torstai 24. toukokuuta 2012

EEPPINEN KEVÄTTAIMENSAFARI


Pahoittelen kun en ole aiemmin saanut kirjoitettua rapsaa. Tässä sitä nyt kuitenkin tulee. Ollut erittäin vahva ”kalakrapula” viime viikonlopusta koska kalantulo oli sen verran järjetöntä.

Suuntasimme perinteiselle kevättaimensafarille tällä kertaa Poutasen veljesten, Juhan ja Santun kanssa. Vakiokeulamies oli työkiireiden vuoksi joutunut jättämään homman väliin.

Lähtöpaikkana meillä toimi Tirmo Pellingissä Porvoon saaristossa ja tarkoitus oli viettää kaksi yötä teltassa ja kalastaa pe-ilta, la ja su päivät. Normaali taktiikkamme jatkuvasta etenemisestä päätettiin vaihtaa siihen, että pysyisimme samalla saaristoalueella koko viikonlopun. Olin ottanut vielä mokkulan ja läppärin mukaan, jotta voisimme väijyä lätkää sekä Mestarien Liigan finaalia saaressa. Uutta ainakin meidän safareilla.

Saimme viikonlopun aikana paljon kaloja sekä alle että yli 50 cm, mutta keskityn nyt kertomaan viidestä merkittävimmistä, sillä perustaimen on perustaimen, mutta kun siimassa ui isompaa mörköä ja vielä useampaan otteeseen, niin se on ehdottomasti kertomisen arvoista.

Tapahtuma 1

Perjantai-iltana myrsky alkoi laantumaan ja pääsimme matkaan noin klo 20. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä puskemaan 15 m/s hiivarissa vene täytenä eteenpäin. Lähdimme siis moinaavaan tuuleen ja laskevaan aurinkoon. Vesi oli noussut, joten hyvillä mielin ekat heitot lähtivät.

Vesi oli hieman samentunutta myrskyn johdosta ja laitoin kiinni oranssin Trutan, johon olin itse tussannut poikkiraidat. Tuuli puhalteli lounaasta noin 8 m/s ja aalto oli varsin korkeaa vielä mukavaan heittelyyn. Jouduimmekin kalastamaan kone pakilla sudittaen erään saaren pohjoisrannassa, jossa mukavat kivet lilluivat metrin vedessä. Santtu ilmoitti ujosta tärpistä ja näimmekin kääntyvän kalan profiilin noin 10 metrin päässä.

Perkele, tuo kala oli iso eikä mikään perustaimen (jolla tässä kuvataan 45-55 cm kalaa). Heitin kunnon ruoskan mielestäni nappipaikkaan ja PUM. Kiinni on ja siimaa lähtee. Sanoin heti pojille, että nyt ei ole pieni, koska kala tuli pohjassa ja ui päin venettä. Kelaan Zillionia hullun lailla ja saan pidettyä siiman kireällä ja kalan kiinni. Kala on selkeästi iso, sillä jokainen syöksy ottaa kunnolla siimaa ja rulla pyörii vastustamattomasti. Nousen peräpenkille seisomaan ja jätän koneen suditukselle.

Santtu ottaa haavin valmiiksi ja alan pumppaamaan kalaa sisään. Ja taas: kauhea syöksy pitkin pohjia ja ei mitään toivoa saada ylös. Seuraava yritys ja nyt kala tulee noin metrin syvyyteen ja näen paksun kyljen. Hui kun jalat lyö loukkua!!!

Nyt on aika tehdä ”lopullinen ratkaisu” ja kammeta kala sisään. Kala on kuitenkin toista mieltä ja syöksyy veneen alle suoraan pyörivän potkurin kohdalta. EIIIIII! Huudan kun siima katkeaa. Sinne meni niin kala kuin Truttakin. Jälkikäteen ajatellen tein virheen kun en pyytänyt kolmatta eli Juhaa puikkoihin antanut hänen pitää vene pois kivistä. Paikka oli niin ahdas ettei vapaata rekaamista kelissä voinut kuvitellakaan. No, hyvä matsi ja tällä kertaa kala voitti kipparin hölmöilystä. Arvion kalaan pituudeksi noin 70 cm.

Tapahtuma 2

Loistavan perjantai-illan grillitulistelujen ja viskin siemailun jälkeen oli aika lähteä töihin. Irtauduimme rannasta 9.30 ja pelipaikat oli minuutin ajon päässä. Keli oli nappi: myrskyn jälkeen 6 m/s SW, poutapilveä ja vesi vielä korkealla. Lämmöt 7-8 astetta.

Tämä vuodenaika on taimenen tankkausaikaa ja ne jahtaavat kudulle tulevia silakoita näiden tuloreittien varrella ja kutulahdissa. Nyt ei siis kannata heittää ihan rantakiviä vaan keskittyä uppomataliin, niemenkärkiin ja irtokiviin. Ajoimme juuri tällaiseen niemenkärkeen ja Santtu sitoi kiinni Rapala Jointedin harvinaisessa värissä CD jota ei enää valmisteta.

Juhan kanssa heittelimme lusikoita. Santtu heittää poikkarin ja kelailee rauhassa niemen edustan irtokivien välistä kunnes vapaa niiaa SYVÄÄN. Kii-o! Päättäväinen kala on jälleen karkea ja Rareniumin jarru valittaa. Pidän veneen oikealla paikalla ja Juha on haavissa. Kirkkaassa vedessä Rapala näkyy jo pitkältä ja se on kiinni todella isossa taimenessa. Aaargh, huutaa Santtu ja pelko hiipii pusakkaan ettei vaan veto koneessa ole päällä. Ei ole.

Väsytys menee mukavasti ja kala on ilmeisesti niin ylensyönyt ettei tee kun kolmesta neljään syöksyä. Juha saa helposti sen haaviin ja voimahalit koko miehistölle. Kala on todella komea ja hyväkuntoinen. Laitamme sen mittanauhan viereen: 72 cm! Jes, pakko olla yli 4,5 kg. Puntari kiinnitetään leukaan ja numerot asettuvat lukemaan 4,88 kg. Illalla pöntössä pöhisisi savukalaa ja vielä Santun ennätys, harmillisesti hän nokitti oman enkkani 30 grammalla, mutta jäi 2 cm pituudesta. Upea kala ja upea tunnelma! Kello oli 10.25.

Tapahtuma 3

Ottisaaren ranta on optimaalinen kevättaimenen kalastukseen. Avomeren tuntumassa, silakkareitin varrella ja ranta päättyy vielä kivikkoon josta vesi virtaa läpi. Pakkohan tämä oli ruoskia huolella.

Juha vaihtoi keltaisen Ismo Zalsan kiinni ja me Santun kanssa vaihdoimme Trutat keväisissä väreissä. Heittelimme noin puoli tuntia vailla tapahtumia ja ajattelin jo siirtyä takaisin ylös, mutta Juha ehdotti, että pakkohan tuo kivi on vielä kopaista.

Tämän jälkeiset tapahtumat ovat hämärän peitossa. Muistan vaan kun Juha sanoi, että ei helvetti pohjassa. Ja sekunti sen jälkeen, ei olekaan ja sitten miestä vietiin. Siimaa lähtee ja jokainen liike nytkäyttää vapaa sekä miestä ja sitä kautta venettä. Ohjeistamme Juhaa Santun kanssa pitämään kala tiukilla, sillä tämä oli ensi näkemältä isoin tartuttamistamme ja tällaista ei kukaan halua missata.

Kala tuli ekan kerran pintaan kunnolla ja itsellänikin valahti löysät housuun, jopa pelkotila valtasi minut. Tuo taimenhan on hylkeen ja lohen välimuoto, hirviö lajissaan ja väkivahva. Valtava kylki helähti auringonpaisteessa ja Juha vääntää tärisevin käsin eväkästä ylös. Ja taas mennään. Ei mitään toivoa käskeä kalaa.

Kala ottaa varmaan noin 5 kunnon spurttia ennen kuin saamme sen haavimisetäisyydelle. Sanoin Santulle, että iske nyt kun kala ui rauhassa haavia päin. Santtu suhauttaa haavin kalan ympärille ja nopea kiskaisu: YLHÄÄLLÄ ON!!!!! JÄÄTÄVÄN KOKOINEN, GIGANTTINEN SIKA, TUO UNIEN JA ILMESTYSKIRJAN PETO, JOKAISEN TAIMENMIEHEN UNELMA, MERIEN KYNTÄJÄ JA SILAKAN KAUHU ON NOSTETTU VENEESEEN. Äskeinen 4,88 kellottaa lattialla ja tämä on selkeästi pidempi ja paksumpi. Olen rehellisesti kateellinen Juhalle, mutta samalla onnellinen että pääsimme kyöstikerhoon.

