Meritaimenen perässä kannattaa ajaa pidempäänkin

En ole jaksanut kirjoitella tänä keväänä saamistani alamitoista, sillä niitä on sattunut kohdalleni (jälleen) liikaa. Onneksi on kuitenkin perinteinen kevätsafari, joka tänä vuonna ajettiin Kabbölestä Helsinkiin 20-22.5. Ensin kiitokset Hannu Rinkiselle veneen vetoavusta etukäteen Kabböleen sekä Tommi Lehtoselle kyydityksestä perjantaina. Näin pääsimme ajamaan suoraan Kaivopuiston satamaan!

Perjantaina suuntasimme noin 19 jälkeen heti Kabbölen hauelta haisevista sisälahdista ulkosaariston laitaan itselleni varsin tuntemattomille paikoille. Tuuli oli varsin kova edelleen aikaisempien päivien tapaan, onneksi se puhalteli kuitenkin laantuvasti ollen noin 9 m/s SW. Heittelimme alueen uloimpia saaria ja kärkiä sekä vedenalaisia luiskia, sillä uskoin että kala olisi irti rannasta silakan perässä. Emme kuitenkaan saaneet perjantaina parin tunnin kalastuksen aikana tapahtumia, joten oli aika laittaa leiri pystyyn Sandön saaren pohjoispään laguuniin. Ja mikä paikka se olikaan, aivan kuin Yyterissä ja suoraan itselleni tuttujen pelimestojen keskellä. Aamuksi oli luvattu vielä mukavaa 5 m/s W keliä, joten ei harmittanut vaikka ekana iltana jäimmekin saaliitta.

Aamulla heti liikenteeseen kun tuuli oli virinnyt. Jotkut mestoista oli motitettu mökkiläisten verkoilla, mutta onneksi ns parhaat paikat olivat vielä auki. Kokeilin itse Trutan sijasta uutta Sebilen käsialavaappua, jossa oli sisällä hileöljyä sekä kuulia. Uistin oli todella eloisan näköinen ja vajosi hienosti. Tommikin kokeili vaihteeksi Kinetic Saltyä värissä Green Sardine, se heläytti upeasti kylkeään täydellisessä auringonpaisteessa.

Parin heiton jälkeen Sebileen tulee tärppi ja alamitta. Hyvä! Peli auki heti. Heitin uudestaan ja kiven takaa pujahtaa isompi kala, se ui hetken perässä kirkkaassa vedessä ja pysäytän. Kala jää paikalleen eikä ota ja kääntyy samantien takaisin. Perhana että ei ottanut, arviolta noin 55 cm. Siirrän venettä seuraavaan kohtaan ja rannasta tulee noin 50 cm syvyinen hylly, joka laskeutuu 2,5 metriin kivipohjalle. Mahtava paikka ja Tommi myhäilee heittäessään keulasta nappiheiton kahden ison kiven väliin. URP!!! Vapa niiaa ja miehen posket pullistuvat, onko Tellus?

Ei ole, vaan jämerä taimen. Hienoa, 3 heittoa ja 3 tapahtumaa. Kelaan äkkiä oman uistimen pois ja autan haavimisessa. Kala tulee pintaan ja ravistaa päätään niin että vesi roiskuu. Hekumoin, että menisikö 3,5 - 4 kg luokkaan. Pituutta on ainakin reilusti. Joka tapauksessa näyttävä menijä ja taas lähtee siimaa. Kala ui päättäväisesti pitkin pohjia ja aina kun yritämme saada sen haavittua se sukeltaa. Noin 10 minuutin väännön jälkeen Tommi uittaa kalan veneen viereen ja se kääntää jo kylkeään väsyneenä - ojennan haavin ja siellä lepää! Yläfemmat ja pappi kumahtaa niin että Pellingin yrkesfiskareilta menee kahvit väärään kurkkuun. (Terveiset vaan Jörgen Kellgrenille ja Martin Tillmanille)

Ja sitten punnitus ja mittaus. Pituutta on 65 cm ja paino yllättävän vähän 2,95 kg. On tullut saatua 65 cm kaloja, jotka ovat painaneet melkein 4 kg. No, upea kala joka tapauksessa. Tästä on hyvä jatkaa ja illalla savupönttö saisi täytettä! Veden lämpö oli 7,7-9,3 astetta.

Jatkoimme heittelyä hyvinkin hengettömän luodon ympäristön luiskilla. Heitin oikein pitkän heiton myötätuulessa pieneen kärjen alaiseen tummaan kohtaan. Millisekunti siitä kun uistin osui veteen pohjasta syöksyi erittäin äkäinen taimen ja oli samantien ilmassa! Mitallinen varmasti, noin 55 cm jälleen. Kala ui kohti venettä ja kelaan hulluna. Onneksi pysyy vielä. Tommi ottaa haavia valmiiksi ja taas mennään. Näin pieneksi kalaksi tässä on uskomaton energialataus. Siima viistää veden pintaa ja kala on taas ilmassa. Siitä samantien kohti venettä jälleen ja haavin lähelle. Ei voi haavata, hulluna virtaa vielä ja nyt torpedo kiertää veneen keulan kautta perään 270 astetta noin sekunnissa.

