Seitsemän kuukauden pähkäily päätökseen

Voin kertoa, että kun neljä kertaa päivässä yli puoli vuotta seuraa Nettivene.comia, alkaa siinä kärsiä oman pään lisäksi myös perhe ja kaverit. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin - uusi vene löytyi kuin löytyikin. Sovittiin myyjän kanssa kaupanteko viime viikon tiistaille kello 17. Kaikki asiakirjat oli esitäytetty ja tutkittu, joten ei tarvinnut turata aikaa tyhjänpäiväiseen (ts. pääsisin nopeammin korkkaamaan uuden veneen tositoimissa...).

Rahat myyjän tilille, nimet paperiin ja varusteet veneeseen - so far so good. Siitä sitten ulos satamasta ja kakskytäkaks solmua tiskiin. Aurinko paistaa ja uusi vene alla, voiko fiilis enää parempi olla. Sitä fiilistä kestikin kokonaiset kahdeksan sekuntia, kun poliisivene pysäytti ja kertoi että "tiesitkö, että tällä selällä maksiminopeus on 10 km/h?". Rehellisesti sanottuna, en todellakaan tiennyt tuosta rajoituksesta eikä siitä missään (mielestäni) mitään kylttejäkään ollut. Ystävällinen poliisi päästi kuitenkin uunituoreen veneen omistajan jatkamaan matkaa pienellä sättimisellä ja varoituksen sanoilla, kiitos siitä.

Matka jatkuu kohti kotisatamaa, jossa serkkupojat odottelevat jo ja ihmettelevät mikä kestää. Selitysten jälkeen kundit kyytiin ja kohti taimenpaikkoja. Ensimmäiseltä apajalta ei tullut muuta kuin yksi haastava siimasudoku, joka selvisi ainoastaan Martinin avulla (ei Dry). No noitahan sattuu, joten siima uudestaan renkaiden läpi, uistin lukkoon ja seuraavaan paikkaan. Ulkonevan kallionimekkeen päähän velloi mainio aalto, jossa oli kalan varmasti hyvä olla. Nimenomaan oli, sillä tämä kaveri ei tajunnut uistimen olevan jotain ihan muuta kuin uiskenteleva silakka. Vapa notkahtaa ja taimen ottaa komean loikan - ei stna, ny o ISO. Villen väsytyskokemuksen puhuessa ei tuo kala saanut mahdollisuuksia, vaikka se toistamiseenkin otti koko kroppansa mittaisen loikan ilmaan, ja mäsähti veteen kuin avokas snagarijonossa. Kala haaviin, haavi veneeseen ja femmat ilmaan - loistava alku uudelle kalaveneelle! Multimediaviestejä matkaan, painoarviolla n. 4,5 kg...

Loppuillasta ei sitten olekaan kerrottavaa, paitsi kun satamassa puntarille päästiin, totesimme arvion menneen kilon pieleen. Tuo merten julma isäntä pysäytti puntarin 5,5 kiloon ja mittanauha kertoi vaikean painoarvion syyn - "vain" 71 cm. Lyhyen puoleinen, mutta sitäkin paksumpi oli tämä taimen jota parhaillaan jossain päin Suomea grillataan suu virneessä.

Kevätkausi lähenee loppuaan, vaikkakin vedenlämpö oli toissapäivänä vasta n. 10°C. Muutamat nokkahaukikontaktit kertovat myös siitä samasta, lopun alusta. Siltikin, jos on mahdollisuus vielä vesille lähteä, sitä kyllä suosittelen. Tämän kevään lukuisat yli vitosen kalat antavat myös aihetta odottaa jännityksellä mitähän se syksy vielä tuokaan meille tullessaan.

-PB A