Tärisevin käsin teemme mittauksen ja lukemat, ihan kuin nyrkkeilyottelussa konsanaan julistetaan: 78 cm ja 6,16 kg! Puhelimet kuumana halaamme vieläkin voimakkaammin. Kaksi tuntia kalassa ja taimenta 11 kg veneessä.J-Ä-Ä-T-Ä-V-Ä-Ä!

Tapahtuma 4

Ison kalan saannin jälkeen soitimme ammattikalastaja Jörgen Kellgrenille ja pyysimme jäitä ja styrox-laatikkoa, sillä muuten se olisi mennyt pilalle. Pienempi savustettaisiin.

Palasimme samalle rikospaikalle polvet loukkua lyöden. Santtu totesi hyvin, että tällä reissulla ei tiedä mitä sieltä nousee. Menimme samalle kivireunalle ja nyt vaihdoimme uistimia: Santtu Sebile Flatt Shad, Antti Blue Fox Shallow Wobbler ja Juha Trout Quiver oma värjäys.

Santtu ilmoittaa, että taas oli tukeva tärppi. Näemme seuraavan hahmon, joka ei iske. Heitän viereen ja näen kun kala lähtee perään. Ekaksi katson, että onko se hauki, kun on niin pitkä. Mutta lähemmäs tullessa näen mikä sieltä tulee: VIELÄ ISOMPI kuin 6,16 kg. Veikkaamme pituudeksi yli 80 cm. Näyttää jopa lohelta. Nyt pelotti. Uitan vaappua kuin hullu kapellimestari, mutta ei vaan iske. Tyynesti taimen tai mikä onkaan, nousee katsomaan uistinta noin puolen metrin päähän ja sukeltaa pois. Ei helvetti, tämä oli ehdottomasti suurin taimen mitä olen koskaan nähnyt. Haukomme kaikki vähän aikaa henkeä ja otamme pienet 7-vuotiaat Havana Clubit pahimpaan havinaan. Tämä alkoi muistuttaa jo suurriistan metsästystä tai sitten jotain raamatullista kertomusta. Merikotkakin tuli päälle liitelemään.

Tapahtuma 5

Rommit juotuamme ja merikotkan liitoa ihaillessamme jatkoimme mättöä. Liuku mansikkapaikalle ja Juhan Trout Quiver lentää kaaressa noin 10 m rannasta olevien uppokivien viereen. SRIIIIIIIIK. Siimaa lähtee kuin ompelukoneesta ja taas on KIINNI. KAAMEA VETURI. Katsokaa oheinen videolinkki YouTubeen, en rupea sen enempää kertomaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Jt9CVhuClDI&feature=youtu.be

Valitettavasti tämä kala karkasi ja veikkaamme kaikki, että se oli aiemmin nähty SILAKAN KAUHUN isoveli tai sisko. JÄRKYTTÄVÄ VOIMANPESÄ.

Tässä siis retkemme päätapahtumat. Arvatkaa oliko hieno fiilis mennä lauantaina Benita’s Cafén saunaan, ottaa muutama törppö ja savustaa meritaimenta saaressa katsellen samalla Bayern München-Chelsea –trilleriä. Pari tuikkua viskiäkin meni ja pari litraa punkkuakin, mutta mitä väliä sillä on. Saaristossa ei tunnu miltään pieni kankkunen.

Tuntuu, että sydän löi lauantaina 19.5. tuplasti enemmän. Jotenkin mieli on vielä saaressa vaikka on jo torstai. Niin hienoja olivat kokemukset ja niin hienoa on viettää aikaa meritaimenen parissa.

Merta ja taimenta kunnioittaen, hattu pois nostaen,

Antti Zetterberg, Santtu Poutanen, Juha Poutanen


4,88 kg haavissa. 
Pellingin lahja Santulle.

Silakan kauhu haavissa!

6,16 kg jäätävää voimaa.


18 kommenttia:

  1. Hienoja kaloja, onnittelut!

    Mutta onko aivan pakko toitottaa tuota Pellinkiä? Muutenkin pyörii taimenenheittäjää ihan tarpeeksi, 6-7 venettä päivässä "parhaillaan" meidänkin mökkipoukamassa. Toki en kiellä heittämästä, päinvastoin menen juttelemaan ja kerron jopa paikkoja kun taimenta kalastelen itsekin, mutta pakkoko sitä painetta on lisätä ehdoin tahdoin? Ei täällä muitakaan paikkoja ylikorosteta.

    VastaaPoista
  2. video ei toimi??
    Muuten hyvä rapsa :D

    VastaaPoista
  3. Jep, samaa mieltä itsekin.
    Itse en samoilla vesillä kalasta, mutta paikkojen tai kalastusalueen kertominen on aivan turhaa ja johtaa ainoastaan kalastuspaineen lisääntymiseen ko. alueella...
    Tuota Pellinkiä toitotettiin tuossakin useampaan kertaan!!!
    Luulisi Antin tietävän...:(
    Muuten hyvä rapsa ja komeat kalat.

    VastaaPoista
  4. Ja Btw, tuo CD merkintä tarkoittaa Countdownia ei väriä. Värikoodina on GFR...

    VastaaPoista
  5. Outoa ettei video toimi, lataan sen sinne uudestaan.

    Sinänsä enhän minä yksittäisiä paikkoja huudellut ja Pellingin saaristo on yhtä laaja käsite kuin vaikkapa Tammisaaren saaristo ja on kipparista kiinni mihin nokan suuntaa..on myös paljon kelistä kiinni ja meille sattui ikkuna aukeamaan. Ja tänä vuonna vaan tuntuu, että Porvoo-Loviisa-Kotka -akselilla kalaa on tukevasti ja se on isoa.

    Värikoodi oli tosiaan virheellinen, GFR on oikea.

    VastaaPoista
  6. Laitoin nyt YouTube-linkin mukaan videosta.

    VastaaPoista
  7. Mahtava juttu, onnittelut saamamiehille!

    VastaaPoista
  8. Turhaa jeesustelua ja kateellisten puhetta. Mielestäni sama kuin puheet Itä-Helsingistä tai vaikkapa Espoosta. Jokainen vähänkin enemmän onkinut tietää tasan tarkkaan kivet ja karikot mistä kalaa kannattaa yrittää. Ei ole salaisuuksia, tai ainakin ne ovat hyvin vähissä.

    VastaaPoista
  9. Olenpa tosi kateellinen! Kaikki minut tuntevat tietävät tuollaisen puheen pskanjauhamiseks...

    Pellinki ei millän tavalla ole laaja käsite, kun Tirmon luiskalta lähdetään, siellä samoissa poukamissa ne/me ukot mättää viehettä veteen. Tottakai jokainen tietää kivet ja karikot, mutta on myös paljon kalastajia jotka tekevät päivän kalastussuunta päätöksensä nettijuttujen perusteella ja kaikenlainen paikkahypetys, vaikka isommallekin alueelle, aiheutta aivan turhaa painetta jo vanhan paineen päälle.

    Juttuja on kiva lukea ja kirjoittaa onnistumisista, mutta ylläoleva tarinakaan ei olisi ollut muuta kuin parempi ilman paikka tai aluemainintaa. Tuntuu melkeempä tekstin perusteella siltä, että on jokin tarkoitus korostaa kalastuspaikkaa luiskineen, saunoineen ja jäänhakupaikkoineen.

    Toki, tämäkin on vain yksi mielipide muiden joukossa ja uskallan sen esittää jopa omalla nimellänikin.

    VastaaPoista
  10. Hyvä että keskustelua syntyy! Itse tykkään värittää tarinoita oikeilla paikoilla, henkilöillä ja nimillä. Ja täytyy oikeasti sanoa että Jörgen Kellgren suhtautui meihin todella hyvin (mitä ei kaikista yrkesfiskareista voi sanoa) ja heitti meille vielä paikkavinkkejä missä silakka juuri nyt liikkuu, mutta ne jätän itseni tietoon ;)

    Pellingissä olen paljon kalastanut vuosien varrella taimenta ja olen vaan henk koht iloinen, että nyt on soundi kohdallaan. Jo viime vuotinen safarimme antoi viitteitä. En omista sieltä mökkiä ja lähimmät sukulaiset asuu Loviisan puolella.

    Jos esim Tammisaareen vertaa niin siitä kun Prediumista nokan ulos työntää, on muutaman minsan päässä heittomestoilla eli paikalliset tyypit sielläkin varmasti tietää heti missä heitetään ja mitä, toki kelin perusteella.

    jpuustiselle vielä tässä puhelinnumeroni 0505695725 jos vielä haluat asiasta vääntää! (hyvässä hengessä tietenkin.)

    VastaaPoista
  11. Kala liikkuu nyt ripeästi silakkaparvien perässä, ja paikat sen mukaisesti. Koko Suomenlahden alueelta on tullut raportteja pitkin kevättä, joten yhden paikan varassa tämä poikkeuksellisen hyvät kevätkausi ei ole. Ollaan yhteisönä iloisia siitä, että istutuskala on löytänyt merestä kunnolla syötävää, ja välillä verkot väistettyään puraisee viehettä!

    VastaaPoista
  12. Olipa hieno raportti, sitä lukiessa melkein kuulee kuinka veneessä yläfemmat paukkuu...

    Ja mitä kalastuspaikkoihin tulee niin mielestäni on vain hyvä juttu, että ne ainakin summittaisesti aina mainitaan kirjoituksen yhteydessä.

    Kaikenlainen asioiden pimittäminen kalastuksen yhteydessä luulisi kuuluvan jo menneeseen aikaan.

    Olin itse tänään aamusta alkaen Pellingin kärjessä seuraamassa arktisten hanhien muuttoa ja paikalla näkyi kalastamassa vain yksi venekunta. Se niistä ruuhkista.

    Kyllä sitä tilaa ja joskus myös kalaa riittää vielä meille kaikille.

    VastaaPoista
  13. Hieno saalis ja hyvää tarinaa! Samana viikonloppuna omalle venekunnalle 2.0, 2.6, ja 3.9 kiloiset alle kolmessa tunnissa, ja alle vartin ajomatkan päästä Merisatamasta. On ollut mahtava kevät, joka keikalta (3 kpl) on tullut yli kolmekiloinen kotiin ... mutta tuollainen 6+ kg puuttuu vielä!

    VastaaPoista
  14. Hieno tarina, mutta nettimaailman perässähiihtäjien ja paikallisten asukkaiden / mökkiläisten mielenrauhan takia kannattaa jättää paikkojen nimet mainitsematta. Jos nyt jotain haluaa vinkata, niin esim. Helsinki - Porvoo välillä, tai Stadista itään esimerkiksi, on kohtuullinen omasta mielestäni. Nykyään joka toisessa veneessä alkaa olemaan ihmisillä "nettituttuja" ja, kas kummaa kohta ovat samoilla kivillä passissa, minne on paikan alkujaan näyttänyt työnsä tehnyt saamamies. Aika moni moni ihminen menee, mistä aita on matalalin, ikävä kyllä. Hieno reissu teillä on ollut, onnittelut vielä tätäkin kautta upeista hetkistänne!

    -Stickan

    VastaaPoista
  15. Tätäkin kautta laitan kiitokset kipparille ja raportin kirjoittajalle Antille. Raportissa kiteytyy hänen 25 vuoden kokemus taimenen kalastuksesta, oivallinen ajankohta sään ja silakan liikkeen suhteen sekä omalta kohdalta niin sanottu moukan tuuri. Kiitokset myös Santulle kaikesta opista. Reissu oli todella ikimuistoinen. On todella hienoa, että Suomenlahti voi tarjota joskus jotain tälläistä. Vaalikaamme kimpassa tätä mahdollisuutta myös jatkossa.

    VastaaPoista
  16. Ihan näin ulkopuolisena - kyllästyin kalastukseen viime keväänä ja myin veneeni - täytyy ihmetellä, kuinka joku voi luulla, että Pellinki -nimen mainitseminen tuon jutun yhteydessä paljastaisi jonkin vain harvojen tiedossa olevan kalapaikan. Jos vaan viitsii edes vilkaista merikarttaa, huomaa heti, että Pellinki on hyvin potentiaalinen kohde taimenen kalastamiseen.

    VastaaPoista
  17. Juuri näin. Pelimiehet ne näitä kaloja saa ja kipparin tuntien on kyllä tiedetty mitä on menty hakemaan. Upeat kalat ja hieno rapsa - näitä lisää!

    VastaaPoista
  18. Uskomatonta settiä! Paikkatiedoista voi aina olla kahta mieltä mutta itse suosin Suomenlahtea. Omaan tuttavapiiriin on noussut hyvin tanttua tänä keväänä ja jokunen isompikin joten taimenkannan tulevaisuus näyttää taas paremmalta.

    VastaaPoista