Santun upeista 23 ja 24.5. päivän uroteoista liikuttuneena lähdin kalaan perhesovun uhallakin. Se nyt vaan on näihin aikoihin niin, että nyt ne uroteot ja myyttiset hetket täytyy hoitaa himaan. Seuraava mahis on sitten syssymmällä. Hieman mykkäkoulua, mutta pääsin lähtemään klo 16 lauantaina Hannu Rinkisen kanssa iltakalaan. Olin tosin jo aamulla käynyt "salakalassa" torilla käynnin verukkeella ja sainkin yhden 54 senttisen kalan ihan Kaivarin ja Kauppatorin väliseltä alueelta. Pistin sen takaisin, sillä kala oli suht laiha ja en olisi kehdannut mennä kala mukana himaan...kun piti tuoda herneitä.
Heitimme ensiksi hyvinkin keltaisilla (Henkka-Noutaja) uistimilla täsmälleen Stadin edustaa sameahkossa vedessä ja eräästä nokasta saimme monta smolttikontaktia. Heitimme aikamme, mutta totesimme, että turha on smoltteja kiusata. Palataan asiaan parin vuoden päästä.
Kova kaakkoistuuli (11m/s) ajoi meidät heittämään erästä saarta jonka itäpuolella oli syvää ja länsipuolella matalaa. Saaren kärjessä on luoto ja luodon ja saaren välistä virtaa kanava. Paikka on ollut "perimätietona" omassa lapsuudessani ja ajattelimme kopaista sen. Pari heittoa ja Hannulla kala perässä. Kaiussa silakkaa. Uusi yritys ja nyt on kiinni! Jes, perimätieto ei ole turhaa. Legendaarisen Kalevi Hirvosen neuvoma paikka toimii vuodesta toiseen.
Tämä kala on porvoolaisiin serkkuihinsa nähden hyvinkin laiska ja tekee vaan muutaman spurtin ennen kuin kääntää kylkeä. Eväkäs sätkii haavissa ja mittaus on tarkalleen 55,5 cm. Hannun kauden eka mittakala, joten menisi ruokapöytään. Ei paha tässä kelissä. Jatkoimme piiskausta ja löysimme todellisen parven. Omaa uistintani seurasi kaksi taimenta, joista toinen oli suhteellisen harteikas. Eivät kuitenkaan iskeneet. Hannu heittää ja sama juttu. Siirrymme heittämään tällä kertaa punaisia uistimia toisesta kulmasta ja nyt on mulla kiinni vähän aikaa, mutta pintaan ja irti. Jatkoimme tätä piiritystä noin puoli tuntia ilman tulosta, joten oli aika vaihtaa maisemaa.
Toinen paikka on ulkomeren reunassa kirkkaamman veden alueella. Täällä oli ilo heitellä. Hannu sitoo kiinni Kinetic Great Heronin oranssina alkavan auringonlaskun välissä ja heittää kauniiseen lahdelmaan, jota vanha maininki huuhtoo. Tuuli oli moinannut 5 metriin NE. Kokenut pyytäjä ilmoittaa tärpistä. Heitän itse perään punakeltaisen Ismon, mutta ei mitään. Hannu paikkaa ja nyt GLoomis IMX taipuu ja korkkikahva rutisee. "Perkele, nyt on vähän raavaampi", Hannu saa sanottua ja kala ilmassa. Oooon koooomeeea, huudan ja kala ui kohti venettä siiman löystyessä. Onko karannut?? Ehei, vesseli tuli vaan täysillä päin ja hyppää metrin päässä veneestä ja kopahtaa kylkeen. Eikä irtoa vieläkään.
Hannu lienee ollut takavuosina melkoinen hurmuri tanssilattialla, sillä kovin kevyet ovat vauraan miehen askeleet meren kuningattaren lanteilla. Miekkonen steppailee keulassa, perässä ja keskipaikalla ja edelleen pysyy kiinni. Noin viiden minuutin latinorytmien jälkeen saamme muhkean eväkkään haaviin. Eka femmat ja sitten taputukset. Rasvaevä on leikattu - miten toimitaan, kysyn Hannulta. "Mitataan ensin!", sanoo parkettien partaveitsi. Mittaus antaa 66 cm ja 3,22 kg Rapalan digipuntarilla. Hannulla on työmatka Norjaan koko tämän viikon ja hän päättää ottaa kalan sesongin vikaksi ja kun evä on leikattu ja 65 cm ylittyy, niin voi hyvillä mielin ottaa. Komeaa oli taistelu ja missä valossa...eeppistä.
Kopioin Hannulta värin, mutta laitoin kiinni viime vuoden Safarilla taimenen kitaan ja potkuriin jääneen oranssi-kultatrutan kaksoisveljen. Tiukka sipaisu rannan kiviä kohti ja nopea kelaus hyllyn reunaan tummaan veteen, tiputus tummassa kohdassa ja SKRIIIKK! Hannu katsoo keulasta kun näytän virveliäni, että katso tätä: siima viistää pintaa ja vapa nytkyy Zillionin antaessa periksi. Ei helvetti, nyt on iso kiinni. Kala menee ihan miten itse haluaa ja vettä on rannassa noin 30 cm ja veneen alla enää 80 cm. Paha paikka. Siimaa on lähtenyt noin 20 metriä yhtä huutoa ja näen kun iso noin 70 cm taimen ajaa kivenkoloon. Pään ravistus ja kuono oikein syvälle kivikkoon. IRTI. Näen vain pyrstön sipaisun kun kala katoaa syvyyksiin. Hannu on hiljaa ja toteaa: "Meillä rahapelipiireissä sanotaan, että voitto on vain positiivinen sivujuonne. Tässä on ihan sama, kala olisi ollut positiivinen sivujuonne muuten yltiöpositiiviseen meininkiin!".
Hannun sanat lohduttivat murheen alhossa ja muutaman heiton jälkeen oli aika kääntyä kotiin ja ajaa auringonlaskussa katsomaan Mestarien Liigan finaalia. Olipa upea iltapisto!
Eikös mertsarin alamitta noussut tämän vuoden alusta Suomenlahdella 65 senttiin, ja rasvaevälliset pitäisi kaikki päästää takaisin? Osu vaan tuo Hannun mittakala silmään :?
VastaaPoistaJos katot tarkkaan ni huomaat ettei kalalla ole rasvaevää.tulee kuvassa varjo.ja alamitta on 65 valtion vesialueella,muuten 50.tossa ne olikin sit hannun kalat eli ei voi puhua ryöstöstä.järki kaikessa eli ruokaa ja kalanhalausta sopivassa suhteessa. Antti
VastaaPoistaVitut, sanon suoraan. Jos ollaan pari kilsaa valtionvesialueesta niin vain todellinen juntti tappaa alle 65cm kaloja. Erittäin ala-arvoista toimintaa! Kerrankin kun joku asia muuttuu hyvään suuntaan, niin sitten sitä ei voi kunnioittaa.
VastaaPoistaEn ota kantaa toisen henk koht valintoihin, mutta en pidä tätä nyt noin kovaa kieltä vaativana. Tossa määrin ruokakalaa kevätkaudessa ei ole paha kun on kuitenkin päästelty useita pois. Kohtuus kaikessa ja tietenkin rasvaevälliset erikseen. Alkaa kausi olemaankin kohta paketissa tän kevän ja kesän osalta.
VastaaPoista