sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Alamitoista - erilaisia mietteitä...

Meritaimenta on ainakin pääkaupunkiseudun vesialueilla todella paljon tällä hetkellä. Ja meidän kalamiesten iloksi, kolmannenkin merivuoden kookkaampaa kalaa joukossa enemmän kuin miesmuistiin. Ja sitten vielä ne Kyöstit!
 
Miksi näin on? Alamittarajan nosto 50 senttiin alkaa tuottamaan tulosta keskikokojen noustessa vuosi vuodelta. Ja kun kalaa on mukavasti, myös tuota alamittarajaa varsin hyvin noudatetaan. Väheksyä ei voi myöskään verkkokalastuksen sekä ulkomerellä rysien ja lohisiimojen huomattavaa vähenemistä - jälkimmäisissä hylkeet, kalanlihan (Suomenlahden lohi) alhainen hinta markkinoilla ja ammatikalastuksen yleinen taantuminen lienevät suurimpia yksittäisiä syitä tapahtuneeseen.
 
Taimenta ui merellä paljon. Myös vapaa-ajan kalastajien määrä on kasvanut vuosi vuodelta - toki luonnollinen kehityskulku. Aktiivisimmat harrastajat ovat ilahduttavan paljon siirtyneet C&R-toimintaan myös ns. mittakalojen kohdalla; kun reissun saaliskiintiö on kohdillaan, jokaisella mittarinsa mukaan. Pakastimien täyttö meritaimenilla "pahan päivän varalle" alkaa olla historiaa. Moni myös on hilannut "henkilökohtaista" alamittaansa ylöspäin omaehtoisesti.
 
Toisaalta, lakisääteinen alamitta on 50 cm - jokaisella on laillinen oikeus ottaa eräksi kaikki tuon rajan ylittävät yksilöt kenenkään asiaan puuttumatta. Moralisointi, jota kirjoittaja tässä harjoittaa, on vain mielipide ja kannanotto, jonka kyllä yhä useampi aktiivi jakaa.
 
Sitten ehkä tärkein pointti: luonnonkanta voimistuu hyvää vauhtia! Jopa nopeammin, kuin julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää. Tämä ei ole oma "arvaukseni", aiheesta on ollut puhetta tutkimustyöhön ja meritaimenen luontaisen lisääntymisen elvyttämiseen osallistuvien asiantuntijoiden kanssa.
 
Aiemmin blogissa kirjoitin rasvaeväasiasta. Perhokalastukseen panostava tuttuni on kertonut - jokikokemuksiin perustuen, istarit vs. luonnonkalat, että yksi hyvä tapa luonnonkalan tunnistamiseen on selkäevän eheys. Istukkailla evän yläreuna harvoin on täysin ehjä. Pientä tai isompaa kulumaa / poimua evässä on istareilla hyvin usein havaittavissa. Luonnonkaloilla taas selkäevän yläpinta on tyypillisesti sileä ja virheettömän tasainen. Asia on ollut helppo todeta kalapaikoissa, joissa rasvaevä poikkeuksetta leikataan "tulokkailta". Saaliskalojen selkäevän tarkastelulla voi asiasta kiinnostunut usein erottaa luonnonkalan myös merioloissa. Ja toimia sitten ajattelutapansa mukaan pappia hamutessaan.
 
Toisaalta taas isompiin mittoihin kasvamaan ehtinyt luonnonkala on selviytymisellään osoittanut kuuluvansa periyttäjien parhaimmistoon. Kovaa pokkaa osoittaa se kalamies, joka ehjäeväisen 70-senttisen laskee elvytyksen jälkeen jatkamaan eloaan...
 
No niin. Takaisin maan pinnalle. Erilaisten syiden myötä tai ansiosta meritaimenen kalastajilla on luvassa entistä enemmän iloisia hetkiä vesillä. Ja myös luonnonkannan elvytyksessä on näkyvissä, pikku hiljaa ja askel kerrallaan, valoa tunnelin päässä!
 
Kireitä siimoja, vaan ei pipoja.

Mikko (MQ):n puolesta PB A

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti