Meritaimenta lapista

Kesäloma jatkuu, ja taimenen perässä edelleen. Tällä kertaa auton keula suunnattiin Keski-Suomesta 600 km pohjoiseen ja kohteena oli Äkäsjoki. Saavuimme eilen illalla Hannukaisiin. Paikka on upea kaikkine puitteineen ja mökkimme Villa Lomakolon vuokraaja on todellakin nähnyt vaivaa asukkaiden viihtymisen eteen jopa yli odotusten. Melko pikaisen taloksi asettumisen jälkeen Pyry halusi tietenkin kalaan, mieluummin heti. Näin tehtiinkin, myös pappa lähti mukaan. Kala oli otillaan. Saatuamme pieniä taimenia ja harjuksia, pahin kalakuume oli sammutettu. Tehty automatka verotti matkalaisia ja kalastus päätettiin jättää vähemmälle ensimmäisenä iltana. Latasin kuitenkin vielä illalla kahvinkeittimen valmiiksi aamua varten, sillä tunne aikaisesta heräämisestä tuntui oikealta. Herään 5:30, Isä 5:40 ja Pyry 5:45, vain Anu nukkuu. Äijiä kalvaa siis joelle pääsy. Pyörimme mökissä “mukamas” hiljaa, kunnes Anukin herää hiljaiseloomme seitsemältä.

Kahdeksalta istuimme autossa ajaen metsäautotietä Äkäsjokea ylävirran suuntaan. Tien loputtua auto jätetettiin parkkiin ja laskeuduimme jyrkkää rinnettä joenrantaan. Rinne oli erittäin jyrkkä, satametrinen ja paluumatka mietitytti. Selviääkö seitsenvuotias lätkän pelaaja rinteestä vai olenko yliarvioinut pikkumiehen jaksamisen? Se jäisi nähtäväksi. Pääsimme joenrantaan ja kalastus alkoi. Anu napsi kuvia ja ukot kalasti. Tauno-pappa onnistui saamaan lähes mitallisen harjuksen, joten saalis jäi siltä osin laihaksi.

Paluu autolle alkoi ja alkoi myös armoton ylös känyäminen. Oli typerryttävää katsoa kuinka satakaksikymmentäviisisenttiä norjaa vartaloa “lentää” lähes luotisuoraa rinnettä ylös, kun me muut huilimme välillä puista kiinni pidellen. Poika katseli (ilmeisesti säälien) välillä alas ihmetellen, miksi matka voikin kestää noin kauan, kun juostakin voi?

Hikijumpan jälkeen tutkimme karttaa jokea alavirtaan. Siltaan mennessä emme silti löytäneet hyviä paikkoja, joten palasimme mökille. Teimme pikakäynnin Äkäslompolon kauppaparatiisiin, vaikka joelle oli kova polte. Palattuamme päätimme tehdä iskun kotivesille, eli mökkirantaan. Anu ja pappa jäivät tekemään tulia, kun Pyryn kanssa taas talsimme jokeen. Molemmat heittelivät hyviä paikkoja, mutta kaloja ei kuulunut. Pyry ilmoitti haluavansa tulille ja kerroin tulevani pian perässä. Pyry ei ehtinyt perille kun minulla jo kala iski. Siimaa lähti kelalta yhtäkkiä parikymmentä metriä, enkä heti oikein edes tajunnut mitä tapahtui? Jarrun ujelluksen päätyttyä tajusin, että jokapojanlohi ei tätä lippaa kyyditse. Sitten alkoi totuus selvitä. Pariin otteeseen pintaa piiskaava pyrstö kuului selvästi taimenelle, ja isolle. Taimen pysyi onnekseni pienellä alalla kosken alaisessa montussa, koska 0.20mm monofilisiimalla ei tämän kokoista kalaa juuri käskytetä. Ottelua jatkettiin vartin verran ja kuvaajakin saatiin huikattua laavulta paikan päälle. Tiukan väännön jälkeen kala väsyi haavittavaksi, mihin se ei sopinut kuin puoliksi. Kalan pituus oli 68cm ja painoa oli xxx- kiloa. Hyvässä kunnossa ovat siis Äkäsjoen taimenet voivat hyvin, eikä voi kuin todeta, että oma kesäloma on mennyt kalan saannin kannalta paremmin, kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan.