Ensimmäinen aamu aukesi aurinkoisena, mutta melko
länsituulisena joten suuntasimme saaren itäpuolelle ensiheitot tekemään. Tunnin
päästä oli ensimmäinen kala, kirkas 52 cm ylhäällä. Kolme varttia tästä ja
kaksi tummapukuista lisää. Oman kalani paino lähenteli 3,5 kiloa, mutta
kalan sävy ja flegmaattisuus hieman vaimensi riemunkiljahduksia. Siltikin,
ensimmäinen perholla saamani mertsari oli hieno kokemus.
Muutaman tyhjännakkelutunnin jälkeen Timppa päätti myös
kokeilla perhokalastusta. Viisi minuuttia vatkaamista ja lähes vastaava kuin
oma kalani otti kiinni katkajäljitelmään. Hieno starttipäivä.
Seuraavat pari päivää noudatti lähes vastaavaa kaavaa kelien
osalta ja lämpimän veden etsiminen rokotti jonkin verran tehokasta peliaikaa.
Tutustuimme useisiin uusiin paikkoihin, joista myös välillä kalaakin saimme.
Loppureissusta kelit viileni hieman, mutta vesisateita ei onneksemme tullut ja
tuulikin oli kahtena viimeisenä päivänä varsin maltillinen. Kuvitelmat kalojen
helpommasta löytämisestä osoittautui kuitenkin haaveeksi. Muutamia
yksittäistapauksia lukuun ottamatta syönti heikkeni entisestään. Eikä kuulemma
kotiintulomme jälkeisistä saalisraporteista päätellen ole ainakaan toistaiseksi
siitä parantunut. Ei ole siis Gotlantikaan karkkiautomaatti, jos sitä kukaan
siksi on luullutkaan. Ajankohdalla on iso merkitys onnistumiseen. Sitä ei
almanakasta tai taivaalta arvioida, se on sattumien summa mihin harvoin voi
itse vaikuttaa, niinkuin kalastus aina.
Mökkimme oli loistava, vuokra-auto toimi ja lennot olivat
aikataulussa, joten niiden osalta kaikki meni nappiin. Sen sijaan loppusaldomme
jäi melko vaatimattomaan 13 kappaleeseen. Niistä vajaa puolet oli alamittoja ja
täysin kirkkaidenkin osuus vain kolmen kalan verran. Suurimmat kolme olivat 3–3,5
kg väliin, kaksi tummempaa ja yksi semitumma. Olisinko itse saanut enemmän
kalaa jos kelit olisivat olleet paremmat? Tai jos olisin sen 90 % heittelystä
tehnytkin virvelillä enkä päinvastoin keltanokkana perhosetillä? Se kaikki
jää arvailun varaan ja hyvä niin, onpahan taas mitä voi pähkäillä jos
huvittaa.
Saimme reissuun lainaksi actionkameran, joka osoittautui aivan
mahtavaksi lisävarusteeksi. Pönö-, fiilis-, maisema- yms peruskuvia on joka
ukko nähnyt jo niin paljon, että on välillä ihan mielenkiintoista saada
tallennettua materiaalia hieman eri perspektiivistä, muun muassa pinnan alta.
Ohessa ruutukappaus vedenalaisvideosta yhden kalan loppuväsytyksen aikana – ei paha?
Kireitä siimoja kevätkauteen itse kullekin säädylle.
-Anttu
ps. Kävin hetki sitten kotisatamassa katsomassa
jäätilanteen. No sitähän ei enää juurikaan ollut ja veneen
saisi vesille vaikka jo huomenna…
Terve.
VastaaPoistaBloginne on hieno, informatiivinen ja kalastuspoltetta positiivisesti lietsova. Kiitos kirjoituksistanne; niitä on todellinen ilo lukea!
Nyt on kuitenkin kritisoitava kuvassa nähdäkseni käyttämiänne VÄKÄSELLISIÄ kolmihaaroja. Miksi ihmeessä niitä väkäsiä ei voi hioa/puristaa pois? Taimenen suu ei kestä järin hyvin väkäsen pois repimisiä. Tartutusprosentti saattaa väkäsettömillä koukuilla huonontua aavistuksen, mutta kalastusmäärillänne ja -taidoillanne kestänette sen.
Hieno blogi, vaan tää kuolee kyllä jasperin sun muiden päättömien paasaukesta taimenen osalta, vaikka toisaalta ihan asiaa, vaan monesi vesilasi on läikkyny. Ei oo siis tältä vuodelta rapsan rapsaa KOTIMAASTA, aivan kuin taimenen kalastaminen löis vähintään pedofiiliä pahemma leiman kalastajan otsaan ja lopun ikää olet se paha poika joka papitti sen reilu puolmetrisen istukkaan larun rannasta. Noh tää kausi alkaa olemaan veden lämpöjen osalta ranna tuntumasta ohi ja yhtään reissua ei ole vielä kerennyt itse tekemään, jos toi tuulen suunta vaihtus ja vesi lähtes nousuun...kireitä!!
VastaaPoista