Oi jospa tanemiehellä ois joulu ainainen...

Vaikka en itse jouluihmisiä olekaan, niin tämän päivän tapahtumat herkistävät kyllä kovemmankin kaverin. Olin nostanut itsenäisyyspäivänä oman veneeni, sillä moottorin kiinnityspulttien läpi tihkuu hieman vettä ja on parempi korjata vene ensi kautta varten. Lähdimme siis Santun Fasterilla Kaivarista toiveena joulukalat kummallekin, kausihan rupeaa olemaan jo kohta pulkassa ja meillä oli yhteensä 12 saatua alamittaista tälle syksylle eikä yhtään mitallista ylhäällä...

Vesi oli mukavasti +60 ja tuuli noin 7 m SW/W. Kovat myrskyt olivat vaan sotkeneet veden Stadin edustalla todella sameaksi ja näkösyvyyttä oli noin puoli metriä jos sitäkään. Tämä ei motivoinut kalastusta, mutta pakkohan se oli mennä heittämään. Heittelimme mantereen tuntumassa olevia isompia saaria luottaen Ismo Zalsaan ja eri Truttiin. 2,5 tuntia heittelimme vailla yhtään tapahtumaa ja rupesi jo hieman ihmetyttämään pelin henki. Täyttä nollaa.

Tuumaustauko ja kaivoimme loppukauden kaivurit esiin eli Trutta Tuulenkalat. Minä valitsin kolmipiikin ja Santtu otti Taika-Jimin eli noutaja/kuparihile. Kelasimme, että jos näillä ei kalaa tulisi, niin sitten olisi keinot vähissä kun perhovehkeitä ei mukana ollut.

Koska vesi oli mukavasti korkealla, pääsimme heittämään hienosti aivan rantaan 40 cm veteen kuohujen jälkeen muodostuvaan ns. tasaiseen veteen. Sinkoan keulamiehen paikalta steppailen puikulan pitkälle noin 10 metrin päähän rannasta kun kala ottaa. Päättäväiset otteet ja kelalta lähtee siimaa. Mesta oli jälleen hieman mainingissa ja sai tehdä paljon duunia jotta pysyi pystyssä. Onneksi kala kuitenkin pysyi kaikesta huolimatta kiinni ja hyppäsi hienon loikan noin 20 m veneestä - reilu mitta ja pulskea! Santtu kiljuu, että nyt pidä se niin saadaan vihdoin alamittakirous harteilta. Olin yllättävän jäässä kalan kanssa ja kun se oli vielä erittäin pirteä, niin oli pakko antaa juroa ja syöksyä. Sain hienosti kalan pintautumaan veneen vieressä jossa arvioimme sen reilu 2 kg kalaksi. Samea vesi haittasi haavimiehen työskentelyä, mutta onneksi sain ohjattua hopeasukkulan peukalo Zillionin puolalla siimaa pitäen suoraan haavimiehen etäisyydelle - ja siellä lepää! Santtu koppaa kalan kyytiin ja pakittaa pois paikalta - femmat tiskiin ja ujo kiljahdus, alamitta-apina on tipahtanut.

Mittaus osoittaa pituudeksi 56 cm ja painoa on kertynyt mukavasti 2090 g. Olipa hauska fiilis saada kerrankin mitallinen ylös, tämä oli kolmella piikillä kiinni leuassa ja ei olisi irronnut millään. Ei muuta kuin taas ylös ja uutta liukua.

Taisi olla kolmas tai neljäs heitto äskeisen jälkeen kun taas tällää. Nyt siimaa irtoaa jo enemmän ja huomaan että kalalla on kokoa selkeästi mitan verran. Jopahan meitä nyt hellittiin! Keli ei ole kova mutta aallot nousevat tähän rantaan yllättävän isoina. Toikkaroin keulamiehenä edestakaisin, mutta onneksi kala pysyy kiinni. Ei epäilystäkään etteikö olisi hyvän kokoinen eväniekka. Kala ottaa spurtin ja annan siiman juosta hehkutellen kipparille kyytejä! Perästä nousee iso aalto ja tönäisee venettä ja siima pääsee pahan kerran löystymään. Kelaan löysät kireäksi ja kala on vielä kiinni! Mahtavaa. Saan kalan noin 10 metrin päähän kun yhtäkkiä veto loppuu ja Santtu näkee kääntyvän kyljen...ei stana. Irti pääsi kovan väännön jälkeen.

No, meininki oli kohdillaan ja siirryimme seuraavaan poteroon, jossa kahden kiven välissä muodostui rantaan kohti hylly, jossa sorapohja. Tästä paikasta oli tullut kaloja ennenkin ja sanoinkin Santulle, että heitä sinne niin pitkälle kun pystyt. Mies tekee työtä käskettyä ja sähköinen KIIO! kuuluu joulukuisessa apeudessa. Santtu antaa mulle veneen ohjat ja kelaan äkkiä uistimen sisään. Hankalasta paikasta johtuen pidän pakin päällä ja ihailen näyttävän kalan menoa. Santtu pitää siiman kireänä ja kala ampuu suoraan kohti, jolloin kelausta pitää lisätä. Näemme hienon kalan hypyn ja pituutta näyttää olevan reilusti, yli 60 cm. Kala on hyvässä iskussa ja syöksyy kuohuissa upean näköisesti. Samea vesi vaan laimentaa komean kyljen välkkymistä. Santtu on päättänyt ottaa kalan nopeasti sisään ja se ilmestyykin muutaman metrin päähän. Olen ihan puulla päähän lyöty kun kala ampuu suoraan venettä päin ja hyppää kylkeen. Jotenkin sitä vaan selkärangasta tulee oikealla hetkellä haavin ojennus ja koppaan kalan sisään - JES! Pääsee kummaltakin kun annan haavin saamamiehelle ja pakitan pois tyrskyistä. Pitkä on mutta laiha.

Odotan jännittyneenä punnitusta: 2,85 kg ja pituutta 67 cm. Tämän pituinen kala on tavallisesti ollut helposti yli kolmosen, mutta nyt jäätiin alle. Upea ilmestys joka tapauksessa ja todellinen ison käden paikka! Heitimme vielä uudestaan saman poteron ja mulla käy joku tärppimässä. Santtu heittää perään ja nyt on noin 40 cm alamitta kiinni. Santtu löystää siimaa ja päästämme kalan vedessä pois. Ei paljon kiinnosta alamitat noiden jälkeen...

Nyt oli tauon ja piipullisten paikka. Siinä piippuja imiessämme myhäilimme katsoen upeita kaloja Fasterin takatuhdolla. Raesadekin muisti meitä ja otimme loppupäivän rennosti. Toisen saaren reunassa näimme vielä hienon kuohun josta onnistuin saamaan noin 40 cm kalan seuraamaan. Ei kuitenkaan iskenyt mikä oli hyvä juttu.

Joulukuinen päivä on lyhyt ja käänsimme nokan kohti Kaivaria erittäin hyvillä mielin - joulukala oli kummankin perheessä tosiasia!

Mikäli en enää pääse tän vuoden puolella kalaan, toivotankin kaikille Hyvää Joulua ja mittakalallista Uutta Vuotta 2012.