Nopein näkemäni meritaimen koskaan. Haukomme happea kun kala menee täysillä. Joudun hyppäämään penkin päälle jotta voin hallita kalaa ja nyt uusi kikka kalalta taas: tynnyriuinti. Tämä onkin viimeinen hetki kun kala pysyy koukussa, pyörähdys ja karkuun. Huh huh. Olisin joka tapauksessa päästänyt kalan koska ei olisi säilynyt hyvänä kun oli jo yksi valmiina eikä kaikkea jaksa syödä. Harmitti silti kun ei päässyt mittaamaan pituutta.

No, jatkoimme taas mättämistä ja kohta jälleen kala kiinni. Tämä oli selkeä alamitta. Ei aiheuta toimenpiteitä. Siirrymme naapurisaaren länsireunaan luiskille, jotka upeasti muljuivat kirkkaassa auringonpaisteessa. Heitän tällä kertaa SateenkaariTrutan ja kala perässä. Tommi havaitsee sen ja paikkoheitto. Tulee taas perässä ja iskee...nopea paukku ja irti. Arvioimme sen noin 2 kg kalaksi. Heitämme saman paikan vielä uudestaan, mutta muita ei ilmene yhtä nähtyä kolmipiikkiä lukuunottamatta.

On aika siirtyä länteen. Olemme valinneet kalapaikat silakan sisääntuloreittien varrella olevien saarten mukaan eli siellä missä on avomereltä työntyvä syvä ränni. Näitä paikkoja voi jokainen tähän aikaan taimenta haluava katsella, sillä kokemus on osoittanut taimenten tulevan samoille paikoille aina uudestaan silakan perässä.

Lähestymme Pellingin alueen länsireunaa ja heitämme avomeren laidan paikkoja. Täällä alamittaisen havaintoja ja tuulen nousua. Ennusteessa oli noin 7-8 m/s, mutta nyt meinasi lähteä lätsä päästä. Ajamme Tunnholmenin kulmaan, jossa tuulee niin, että ei kuule enää mitään. Veikkaisin itse tuulennopeudeksi noin 15 m/s ja ylitettävänä oli koko Äggskärin selkä. Ei näin. No, onneksi vene oli kunnostettu tehtaalla viime syksynä, joten ei muuta kuin tuulta päin. Otin suunnan Emäsalon luotsiasemaa kohti ja pidimme sitä oman Kap Horninamme. Keli oli ihan järkyttävä: suoraan vasta-aaltoon ja potkuri pieksee ilmaa joka toisella aallolla. Ei helvetti tätä kukaan jaksa ja vähensin vauhtia noin 10 solmuun. Nyt taas joka toinen aalto tuli sisään...no Ursuitit ja paukkuliivit päällä klaarasimme. Törkeä keli ja sekoitti taas vedet eli peli meni ihan uusiksi.

Majoituimme erääseen retkisaareen ja laitoimme teltan valmiiksi ja lähdimme Kaunissaareen saunaan, jossa Poutasen kalaveljet odottelivat. He olivat tulleet Stadista meitä vastaan. Olipa ihana mennä kunnon löylyihin äskeisen paukutuksen jälkeen ja pari olutta teki kauppansa! "Shaken, not stirred"...

Iltapuhteena olikin sitten neljään pekkaan tuhota luomulampaan paistia, luomunaudan sifiä, ruotsalaisia uusia perunoita sekä illan kruununa savutaimenta rannassa savustettuna. Palan painikkeeksi savuista mallasviskiä ja piipullinen. Koko jengi oli ihan euforiassa eväistä sekä hienosta kalapäivästä. Saunanraikkaana olikin mukava pujahtaa makuupussiin.

Sunnuntai lupasi kelin puolesta paljon. Vieno tuuli henkäili lounaasta ja vesi oli pysynyt sopivalla korkeudella. Heitimme todella monta paikkaa ennen kuin saimme eräästä kulmasta alamittaisen, todella vauhdikas tämäkin. Jatkoimme heittelyä vailla saalista eivätkä muutkaan tapaamamme veneet saaneet mitään. Olisiko myrsky sotkenut veden? Ainakin se oli vahvasti kylmentynyt noin 7 asteen keskilämpöön ja kylmin paikka oli hyytävät 5,4 astetta.

Tiputin Tommin vielä Hevossalmessa pois ja jatkoin itse parille Stadin edustan paikalle. Vesi oli kirkastunut vihdoin täälläkin ja heittelin SateenkaariTruttaa. Ruoskin mestoilla noin puoli tuntia saamatta tärppiäkään ja ajattelin jo luovuttaa. Menin kuitenkin vielä viimeiselle luiskalle ja heitin aivan luiskan päälle matalaan. Pam! Todella tiukka tärppi ja hekumoin jo kunnon kalasta, sillä se menee pinnan alla. Pian se kuitenkin hyppää ja näyttäisi olevan alamitta. Hirveä kiukkupussi ei halua tulla ylös millään ja siimaa lähtee. Raivopäissään se kuitenkin ui suoraan ojentamaani haaviin ja koppaan sen ylös. Mittaus osoittaa 44 cm - tack och adjö.

Ajan rantaan julistan Safarin päättyneeksi. Vedenlämpöjen mukaan saamme nauttia varmasti vielä kesäkuun puolella näiden upeiden kalojen pyynnistä!