Gotlannissa keväällä 2013

Ensimmäinen aamu aukesi aurinkoisena, mutta melko länsituulisena joten suuntasimme saaren itäpuolelle ensiheitot tekemään. Tunnin päästä oli ensimmäinen kala, kirkas 52 cm ylhäällä. Kolme varttia tästä ja kaksi tummapukuista lisää. Oman kalani paino lähenteli 3,5 kiloa, mutta kalan sävy ja flegmaattisuus hieman vaimensi riemunkiljahduksia. Siltikin, ensimmäinen perholla saamani mertsari oli hieno kokemus.

Muutaman tyhjännakkelutunnin jälkeen Timppa päätti myös kokeilla perhokalastusta. Viisi minuuttia vatkaamista ja lähes vastaava kuin oma kalani otti kiinni katkajäljitelmään. Hieno starttipäivä.

Seuraavat pari päivää noudatti lähes vastaavaa kaavaa kelien osalta ja lämpimän veden etsiminen rokotti jonkin verran tehokasta peliaikaa. Tutustuimme useisiin uusiin paikkoihin, joista myös välillä kalaakin saimme. Loppureissusta kelit viileni hieman, mutta vesisateita ei onneksemme tullut ja tuulikin oli kahtena viimeisenä päivänä varsin maltillinen. Kuvitelmat kalojen helpommasta löytämisestä osoittautui kuitenkin haaveeksi. Muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta syönti heikkeni entisestään. Eikä kuulemma kotiintulomme jälkeisistä saalisraporteista päätellen ole ainakaan toistaiseksi siitä parantunut. Ei ole siis Gotlantikaan karkkiautomaatti, jos sitä kukaan siksi on luullutkaan. Ajankohdalla on iso merkitys onnistumiseen. Sitä ei almanakasta tai taivaalta arvioida, se on sattumien summa mihin harvoin voi itse vaikuttaa, niinkuin kalastus aina.

Mökkimme oli loistava, vuokra-auto toimi ja lennot olivat aikataulussa, joten niiden osalta kaikki meni nappiin. Sen sijaan loppusaldomme jäi melko vaatimattomaan 13 kappaleeseen. Niistä vajaa puolet oli alamittoja ja täysin kirkkaidenkin osuus vain kolmen kalan verran. Suurimmat kolme olivat 3–3,5 kg väliin, kaksi tummempaa ja yksi semitumma. Olisinko itse saanut enemmän kalaa jos kelit olisivat olleet paremmat? Tai jos olisin sen 90 % heittelystä tehnytkin virvelillä enkä päinvastoin keltanokkana perhosetillä? Se kaikki jää arvailun varaan ja hyvä niin, onpahan taas mitä voi pähkäillä jos huvittaa.

Saimme reissuun lainaksi actionkameran, joka osoittautui aivan mahtavaksi lisävarusteeksi. Pönö-, fiilis-, maisema- yms peruskuvia on joka ukko nähnyt jo niin paljon, että on välillä ihan mielenkiintoista saada tallennettua materiaalia hieman eri perspektiivistä, muun muassa pinnan alta. Ohessa ruutukappaus vedenalaisvideosta yhden kalan loppuväsytyksen aikana – ei paha?

Kireitä siimoja kevätkauteen itse kullekin säädylle.

-Anttu

ps. Kävin hetki sitten kotisatamassa katsomassa jäätilanteen. No sitähän ei enää juurikaan ollut ja veneen saisi vesille vaikka jo huomenna…