EEPPINEN KEVÄTTAIMENSAFARI

Pahoittelen kun en ole aiemmin saanut kirjoitettua rapsaa. Tässä sitä nyt kuitenkin tulee. Ollut erittäin vahva ”kalakrapula” viime viikonlopusta koska kalantulo oli sen verran järjetöntä.

Suuntasimme perinteiselle kevättaimensafarille tällä kertaa Poutasen veljesten, Juhan ja Santun kanssa. Vakiokeulamies oli työkiireiden vuoksi joutunut jättämään homman väliin.

Lähtöpaikkana meillä toimi Tirmo Pellingissä Porvoon saaristossa ja tarkoitus oli viettää kaksi yötä teltassa ja kalastaa pe-ilta, la ja su päivät. Normaali taktiikkamme jatkuvasta etenemisestä päätettiin vaihtaa siihen, että pysyisimme samalla saaristoalueella koko viikonlopun. Olin ottanut vielä mokkulan ja läppärin mukaan, jotta voisimme väijyä lätkää sekä Mestarien Liigan finaalia saaressa. Uutta ainakin meidän safareilla.

Saimme viikonlopun aikana paljon kaloja sekä alle että yli 50 cm, mutta keskityn nyt kertomaan viidestä merkittävimmistä, sillä perustaimen on perustaimen, mutta kun siimassa ui isompaa mörköä ja vielä useampaan otteeseen, niin se on ehdottomasti kertomisen arvoista.

Tapahtuma 1

Perjantai-iltana myrsky alkoi laantumaan ja pääsimme matkaan noin klo 20. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä puskemaan 15 m/s hiivarissa vene täytenä eteenpäin. Lähdimme siis moinaavaan tuuleen ja laskevaan aurinkoon. Vesi oli noussut, joten hyvillä mielin ekat heitot lähtivät.

Vesi oli hieman samentunutta myrskyn johdosta ja laitoin kiinni oranssin Trutan, johon olin itse tussannut poikkiraidat. Tuuli puhalteli lounaasta noin 8 m/s ja aalto oli varsin korkeaa vielä mukavaan heittelyyn. Jouduimmekin kalastamaan kone pakilla sudittaen erään saaren pohjoisrannassa, jossa mukavat kivet lilluivat metrin vedessä. Santtu ilmoitti ujosta tärpistä ja näimmekin kääntyvän kalan profiilin noin 10 metrin päässä.

Perkele, tuo kala oli iso eikä mikään perustaimen (jolla tässä kuvataan 45-55 cm kalaa). Heitin kunnon ruoskan mielestäni nappipaikkaan ja PUM. Kiinni on ja siimaa lähtee. Sanoin heti pojille, että nyt ei ole pieni, koska kala tuli pohjassa ja ui päin venettä. Kelaan Zillionia hullun lailla ja saan pidettyä siiman kireällä ja kalan kiinni. Kala on selkeästi iso, sillä jokainen syöksy ottaa kunnolla siimaa ja rulla pyörii vastustamattomasti. Nousen peräpenkille seisomaan ja jätän koneen suditukselle.

Santtu ottaa haavin valmiiksi ja alan pumppaamaan kalaa sisään. Ja taas: kauhea syöksy pitkin pohjia ja ei mitään toivoa saada ylös. Seuraava yritys ja nyt kala tulee noin metrin syvyyteen ja näen paksun kyljen. Hui kun jalat lyö loukkua!!!

Nyt on aika tehdä ”lopullinen ratkaisu” ja kammeta kala sisään. Kala on kuitenkin toista mieltä ja syöksyy veneen alle suoraan pyörivän potkurin kohdalta. EIIIIII! Huudan kun siima katkeaa. Sinne meni niin kala kuin Truttakin. Jälkikäteen ajatellen tein virheen kun en pyytänyt kolmatta eli Juhaa puikkoihin antanut hänen pitää vene pois kivistä. Paikka oli niin ahdas ettei vapaata rekaamista kelissä voinut kuvitellakaan. No, hyvä matsi ja tällä kertaa kala voitti kipparin hölmöilystä. Arvion kalaan pituudeksi noin 70 cm.

