Gotlannissa 2012

Jahans, lienee aika palauttaa mieleen mitä viime viikolla Gotlannissa tapahtui.

Ensimmäistä kertaa matkustimme paikan päälle lentäen ja vuokrasimme melko edullisen, tosin jo elämää nähneen minibussipakun, johon seitsemän ukkoa mahtui mainiosti kaikkine vermeineen. Jos laivamatkailu ja hyttielämä ei ole se juttu, suosittelen muillekin Gotlantiin matkaaville ainakin laskemaan ja vertailemaan lautta- vs. lentohintoja - saattaa yllättyä positiivisesti kun varaa matkat ajoissa.

Kaupassa käynnin jälkeen majoituimme n. 20 km päähän Visbystä suomalaisvalmisteiseen kymmenen hengen hirsimökkiin, jossa oli mainiot kalamiehen perustarvikkeet saunoineen keittiöineen. Kalaisan oloista kotirantaa tässä paikassa ei ollut ihan vieressä, joten kala-apajille siirryimme päivittäin nelipyöräisen ratsumme avustuksella.

Päivä 1.

Ensimmäinen aamu valkeni hieman viileänä, mutta muuten keliltään asiallisena. Muutaman tunnin päästä kaksi taimenta olikin jo kirjattu saalispäiväkirjaan. Erityisen hienoa oli että porukan nestori, Seppo sai toisen niistä viiden vuoden MP-reissujensa jälkeen. Loppupäivä sujui tyhjän pyytämisellä, kunnes hieman ennen auringonlaskua Jonen pitkä uurastus tuotti tuloksen. Kirkas kaksikiloinen sai kokeneen saamamiehen hymyyn ja graavitaimenta seuraavana aamuna syöneet vatsansa kylläiseksi.

Päivä 2.
Toinen kalapäivä olikin jo haastavampi. Tuuli kävi läpi kaikki mahdolliset ilmansuunnat, kuten muutenkin lähes koko viikon. Tuntui että oli lähes mahdotonta löytää paikkaa missä vesi olisi päässyt riittävästi lämpeämään. Päivän saldo jäi Erkin komeaan ja maukkaaseen 2 kg kalaan. Illalla nimittäin söimme siitä Timpan hartaudella laittamaa, yhtä parhaimpaa punalihakeittoa mitä olen koskaan syönyt.

Päivä 3.

Perjantain sääennuste kävi osittain toteen. Luvattiin koko päiväksi märkää ja kylmää, joten kävimme aamulla tankkaamassa ruoka-, juoma- ja bensavarastot täyteen ja palasimme mökille. Vaikka tätä päivää kaavailtiin kalastukselta vapaaksi välipäiväksi, ei mökillä viihdytty tuntiakaan kun taas kahluukamoja vedettiin päälle. No myönnetään että melko vähiin se heittely kyllä jäikin nautinnollisten nuotiohetkien takia, mutta yksi kala siinä ohimennen saatiin - jatkaa tosin kasvamistaan.

Päivä 4.

Uusi päivä edessä ja intoa täynnä, tuttu tunne aina aamuisin? Tänä päivänä oli myös paikallinen mertsarin kalastuskilpailu (http://www.fiskelandgotland.se/traffen/resultatx_12.htm), jossa osallistujia oli 115. Mittaukseen otettiin tänä vuonna ainoastaan yli 60 cm kalat, joita tuli 12 kpl suurimman ollessa 3,98 kg.  Paikalliset kisailijat valittelivat vesien viilenneen keskiviikon 9:stä 5 asteeseen. Jokatapauksessa jos vain joka kymmenes kotivedet tunteva pääsee edes mittauttamaan kalansa, antaa se hieman anteeksi omaa päiväsaldoa, joka oli meillä pyöreä nolla.

Päivä 5.

Vika päivä, vikat mahikset. Aurinko paistaa ja alkaa aamupäivän mittaan lämmittämään niin, että märät, rannoille ajautuneet rakkolevämättäät nostattavat ei-niin-hyvänhajuista, mutta upeannäköistä höyryä yläilmoihin. Tunnin heittelyn jälkeen seurueemme saalisvarmin kalamies soittaa nostaneensa rannalle 3 kg kristallinkirkkaan kalan. Eikun koko lössi samaa aluetta nakkelemaan, mutta turhaan kuten arvata saattaa.

Päivänmittaan keli on selkeästi jo lämmennyt, joten päättelemme kartalta paikan, jossa vesi voisi olla hieman lämpimämpää. Navigaattoriin täppä, pirssi käyntiin ja konepelti kohti pohjoista. Perille päästyämme, viiden minuutin nakkelun jälkeen kuuluu Pitkäseltä ensimmäinen "kii-o", valitettavasti kuitenkin reilu kakkonen hyppää koukuista irti. Vain pari minuuttia edellisestä, kun toisaalta rantaa kajahtaa tuo samainen huuto, paitsi pohjalaismurteella. Kala talutetaan rannalle, punnitaan 2,5 kg ja todetaan jälleen saamamiehen olevan aika epeli. Kiuden annetaan myös kokeilla samoilta jalansijoilta. Vähän ajan kuluttua porukan ensikertalainen säikähtää, kun uistin ei olekaan kivessä tai pohjakasvillisuudessa kiinni. Tukka hulmuten hän saattaa kalan rantaan ja sama juttu, kirkas 2,5 kiloinen. Vielä allekirjoittaneen viimeiset epätoivoiset heitot ja eikun pillit pussiin - se siitä tänä vuonna.

Mitä minä sitten sain? Ainakin sain ottaa kameralla kalakuvia, sain syödä hyviä kalaruokia ja sain kirjoittaa tämän kalajutun... No ei, sain minä muutakin. Nimittäin taas yhden mahtavan kalareissun mahtavien kavereiden kanssa, josta riittää taas muisteltavaa pitkäksi aikaa. Kiitos vielä mukana olleille.

-Anttu