Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Tähän maisemaan päätimme vuoden takaisen Gotlannin reissun.
Nopeasti se aika vierähtää, sillä edelleen muistan tuon hetken kuin eilisen. Oli tullut lipunlaskun aika ja isänmaallisin elkein "laskostimme" mukanamme olleen Suomen lipun Maamme-laulun kaikuessa kohti länsinaapurimme rannikkoa. Ei se laulu ollut Ylioppilaskuoron esityksen veroinen suoritus, eikä lippu juurikaan Kodin Kuvalehteä suurempi, mutta tunnelatausta siinä hetkessä oli. Jälleen kerran takana oli ikimuistoinen kalareissu, hyvien ystävien seurassa.

Uusi vuosi, vanhat kujeet.
Gotlannista puskee rapsaa usealtakin suunnalta - eikä hullumpaa sellaista. Kaikki ryhmät tuntuvat saavan kalaa ja hyvä niin. Melkein samat on keliolosuhteet olleet siellä kuin kotimaassakin. Yöt kylmiä ja päivisin aurinko lämmittää mukavasti niin kaloja, kuin niiden pyytäjiäkin.

Oma reissumme on parin viikon kuluttua, joten kyllähän tässä alkaa fiilikset jo nousemaan. Porukkamme koko kutistui tänä vuonna erinäisten syiden takia neljään mieheen. No ei haittaa, vaihteeksi pieni porukka voi olla ihan tervetullutkin kokemus. Itse aion panostaa tällä kertaa virvelin lisäksi myös perhokalastukseen. Gottiskonkareilta saatujen vinkkien perusteella on paljon todennäköisempää, että joku muu kuin minä, on se porukan ainut mp-mies (en tark.moott.pyör.).

PS. Erkki, Timppa ja Seppo: Kameran akut lataukseen niinkuin olis jo! On nimittäin tullut jonkun toisen vuoro olla linssin väärällä puolella kun kaloja väsytellään...

-Anttu