Tapahtuma 2

Loistavan perjantai-illan grillitulistelujen ja viskin siemailun jälkeen oli aika lähteä töihin. Irtauduimme rannasta 9.30 ja pelipaikat oli minuutin ajon päässä. Keli oli nappi: myrskyn jälkeen 6 m/s SW, poutapilveä ja vesi vielä korkealla. Lämmöt 7-8 astetta.

Tämä vuodenaika on taimenen tankkausaikaa ja ne jahtaavat kudulle tulevia silakoita näiden tuloreittien varrella ja kutulahdissa. Nyt ei siis kannata heittää ihan rantakiviä vaan keskittyä uppomataliin, niemenkärkiin ja irtokiviin. Ajoimme juuri tällaiseen niemenkärkeen ja Santtu sitoi kiinni Rapala Jointedin harvinaisessa värissä CD jota ei enää valmisteta.

Juhan kanssa heittelimme lusikoita. Santtu heittää poikkarin ja kelailee rauhassa niemen edustan irtokivien välistä kunnes vapaa niiaa SYVÄÄN. Kii-o! Päättäväinen kala on jälleen karkea ja Rareniumin jarru valittaa. Pidän veneen oikealla paikalla ja Juha on haavissa. Kirkkaassa vedessä Rapala näkyy jo pitkältä ja se on kiinni todella isossa taimenessa. Aaargh, huutaa Santtu ja pelko hiipii pusakkaan ettei vaan veto koneessa ole päällä. Ei ole.

Väsytys menee mukavasti ja kala on ilmeisesti niin ylensyönyt ettei tee kun kolmesta neljään syöksyä. Juha saa helposti sen haaviin ja voimahalit koko miehistölle. Kala on todella komea ja hyväkuntoinen. Laitamme sen mittanauhan viereen: 72 cm! Jes, pakko olla yli 4,5 kg. Puntari kiinnitetään leukaan ja numerot asettuvat lukemaan 4,88 kg. Illalla pöntössä pöhisisi savukalaa ja vielä Santun ennätys, harmillisesti hän nokitti oman enkkani 30 grammalla, mutta jäi 2 cm pituudesta. Upea kala ja upea tunnelma! Kello oli 10.25.

Tapahtuma 3

Ottisaaren ranta on optimaalinen kevättaimenen kalastukseen. Avomeren tuntumassa, silakkareitin varrella ja ranta päättyy vielä kivikkoon josta vesi virtaa läpi. Pakkohan tämä oli ruoskia huolella.

Juha vaihtoi keltaisen Ismo Zalsan kiinni ja me Santun kanssa vaihdoimme Trutat keväisissä väreissä. Heittelimme noin puoli tuntia vailla tapahtumia ja ajattelin jo siirtyä takaisin ylös, mutta Juha ehdotti, että pakkohan tuo kivi on vielä kopaista.

Tämän jälkeiset tapahtumat ovat hämärän peitossa. Muistan vaan kun Juha sanoi, että ei helvetti pohjassa. Ja sekunti sen jälkeen, ei olekaan ja sitten miestä vietiin. Siimaa lähtee ja jokainen liike nytkäyttää vapaa sekä miestä ja sitä kautta venettä. Ohjeistamme Juhaa Santun kanssa pitämään kala tiukilla, sillä tämä oli ensi näkemältä isoin tartuttamistamme ja tällaista ei kukaan halua missata.

Kala tuli ekan kerran pintaan kunnolla ja itsellänikin valahti löysät housuun, jopa pelkotila valtasi minut. Tuo taimenhan on hylkeen ja lohen välimuoto, hirviö lajissaan ja väkivahva. Valtava kylki helähti auringonpaisteessa ja Juha vääntää tärisevin käsin eväkästä ylös. Ja taas mennään. Ei mitään toivoa käskeä kalaa.

Kala ottaa varmaan noin 5 kunnon spurttia ennen kuin saamme sen haavimisetäisyydelle. Sanoin Santulle, että iske nyt kun kala ui rauhassa haavia päin. Santtu suhauttaa haavin kalan ympärille ja nopea kiskaisu: YLHÄÄLLÄ ON!!!!! JÄÄTÄVÄN KOKOINEN, GIGANTTINEN SIKA, TUO UNIEN JA ILMESTYSKIRJAN PETO, JOKAISEN TAIMENMIEHEN UNELMA, MERIEN KYNTÄJÄ JA SILAKAN KAUHU ON NOSTETTU VENEESEEN. Äskeinen 4,88 kellottaa lattialla ja tämä on selkeästi pidempi ja paksumpi. Olen rehellisesti kateellinen Juhalle, mutta samalla onnellinen että pääsimme kyöstikerhoon.

