Koskitaimenta etsimässä

Kesäloma on alkanut ja taimenkausi jatkuu virtavesien äärellä. Tänään alkanutta hellepäivää lukuun ottamatta kelit ovat suosineet taimenen kalastusta. Pilviset ja epävakaiset kelit ovat pitäneet vedet viileinä ja taimenet ottihaluisina.

Viikko sitten otimme poikani Pyryn kanssa kuuden tunnin luvan keskisuomessa olevalle koskelle.
Varusteina molemmille kevyet avokelasetit ja pienet rasiat lippoja, sekä minivaappuja. Kasailin vielä omaa onkeani kun Pyry jo aloitteli ensimmäisessä paikassa kosken niskalla. Komeassa kaaressa lensi Lotto-lippa 7-vuotiaan toimesta kivien väliin. Muutaman neuvon jälkeen poika uittaa virranpyörteissä uistinta kuin aikamiehet. Heti alkuun huomaamme kalojen käyvän usein pinnassa ja välillä jopa korkealla ilmassa. Päättelemme kalojen olevan aktiivisia. Sitä ne totisesti olivat.

Saan oman settini kasaan ja laitan siiman päähän n. 5cm Siniselkäisen Lord vaapun. Uusi uistin ja huomaan tässä minivaapussa olevan huikea uinti. Porrasnokkalevy toimii, kuin papin toteamana, vasta ja myötämäessä. Toinen heitto niskalle ja kiven takaa ilmestyy sekunnin sadasosassa tumma selkä, viuh… ja haspelin räikkä rääkyy.
Kala viuhtoo pitkin koskenniskaa, mutta ei onnekseni ryntää koskeen, sillä 0,20mm monfilisiimalla ei ihmeitä tehdä koskessa kummoisenkaan kalan kanssa. Ottelu päättyy minun voitokseni ja ravaeväleikatulla kalalla mittaa n. 50cm. Mahtava alku.

Vaihdamme paikkaa noin 500m ylävirtaan ylemmän kosken loppuliukuun. Katson Pyrylle hyvän heittopaikan ja siirryn itse alavirtaan kymmenisen metriä. Katson pojan heittoja, joita se neppailee oikeaoppisesti joen poikki, hieman ylävirran puolelle. Keskityn omaan kalastukseen ja juuri kun käännän sangan heittääkseni, metsästä kajahtaa ISKÄ KII O! Käännän katseeni pojan suuntaan, ja näen joen keskivaiheilla veden lentävän pirstaleiksi, kun kala riuhtoo siiman päässä. Nyt tuli iskälle kiirus.

Poika ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten annan hänen hoitaa homman itse. Muutama neuvo jarrun kireydestä ja minne kalaa ei saa päästää, ja neuvot menee kerrankin ensimmäisellä kerralla perille. Kala kokeilee kaikki temput ylä- ja alavirtaan, mutta Pyry käskyttää kalaa juuri sopivalla päättäväisyydellä. Pieni Daiwan neliosainen vapa taipuu korkkeja myöden, kun poika vääntää sitä hampaat irvessä. Kala väsyy, ja alkaa antautua. Vielä peliä ei ole kuitenkaan voitettu. Nimittäin haavi on kahdenkymmenen kilometrin päässä ja kala on rantautettava, kuten lohi konsanaan. Kalaa rantautettaessa Pyry pakittaa ja uittaa kalan rantaveteen. Loppu jää faijan kontolle, joka sitten sählää ja tunaroi, mutta saa kalan ylös kuin ihmeen kaupalla.

Riemua riitti. Pyryn kalan pituus 53cm, painoa hyvinkin lähelle kaksi kiloa, uusi ennätys. Se on hieno suoritus mistä tahansa koskesta. Jatkoimme kalastusta ja sama meno jatkui lähes koko lupamme ajan. Savukalat saatuamme, päätimme jatkaa kalastusta cr- hengessä. Kuten sanonta kuuluu: pojasta polvi paranee, Pyry kepitti minut tällä reissulla 5-3, päälle tapahtumat ja karkuutukset. Täytyy myöntää, etten ole ollut itsekään vastaavissa koskikalastuskarnevaaleissa. Kerrassaan hieno reissu, varsinkin Pyrylle.

Seuraava koskikalastusreissu oli pari päivää myöhemmin, mutta se on eri juttu se.