Kevät tuli tänä vuonna todella aikaisin ja laskin veneen 28.3. En muista milloin olisin yhtä aikaisin pulkan veteen heittänyt. Tälle kaudelle päivittyi myös kone uuteen 100 hv Hondaan ja elektroniikka Lowrancen HDS 7 & 5" malleihin. Olen enemmän kuin tyytyväinen uusiin vermeisiin. Etenkin moottori on huimaava peli. Ihan kuin turbiinilla ajaisi, murea humina käy takaa ja vene kulkee yli 36 solmua.
Muutama taimenkeikkakin on takana, vaikka siikaonki on vienytkin enemmän aikaa. Ihan jäiden lähdön jälkeen saaliina oli erittäin laihaa noin 50 cm kalaa, jotka kaikki pääsivät takaisin. Raportit kertoivat kuitenkin isoista kaloista, mutta kohdalleni niitä ei sattunut. Lämpöaalto toi silakat noin pari viikkoa etuajassa ja sitä myöden saapuivat myös ensimmäiset taimenten sotajoukot.
Metro-lehdessäkin raportoidut nuorten jantterien 5-kiloiset Hietalahden altaasta pistivät miettimään, että millainen rotta se taimen onkaan kun rapaiseen satamaan kauniin olemuksensa pistää. Hienoja kaloja pojilla, mutta pakko sanoa, että ainakin itselleni meritaimenen kalastus on myös aistikkaita maisemia ja raikasta meininkiä, jota Hietalahden allas ei mielestäni tarjoa. En siis ole kalakade noista eväkkäistä ;)
27.4. oli päivä, jolloin lämpötila oli päivällä noin 15 asteen tienoilla. Mieto 5 m/s tuuli henkäili lounaasta ja nappaskengillä oli kiva steppailla Stadilla. Perhepöhinöiden jälkeen olin sopinut sukelluskalastaja Ville Lahikaisen kanssa taimenkeikan ja lähdin sinne käytännössä suoraan cityvarusteissa, mitä nyt pipon ja toppatakin kävin himasta hakemassa. Nappaskengät jäivät jalkaan.
Ilta oli miellyttävä ja ekat heitot etelän lahteen sinkoutuivat noin 19.15 kieppeillä. Itse heittelin pientä Trout Quiveria tiikerin värisenä, (uistin jota on todella vaikea löytää nykyisin) ja V. Lahikainen "ruoski" menemään Kuusamon Taimenella.
Oli jotenkin kalaisa olo, vaikka olimme nähneet Santtu Poutasen veljensä Juhan kanssa tulevan MP-keikalta. Heitin uistimen paikkaan, josta olin ennenkin saanut noin 50-60 cm väliin olevia taimenia. Kelaan rauhassa ja vapa nytkähtää. Perhana, pohja. Mutta sitten nytkähtää uudestaan. Ei perkele. Tää on kala, huudan keulaan ja pian erittäin raavas noin 70 cm + kala näyttäytyy pinnassa. Tukevan kalan tietää siitä, että ne eivät juuri hypi vaan vetävät massalla. Niin tämäkin. Zillionin jarru on varsin tiukalla, mutta silti siimaa syöksyy ulos kovalla vauhdilla. 20 metriä pohjoiseen - 20 metriä itään - 20 metriä etelään - 20 metriä länteen. Steppailen nappaskengilläni takatuhdolla kuin Fred Astaire konsanaan, mutta kala ei osaa päättää mihin menee. Peukaloni tietää kertoa, että PowerPro on melkoisen karheaa kun siimaa sihisee tässä määrin ulos...
Kala saadaan pitkän väännön jälkeen haavimisetäisyydelle. Huomaan, että keulasta tarjotaan ankarasti haavia, kun kala sukeltaa veneen alle. Siimaa lähtee taas ja Lahikainen nostaa haavin, kala on puoliksi siellä, mutta ei ihan. Saatana, nyt se tippui, kiroan, mutta kala on vielä kiinni. Ssssssssss, kuuluu kelasta ja iso taimen vie viimeistä kertaa, sillä kauniin käännöksen jälkeen näen koukun irtoavan...hiljaisuus laskeutuu. Vika ei ollut haavimiehen. Vika oli siinä, etten tajunnut, että kala oli jo haavissa veneen alla, mutta pyysin lopettamaan kaivamisen. Vitutti. Vitutti itse asiassa aivan helvetisti. Noin isoa kalaa taisin viimeksi pidellä vuonna 2012 megataimensafarilla. Ei voi mitään.
Siinä karkasi noin 4-5 kilon kala. Nöyränä heittelin uudestaan ja noin 10 minuutin jälkeen nappasi taas. Kauhea tärppi ja heti ilmaan. Ei ihan niin iso, mutta ryhdikäs kala kuitenkin. Erittäin pirteä veijari vie siimaa miten haluaa ja puskee pintakalvossa niin, että pienet aallot muodostuvat muuten tyyneen pintaan. Kelaan kalaa lähelle ja näemme, että massaa on kertynyt eikä mitta jää ainakaan alle 60 cm, joka on nykyisin alamitta. Hyppyjä, pyörityksiä ja tynnyriuinteja - Owner #4 pitää.
Kala kopataan tyylikkäästi haaviin ja pienimuotoisen kättelyn paikka, sillä tämä on tavallaan hyvitys ison kadottamiselle. Mittaan kalan: 61 cm. Ottaako vai eikö? Mitta ylittyi ja iso karkasi. Kunnon kala kauden aloitukseen. Perkele. Pappia pöytään. Ruokakala tai pari ei kaudessa ei kantaa tuhoa. Puntari ilmoittaa varsin hyvän painon, 2,85 kg. Mahasta löytyy 6 silakkaa.
Ihan kiva kala vielä isomman hyvityksenä. Kello on 20.40. Heittelemme vielä tovin ja keulamiehellä käy kala kiinni, mutta ei pysy. Ilta hämärtää ja on aika suunnata kotisatamaan. Hieno iltapisto!
P.S. kävin tämän viikon tiistaina jälleen nappaskengissä pistolla. Testasin aikakalastusta: 10 minuuttia ja jos ei tule kalaa, niin kotiin. Oli uskomaton syönti. Tasan 50 cm ja toinen samanlainen 8 heitolla. Saivat vapauden totta kai. Luulen, että kalastan tämän kevään nappaskengissä, jotta saalista tulee... ;)
Uusi lehtihän oli komia joten päätoimittajan pahoittelut hyväksytään. ;-))
VastaaPoista