”Kuka
niitä tummia kaloja jaksaa onkia, kun kalaa saa Tanskastakin".
Nämä sanat, jotka joku veijari tokaisi kassalla ennen
reissua perukeostoksilla käydessämme tulemme muistamaan pitkään. Perinteinen kevään Gotlannin mertsarireissu on paketissa ja laukkuja
purkaessa ja pesukonetta ladatessa ei voi kuin hymyillä noille kyseisen
veijarin sanoille "Gotlanti, aivan ylihypetetty mesta...”.
Päänsisäisen hermoilun jälkeen siis vihdoin lennot Visbyhyn
Tukholman kautta. Muutaman sängyssä pyörityn tunnin jälkeen heti aamusta
kamat niskaan, perhovavat kasaan ja parkkipaikalle oppaita odottamaan.
Edellisen viikon pieni takatalvi oli viilentänyt vesiä, mutta aurinkoinen
sää ja keväinen etelätuuli lupaili hyvää. Oppaiden suunnitelma oli
selvä ja jakauduimme kahteen porukkaan. Toinen porukka suuntasi länsi- ja
toinen itäpuolelle saarta ja kalojen etsiminen oli alkanut. Aamupäivä
menikin hyllyjen reunoja kolistellessa veden pysyessä 4–5 asteisena. Tulosta
kuitenkin alkoi heti tulla ensimmäisestä paikasta lähtien ja puolenpäivän
aikaan olikin jo oman porukan ukoilla apinat poissa selistä ja
muutama komea taistelu hävitty. Myös toisesta ryhmästä tuli viestiä, että
komea 73cm kala oli käynyt kuvattavana muutaman muun pienemmän
lisäksi. Päivän kääntyessä loppua kohti oli paikallistuntemus poikaa ja
suuntasimme matalaan tummapohjaiseen rutakkoon, eikä turhaan. Vesi oli lämmennyt
8–9 asteiseksi ja sopivat jalansijat löydettyämme kuuluikin ensimmäinen
"Fish On!" -huuto. Paikalle pyörähti useamman kirkkaan kalan
parvi, josta onnistuimme onkimaan useamman hopeakyljen kuvattavaksi ujoimpien vain
tukistaessa Pattegrisenin periä. Parven siirryttyä eteenpäin oli Per
oikeassa todetessaan "We should not
leave, they will come back" ja niin tapahtuikin. Kalat pyörähtivät
eteemme kahteen kertaan uudelleen. Myös toinen ryhmä oli onnistunut ja
porukkamme avauspäivän saldoksi jäikin ainakin oman porukan mittareilla
mitattuna käsittämättomät 17 kalaa!
Tuulen yltyessä ja kääntyessä puhaltamaan pohjoisesta
ja lännestä siirryimme kalastamaan saaren itäreunaa ja kalaa
tuntui löytyvän mukavasti useasta paikasta. Iltakalastus tuotti myös hyvin
tulosta ja useamman perhoennätyksen ja muutaman katkeran tappion jälkeen
oli neljän päivän kalastuksen saldo 31 kalaa kuuteen pekkaan ja useampi komea
pudotus.
Ylihypetyksestä kirjoittaessa ja useampana vuonna samoja
rantoja tällä porukalla välillä myös MP:nä kiertäneenä on
vaan silloin nautittava, kun osuu isosti kohdalle. Suurkiitos myös
paikallisille oppaille Per Jobsille, Kenny Cronhamnille, Jocke Lyanderille ja
Kimille FishYourDream.comista. Heidän paikallistuntemus osoittautui
taas korvaamattomaksi ja tänäkin vuonna riitti taas uusia todella
hienoja paikkoja kalastettavaksi.
Nyt vaan samalla fiiliksellä kotivesiä koluamaan,
Tuomas & Juuso
Mahtava reissu - hyvä jätkät ja kiitos jutusta!
-Anttu
Komee rapsa ja reissu, pitäisköhän itsekkin yrittää taas pitkästä aikaa piipahtaa...
VastaaPoistaEnsimmäinen pisto kotivesille tuotti yhden kalan, jolle mittaa oli kertynyt 55cm.
PoistaHyvä artikkeli, toivottavasti kalaonni pysyy tulevaa kesääkin varten!
VastaaPoista