Tärisevin käsin teemme mittauksen ja lukemat, ihan kuin nyrkkeilyottelussa konsanaan julistetaan: 78 cm ja 6,16 kg! Puhelimet kuumana halaamme vieläkin voimakkaammin. Kaksi tuntia kalassa ja taimenta 11 kg veneessä.J-Ä-Ä-T-Ä-V-Ä-Ä!

Tapahtuma 4

Ison kalan saannin jälkeen soitimme ammattikalastaja Jörgen Kellgrenille ja pyysimme jäitä ja styrox-laatikkoa, sillä muuten se olisi mennyt pilalle. Pienempi savustettaisiin.

Palasimme samalle rikospaikalle polvet loukkua lyöden. Santtu totesi hyvin, että tällä reissulla ei tiedä mitä sieltä nousee. Menimme samalle kivireunalle ja nyt vaihdoimme uistimia: Santtu Sebile Flatt Shad, Antti Blue Fox Shallow Wobbler ja Juha Trout Quiver oma värjäys.

Santtu ilmoittaa, että taas oli tukeva tärppi. Näemme seuraavan hahmon, joka ei iske. Heitän viereen ja näen kun kala lähtee perään. Ekaksi katson, että onko se hauki, kun on niin pitkä. Mutta lähemmäs tullessa näen mikä sieltä tulee: VIELÄ ISOMPI kuin 6,16 kg. Veikkaamme pituudeksi yli 80 cm. Näyttää jopa lohelta. Nyt pelotti. Uitan vaappua kuin hullu kapellimestari, mutta ei vaan iske. Tyynesti taimen tai mikä onkaan, nousee katsomaan uistinta noin puolen metrin päähän ja sukeltaa pois. Ei helvetti, tämä oli ehdottomasti suurin taimen mitä olen koskaan nähnyt. Haukomme kaikki vähän aikaa henkeä ja otamme pienet 7-vuotiaat Havana Clubit pahimpaan havinaan. Tämä alkoi muistuttaa jo suurriistan metsästystä tai sitten jotain raamatullista kertomusta. Merikotkakin tuli päälle liitelemään.

Tapahtuma 5

Rommit juotuamme ja merikotkan liitoa ihaillessamme jatkoimme mättöä. Liuku mansikkapaikalle ja Juhan Trout Quiver lentää kaaressa noin 10 m rannasta olevien uppokivien viereen. SRIIIIIIIIK. Siimaa lähtee kuin ompelukoneesta ja taas on KIINNI. KAAMEA VETURI. Katsokaa oheinen videolinkki YouTubeen, en rupea sen enempää kertomaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Jt9CVhuClDI&feature=youtu.be

Valitettavasti tämä kala karkasi ja veikkaamme kaikki, että se oli aiemmin nähty SILAKAN KAUHUN isoveli tai sisko. JÄRKYTTÄVÄ VOIMANPESÄ.

Tässä siis retkemme päätapahtumat. Arvatkaa oliko hieno fiilis mennä lauantaina Benita’s Cafén saunaan, ottaa muutama törppö ja savustaa meritaimenta saaressa katsellen samalla Bayern München-Chelsea –trilleriä. Pari tuikkua viskiäkin meni ja pari litraa punkkuakin, mutta mitä väliä sillä on. Saaristossa ei tunnu miltään pieni kankkunen.

Tuntuu, että sydän löi lauantaina 19.5. tuplasti enemmän. Jotenkin mieli on vielä saaressa vaikka on jo torstai. Niin hienoja olivat kokemukset ja niin hienoa on viettää aikaa meritaimenen parissa.

Merta ja taimenta kunnioittaen, hattu pois nostaen,

Antti Zetterberg, Santtu Poutanen, Juha Poutanen

4,88 kg haavissa. 

Pellingin lahja Santulle.

Silakan kauhu haavissa!

6,16 kg jäätävää voimaa.

Väsytys ja karkuutus