päässä viipynyt vaan parin riuhtaisun jälkeen pienet pyörteet pinnassa kertoivat karkurista. Olen edelleen sitä mieltä että se oli alamittainen, joten ei harmita!
Jatkoimme kalastusta uskoen kukin omiin uistimiimme ja kelin hieman tyynnyttyä puolen päivän jälkeen pystyimme heittämään myös tuulen puolen kivikoita ja Arska Laineen sanoin: "kiventakusia". Kivet toimivat ikäänkuin aallonmurtajina ja niiden sekä rannan väliin muodostui houkuttelevia taskuja, jonne neuvoin miehiä heittämään.
Sami heitti tuhansien jerkkiheittojen tuoman rutiinin avulla lainaamani Ismo Zalsan suoraan oikeaan paikkaan, noin 5 m rannasta olevaan pieneen poteroon. Yhtäkkiä keskipaikalla on hiljaista, vain Hondan vaimea hyrinä kuuluu. Kuin hidastetusta filmistä näen kun iso kala potkaisee pinnalla ja Sami on jäätävänä vapa tiukasti kädessä! Jes, nyt oli kunnon taimen kiinni ja meren torpedo näyttäisi satojen haukien saajalle miten riuhtomiset tehdään oikeaoppisesti!
Me muut kelasimme äkkiä uistimet alta pois ja pidin veneen sopivalla etäisyydellä rannasta. Näytti siltä, että kala olisi hyvin kiinni, sillä ekojen minuuttien aikana se vain velloi pinnassa ja teki muutaman kunnon syöksyn. Sami hillitsi itsensä hyvin ja väsytti kalaa päättäväisesti. Taisi olla miehen suurin meritaimen koskaan mitä piteli. Iso kala ei hyppinyt lainkaan vaan puski eteenpäin massalla mutta siinä kuitenkin koko ajan väsyen. Viimein vikan syöksyn jälkeen saan haavin hienosti alle ja koppaan eväkkään sisään. Saamamies päästää miehekkään huudon, femmat tiskiin kaikille ja äkkiä pois kiviltä. Samin 20 vuotta sitten Itävallasta ostama hiihtopipo toi jälleen kalaa.
Kalan ollessa ylhäällä se oli yllättävän tumma, samantapainen kun viime vuonna Hannu Rinkisen saama. Kelasimme ensin, että pitäisikö laittaa takaisin ja onko lihaa hyvää, mutta saamamiehen suurin taimen oli kuitenkin kyseessä ja päätimme pitää kalan. Mittaus osoitti pituudeksi komeat 67 cm ja puntari pysähtyi 3,240 kg kohdalle. Vatsa täynnä olisi ollut lähemmäs 4 kg. Apinat pois, kaatoryyppynä 7 vuotiasta Havana Club -rommia ja uutta liukua.
Heitin itse noin 10 minuutin päästä samaan poteroon ja tum! Vapa taipuu, siimaa lähtee ja Ville älähtää keulasta, että nyt on Zetalla mörkö. Muutama riuhtaisu ja päättäväiset otteet osoittavat kalan olevan iso. Siima kuitenkin löystyy kohta ja totean pöllämystyneenä kalan kadonneen, vain käännöksen jäljet jäivät. P..kele. Olisin saattanut nokittaa Samin. Mutta minkäs teet, taimenen kalastus on juuri tällaista.
Pääasia oli kuitenkin että kalaa oli paikalla tunnelma veneessä sähköinen. Liu'uimme eteenpäin hieman tyynempään paikkaan ja tässä Samilla kala kiinni. Näyttäisi olevan alamitta ja samantien ilmaan ja irti. Mulla on vielä hopea-puna-musta Ismo uimassa ja loppuvajotuksessa kala kiinni. Liekö sama, ehkä ei sillä näyttää vähän kookkaammalta. Syöksy pitkin pintaa ja Ismon kuulien rapina on kuin kalkkarokäärmeen helistystä. Kalaa heittää hienon kolmoislutzin ja sitä myöten irtoaa Gamakatsun otteesta. Ei paha liuku!
Tuuli tyyntyi nyt noin 6 m/s S tasoon ja siirryimme toisen saaren itärantaa heittämään, jonne aallot taipuivat mukavan näköisesti. Ensimmäinen liuku ja kii o kuuluu Samilta, alamitta ja irti. Heitän perään paikon ja vajotan - taas kiinni ja nyt pysyy. Harmikseni alamitta, joskin pulskea 42 cm. Ville ottaa vielä kolmannen paikon ja taas kiinni samaan aikaan kun irrotan omaani. Nyt on ehkä luokkaa 45-50 cm. Kalan tullessa lähemmäs tuomitsemme sen alamitaksi ja pihtien ollessa varattuna Ville pomputtaa kalan irti. Erittäin vahvaa duunia, kolme heittoa, kolme kalaa!
Heittelimme lopuksi vielä aivan tyyniä paikkoja pohjoisrannoilla ja pari tukistusta vielä ehdimme saamaan ennen messukeskukseen lähtöä. Kaiken kaikkiaan loistava päivä niin tapahtumien kuin seurankin puolesta. Uskoakseni haukimiehiä saatiin hieman käännytettyä taimenen suuntaan - vaikka kyllä ison hauen kalastuskin on hauskaa ja haukikin on hieno kala.
Hyvä rapsa ja onnea enkasta!!!
VastaaPoista