Taas kerran vierähti pitkä viikonloppu (6.–10.4.2011) Gotlannissa jo perinteeksi muodostuneen reissun merkeissä, ja mertsarikausi on täten virallisesti avattu. Viime kevään poikkeuksellisen onnistuneen reissun jälkeen odotukset olivat korkealla (viime kevään raportti löytyy täältä).
Tänä vuonna mukana oli poikkeuksellisesti pelkkiä perhomiehiä – Miika, Mikko, Pekka, Renna ja allekirjoittanut. Keskiviikkoiltana lensimme Arlandan kautta Visbyyn, joten torstaiaamuna pääsimme aloittamaan kalastuksen. Oppaamme Jocke ja Per (FishYourDream.com) valittelivat hieman tuulen kovuutta, joka oli sekoittanut vedet. Kalojen löytäminen oli edellispäivinä ollut helpompaa, koska tuuli ei ollut vielä sekoittanut lämpimiä lahdukoita. Torstaiaamuna suuntasimme siis saaren itäpuolelle etsimään hieman rauhallisempia, lämpimämpiä ja vähäleväisempiä vesiä. Torstai kalasteltiin kuitenkin tuloksetta.
Perjantaina asiat kuitenkin muuttuivat – saimme vakio-oppaamme Perin mukaan ja tuloksia alkoi syntyä. Suuntasimme saaren kaakkoisosaan ja puolenpäivän jälkeen löysimme kalat. Olosuhteet olivat perhomiehille haastavat, koska tuuli puhalsi yli kymmenen metriä sekunnissa. Tästä huolimatta kalaa alkoi nousta ja Pattegrisen toimi jälleen juhlien seremoniamestarina. Ensimmäinen kala otti perhooni aivan rantaan asti ulottuvasta syvästä rännistä, jota porukkamme piti jo ennen kalastuksen aloittamista ”täydellisenä” ottipaikkana. Apina saatiin siis vihdoin pois selästä! Kymmenisen minuuttia aloituskalan jälkeen Renna kunnostautui saamamiehenä. Paikka oli melko hankalasti saavutettava – metrin korkuisissa aalloissa piti kahlata vyötärön syvyistä reittiä pitkin matalikon päälle, josta pääsi heittämään kauempana sijaitsevan tasanteen suuntaan. Oppaamme sanoi, että kala on 99 % varma, mikäli saa vain heiton onnistumaan. Toisella heitollaan Renna onnistui yltämään tarpeeksi pitkälle, ja kala iski välittömästi! Kyseessä oli ensimmäinen perholla Gotlannin rannalta saatu kala Rennalle, joten saamamies oli syystäkin onnellinen. Kalalle otettiin siis muutama ansaittu huikka ja jatkettiin kalastusta. Seuraavaksi ottipaikalle kahlasi allekirjoittanut, joka sai myös tartutettua kalan toisella heitollaan. Valitettavasti tämä kala irtosi muutaman minuutin taistelun jälkeen. Perjantain aikana saimme vielä kaksi kalaa tuosta paikasta, joten päätimme yhdessä tuumin palata paikalle vielä uudestaan.
Lauantaiaamuna perjantai-illan juhlien jälkeen puolet porukasta jäi potemaan mökille - ilmeisesti Munkken oli vaatinut veronsa. Minä ja Miika lähdimme kuitenkin kalaan. Etsittyämme ottipaikkoja puolillepäivin asti, päätimme palata rikospaikalle katsomaan, josko sieltä olisi vielä kalaa saatavissa. Olosuhteet olivat nyt täysin erilaiset tuulen tyynnyttyä, mutta paikka näytti edelleen herkulliselta. Kalastelimme perjantain ottipaikkoja rauhassa pari tuntia saamatta mitään. Sitten yllätti nälkä ja lähdin autolle syömään. Tämä oli virhe, koska juuri tällöin Miika oli osunut ruokailevan taimenparven kohdalle ja saikin sieltä kaksi taimenta ylös asti. Miikan viittoiltua minut luokseen ehdinkin vielä peijaisiin mukaan, mutta valitettavasti onnistuin vain tiputtamaan kaksi kalaa. Oli mahtavaa kuitenkin huomata, kuinka veden pinta suorastaa kuhisi taimenten ruokaillessa lahdessa.
Sunnuntaina onnistuimme vielä saamaan yhden kalan perinteisistä paikoistamme länsipuolelta, joten reissun lopulliseksi saldoksi tuli siis seitsemän taimenta pituuksissa 40–60 cm. Jälleen kerran lähdimme siis tyytyväisinä Gotlannista kohti Suomea – erityiskiitokset oppaallemme Perille, jonka kanssa ei vielä toistaiseksi olla kertaakaan jouduttu laittamaan munia kattilaan. Ensin vuoden reissun odotus tulee jälleen kerran olemaan pitkä. Saa nähdä josko sitä ensimmäistä kertaa suuntaisi Gotlantiin syyskalaan tänä vuonna…
- Juuso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti