Helluntai oli helteinen päivä ja Etelä-Suomessa sisämaassa lämpötila hipoi 25 astetta. Onneksi rannikolla meri kuitenkin viilensi ilmaa ja päivästä ei tullut niin tukalaa. Meillä oli sovittu alunperin kaveriperheen kanssa eväsretki PK-seudun ulkoilusaareen veneellä. Muulla seurueella rantaan saapuminen kesti ja kesti.
Kypsyimme Alvarin kanssa odotteluun ja ehdotin, josko mentäisiin etukäteen heittelemään ja haettaisiin muut sitten kun olisivat rannassa. Mukaan piti tietenkin hakea venehuoltamolta munkki ja mehu.
Alvar ei vielä osaa kunnolla itse heittää, joten miekkonen kiikaroi laivoja ja lintuja munkkia mutustellen. Heittelin siinä sivussa ihan vaan omaksi ilokseni vailla paineita. Yhtäkkiä Zalsaa seuraa kaksi taimenta, pienempi ja isompi! Oho, pysäytän uistimen ja pienempi tällää kiinni. Kauhea rimpuilu muutaman metrin siimalla ja alamittainen kala on nopeasti väsytetty. Alvar haluaa pitää kalan, mutta päästän sen vedessä pois pihdeillä ja kerron että, jos nyt olemme kiltisti, Ahti saattaa antaa isomman!
Rannasta soitettiin, että viiden hengen seurue olisi valmiina noin puolen tunnin kuluttua ja meillä olisi noin 20 minuuttia aikaa heitellä. Jatkoin samalla Zalsalla (hopea, kelta, puna) ja heitin noin kahden metrin syvyiseen uppomatalaan, josta on usein tullut kaloja näin loppukaudesta.
Heti kun uistin laskeutuu, tunnen sähköisen tärpin. Ei mitään verrattuna viime viikonlopun vetureihin, mutta kyllä tässä hommia saa vähän tehdä. Pyydän Alvaria ohjentamaan haavin, mutta mies vastaa, että se on keulaboksissa ja lukko on niin tiukka ettei ukko saa sitä auki. Prkele, ajattelen ja päätän etten lähde ropaamaan sitä vaan yritän väsyttää kalan kunnolla ja sitten kopata käsin sisään.
Väännän kalan kanssa noin 10 minuuttia ja huomaan, että koukku on todella hyvin kiinni, joten saatan rauhassa uitella kalaa Alvarin nähtävänä. Pikkukalamies hihkuu ja yrittää kurotella itse kalaa, onneksi laidat olivat kuitenkin tarpeeksi korkeat. Lopulta saan uupuneen eväkkään viereen ja otan sen ylös lohityylillä tailaten eli nappan pyrstön tyvestä kiinni. Ja ylhäällä on! Selkeä mitta, mutta ns. perustaimen, joka ei normaalisti välttämättä blogikynnystä olisi ylittänyt.
Papitan kalan ja annan Alvarin mitata pituuden: 55 cm ilmoittaa 110 cm pituinen kaveri ja painoa 1,720 kg kuuluu 21 kg miehen suusta. Femmat tiskiin ja kännykällä pönö - ei voisi isä enää enempää fiiliksissä olla!
Lähdimme samalla hakemaan muuta seuruetta rannasta ja jo valmiiksi laajaan piknik-koriin laitettiin vielä taimen, jonka savustin keulaboksissa aina olevalla savustuslaatikolla kunnan nuotiopaikalle tuomilla haloilla. Ja voi että se maistui hyvältä kauden kasvisten kera ulkona syötynä. Todellista lähiruokaa ja lapset söivät kaiken todella mielissään. Päivä oli kaikin puolin onnistunut myös kalastuksen kannalta. Illalla heitin vielä muutaman heiton ja sain 45 cm alamitan viereisen luodon reunasta. Kausi siis jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti