Vanhaa maininkia ja pirteitä kaloja

Keväinen meritaimenenpyynti on ollut allekirjoittaneelle aktiivista vesillä oloa pääkaupunkiseudun suunnalla muutaman viikon ajan. Haastetta on ollut riittämiin, siitä on pitänyt huolen navakat tuulet vuoroin idästä ja lännestä. Lisäksi monella "varmalla" luiskalla on odottanut verkkojata, joten uusia paikkoja on saanut ilokseen piiskata. Vesi on nyt kiertänyt huolella ja samalla jäähtynyt pinnasta 6-8 asteen tuntumaan, mikä on luultavasti passivoinut kalan.

Varovaisia tärppejä on tullut harvakseltaan mutta lupaavasti muutama vauraampi kala on käynyt pyörähtämässä uistimen perässä. Ruoasta ei ole taimenella pulaa, sillä aukoilla seilaa melkoisia silakkaparvia. Toinen huomio on se, että kalakelit ovat olleet yllättävänkin viileitä, mikä antaa merkkiä siitä, että kausi jatkuu juhannukseen ja jopa ylikin.

Viime lauantain täsmäkalaretki kotivesille antoi merkkiä jakson vaihtumisesta parempaan päin. Kalapäivä käteltiin normaalia nopeammin, jotta ehdimme valmistautumaan illan mestareiden liigan finaaliin. Kelikin alkoi nousta klo 14 jälkeen, joten taktiikka oli heittää paikat tarkasti ennen keliä. Saimme muutaman varovaisen tukistuksen ja Antti Z pääsikin viimeisessä heittopaikassa pitelemään kalaa siimassaan hetken verran. Yhteinen nimittäjä kalatapahtumille oli luomusilakka ja syvien kulkuväylien läheisyys.

Barcelona voitti ansaitusti ja sitähän piti juhlistaa..Sunnuntaiaamu valkeni sateisen harmaana, kuten olotilakin. Merellä rullasi vanha maininki lounaasta ja tuuli oli moinannut. Tarkoitus oli lähteä raittiseen ilmaan merelle nauttimaan päivästä ilman paineita kalasta. Mereltä tuli viestinä Antin vahvistus muuttuneelle kelille, joten pyörän selkään ja satamaan. Ensimmäisessä heittopaikassa maininki rullasi upeasti ulkomatalikon kiville muutoin tyynessä vedessä. Taivaanranta oli violetinsumuinen kuten kalakelillä pitääkin olla. Eipä aikaakaan kun taimen kävi puremassa silakkaTruttaa mutta edelleen varovasti ja kadoten takaisin kuohuihin. Muutama paikko perään mutta ujo kala ei näyttäytynyt uudelleen. Kävin välillä hakemassa lisää tulivoimaa rannasta, sillä veljeni Juha on toiminut jo pitkään amulettinä meidän porukan molemmissa veneissä. Siirryimme heittämään erään luodon makoisan pitkää luiskaa, joka työntyy kohti syvää silakkaränniä. Keli pysyi erittäin hyvänä ja tarjoili välillä pientä tihkua. Annoin Juhalle varman vinkin kaivaa pakista Ismo Zalsan lyijysilakan, jolle oli tullut tapahtumia viikonlopun aikana.

Toinen heitto ja pam - kala ryntää täysillä kohti venettä ja ponnistaa korkealle ilmaan. Loppu on kaikille tuttua hidastettujen filminauhojen tarinaa..taimen viskoo päätään ilmassa ja uistin sinkoaa irti. Hiljaisuus valtaa veneen hetkeksi, muutama paikko perään mutta ei samaa kalaa saa iskuun moisen tärpin jälkeen. Kalaa on kyllä saletisti paikalla, joten vaihdan nopeasti legendaariseen uppokatkorapalan värissä ambulanssi ja heitän kyttäyskiven ja luiskan väliin. Kelaan muutaman vedon sisään ja kala on kiinni mutta taas varovasti ja kadoten syvyksiin. Uusi heitto perään ja nyt rapalaa viedään huolella. Siimassa on todella virkeä kaveri, joka laittaa spurtin kohti venettä. Kampean siimaa hulluna sisään ja pysyn kyydissä mukana. Muutama kunnon loikka ilmaan, jotka saan vaimennettua painamalla vapaa veteen. Huomaan, että kala on kiinni todella heikosti peräkoukun yhdestä väkäsestä. Nyt ei auta enempää nauttia väsytyksestä vaan kala uitetaan haaviin vauhdilla. Terhakka taimen 53 cm päätyy luomuna illallispöytään. Kutsuin myös veljeni maistamaan herkkua mutta hänellä oli selvästi muut mielessä. Vaihdoimme vielä heittopaikkaa ennen kotiin lähtöä, jossa Juha laittoi viimeiseen heittoon kaiken peliin: keulamies kommentoi löytäneensä hienon uuden luiskan viimeiselle heitolle. Uistimiseksi vaihtuu luottopeli Ismo. Laitoin jo oman vavan kuljetuskuntoon kun keulasta kuuluu Kii-o!! Tämäkin kala tietää miten laitetaan väsyttäjän pulssi korkealle, kunnon spurtti kohti venettä ja ilmaan. Kala suihki menemään veneen alla ja välillä vierellä. Pysytellen kuitenkin syvällä haavin ulottumattomissa. Välillä kala hakee vauhtia kauempaa ja ryntää täysillä kohti venettä. Fasterin kylki soi kuin kongi merkiksi uudesta erästä kun kala täräyttää ilmassa veneen kylkeen. Ihme että pysyi edelleen kiinni! Nyt tulee paikka ja haavi heilahtaa.

Kala on kyydissä ja ylävitoset nousevat voiton merkiksi. Melkoinen ottelu 55 cm sarjalaiselta. Kala ansaitsi nöyrän kiitoksen saajaltaan. Pelipaikoilla olisi varmasti ollut muitakin kaloja sulattelemassa ja pyytämässä silakkaa. Päätimme jättää paikat rauhoittumaan ja panostaa tähän alkaneeseen viikkoon, josta saattaa tulla kelin suhteen oikea superviikko taimenfanaatikkojen iloksi.

Santun puolesta Antti Z