Kun aikanaan Meritaimenblogin pystyyn laitoin, oli haaveissani että kalakaveripiirissä kukin vuorollaan voisi blogiin juttuja kirjoitella. Mutta kaikki jotka joskus on vastaavaa kokeillut, tietänee ettei jatkuva kirjoittaminen ihan helppoa amatööriltä olekaan. Siispä hatunnosto kaikille kakkukokki- yms. bloggaajille, jotka vuodesta toiseen uutta materiaalia tuuttiin työntää.
Anyways, yritän ryhdistäytyä ja tulevana kautena aion taas jotain kalajuttuja tänne kirjoittaa. Mutta siitäkin huolimatta haluaisin palata myös alkuajatukseen siitä, että mielellään Meritaimenblogissa julkaistaisiin myös muiden tarinoita ja kokemuksia meritaimenen kalastuksesta. Siispä, jos tuntuu että sinultakin löytyy jokin mielenkiintoinen mertsarijuttu tai -kokemus jaettavaksi, laita ihmeessä se muidenkin luettavaksi (anttu.bruck (ät) kolumbus.fi).
Ja mitä viimevuoteen meritaimenkalastuksellisesti tulee, lukuunottamatta kevään hienoa Gotlannin reissua, ei juuri isompaa kerrottavaa ainakaan meikäläiseltä ole. Ja siis kirjaimellisesti, isompaa. Kaloja kyllä saatiin ja kaveripiiriin kappalemääräisestikin ihan mukavasti, mutta mittakaloja ei todellakaan montaa uistimeen ottanut.
Muunmuassa marraskuisella reissullamme oli kokonaissaldo noin 50 taimenta (13 ukkoa). Kuulostaa joillekin ehkä ihan ookoolta, mutta jos niistä on 49 alamittaisia, ei yleisfiilis kuitenkaan ole sitä mitä tällä kokemuksella odottaa voisi. Sentään tuo ainut mittakala oli komean kokoinen. Noin 3,7 kg mertsari tuli kokeneelle ja rutinoituneelle kalamiehelle (65 v. + "Shellin virveli" + lainauistin + huippuopas), joka jätti nuoremmat nuolemaan näppejään. Oliko tämä sitten elämänkokemuksesta ja kalavehkeistä johtuvaa vai vain silkkaa moukan tuuria, jää lukijan pohdittavaksi.
Summasummarum. Tänään 28.2.2015 lupaan tulevalla kaudella kirjoittaa aika-ajoin taas lisää tarinoita. Jos vuoden päästä todetaan ettei siitä sittenkään mitään tullut, annetaan sitten pappia Meritaimenblogille ja jatketaan rakkaan harrastuksen parissa ilman julkista analysointia ja raportointia.
-Anttu
